Vielä lahjoista...

[jenni]

Meillä isovanhemmat eivät antaneet minun ja siskoni lapsille lahjaksi mitään. (lapset 6, 5 ja 4v.)Ei kummaltakaan puolelta. Itse kun olin pieni, niin omat mummo ja pappa ostivat ne "kalleimmat" lahjat kun vanhemmillani ei silloin ollut niin varaa. Nyt kun vanhempieni rahatilanne on parempi ja ylimääräistä rahaa on, niin he eivät auta. Edelleen elossa olevat isovanhempani ostavat minun ja siskoni lapsille lahjoja vaikka olemme monesti sanoneet ettei ole enää tarvis... Ajattelenko jotenkin kiroutuneesti ja mitä te muut ootte mieltä??

 

[Vieras]

Lahjan antamiseen ei ole pakkoa. Ei koskaan eikä kenelläkään. Jos tarvitsette (rahallista) apua, avatkaa suunne.

 

[jenni]

Ei oo pakkoa ei, mut eikö se ole oma vuoro auttaa jos itsekin on joskus saanut apua??? Onneks ei vielä tarvinnut selittää lapsille miksei isovanhemmat osta mitään, kun ajattelevat että pukki tuo lahjat.

 

[Keittiönoita]

Mä ostan mielelläni lahjoja, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että olisi jotenkin mun vuoroni.

 

[vieras]

Ei oo pakkoa ei, mut eikö se ole oma vuoro auttaa jos itsekin on joskus saanut apua??? Onneks ei vielä tarvinnut selittää lapsille miksei isovanhemmat osta mitään, kun ajattelevat että pukki tuo lahjat.

No oletteko keskustelleet asiasta? miten isovanhemmat perustelevat sen, etteivät hanki ollenkaan lahjoja? Vietättekö joulun yhdessä?

 

[jenni]

joo, no tarkoitin nyt lähinnä, että kun olimme pieniä niin meidän mummo ja pappa ostivat lahjoja kun porukoilla oli rahanmenoa muutenkin. Aina pääsimme mummolaan valmiiseen ruokapöytään ym. Nyt kun olemme me lapset aikuisia niin omat vanhempamme tulevat valmiiseen pöytään meille ja eivaät tue meitä. Ja vaikka perkule eivät tukisikaan, niin eikö nyt luulis olevan kiva ostaa pienille lahjoja, jotka ilahtuu vielä vähemmästäkin.

 

[jenni]

Ei olla keskusteltu. Meinasin kysyä isältä sitä, mutten kehdannut. Ajattelin että kuulostan ahneelta jos kysyn.

 

[Keittiönoita]

joo, no tarkoitin nyt lähinnä, että kun olimme pieniä niin meidän mummo ja pappa ostivat lahjoja kun porukoilla oli rahanmenoa muutenkin. Aina pääsimme mummolaan valmiiseen ruokapöytään ym. Nyt kun olemme me lapset aikuisia niin omat vanhempamme tulevat valmiiseen pöytään meille ja eivaät tue meitä. Ja vaikka perkule eivät tukisikaan, niin eikö nyt luulis olevan kiva ostaa pienille lahjoja, jotka ilahtuu vielä vähemmästäkin.

Tuohon osaavat vastata varmaankin vain nämä isovanhemmat. Ehkäpä he ajattelevat, että lapset saavat muutekin ihan riittävästi lahjoja?

 

[tuttua]

Meillä isovanhemmat eivät antaneet minun ja siskoni lapsille lahjaksi mitään. (lapset 6, 5 ja 4v.)Ei kummaltakaan puolelta. Itse kun olin pieni, niin omat mummo ja pappa ostivat ne "kalleimmat" lahjat kun vanhemmillani ei silloin ollut niin varaa. Nyt kun vanhempieni rahatilanne on parempi ja ylimääräistä rahaa on, niin he eivät auta. Edelleen elossa olevat isovanhempani ostavat minun ja siskoni lapsille lahjoja vaikka olemme monesti sanoneet ettei ole enää tarvis... Ajattelenko jotenkin kiroutuneesti ja mitä te muut ootte mieltä??

