Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SensuElli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ninnu: joo, tuli itsellekin aika sekavat fiilikset, kun tajusin, millaisia asioita oikein päässäni pyörittelen. Että oikeasti kadehdin jotain hiv-kantajaa niin paljon, että siitä pitää erikseen käydä keskustelupalstalla avautumassa. En tiedä itsekään, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta sitä kai tämä parisuhteessa torjutuksi tuleminen sitten teettää.
 
ninnu: joo, tuli itsellekin aika sekavat fiilikset, kun tajusin, millaisia asioita oikein päässäni pyörittelen. Että oikeasti kadehdin jotain hiv-kantajaa niin paljon, että siitä pitää erikseen käydä keskustelupalstalla avautumassa. En tiedä itsekään, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta sitä kai tämä parisuhteessa torjutuksi tuleminen sitten teettää.

kunhan kaikki tehdään mitä teetetään, kun tuhmat ei pysty, ne kun ei tottele ollenkaan!
 
Viimeksi muokattu:
Täällä käytiin keskustelua asiasta ja seksiä olikin muutama kerta sen jälkeen, jopa miehen aloitteesta! Sitten se taas kuivahti ja tilanne on entisellään, jos ei jopa pahempi.

Itse olen huomannu kaipaavani suorastaan kipeästi sitä seksuaalista huomiota, enemmän kuin itse seksiä. Siis pientä flirttiä, kommentteja, vihjailevia kosketuksia.. En saa sellaisia siis enää ollenkaan! Fyysistä läheisyyttä on kyllä päivittäin, mutta ei seksuaalista. Kaipaan niin kovin suutelemista, siis ihan kunnon suudelmia. Olen alkanut niin inhoamaan niitä kuivakkaita pikkupusuja. Joskus tekisi mieli ihan lyödä, niin paljon tämä tilanne pistää vihaksi.

Ovatko muut huomanneet tunteiden laantumista tämän seksittömyyden seurauksena? Välillä melkein unohdan olevani avoliitossa, jotenkin oma naiseus katoaa ja sen mukana kyky nähdä toinen miehenä, ollaan kuin hyvät ystävät. Välillä muiden miesten ihailu tuntuu pelottavan hyvältä. Ja ne ajatukset tuovat sitten kuitenkin huonon omatunnon ja vihaan itseäni taas astetta enemmän.

Miten voikaan näivettyä näin pahoin, suhde, naiseus, kaikki.
 
Täällä käytiin keskustelua asiasta ja seksiä olikin muutama kerta sen jälkeen, jopa miehen aloitteesta! Sitten se taas kuivahti ja tilanne on entisellään, jos ei jopa pahempi.

Itse olen huomannu kaipaavani suorastaan kipeästi sitä seksuaalista huomiota, enemmän kuin itse seksiä. Siis pientä flirttiä, kommentteja, vihjailevia kosketuksia.. En saa sellaisia siis enää ollenkaan! Fyysistä läheisyyttä on kyllä päivittäin, mutta ei seksuaalista. Kaipaan niin kovin suutelemista, siis ihan kunnon suudelmia. Olen alkanut niin inhoamaan niitä kuivakkaita pikkupusuja. Joskus tekisi mieli ihan lyödä, niin paljon tämä tilanne pistää vihaksi.

Ovatko muut huomanneet tunteiden laantumista tämän seksittömyyden seurauksena? Välillä melkein unohdan olevani avoliitossa, jotenkin oma naiseus katoaa ja sen mukana kyky nähdä toinen miehenä, ollaan kuin hyvät ystävät. Välillä muiden miesten ihailu tuntuu pelottavan hyvältä. Ja ne ajatukset tuovat sitten kuitenkin huonon omatunnon ja vihaan itseäni taas astetta enemmän.

Miten voikaan näivettyä näin pahoin, suhde, naiseus, kaikki.

Itse olen ollut 16v ilman miestä, masentavaa. Sitten huppelissa näin nätin pojan bubissa, houkuttelin mukaan ja ihme kyllä lähti. Tarjosin juomaa ja suostu sänkyyn, ah oli mahtavaa saada monta kertaa että meni laskuissa sekasin. Aamulla annoin kunnon tipit pojalle. Virkisti mieltä, ostelen uusia vaatteita ja hempeitä alusasuja. Ja nyt saan kun rupeaa tekee mieli, en ole nuori enään enkä mikään ruusu mutta kyllä sitä voi rahansakkin huonommin käyttää. Panostakaa itseenne kyllä kannattaa ja mieli piristyy eikä tarvii itsesäälissä rypeä niinkuin minä ennen.
 
Viimeksi muokattu:
Luin nämä viestit ihan ihmeissäni, varsinkin nimimerkki Turha toivo kirjoitti ihan kuin minun ajatuksillani! Juuri näin se menee.

