vieraan lapsen komentaminen

08.11.2004
46
0
6
En tiedä kyselenkö nyt oikeasta ikäryhmästä, mutta kirjoitanpahan tänne.

Mitä mieltä olette tällaisesta asiasta: Meillä oli kylässä ystäväperhe, joilla 3-vuotias lapsi. Oma lapsemme on 1,5-v. Nähtävästi pikkuisten luonteet eivät oikein käyneet yksiin tai sitten ikäero on juuri tällä hetkellä tosi huono.

1,5-v. halusi tietenkin koko ajan leikkiä samoja leikkejä kuin 3-vuotias, ottaa leluja, yms. 3-v. siitä suuttuneena ryhtyi melko kovakouraisesti tönimään ja repimään tukasta pienempää. Tämä on varmaankin ihan normaalia, eikä tietenkään muuttunut miksikään lukuisista kehoituksista huolimatta.

Eniten tässä ihmetyttää vanhemmat, jotka eivät - ainakaan minun mittapuuni mukaan - komentaneet lastaan, vaan rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn kyselivät, että no teitkö pahaa pienemmälle ja lapsen myönnettyä jatkoivat kyselemistä, että mitä pahaa teit. Sen jälkeen ystävällisesti todettiin, että ei niin saa tehdä. Sitten tultiin pyytämään anteeksi. En tiedä ymmärsikö 1,5-vuotias anteeksipyynnön merkitystä, mutta oppi tietenkin esimerkkiä siitä, että ensin voi lyödä ja asia korjaantuu sillä, että pyydetään anteeksi. Lopulta jo pelkäsi päästää isompaa lähelleen edes anteeksipyynnön ajaksi.

Itse yllätin 3-vuotiaan tukkapöllyttämästä kaksin käsin pienempäänsä ja komensin aika tiukasti. Oppi meni perille ainakin hetkeksi, mutta vanhemmat tuntuivat siitä suuttuvan. Mitäs mieltä olette? Eikö kyläilyssäkin päde sääntö, että "maassa maan tavalla" eli meillä komennetaan vieraita lapsia kuten omia, eikä lähdetä ensin kyselemään vanhemmilta "kasvatuslinjoja".

Kaikkein ikävintä tässä oli se, että vieraana ollut äiti alkoi huomautella minulle, kuinka pienempi lapsi koko ajan haluaa samoja leluja kuin isompi (ja sillä siis selittyy isomman käytös). Minä en kylläkään huomautellut hänen lapsensa väkivaltaisesta käyttäytymisestä, vaan komensin siis lasta suoraan. Molempien lasten käytös lienee ihan normaalia.

Yleisesti ystäväpiirissä kyllä ojennetaan toistemme lapsia, eikä siitä kukaan suutu - päinvastoin!
 
Joillekin vanhemmille on kova paikka, että heidän läsnäollessaan komentaa heidän lastansa. Minun mielestäni on ihan suotavaa, että omia lapsiani joku muukin komentaa jos aihetta on (kuten tuo tukistaminen) ja vaikka itse en olisi tilannetta edes nähnyt. Saattaa olla että kyseistä lasta kasvatetaan hyvin keskustelupainotteisesti, siis siten että lapsen kanssa kaikki asiat pyritään selvittämään diplomaattisesti ja puhumalla (kuten tuosta kirjoituksestasi sai kuvan). Sitten kun jollain muulla onkin hieman erilainen ote hoitaa asioita, vanhemmat närkästyvät.. Kyllä kyläpaikassa mielestäni täytyy kuitenkin totella ko. kodin sääntöjä ja talon oma väki saa pitää järjestystä yllä.
 
Aika varovasti komentelen vieraita/muita lapsia, juuri koska vanhemmat on tooosi herkkiksiä sen suhteen. Mutta minusta sinulla oli ja on oikeus puolustaa oman lapsesi, joka oli vielä pienempi osapuoli, fyysistä koskemattomuutta, vaikka se olisikin ollut vieraittesi kasvatusperiaatteiden vastaista. Minusta lasten(kaan) ei pidä alistua fyysisen uhan edessä.
 
Hirveetä, jos joku tukistais mun lapsia. Vaikka ipanat ois kuinka tottelemattomia tahansa, toisten muksuihin ei SAA käydä käsiksi. Mut komennella tietty usein täytyykin, jotta paitsi kodin, myös elämän pelisäännöt kirkastuisi. Eikä siitä todellakaan pitäis kenenkään loukkaantua, sehän on sitä kollekstiivista kasvattamista.