Jotkut ovat itsekkäitä. Meillä myös lasten isovanhemmilla on eläketulojen lisäksi monta vuokratuloa ja metsätuloa. Eivät lahjoneet.

Mutta enemmän kuin se että eivät auta taloudellisesti hankkimaan lapsille esim. haalaria mitä monet muut isovanhemmat tekevät, harmittaa se välinpitämättömyys, että ei kiinnosta yhtään. Ei sen lahjan kallis tarvitse olla. Esikoinen sanoi, että yksi parhaista lahjoista on oma konvehtirasia. Ottavat kuopuksen kanssa yhtä aikaa konvehdit, niin toinen ei syö ennen toista ja toisen ei tarvitse sitten katsella kun toisella vielä on. Ihanaa, kun tuollainen perus3 euron konvehtirasia on niiiiiin tärkeä lahja vielä koululaisellekin (esikko on koulussaI).

Tarkoitan, että myös halvalla saisi mieluista lahjaa, mutta ei kysytä koskaan mitä tarvitsee tai mikä ki innostaa.

 

[Liliana]

No kovin tuo on minusta omituista...miksi ihmeessä he noin käyttäytyvät? Joo, lahjojen osto ON vapaaehtoista, mutta kuka isovanhempi ei haluaisi lastenlastaan ilostuttaa paketilla? Siis oikeasti. En tunne ainuttakaan mummia tai vaaria jolle tämä ei olisi suorastaan kunnia-asia!

 

[jenni]

Tiedän. Ja ei se mitään;kyllä me pärjättiin ilmankin. Tuntuu vaan itsestä kurjalta. Ja en tosiaan arvaa ottaa asiaa puheeksi kun en halua tämän näyttävän vaan siltä, että odotan lahjoja. Ja jos vanhempani olisivat köyhiä, niin ymmärtäisin senkin. Mutta eivät ole..

 

[tuttua]

Siis ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat. Ihmetyttää se että eivät tunne minkäänlaista iloa siitä, että saisivat ostaa jotain. Kirjoitit, että lapset ilahtuvat pieneestä. meillä myös se 2 euron koriste voi olla vielä esikoisellekin tosi hieno ja hyvä lahja. Eli eivät ole tottuneet saamaan valtavia tavaravuoria tai mitään. Alle 10 lahjaa nuppi, ja niistäkin monta on tuota konvehtirasia -tyyliä. Eli olisi niin helppo ilahduttaa noita lapsia, jos rahaa olisi ja kiinnostusat heiltä kysyä toiveita tai tarpeita. Eivät saa viikko tai kuukausirahaa vielä kumpikaan, joten rahasta eivät ymmrärä. Kysyttäessä varmaan kertoisivat monen eri hintaisi vaihtoehtoja, mutta kun ei ole mitään kiinnostusta tai halua ilahduttaa¨. Se harmittaa ja surettaa lasten puolesta.

 

[jenni]

Itsekin ajattelen, että just lapsille on niin ihana ostaa kun pienet paketit ilahduttavat kovin. Vaikkei se lahja tavaran tai rahan suhteen olekaan tärkeä, mutta nimenomaan sen ajatuksen takia on! Ja omalla isälläni ainakin on ajatuksena että se tilin saldo ei vähene yhtään kenenkään muun hyväksi. Joskus sitä kiukkusena miettii, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!!!

 

[Keittiönoita]

Tiedän. Ja ei se mitään;kyllä me pärjättiin ilmankin. Tuntuu vaan itsestä kurjalta. Ja en tosiaan arvaa ottaa asiaa puheeksi kun en halua tämän näyttävän vaan siltä, että odotan lahjoja. Ja jos vanhempani olisivat köyhiä, niin ymmärtäisin senkin. Mutta eivät ole..