Liitynpä nyt sitten itsekin tähän "kerhoon." Olen jo viisikymppinen, mies samoin. Meillä on oikein hyvä avioliitto ja mies on kuin unelmasta, jos tämä yksi asia vain olisi kunnossa. Miksi sen pitää näin olakin, että kun kaikki olisi niin hyvin, niin joku sitten kuitenkin pitää olla, mikä on niin totaalisen pielessä kuin olla voi.

Alussa kun tavattiin, niin toki seksiä oli ihan riittävästi ja mies oli jopa innokkaampi kuin minä. Oltiinhan nuoria ja kaikki oli niin ihanaa. Mutta jo silloin oli aistittavissa, että mies oli seksin suhteen jotenkin häveliäämpi kuin minä. Ajattelin, että se muuttuu ajan mittaan, mutta vähänpä tiesin silloin. eihän sitä nuorena ymmärrä, että seksin määrä ja into siihen on suurimmillaan just sillloin.

Enkä minäkään mikään kauhea seksin papitar ollut, en silloin enkä nytkään. Mutta ajan myötä olen alkanut tuntea itseni jotenkin liian innokkaaksi ja hävyttömäksi. Mies on ihan mielettömän estoinen ihminen. En voi käsittää, miten aikuinen mies voi edelleen suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen niin estyneesti.

Mies on ihan mielettömän herkkä sen suhteen. Erektiovaikeuksia hänellä ei sinänsä ole, mutta into voi lopahtaa niin miljoonista syistä, että minusta on tullut suorastaan säikky asian suhteen. Miestä ei kiinnosta juuri ikinä, ja sitten kun HIEMAN kiinnostaa, niin on oltava kuin kusi sukassa sen suhteen, että onnistuuko vai ei. Mies on lopettanut rakastelun kesken kaiken, milloin mistäkin syystä. Milloin olen hänen mielestään liian innokas, ja häntä alkaa ahdistaa, että ei pysty täyttämään minun toiveitani, milloin taas en hänen mielestään ole oikein asiassa mukana, joten ei kannata jatkaa. Tuntuu, kuin olisin koko ajan suurennuslasin alla.

Miehellä on siis koko ajan paineita seksin suhteen. Joskus vire häviää, kun on kylmä, joskus kuuma, joskus ulkoa kuuluu jokin ääni tms.

Omaa innokkuuttani en saa näyttää, kuin rajoitetussa määrin. Tämä raja on koko ajan hakusessa. Sanomattakin on selvää, että oma nautintoni katoaa siihen.

Suuseksiä en saa hänelle antaa kuin joskus aniharvoin, silloinkin hän koko ajan pyrkii pois tilanteesta. Itse hän antaa sitä minulle kyllä, mutta minä kaipaisin enemmän ihan sitä perinteistä meininkiä. Miehelläni on hyvinkin reippaan kokoinen kalu, totta hemmetissä haluan sitä ja paljon! Kun siihen asti viimein päästään, minun on koko ajan hiivisteltävä ja hillittävä itseäni, etten vain näyttäisi intoani, koska se saattaa aiheuttaa hänelle niitä hemmetin paineita jne. Mutta liian innotonkaan ei voi olla, koska siitä seuraa mahdollisesti sama tulos.

Minä en tätä hemmetin herkkänahkaisuutta ymmärrä. Minä kaipaisin suoraviivaisempaa toimintaa, mutta jos yhtään ilmaisen toiveitani, saan tuntea itseni kuin joksikin rivoksi ja himokkaaksi huoraksi.

Ehkä ei kannata analysoida mitään, koska ei mies tuosta miksikään muutu. Minun on muututtava ja häivytettävä intoni ja halukkuuteni. Silti en ole voinut olla miettimättä, mistä ihmeestä tuollainen kumpuaa.

Miehen lapsuudenkoti oli kyllä jotenkin omituinen ilmapiiriltään. Appiukko (edesmennyt jo) oli varsinainen tyranni. Anoppi (edesmennyt hänkin) oli mukava ja iloinen ihminen, mutta jotain sulkeutunutta hänessä oli. Suvussa oli paljon ns. vaiettuja salaisuuksia. Miehellä on sisko, joka on nykyään kaapista tullut, eli lesbo. Tosin epäilin asiaa jo kauan. Tämän siskon kanssa mieheni on aina ollut kauhean hyvissä väleissä, eikä minulla todella ole sitä asiaa vastaan yhtään mitään, koska sisko on minustakin ihan kiva. Mutta täysin erilainen kuin minä. Naisellisuutta tästä ihmisestä saa hakemalla hakea, vaikkei hän mikään telaketjulesbo olekaan. Mutta hän on niitä naisia, jotka tekee miehiset työt tuosta vain, jolta sujuu raksahommat ja autojen laitot, vesakkojen raivuut ja kaivinkoneen käytöt. Kaikkea sellaista, mikä ei minulta sujuisi mitenkään, enkä haluaisikaan moiseen ryhtyä. Pakostakin on tullut mieleen, onko tämä jotenkin voinut vaikuttaa mieheni naiskuvaan.