 
Minä kyllä ainakin reilusti kiellän vieraitakin lapsia.Varsinkin,kun pari mun tuntemaani naista eivät itse välitä sitä tehdä.
Mä en ihan sanoisi,että 3v,joka käy koko ajan toisiin käsiksi,olisi käytökseltään niin normaali.Anteeksipyyntö on hieno juttu,mutta kyllä lapselle 3v pitää tehdä asia täysin selväksi tyyliin"EI".Liian monimutkaiset selitykset vain sekoittavat lasta.
Se,että 1½v tahtoo saman lelun,kun toisella on normaalia ja varsinkin,jos se tapahtuu lapsen omassa kodissa,koska kyseessähän on lapsen omat lelut.
Mä oon aina sanonut,että meidän lapsia saa muutkin kieltää.S
 
mun mielestä komentaminen pääsääntösesti vanhemmilla mutta kylässä ollessa voi kyllä sanoa vieraalle lapselle jos tekee sellasta mikä on omilta lapsilta kielletty, vamhempien tehtävä sitten että sitä totellaan.
 
Mutta mikä on oikea käytäntö tässä, eli saako pienempi aina sen vuoksi että on pienempi ottaa isommalta lelun, ei mielestäni ja mielestäni tässäolisi ilman muuta pitänyt antaa isomman leikkiä rauhassa. Onhan isommalla lapsella samat säännöt ja oikeudet,olisitko tykännyt jos 3-vuotias olisi ottanut sinun lapselta leluja jatkuvasti? Itselläni 1½-vuotias ja kyllä isommalla (esikoisella) on oikeus siihen,että toinen ei tuhoa ja pilaa koko ajan leikkiä. Rajat on tärkeitä molemmille!
 
Kenenkään lapset tuskin täydellisiä ovat ja mitä mieltä sinä olisit ollut, jos vieras olisi kantanut sinun lapsen pois viemästä toiselta kädestä leluja? Olisitko ollut hyvilläsi kun sinun lasta kasvatetaan yhteisvoimin, puhumattaakaan että olisivat vieraat isosti häntä kieltäneet? kyllä mielestäni jokaisen velvollisuus ensin huolehtia että omat ovat moitteettomasti ennenkuin alkaa toisten lapsia kasvattamaan. Kyllä 1½-vuotiaallekin kuuluu jo säännöt asettaa. Toisilta ei kädestä oteta ym.
 
myönnän että omakin poika osaa olla villi joskus. mutta eipä vaan vedä vertoja 5,5v serkkutytölleen.
tyttö potkii äitiiän, huutaa, kiroilee ym. saa tehdä kaikkea vieraissa paikoissa ja kotonaan. äitin siihen puuttumatta.
monena kertana kun ovat meillä vierailleet on tämä äitinsä mainitsema "herttainen"tyttö huutanut, töninyt,raapinut,haukkunut vienyt leluja. sanonut että minä tapan sinut. aina pomottaa omaa poikaani : ei noin saa tehdä, et sä saa leikkiä sillä lelulla elä tuu siihe(vaikka ollaankin meidän kotona)yrittää myös monesti potkia minua tai poikaani. olen sanonut monesti(KOVALLA ÄÄNELLÄ) että noin ei tehdä. pienempään sattuu. jos et lopeta ja osaa käyttääntyä niin ei tarvitse tulla leikkimään toista kertaa. ja jos kyseessä on lelulla lyöminen otan lelun siltä pois(=en siis käytä fyysistä kieltoa). heti tämä tyttö rupeaa mököttämään ja juoksee äitin syliin. siskoni ei vaan tee mitään. ei elettäkään kieltääkseen. joskus tämä kieltoni tehoa. ja eikä uskalla pojan kanssa siskon luona vierailla. kun aina saa pelätä että tyttö raapii tai puree nurkan takana.ja sitten väittää että toinen alotti. monesti on käynyt niin.
 
ai juu oma poikani on 3v11kk. ja ei yleensä ota leluja pois toiselta. ja jos toinen pyytää että saisinko leikkiä sillä lelulla. se antaa lelun ja etsii itselleen toisen lelun.
 
Eli tuollaista 1½-vuotiasta pitää jatkuvasti vahtia jos on muita lalpsia että ei pilaa heidän leikkejä eikä ota leluja koska hän vasta opettelee. Aika vastuutonta antaa pilata vieraan pienen lapsen leikit ja sitten alkaa huutamaan vieraalle pienelle 3-vuotiaalle. Kyllä varmasti itsekin turhautuisit jos joku kävisi vaikkapa ruttaamassa kaikki valokuvat kun olisit niitä albumiin laittamassa tai muuta vastaavaa. Lapsen leikit ovat hänelle aivan yhtä tärkeitä.

mielestäni aloittaja ei ole hoitanut omaa kasvattajan työtä vaan on päästänyt oman lalpsensa elämään kuin pellossa ja sitten alkanut pienelle 3-vuotiaalle vielä huutamaan joka tullut kylään. toivottavasti tästä lähtien vahdit pienesi tekemisiä että ei tee mitä tahansa.
 