Mä olen itsestäni huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän enää ostan yhtään mitään. Poikkeuksena mulla kuitenkin vielä joulu. Mutta aika näyttää, mitä teen vaikkapa 10 vuoden päästä. Tuntuu, että kaikilla on jo niin paljon, että varsin vaikea edes ostaa mitään. Olisiko vanhemmillesi iän myötä joululle alkanut tulla tärkeämpi merkitys kuin lahjavuori? Onko lapsillasi jo nyt paljon leluja ja tavaroita, jolloin lahjojen ostaminen on entistä vaikeampaa? Ostivatko vanhempasi aikaisempina vuosina lapsillesi lahjoja? Ts onko tilanne muuttunut nyt tämän joulun kohdalla? Tunnen useita 50+ ihmisiä, joita on alkanut enemmän tai vähemmän ahdistaa materialismi ja ovat vähitellen ryhtyneet nuukailemaan.

 

[tuttua]

Ja sekin, että kun on välimatkaa ja lapset näkevät harvoin, niin tuntuisi tosi kivalta, jos siinä välissä olsii ajateltu lapsia, ja olisi halua esim. auttaa etsimään jotain tarpeellista. Lasten vanhemmilla on palkkatyöt, lastenhoito ja harrastukset, kotityöt, ja lapset kasvavat ja tarvitsevat jatkuvasti jotain. vaatetta, kenkää, harrastusvälinettä. Se kaupassa ravaaminen ja etsiminen on vanhemmille yksi velvollisuus monien muiden joukossa. Se, että isovanhempi haluaisi auttaa ja edes jouluksi ja syntymäpäiväksi etsisi jotain tarpeellista tai haluaisi antaa yhteen tarpeelliseen rahan, jos ei usko löytävänsä, mutta ei . Ei uhrata aikaa lapsiin, ei uhrata rahaa. Surettaa.

 

[Alaston lohikäärme]

Ei oo pakkoa ei, mut eikö se ole oma vuoro auttaa jos itsekin on joskus saanut apua??? Onneks ei vielä tarvinnut selittää lapsille miksei isovanhemmat osta mitään, kun ajattelevat että pukki tuo lahjat.

Siis teiltä? Ehkä olis "vuoro auttaa" jos olis saanut apua teiltä, mut heillä on "velvollisuus" auttaa vain niitä joilta sitä apua on tullut.

 

[jenni]

Juu, meilläkään ei todellakaan ole kysymys mistään isoista ja kalliista lahjoista. Ilahtuvat mm. paperinukeista, muovailuvahasta ym mitä saa pienelläkin rahalla. Mulla ja siskollani on omaan mummooni ja pappaan lämpimät välit- ei minkään lahjojen takia-vaan sen takia että mummo ja pappa ovat olleen kiinnostuneita meistä, ollaan saatu olla siellä yötä ja viettää aikaa heidän kanssa. Nyt kun he ovat vanhoja, me autetaan niitä ja pidetään huolta. Jos isäni ja äitini ei välitä minun lapsistani, on turha odotella että ne tulisivat sitten joskus heistä välittämään kun se aika koittaa...

 

[*huokaus*]

Jaa-a... Musta tuntuu, että nämä on niitä samoja isovanhempia jotka vanhainkodissa valittavat, etteivät lapset eivätkä lapsenlapset käy... Kuulostaa kun siltä, että tuo välittäminen ulottuu muuhunkin kuin pelkkiin lahjoihin ja kun isovanhempien ja lastenlasten välillä se synny sitä luonnollista välittämistä ja rakkautta, niin kovasti koko suhde pakkaa lopahtamaan kun lapset ovat sitten aikuisia.
Omat isovanhempani äitini puolelta ovat vähän tällaisia ja vaikka olen hyvätapainen ja heitä tapaan, niin kyllä suhde on vajavainen ja siitä puuttuu ihan tyysti lämpö verrattuna mummi/vaari-suhteeseeni isäni puolelta. Heitä halailee ihan spontaanista, äitin vanhempia lähinnä kättelee....