Millä nimellä miehen "elintä" saa kutsua? En ole tähän päivään mennessä vielä löytänyt oikeaa sanaa, jota meillä voisi käyttää niin, ettei miehen halu lopahtaisi. Siis en sano sitä yhtään miksikään. Penis ja siitin on kliinisiä ja tieteellisiä nimityksiä, ei niitä kukaan intiimissä tilanteessa käytä. Sellaiset nimitykset, kuin kalu, kulli, muna ja kyrpä on meillä täysin kielletty. Ne on rumia, rivoja ja kamalia, ja mies menee niistä ihan paniikkiin, varsinkin jos minä niitä käyttäisin. No mitä jää jäljelle? Kikkeli ja pippeli? Voi Jessus.

Joskus vuosia sitten sanoin miehelle rakastellessa, että hänellä on ihana kyrpä. Siihen loppui se aktio, ja sain pahimman kerran nenilleni, kuinka älytöntä tollanen on. No miksi sitä sitten sanoisi, siinä kesken kaiken? "Rakas, sulla on ihana pippeli" vai? Joo, huumoria tässä jo tarvitaankin.

Kerran oltiin isommalla porukalla mökkiviikonloppua viettämässä. Nukuttiin saunakamarissa miehen kanssa, kun kuulin, kuinka viereiseen huoneeseen tuli yksi pari rakastelemaan. Oli ohuet seinät, kuulin kaiken. Mies sanoi naiselle jotenkin niin hellällä mutta kiihtyneellä äänellä: Voi miten sulla on ihana nätti pillu, eiks tää nyt ole ihan syntiä laittaa tällanen ruma kyrpä sinne?

Ei tulis KUULOONKAAN, että mun mies sanoisi IKINÄ mitään sellaista. EI IKINÄ! Muistan, kuinka itkeskelin koko loppuyön siinä ja teki mieli potkia ja hakata sitä vieressä nukkuvaa muumiota.

MIKÄ HELVETTI SITÄ VAIVAA?

Mun pitää hillitä ja hallita itseäni kaiken aikaa. Jonkun mielestä on kauheata, kun seksiä saa niin harvoin, vain kerran viikossa. Voi hyvä jumala, meillä sitä tehdään n. 5-6 kertaa vuodessa. Ja silloinkin saa koko ajan jännittää, että kuinka käy. Pitää nauttia sillä lailla pienesti ja nätisti, siististi ja siveästi.

Ja joo, ei syty meilläkään mies kauniista alusvaatteista. Eikä mistään ulkoisesta koreudesta, joten ihan sama miltä näytän.

Hoh hoijaa. Hyvää yötä kaikille. Ja ihania, lämpimiä halauksia! Tää ketju on pitkästä aikaa ollut oikeasti terapeuttinen, vaikka onkin niin surullinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tässäkö elämä;10523590:
Ne on rumia, rivoja ja kamalia, ja mies menee niistä ihan paniikkiin, varsinkin jos minä niitä käyttäisin. No mitä jää jäljelle? Kikkeli ja pippeli? Voi Jessus.
Tämä sai minut nauramaan ääneen. Vaikka surullista asiaa, niin jotain mustahkoa huumoriakin kanssasisarilta kaiken epätoivon keskellä :)

Kamalan ahdistavalta kyllä kuulostaa tarinasi, ihmettelen miten kestät, aikuinen ja eloisa ihminen jolla olisi paljon annettavaa.
 
Pakko mainita vaikka pois lupasin pysyäkin tästä ketjusta.

Terapeuttinen on minulle noista asioista lukeminenkin.

Niin on samanlaisia tilanteet vaikkakin toisinpäin.

Meillä sopivia nimityksiä on, vako ja kolo, miehen vehkeet.
 
Simpauttajassa Taivaisen Juuli kyseli, mitä varten ja kenelle hänen ruumiinsa kukki.

Samaa kyselee niin moni nainen reaalielämässäkin. Juuli löysi vastauksen, kun kylälle ilmestyi Simpauttaja. Ja niinhän siinä kävi, että ensin oli ihanaa ja sitten tuli murhenäytelmä.

Ja niin kävisi todennäköisesti oikeassakin elämässä. Sen vuoksi naiset vain hiljaa kestää ja kestää. Ja monet miehetkin.

Silti sitä kyselee itseltään, olisiko se väärin?

Eikö ennemmin ole väärin se, että kohtalo laittaa tällaista ajattelemaan, kyselemään oman moraalinsa perään, kun sitä haluaisi vain rakastaa ja nauttia ruumiillisestikin rakkaudestaan, kun se kerran ihmiselle on osaksi annettu?
 
Miehenä kiinnostaisi tietää.

Onko se seksi loppunut yhtäkkiä johonkin kokemukseen, vai vähitellen?

Eikö mies pysty sanomaan miksi ei kiinnosta, vai ettekö pysty kuuntelemaan perusteluja?