tuo 3v tuntuu sinusta ehkä tosi isolta, mutta kun omasi on tuon ikäinen huomaan että pikkuisesta lapsesta on kyse.
Sinun olisi pitänyt huolehtia ettei lapsesi ota toiselta tavaroita. Tuon ikäiset ottavat aina, koska ovat vasta siinä vaiheessa jolloin heille pitää opettaa ettei niin saa tehdä. Minusta 3vuotiaan vanhemmat tekivät oikein kun ohjasivat lasta ettei toista satuteta ja pyytämään anteeksi. Eivät he tietenkään voi opettaa lapselleen että hänen on annettava käsistään toiselle tavarat.
Kun meidän esikoinen oli 1v 8kk ja kaverini poika 1v kaveri aina antoi pojan ottaa tytön kädestä tavarat, ja komensi tyttöäni joka tuosta hermostui. Selitti vielä tytölle ettei hänen poikansa vielä ymmärrä koska on niin pieni. Ymmärsikö tuo reilu 1,5 vuotias sitten... Kaverista tyttäreni oli jo iso.
 
No on se hyvä, että joku muukin huomasi myös tuon puolen asiasta, että olisi sitä pienempääkin voinut komentaa olla ottamatta leluja siltä suuremmalta. Itsellä on juuri tuon ikäiset lapset ja voin kokemuksesta sanoa, että aina vika ei ole todellakaan siinä isommassa. Pikkusisko osaa olla välillä tosi rasittava isoaveikkaa kohtaan ja ymmärrän ihan täysin, jos veikalla menee väliin hermot. Tosin ei meilläkään toiseen saa käydä käsiksi, ja aina täytyy nähdä koko tilanne, ennenkuin alkaa torumaan heti sitä vanhempaa!!!!! Olisit siis sinäkin voinut kieltää omaasi ja keksiä hänelle omaa tekemistä..Ihmettelenkin tätä mikset näin toiminut, vaan annoit tilanteen jatkua. Täytyy muistaa, että jo tuon ikäinenkin tietää sanan EI!
 
Kyllä nuo tilanteet voivat olla todella hankalia, diplomatiaa tarvitaan. Itse olen nyttemmin jo herttaisen kasivuotiaan äiti, joka oli pienempänä aivan karsea riiviö. Ymmärsin usein, että häntä oli pakko komentaa, mutta kyllä se silti harmitti jos joku sen teki sen ikävllä tavalla. Ja lapsihan ei jälkeenpäin muista mitä itse teki, mutta muistaa kyllä jos hänelle on sanottu rumasti. Niinpä toinen mummi, joka malttoi mielensä ja sanoi vaikeissakin tilanteissa asiansa hillitysti ja lasta kunnioittaen, on nyt suuressa suosiossa, poikani käy esim. hänen puolestaan kaupassa ja muutenkin ovat mainioita kavereita. kun sitten taas tuo toinen mummi joka jaksoi vain komennella, saa nyt viettää eläkepäiviään ns. kaikessa rauhassa, sillä lapset eivät oikein osaa olla hänen kanssaan rennosti.

Tarkoitan siis, että kyllä sanoa saa, mutta muitakin tapoja on kuin komentelu.
 
Mä olen jo alussa sopinut ystävieni kanssa että me saadaan toistemme lapsia komentaa...ja että niin PITÄÄ tehdä(eikä vaan saa) jotta lapsi huomaa että kenenkään muunkaan aikana ei saa tuhmailla vaan on samat säännöt joka paikassa :) ja kukaan ei suutu. :wave:
 
Heh! Täällähän on varsinainen keskustelu. Hyvä niin.

Pitänee tarkentaa muutamia juttuja: Omaani olen kyllä komentanut ja opastanut siihen, ettei tavaroita oteta toisen kädestä. Eli meillä ei eletä kuin pellossa, kuten joku asian provosoivasti ilmaisi.

Sillehän ei mitään voi, että lapsi haluaa leikkiä samoja leikkejä kuin toinen, mutta tavaroita ei todellakaan saa ottaa. Joka ikiseen tilanteeseen vaan ei itsekään ehdi mukaan. Juuri tätä samaa ajattelin, kun isomman lapsen vanhemmat eivät olleet ihan lähettyvillä ja häntä komensin kun siihen huomasin olevan aihetta. Samoin oletin vierailevien vanhempien komentavan omaani jos aihetta siihen huomaisivat. Minä kun passasin vieraita ja he istuskelivat sohvalla - siis ehtivät paremmin seurailla lasten touhuja...

Mutta eiköhän tässä jo ole tullut mielipiteitä riittävästi suuntaan jos toiseenkin. Kiitokset niistä kaikista!
 
Se piti vielä kertoa, etten koskaan koskenut vieraaseen lapseen. Kun joku tuntui sellaistakin luulevan. Komensin vain tiukalla äänensävyllä.