 

[Keittiönoita]

Juu, meilläkään ei todellakaan ole kysymys mistään isoista ja kalliista lahjoista. Ilahtuvat mm. paperinukeista, muovailuvahasta ym mitä saa pienelläkin rahalla. Mulla ja siskollani on omaan mummooni ja pappaan lämpimät välit- ei minkään lahjojen takia-vaan sen takia että mummo ja pappa ovat olleen kiinnostuneita meistä, ollaan saatu olla siellä yötä ja viettää aikaa heidän kanssa. Nyt kun he ovat vanhoja, me autetaan niitä ja pidetään huolta. Jos isäni ja äitini ei välitä minun lapsistani, on turha odotella että ne tulisivat sitten joskus heistä välittämään kun se aika koittaa...

Mun mielestäni omaa vanhuuttaan ei pidäkään laskea lastensa tai lastenlastensa varaan. Siis edes sitä, että tulisivat vanhainkotiin katsomaan. Maailma on kutistunut muutamassa kymmenessä vuodessa ja sitä ei voi etukäteen tietää, missä päin maailmaa lapset ja lapstenlapset siinä vaiheessa vaikuttavat, kun itse on vanhainkodissa.

Syytä vanhempiesi käyttäytymiseen ei varmaan tiedä kukaan muu kuin he itse.

 

[jenni]

Ei ole kysymys siitä että tavaraa olisi niin paljon. Tai en tiedä varmaksi, kun ei ole ollut siitä puhetta. Itse olen yh ja siskoni on ollut pitkään kotona lasten kanssa. Minä luuelen että kysymys on vaan siitä että omat varat säästyisi.

 

[Keittiönoita]

Ei ole kysymys siitä että tavaraa olisi niin paljon. Tai en tiedä varmaksi, kun ei ole ollut siitä puhetta. Itse olen yh ja siskoni on ollut pitkään kotona lasten kanssa. Minä luuelen että kysymys on vaan siitä että omat varat säästyisi.

Tuo voi varsin hyvin olla syy.

 

[jenni]

Ei tietenkään omaa vanhuutta voi laskea kenenkään varaan. Mutta itse vanhusten kanssa työskennellessäni tiedän että usein voivotellaan kamalia omaisia kun eivät käy vanhusten luona. Tulee vaan mieleen että ehkä siellä on jokin syy kun vanhusten luokse ei tulla... Enkä nyt siis tarkoita rahaa/joululahjoja!

 

[Nalkuttava Talonmies]

Eli et kehtaa isältäsi kysyä, koska tunnet itsesi AHNEEKSI. Mutta siltikin sinun mielestäsi vanhempasi ja miehesi vanhemmat ovat tehneet väärin? Hmm.

 

[Keittiönoita]

Ei tietenkään omaa vanhuutta voi laskea kenenkään varaan. Mutta itse vanhusten kanssa työskennellessäni tiedän että usein voivotellaan kamalia omaisia kun eivät käy vanhusten luona. Tulee vaan mieleen että ehkä siellä on jokin syy kun vanhusten luokse ei tulla... Enkä nyt siis tarkoita rahaa/joululahjoja!

Totta. Mutta eipä ne lapsenlapset siellä kävisi rahasta/joululahjoista huolimattakaan, jos itse vanhukset eivät heitä kiinnosta.

 

[tuttua]

Ei tietenkään omaa vanhuutta voi laskea kenenkään varaan. Mutta itse vanhusten kanssa työskennellessäni tiedän että usein voivotellaan kamalia omaisia kun eivät käy vanhusten luona. Tulee vaan mieleen että ehkä siellä on jokin syy kun vanhusten luokse ei tulla... Enkä nyt siis tarkoita rahaa/joululahjoja!

Totta. Mutta eipä ne lapsenlapset siellä kävisi rahasta/joululahjoista huolimattakaan, jos itse vanhukset eivät heitä kiinnosta.

Pieni lapsi oppii kyllä välittämään jos hänestä välitetään ja ollaan kiinnostuneita, mutta jos ei anna aikaa eikä mitään pientä tavaraakaan (lapset ovat konkreettisia, heille ne pienet muistamiset merkitsee aika paljon) niin eipä se kiinnostus synny.