Voiko se johtua muusta ulkoisesta tekijästä kuten esimerkiksi tressistä?

Onko lääkärillä käyntiä ajateltu, tai toteutettu?

Nämä kysymykset kiinnostavat siksi, koska voihan ne joskus olla minullekin ajankohtaisia.
Osaisimpa sitten varautua tilanteeseen paremmin.
 
Seksi on hiipunut vähitellen, vähentynyt yhä harvemmaksi vuosien kuluessa kun suhde on vakiintunut.

Mitään syytä ei ole löydettävissä - helpompaa olisi kestää tätä, jos olisi jokin selitys. Stressiä on ollut vähemmän ja enemmän (ihan normaaliin elämään kuuluu toisinaan stressiäkin) mutta stressin määrällä tai stressittömyydellä ei ole ollut vaikutusta haluihin.

Mies ei itsekään ymmärrä miksei häntä vain kiinnosta seksi. Se ei vain edes tule mieleen. Lääkärissä ei ole käyty koska mies ei usko hänellä olevan lääkärihoitoa vaativaa ongelmaa. Ongelma on eripariset halut, eli ollaan varmaan vain biologisesti erilaisia libidoiltamme. Se on yleistä ja tavallisimpia parisuhde-/seksiterapiassa käsiteltyjä asioita, ettei pariskunnan halut ole samalla tasolla. Edellisessä pitkässä suhteessaan miehen puoliso oli vielä vähemmän halukas joten ongelmaa ei syntynyt (vaikka mies kertoikin olleensa toisinaan "puutteessa"). Olen vain liian suurilla haluilla varustettu nainen verrattuna mieheeni. Jos olisin sellainen tavallinen haluton kuivap*lluinen nainen, en kärsisi puutetta, vaan olisin tyytyväinen tilanteeseen.
 
Seksi on hiipunut vähitellen, vähentynyt yhä harvemmaksi vuosien kuluessa kun suhde on vakiintunut.

Mitään syytä ei ole löydettävissä - helpompaa olisi kestää tätä, jos olisi jokin selitys. Stressiä on ollut vähemmän ja enemmän (ihan normaaliin elämään kuuluu toisinaan stressiäkin) mutta stressin määrällä tai stressittömyydellä ei ole ollut vaikutusta haluihin.

Mies ei itsekään ymmärrä miksei häntä vain kiinnosta seksi. Se ei vain edes tule mieleen. Lääkärissä ei ole käyty koska mies ei usko hänellä olevan lääkärihoitoa vaativaa ongelmaa. Ongelma on eripariset halut, eli ollaan varmaan vain biologisesti erilaisia libidoiltamme. Se on yleistä ja tavallisimpia parisuhde-/seksiterapiassa käsiteltyjä asioita, ettei pariskunnan halut ole samalla tasolla. Edellisessä pitkässä suhteessaan miehen puoliso oli vielä vähemmän halukas joten ongelmaa ei syntynyt (vaikka mies kertoikin olleensa toisinaan "puutteessa"). Olen vain liian suurilla haluilla varustettu nainen verrattuna mieheeni. Jos olisin sellainen tavallinen haluton kuivap*lluinen nainen, en kärsisi puutetta, vaan olisin tyytyväinen tilanteeseen.
Yksi varteenotettavasyy voi olla testosteronin vähyys, mutta sitähän ei muuten saa selville kun lääkärillä käynnillä.

Jos se johtuu pelkästään halujen eroista, niin eikö ole mitään keinoa kummankin lähentyä askeleen toista.

Ettekö ole keksinyt mitään korvaavaa toimintaa siksi ajaksi, kun mies on haluton?
Tämä tuli seuraavaksi mieleen, jos nuo edelliset on pois suljettuja asioita.

Naisille taitaa olla tuo haluton mies isompi asia, kun miehille haluton vaimo.
Perustelen tuota seuraavalla.
Mieshän pystyy jollainlailla halunsa tyydyttämään vaikka vaimo haluton olisikin.
Naisen sensijaan pitäisi saada kokea, että häntä halutaan.
Mutta eihän haluton mies pysty tuollaista toivetta toteuttamaan.
Tai löytyisikö kenties jokin keino?
 
Viimeksi muokattu:
Mieshän pystyy jollainlailla halunsa tyydyttämään vaikka vaimo haluton olisikin.
Naisen sensijaan pitäisi saada kokea, että häntä halutaan.

