H
hoitotäti
Vieras
Täällä oli jokin aika sitten puhetta pph:sta ja ennenkaikkea hoitajista ja työn raskaudesta. Nostan tämän esille sillä olen täysin päinvastaista mieltä asioista. Alunperin aloitin pph:na saadakseni olla omien lasten kanssa kotona, mutta työ on kyllä vienyt täysin mukanaan eikä paluu entiseen työhön ole edes käynyt mielessä.
Ensinnäkin minusta ne päivät kun on paljon lapsia hoidossa on paljon helpompia kuin ne jos on vaan 1 lapsi. Lapset keksii itsekin leikkejä keskenään ja niille on seuraa toisistaan. Jos hoidossaon vaan 1 lapsi on koko ajan sellainen olo että pitäisi olla viihdyttämässä ja että mitähän sitten keksittäisi.. Huono omatunto tulee jos esim. tyhjentää ja täyttää tiskikonetta tms eikä siis keskity lapseen vaan tämä leikkii sillä aikaa yksin. Tiedän kyllä että lasten täytyy osata olla pieniä hetkiä yksinkin mutta se on vaan sellainen tunne..
Toiseksi en koe työtäni millään tavalla raskaana vaan nautin täysin siemauksin lasten kanssa olosta. Kai minussa sitten asuu sisällä pieni lapsi joka nauttii askartelusta, leipomisesta ja kiikkumisesta. Joistakin hoitolapsista on tullut kuin omia lapsia, kiitos ihanien vanhempien jotka on antaneet vapaat kädet touhuta lasten kanssa! Ollaan mm. käyty shoppailemassa, mäkkärissä, mummolassa, museossa ja teatterissa ym. retkillä. Eli ei siis päivästä toiseen samaa päivärutiinia.
Jotkut oli myös huolissaan asunnon kulumisesta. Meillä ei ainakaan ole sen enempää elämisen jälkiä tullut kuin jos kävisin muualla töissä. Pienet kolhut kuuluvat elämään ja tekevät kodista asutun näköisen. Ja jos kovin pahasi repsottaa, maali ei ole kovin kallista..
Palkkaus on kyllä surkea mutta en siltikään vaihtaisi ammattiani mihinkään muuhun, niin paljon enemmän plussia tässä työssä on!
Ensinnäkin minusta ne päivät kun on paljon lapsia hoidossa on paljon helpompia kuin ne jos on vaan 1 lapsi. Lapset keksii itsekin leikkejä keskenään ja niille on seuraa toisistaan. Jos hoidossaon vaan 1 lapsi on koko ajan sellainen olo että pitäisi olla viihdyttämässä ja että mitähän sitten keksittäisi.. Huono omatunto tulee jos esim. tyhjentää ja täyttää tiskikonetta tms eikä siis keskity lapseen vaan tämä leikkii sillä aikaa yksin. Tiedän kyllä että lasten täytyy osata olla pieniä hetkiä yksinkin mutta se on vaan sellainen tunne..
Toiseksi en koe työtäni millään tavalla raskaana vaan nautin täysin siemauksin lasten kanssa olosta. Kai minussa sitten asuu sisällä pieni lapsi joka nauttii askartelusta, leipomisesta ja kiikkumisesta. Joistakin hoitolapsista on tullut kuin omia lapsia, kiitos ihanien vanhempien jotka on antaneet vapaat kädet touhuta lasten kanssa! Ollaan mm. käyty shoppailemassa, mäkkärissä, mummolassa, museossa ja teatterissa ym. retkillä. Eli ei siis päivästä toiseen samaa päivärutiinia.
Jotkut oli myös huolissaan asunnon kulumisesta. Meillä ei ainakaan ole sen enempää elämisen jälkiä tullut kuin jos kävisin muualla töissä. Pienet kolhut kuuluvat elämään ja tekevät kodista asutun näköisen. Ja jos kovin pahasi repsottaa, maali ei ole kovin kallista..
Palkkaus on kyllä surkea mutta en siltikään vaihtaisi ammattiani mihinkään muuhun, niin paljon enemmän plussia tässä työssä on!
