Vieläkö vauva vai ei sittenkään...

["Nyt harmaana"]

Vauvakuumetta pukkaa, ikää 30+, lapset jo suhteellisen isoja, "kouluikäisiä", elämä helppoa, lasten kanssa mukava liikkua, touhuta ja harrastaa. Elämä kaikinpuolin mallillaan.

Mutta jostain lähtenyt ajatus että jos vielä kerran, jotenkin vain tuntuu että tullut jo liian mukavuudenhaluinen...vaikeaa

Kertokaa kokemuksia puoleen ja toiseen, realismia tähän orastavaan kuumeeseen

 

[as if]

Siis mäkin luulin jo parantuneeni kroonisesta vauvakuumeesta mutta nyt on muutaman viikon ollut mielessä että josko vielä yks...
Siitä vaan jos siltä tuntuu ja elämäntilanteeseen muuten sopii

 

[Whisky Peat]

Mulla ikää 35v, lapset 8v ja 6v. Mies ilmoitti jo aikaa sitten, ettei halua enempää lapsia. Mielensä muuttui kuitenkin keväällä TODELLA yllättäen, ja yritys alkoi. Ekasta kierrosta tärppäsi, ylihuomenna päästään ultraan katsomaan onko kaikki ok

Talo on (puoliksi vielä/enää pankin) ja minäkin sain viime vuonna vakipestin. Reissattu ei oo koskaan ja muutoinkin elellään rauhallista elämää. Pieni vauva tuntuu kuin pisteeltä iin päälle.

 

["Mie vaan"]

Mä ainakin olin innoissani kun äiti teki vielä iltatähden kun olin 9. Voi ihanuutta kun sai vaihtaa veljen vaippaa ja tarjota ruokaa sekä muutenkin hoivata. Äidin mielestä minusta oli iso apu silloin kun hällä itsellään oli ikää jo enempi. Meillä on edelleen todella läheiset välit veljen(18v) kanssa. Go for it!

 

[palsta tietää]

kaikille teille, kyllä, lisääntykää!

 

[vg]

Mä hoidan aika ajoin ilmaantuvaa vauvakuumetta ottamalla hoitoon pieniä kummilapsia. Yön valvoneena on ihanaa luovuttaa nuppunen takaisin omille vanhemmilleen

 

[maapallo]

älkää pliis...

 

[Whisky Peat]

kaikille teille, kyllä, lisääntykää!

Kyllä, näin me tehdään

 

["Piika-äiti"]

Lapset 19, 17, 15, melkein4 ja 1,5.

On ollut valtava rikkaus kokea vauva-aika myös näin myöhemmin. Silloin kun olin 20-24 vuotias vauva-aika meni ihana mutta jotenkin itsestäänselvänä. Nyt viipyilen vauva-arjessa ja tämä on kuin kohtaisi uuden ihmeen harva se päivä.

On myös kaunista nähdä isompien hellyys ja se miten he hoivaavat pienempiä sisaruksia - heti sen jälkeen kun ovat tiuskaisseet "hoija ite pentus!"

 

[aikaisemmin olisi pitänyt]

37 vuotiaana minulla on 7,5 ja 2v lapset... MIEHELLÄ ed.vauvakuume, minulla ei.

 

["heips"]

Älä vaan tee vain yhtä superlellittyä iltatähteä joka tulee kaiken lisäksi olemaan yksinäinen kun muut sisarukset ovat reilusti vanhempia. Joko 2 tai sitten ei ollenkaan.

 

["mama"]

hmm itse olen 25. Meillä 4 vee ja toinen tulossa. Koskaan ei voi tietää onko lapsi luku sit tämä,mutta jotenkin olen ollut iloinen siitä että olen nuori äiti.Nautin äitiydesta suunnattomasti.Mutta onhan tämä todella sitovaa,sitten kun saan lapset isommiksi saa taas enempi omaa aikaa.Tuntuisi "hurjalta" aloittaa sitten kaikki alusta kun omana haaveena on että,sitten hoivataan lapsenlapsia,kenties matkustellaan,tavataan ystäviä useemmin ja eletään taas spontaanimmin. Näin ajattelin asioita,kun mietin miksi haluan lapset nuorempana kuin esim 30+. Mutta toki elämää ei voi oikeesti suunnitella

 

[metsätähti]

Mä itse uskon vahvasti että yhtään "tehtyä" eli saatua lasta ei kadu mutta "tekemättömiä" voi jäädä kovastikkin katumaan.Mä itse annoin miehen kanssa neljännelle mahdollisuuden tulla ja nyt sitä sitä oikein onnellisena odotetaan ja kertaakaan ei oo kaduttanut.Raskaus ja vauva-aika on niin ainutlaatuisia ja ohikiitäviä aikoja että itse ainakin haluan vielä kerran kokea kaiken uudelleen

 

["Haaveilija"]

Kiitos metsätähti. Toi oli juuri osuvasti sanottu. meillä kolme 1,5v 3,5 ja 5.5 vuotiaat lapset eikö tää kuume hellitä millään.. mies oli pitkään vastaan mut nyt alkanut lämpeneen.. Mä oon sitä mieltä että kaikki vaan putkeen ei tässä enää nuorruta, ja töitä kerkee tekeen vielä neli viis ja kuuskymppisenä mut silti jännittää miten kaikki menee ja mitä muut sanoo..