Tästä haluaisin kyllä olla eri mieltä. Vaikka joillekin miehille voi riittää pelkästään jonkinlainen tyydytys, hyvin monet miehetkin pitävät äärimmäisen tärkeänä sitä että hekin voivat tuntea olevansa haluttuja nimenomaan miehenä ja sellaisena naiselle tärkeitä. Ei se pelkkä kaveruussuhde miehiä tyydytä yhtään sen enempää kuin naisiakaan. Ainakin itselläni on ollut yksi liittoa hiertävä asia juuri se että vaimoni ilmaiseen niin kovin harvoin halunsa minuun. Kun miehinen itsetunto ei muutenkaan ole nuoruuden kokemuksista (tai paremminkin niiden puutteesta) johtuen ole koskaan ollut kovin korkealla, ei asiaa paranna se jos avioliitossakaan ei saa tuntea olevansa haluttu myös seksuallisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Ettekö ole keksinyt mitään korvaavaa toimintaa siksi ajaksi, kun mies on haluton?
Tämä tuli seuraavaksi mieleen, jos nuo edelliset on pois suljettuja asioita.
Mitäköhän korvaavaa toimintaa ehdottaisit? Jos olet lukenut aiempia viestejä niin tiedät että suurimalla osalla kirjoittajista tuo puolison haluttomuus on jatkunut vuosia, ja osa purkaakin turhautumista esim. liikuntaan. Jotkut ovat kertoneet myös kuinka eivät halua enää tyydyttää itse itseään, koska alkavat usein itkemään kesken kaiken. Ja vieraisiin ei taida kukaan kirjoittajista haluta mennä.

Naisen sensijaan pitäisi saada kokea, että häntä halutaan.
Mutta eihän haluton mies pysty tuollaista toivetta toteuttamaan.
Tai löytyisikö kenties jokin keino?
Kyllä haluttoman puolison miehetkin tuntevat surua siitä että eivät ole haluttomia ja eivät kelpaa omalle rakkaalleen. Mitenkään miesten tunteita vähättelemättä, luulen että puolison haluttomuus kuitenkin raastaa pahemmin naiseuden kokemista kuin mieheyttä. Naisten on tavallaan luontaista olla haluttuja ja miesten haluta. Lopulta sillä ei kuitenkaan ole merkitystä kenelle se on pahempaa, sattuu se joka tapauksesa.

Kyllä halutonkin mies pystyisi jollakin tapaa tuota toteuttamaan jos vain haluaisi. Minusta ainakin tuntuu hyvältä jos mies joskus harvoin halatessa vaikka puristaa takapuolesta tai antaa intohimoisemman pusun (kielisuudelmiahan meillä ei myöskään ole). Tuntuu että ainakin jollain tapaa sentään näkee minut vielä seksuaalisena olentona. Joku voisi ehkä pitää kiusaamisena, mutta minulle tulee sellaisesta hyvä olo koko päiväksi.
 
Viimeksi muokattu:
Jos lähtökohtaisena ajatuksena parisuhteeseen ryhdyttäessä on ollut, että myös seksielämä on osa toimivaa suhdetta, on erittäin vaikeaa keksiä "korvaavaa toimintaa", joka korvaisi edes murto-osan siitä, mitä seksi rakastamansa ihmisen kanssa voi antaa. Ei sitä voi korvata millään. Ei ainakaan, jos pariskunta on noin kolmekymppinen, eikä mahdolliseen seksuaalisuuden hiipumiseen iän mukana ole kärsivällisyyttä.

*************

Muihin juttuihin omassa elämässäni. Olen aivan mielettömän levottomalla tuulella, ei vaan jaksa olla kotona ja mieskin vaikuttaa tällä hetkellä lähinnä esteeltä elämän tiellä. Ehkä olen henkisesti irrottautumassa tästä suhteesta..tai sitten tämä on vain väliaikaista. Jotenkin tuntuu, että kun olen elämässäni kehittynyt ja päässyt eteenpäin niin monella osa-alueella, seksitön parisuhde korostuu muun hyvinvoinnin rinnalla entisestään. Se on surkeimpia osa-alueita tällä hetkellä elämässäni, enkä taida nykyisen mieheni kanssa päästä kehittymään millään tavalla seksuaalisuuden saralla. Se osa minusta tuntuu taantuvan - kuinka voi olla, että minä, ennen niin aktiivinen ja rohkea nainen, tunnen nykyisin ahdistusta, jos näen vaikkapa teeveestä jotain seksiin viittaavaa??! Ja koko ajanhan sitä näkee jotain seksiin ja seksuaalisuuteen viittaavaa. Se suorastaan hyppii silmille ja muistuttaa seksin olemattomuudesta mieheni kanssa. Katkeroittaa ja pistää ajattelemaan pahoja ajatuksia miehestäni, jota minun on enää vaikeaa pian pitää miehenä.

