Jos suuteleminen ei naistasi kiinnosta, peli on pelattu. Seksuaalisia estoja (en saa orkkua naimalla, mulla on roikkuvat tissit, en just nyt jaksa keskittyä) voi esiintyä juuri tuosta tavallisesta naisten itsekritiikistä johtuen, mutta jos tunteita on niin enpä tiedä naisihmistä, joka ei suutelemisesta pitäisi. Itse nuorena pari suhdetta kaatui siihen, että poikaystävästä muodostui lähinnä veli, ei tippaakaan intohimoa. Yhdyntä vielä kävi, mutta suuteleminen tuntui tosi vastenmieliseltä. Ymmärsin katkaista suhteen, kauheata antaa toisen kärvistellä siinä väärissä luuloissa.
Vähäseksinen pitkähkö suhde on takana (miestä ei siis kiinnostanut) ja voin sanoa, että paljon pitää Vantaassa vettä virrata ennen kuin tunnen itseni naiseksi, jos koskaan. Mikään ei syö itsetuntoa niin kuin torjutuksi tuleminen. Kun intohimo loppuu - sikäli kuin se molemminpuolista on ikinä ollutkaan - niin se on siinä. Turhaan jäät odottamaan vielä petetyksi tulemistakin.[/QUOTE
Tämä viesti oli turhan tyrmäävä ja liian mustavalkoinen ajattelutapa. Pitää ottaa kuitenkin eräs tosi asia huomioon, että jokaisen suhde on ysilöllinen ja jokainen ihminenkin on yksilö. Tämän keskustelun aloittanut mies kuitenkin kuulosti siltä, että haluaa tosissaan apua ja välittää kumppanistaan todella. Minusta teidän kannattaisi avoimesti keskustella toistenne kanssa ja pyydät kumppaniasi vastaamaan aivan suoraan kysymyksiisi. Vaikka vastaukset voivat olla karua kuultavaa, mutta muuten kehitystä teidän parisuhteen välille ei tapahdu. Uskon, että puolisosi ei uskalla sanoa sinulle suoraa vastausta siihen, että miksi ei halua läheisyyttä jne. Voitte tarvita ammattiapua ja ottakaa molemmat se ilolla vastaan! Nykyään on normaalia, että paljon pariskuntia käyvät parisuhdeterapiassa, kun ihmisillä on aikaa vain miettiä entistä enemmän tänäpäivänä suhdettaan ja pyrkiä siinäkin täydellisyyteen kun ennen kelpuutettiin se mitä oli.
Olen ylpeä siitä, että jaksoit tulla tänne kysymään apua. Osoitat silloin itse vielä välittäväsi kumppanistasi ja haluat korjata ja ylläpitää teidän suhteen. Olen sitä mieltä, että jos tarpeaksi kumppaneita elämässään vaihtelee, niin lopuksi jää vain paska rätti käteen. Alkuhuuma ja intohimo ovat selviä asioita silloin kun suhde on tuore. Pidemmänpäälle se on normaalia, että suhteesta kaikkoavat ne molemmat. Silloin avoimesti ja reheellisesti selvitellään keinoja, joilla saisi ne entiset tunteet takaisin, mutta ei tietenkään samalla tasolla. Rakkaus on muuttuvaista. Tärkeintä suhteessa pidemmän päälle on se, että olette reheellisiä ja avoimia toisillenne. Vaaditte sitä suorastaan toisiltanne. Teillä on yhteinen henkinen kemia ja olette toisillenne parhaita ystäviä eli elämän kumppaneita. Neuvoni on nyt tämä, että VAADIT puolisoasi olemaan avoin ja reheellinen sinulle, jos haluatte suhteen jaktuvan. Molemmat sanotte sitä, miltä teistä tuntuu. Tämä on ainoa keino parantaa suhteenne asioita, tai huonoimmassa tapauksessa tehdä päätös siitä, että onko suhteessa enään mitään jatkamisen arvoista.
Nykyinen mieheni tosin pussaa ja halaa päivittäin ja jos se loppuu tai vähenee täytyy tehdä jotain
)