Joku mainitsi tuolla "keskustelevan kasvatustyylin". Sellaisesta lienee kyse vierailijaperheemme kohdalla. Välillä vaikutti kovin pedagogiselta touhulta, kun itse olen tottunut asioiden suorempaan käsittelemiseen.
 
Heipps,

Olipa hyvä, että eksyin taas tänne: Taaperon äiti, en tarkoittanut Sinua, kun sanoin siitä tukistamisesta, vaan edellistä nikiä ("aivan").

Mun mielestä teidän linja on ihan järkevä, niin minäkin olisin tehnyt. Mutta ihan vieraita lapsia en kyllä kehtaa komennella (ainakaan niin että vanhemmat kuulee ;) ), mutta kavereista kyllä tiedän, että kaikki arvostaa yhteistä kuria. Kunhan muistaa omia herrenterrujakin välillä ojentaa... :saint:

Hyvää jatkoa!
 
Mutta juuri siitä on kyse, että et voi tietää onko omasi ollut "kuin pellossa", koska kuten sanoit, et nähnyt tilannetta. kuten kuvailit, että "yllätit" toisen lapsen toista tukistamassa. On tällöin mielestäni väärin alkaa isosti moittimaan toisen lasta, kun ei tiedä vaikka oma olisi tehnyt juuri samoin. Tai pahemmin.
 
Ja ehkä sitten ilmaisit itseäsi huonosti, koska aivan selvästi kirjoitit, että "ottaa leluja" eli lapsesi otti leluja, joilla toinen leikki. Ja 1½-vuotiaan äitinä tiedän, miten tuon ikäinen leikkii, eli mielestäni on äidin vahdittava.

Mutta ehkäpä sitten itse antaisit vain lapsellesi yhä uusia valokuvia rutattavaksi, etkä mitenkään turhautuisi tilanteesta, vaikka pienellä 3-vuotiaalla ei välttämättä ole muita keinoja turhautumista purkaa, kun käsiksi käyminen.

Onneksi vieraan lapsen vanhemmat opettivat hänelle, jopa kylässä, että käsiksi käyminen on väärin. Ehkä et ole itse koskaan anteeksi pyytänyt. ei se ole pienellekää lapselle helppoa aina. Tunnuit vähättelevän tuota anteeksipyyntöä.

Mielestäni olisi aika kurjaa isommalle lapselle, jos hän olisi aina se joka joustaa ja pienempi saisi aina tehdä mitä vain. KUka haluaisi syntyä esikoiseksi?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2005 klo 09:25 Amfritrite kirjoitti:
Mielestäni olisi aika kurjaa isommalle lapselle, jos hän olisi aina se joka joustaa ja pienempi saisi aina tehdä mitä vain. KUka haluaisi syntyä esikoiseksi?
Juuri näin. Kun säännöt pätee molempiin, on homma tasapuolista!!
Niinkuin jo aiemmin mainitsin, täytyy aina nähdä se koko tilanne alusta saakka, jotta pystyy osoittamaan aloittajan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2005 klo 09:59 tiuku123 kirjoitti:
tuo 3v tuntuu sinusta ehkä tosi isolta, mutta kun omasi on tuon ikäinen huomaan että pikkuisesta lapsesta on kyse.
Sinun olisi pitänyt huolehtia ettei lapsesi ota toiselta tavaroita. Tuon ikäiset ottavat aina, koska ovat vasta siinä vaiheessa jolloin heille pitää opettaa ettei niin saa tehdä. Minusta 3vuotiaan vanhemmat tekivät oikein kun ohjasivat lasta ettei toista satuteta ja pyytämään anteeksi. Eivät he tietenkään voi opettaa lapselleen että hänen on annettava käsistään toiselle tavarat.
Kun meidän esikoinen oli 1v 8kk ja kaverini poika 1v kaveri aina antoi pojan ottaa tytön kädestä tavarat, ja komensi tyttöäni joka tuosta hermostui. Selitti vielä tytölle ettei hänen poikansa vielä ymmärrä koska on niin pieni. Ymmärsikö tuo reilu 1,5 vuotias sitten... Kaverista tyttäreni oli jo iso.

olen samaa mielta! noin opastan omaa lastanikin. tuon ikaisena sita juuri opetellaan lelujen jakamista ja se on usein viela vaikeaa...huomaat kylla, kun oma lapsesi on sen ikainen. valitettavasti kolme vuotias ei viela valttamatta ymmarra, miksi nuoremman pitaisi antaa ottaa kadesta. ja kyllahan se juuri on kaytostapojen opettamista, etta kerrotaan, kun tekee vaarin, miksi se on vaarin ja opetetaan pyytamaan anteeksi. =)
 

Yhteistyössä