Olen taas tavannut ihastustani, joka aiemmin oli siirtynyt omassa elämässään eteenpäin, kun häntä edellisen kerran näin. Nyt oli taas eri ääni kellossa ja kipinät sinkoilivat kun katseemme kohtasivat. Sain huikean energianpuuskan, kun tunsin arvostamani miehen katsovan minua halua silmissään..houkutuksia siis riittää, ajatukset liihottelevat milloin missäkin ja kevät polttaa veressä. Katsotaan mitä tapahtuu. Tai mitä ei tapahdu. Ja jos mitään ei tapahdu kotona, niin jotain todennäköisesti tapahtuu kodin ulkopuolella ;)
 
Turha Toivo, kuullostaa hyvinkin tutulta tuo, että kaikkiin seksiin liittyvä esim. telkkarista ahdistaa. Eilen illalla lähestyin taas miestäni ja torjutuksi tulin yllättäen: "Ota se käsi pois siitä." Loppu illan minulla heittikin sitten taas tunteet ahistuksen, surun, loukkaantumisen, vihan, kiukun, aggression ja muiden negatiivisten tunteiden välillä. Se on hirveä tunne, kun rupeaa vaan itkettämään ja koko kroppaa "puristaa". Yleensä en pysty pitämään tätä kaikkea sisälläni ja puran sitten joko kiukuttelemalla tai valittamalla muista asioista tai sitten itse ongelmasta. Olen varannut ajan perheasiain neuvottelukeskukseen, mutta mieheni mielestä sinne ei ole mitään hyötyä mennä aikaisemman 2 kerran perusteella. Tämä torjutuksi tuleminen repii minua palaseksi kerta kerralta... Kohta varmaan lukkiudun ihan täysin. Pahinta on illalla ajatella näitä asioita ja sitten ei meinaa uni tulla.

Sivustolla miesklinikka.com on aika paljon tietoa ja keskustelua miesten haluttomuudesta. Itseäni ainakin helpotti lukea myös miesten kokemuksia haluttomuudesta...
 
Meillä tilanne parani hieman aika suorasanaisen keskustelun jälkeen. Sanoin miehelle mm. etten pysty ajattelemaan häntä kohta enää miehenä vaan jonakin eunukkina. Samalla totesin, että tätä menoa meiltä loppuu seksi kokonaan ja silloin ei enää olla parisuhteessa ja on sama erota, sillä en aio viettää elämääni seksittä. Tuntui, että jotain miehessä heräsi tämän keskustelun jälkeen ja hän on osoittanut selvästi enemmän aitoa kiinnostusta seksiin, mitä aikaisemmin. Mutta vaikka tilanne on meillä edennyt, niin taustalla kummittelee edelleen pelko siitä, että milloin päädymme jälleen samaan tilanteeseen. Mieltä kalvaa epäilys, että onko tämä nyt joku miehen epätoivoinen tsemppiyritys saada mut jäämään tähän suhteeseen ja kun tilanne on pelastettu, niin voi jälleen taantua rauhassa eunukiksi.

Mutta sen olen päättänyt nyt, että jos tilanne vielä menee joskus samanlaiseksi mitä se on pahimpina kausina ollut, niin silloin lähden vaikka se tekisi miten kipeää. Seksittömässä suhteessa eläminen satuttaa yhtä paljon, joskin eri tavalla, kuin ero ja rakkaudesta luopuminen.
 
Mitäköhän korvaavaa toimintaa ehdottaisit? Jos olet lukenut aiempia viestejä niin tiedät että suurimalla osalla kirjoittajista tuo puolison haluttomuus on jatkunut vuosia, ja osa purkaakin turhautumista esim. liikuntaan. Jotkut ovat kertoneet myös kuinka eivät halua enää tyydyttää itse itseään, koska alkavat usein itkemään kesken kaiken. Ja vieraisiin ei taida kukaan kirjoittajista haluta mennä.

Jos sitä ei voi korvata hollakin harrastuksella, niin ehdotan nettikirjoittelua.
Osittain sitä jopa teette.
Seksiin liittyvistä asioista kun puhutte, niin se voi korvata osittain sitä toimintaa.
Täällähän voi esittää mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä, kuten olette varmaan huomannut minun käyttävän juuri tuota keinoa.
Aivoissa se seksi kuitenkin pääsääntöisesti tapahtuu.
Minulle tämä on kuitenkin tärkeä osa jaksamista.

Kyllä haluttoman puolison miehetkin tuntevat surua siitä että eivät ole haluttomia ja eivät kelpaa omalle rakkaalleen. Mitenkään miesten tunteita vähättelemättä, luulen että puolison haluttomuus kuitenkin raastaa pahemmin naiseuden kokemista kuin mieheyttä. Naisten on tavallaan luontaista olla haluttuja ja miesten haluta. Lopulta sillä ei kuitenkaan ole merkitystä kenelle se on pahempaa, sattuu se joka tapauksesa.

Kyllä halutonkin mies pystyisi jollakin tapaa tuota toteuttamaan jos vain haluaisi. Minusta ainakin tuntuu hyvältä jos mies joskus harvoin halatessa vaikka puristaa takapuolesta tai antaa intohimoisemman pusun (kielisuudelmiahan meillä ei myöskään ole). Tuntuu että ainakin jollain tapaa sentään näkee minut vielä seksuaalisena olentona. Joku voisi ehkä pitää kiusaamisena, mutta minulle tulee sellaisesta hyvä olo koko päiväksi.
Jos nuo kaikki koskettelutkin puuttuvat, niin kyllä silloin täytyy olla totaalisen haluton.
Vähän vaikuttaa siltä, että mies on jostain loukkaantunut.

Yhtenä ajatuksena oli minulla sen seksin korvaaminen noilla hellillä kosketuksilla.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiesMyös;10527626:
Tästä haluaisin kyllä olla eri mieltä. Vaikka joillekin miehille voi riittää pelkästään jonkinlainen tyydytys, hyvin monet miehetkin pitävät äärimmäisen tärkeänä sitä että hekin voivat tuntea olevansa haluttuja nimenomaan miehenä ja sellaisena naiselle tärkeitä. Ei se pelkkä kaveruussuhde miehiä tyydytä yhtään sen enempää kuin naisiakaan. Ainakin itselläni on ollut yksi liittoa hiertävä asia juuri se että vaimoni ilmaiseen niin kovin harvoin halunsa minuun. Kun miehinen itsetunto ei muutenkaan ole nuoruuden kokemuksista (tai paremminkin niiden puutteesta) johtuen ole koskaan ollut kovin korkealla, ei asiaa paranna se jos avioliitossakaan ei saa tuntea olevansa haluttu myös seksuallisesti.
Tottakai mieskin haluaa olla haluttuna.

Mutta jos niitä halun osoituksia ei tule, niin minkäs sille voit.

Itse minä ne halimiset haen.

Naisten kirjoituksista olen saanut käsityksen, ettei tuo hakeminen heille riitä.
Heitä pitäisi jonkun haluta, mutta eihän haluton mies niitä varmasti tee.
Ja jos tekisi, niin ei olisi haluton.

Korvaavana tekijänä voisi myös olla, että jonkinaikaa tyytyisitte hakemaan ne halit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä;10528332:
Korvaavana tekijänä voisi myös olla, että jonkinaikaa tyytyisitte hakemaan ne halit.
Eihän tässä halista ole kyse vaan seksuaalisesta kanssakäymisestä! Kyllä meillä, kuten monilla muillakin kirjoittajilla, riittää haleja, silittelyjä ja pikkupusuja. Siis fyysistä hellyyttä ilman seksuaalista viritystä. Eikä ole mikään ongelma hakea niitä myöskään itse jos siltä tuntuu. Sitä puuttuvaa seksuaalista kanssakäymistä vaan ei voi mennä hakemaan väkisin vastentahtoiselta puolisolta.

Toistoksihan tämä menee, nämä samat aiheet käsiteltiin jo toisten vierailevien mieskirjoittajien kanssa muutamia sivuja taaksepäin. Jos aihe oikeasti kiinnostaa niin kannattaa lukea koko keskustelu.
 
Meillä tilanne parani hieman aika suorasanaisen keskustelun jälkeen. Sanoin miehelle mm. etten pysty ajattelemaan häntä kohta enää miehenä vaan jonakin eunukkina. Samalla totesin, että tätä menoa meiltä loppuu seksi kokonaan ja silloin ei enää olla parisuhteessa ja on sama erota, sillä en aio viettää elämääni seksittä. Tuntui, että jotain miehessä heräsi tämän keskustelun jälkeen ja hän on osoittanut selvästi enemmän aitoa kiinnostusta seksiin, mitä aikaisemmin.

Ja jos itse asiaakin. Toivon todella että teillä tilanne parantuu pidemmällä tähtäimellä. Ehkä se antaisi vähän toivoa meille muillekin. Nauti nyt täysillä hyvästä kaudesta äläkä murehdi turhia tulevaa, olet sen ansainnut :)

Itselläni on tuosta valitettavasti huonoja kokemuksia, tiukan keskustelun jälkeen tilanne on parantunut viikoksi tai joskus vain päiviksikin, ja sitten saattaakin koittaa entistä pidempi kuiva kausi. Sinänsä erikoista, koska tilanteen parantumisen aikana miehen halut todellakin vaikuttavat ihan aidoilta. Mihin ne sitten katoavat? En oikein usko että mies pysytyisi esittämäänkään niin hyvin, tietoisesti ainakaan, ei oikein omaa sellaisia näyttelijänlahjoja.

Meillä oli jo kolmen viikon kuiva kausi, mikä on minulle jo aivan liian paljon. Haleja, pikaisia pikkupusuja ja muuta hellyyttä oli entiseen tapaan, mutta ei mitään seksiin tai flirttiin viittaavaakaan. Tuntuu niin raastavalta kun kaikki muu menee suhteessa suorastaan loistavasti, miksi sitten intohimon pitää kadota täysin.
 
Viimeksi muokattu:
Eihän tässä halista ole kyse vaan seksuaalisesta kanssakäymisestä! Kyllä meillä, kuten monilla muillakin kirjoittajilla, riittää haleja, silittelyjä ja pikkupusuja. Siis fyysistä hellyyttä ilman seksuaalista viritystä. Eikä ole mikään ongelma hakea niitä myöskään itse jos siltä tuntuu. Sitä puuttuvaa seksuaalista kanssakäymistä vaan ei voi mennä hakemaan väkisin vastentahtoiselta puolisolta.

Toistoksihan tämä menee, nämä samat aiheet käsiteltiin jo toisten vierailevien mieskirjoittajien kanssa muutamia sivuja taaksepäin. Jos aihe oikeasti kiinnostaa niin kannattaa lukea koko keskustelu.
Entä, jos alkaisitte arvostamaan noita pikkuhaleja ja pusuja.
Kertoisitte kuinka ne tuntuvat hyviltä, ja voisiko joskus saada vähän pidemmän version.

Minun on ainakin pitänyt laskea rimaa kokoajan.
Eli opetella nauttimaan yhä pienemmistä kosketuksista ja läheisyydestä.
Siis minulle nuo pienetkin on jo osa seksuaalisuutta.
Kun niitä haleja haen, niin samalla ajattelen ne seksuaalisiksi, ja siitä pelkästä ajatuksesta jo kiihotun.
Noin pienestä kun kiihotun, niin se korvaa minulle pitkälti sen yhdynnän.

Valitettavasti useiden kirjoittajien kirjoitukset sekoittuvat aivoissani yhdeksi monisäikeiseksi mielipiteeksi.
Sainhan jostakin kirjoituksesta käsityksen, että pakaroiden puristuskin riittäisi päivän pelastamaan.

Saisinko nyt pienen selvityksen siitä kaikkein pienimmästä eleesä mihin olette tyytyväinen.
Onko se esimerkiksi tuo pakaroista puristaminen tai jokin muu kosketus?

Minulle tuo pienin ele on, hartioista ja selästä silittäminen.
Nimenomaan silloin, kun hän sen tekee oma-aloitteisesti.
Joskus olen tuota pyytänyt, ja nyt hän on siihen oppinut.

Ajatuksena on löytää se pienin juttu josta saatte tyydytystä.
Jospa halutonkin pystyisi sen pienen jutun tekemään, ja voihan hän siitä innostua muuhunkin.
Totuuden nimissä usein joudun tyytymään tuohon silittelyyn.
Ehkä kun kiihotun silityksistäkin ja nautin niistä, niin se on minulle nautinto.
Olen nimittäin tietoisesti opetellut nauttimaan tuosta tilasta, vaikka se loppuhuipennus jääkin saamatta.
Pystyisikö nainen nauttimaan kiihotuksesta joka kuihtuu vähitellen pois?
Vai onko se ydinkysymys juuri tuossa, kun se haluttuna oleminen jää pois?
 
Viimeksi muokattu:
On niin h*lvetin rasittavaa, kun tuo iänikuinen Sivupersoona tunkee näitä samoja kysymyksiä joka ketjuun.

Oletko nainen vai etkö osaa lukea, että tämä ketju on naisille?

Ei, en ikinä tule tyytymään vähäisimpään mahdolliseen kosketukseen seksin korvikkeena. Ei se riitä. Ehkä se riittää vanhalle miehelle, joka on naimisissa vanhan naisen kanssa, mutta tilanne on vaan niin erilainen kuin meillä naiskirjoittelijoilla tässä ketjussa. Ei tästä jankkauksesta ole kenellekään hyötyä, eikä Sivupersoona ole yhdessäkään viestissään kirjoittanut mitään fiksua. Voisitko lopettaa ainakin naisten vertaisketjussa kirjoittamisen? Onko niin vaikeaa ymmärtää, ettei iänikuisia SEPOSTUKSIA KAIVATA TÄÄLLÄ?
 
On niin h*lvetin rasittavaa, kun tuo iänikuinen Sivupersoona tunkee näitä samoja kysymyksiä joka ketjuun.

Oletko nainen vai etkö osaa lukea, että tämä ketju on naisille?

Ei, en ikinä tule tyytymään vähäisimpään mahdolliseen kosketukseen seksin korvikkeena. Ei se riitä. Ehkä se riittää vanhalle miehelle, joka on naimisissa vanhan naisen kanssa, mutta tilanne on vaan niin erilainen kuin meillä naiskirjoittelijoilla tässä ketjussa. Ei tästä jankkauksesta ole kenellekään hyötyä, eikä Sivupersoona ole yhdessäkään viestissään kirjoittanut mitään fiksua. Voisitko lopettaa ainakin naisten vertaisketjussa kirjoittamisen? Onko niin vaikeaa ymmärtää, ettei iänikuisia SEPOSTUKSIA KAIVATA TÄÄLLÄ?
Voinhan minä poistuakin.

Mutta sen vielä sanon, että tuolla luonteenpiirteellä ette tule ikinä mieheltä seksiä saamaan.

Ja tuon sanoin kaikella ystävyydellä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä