Vieraat sairaalassa :(((

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miepä vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miepä vaan

Vieras
Sain juuri vauvan suunnitellulla sektiolla.
Sairaalan huoneen ovilla luki että huoneeseen saa mennä vain lapsen isä ja lapsen sisarukset. Sain huonekaveriksi naisen jota tämä kehotus ei kai sitten hänen mielestään koskenut.:(
Hänellä kulki koko ajan vieraita... Äiti. anoppi, appi, isä, Siskon lapset jne. jne... Vierailut alkoivat aamusta ja jatkuivat pitkin päivää. He kävivät useasti ja olivat pitkään. Tämä huonekaveri puheli puhelimeen vielä klo 22.30 isoon ääneen välittämättä meistä muista.
Olin kipeä ja koin itseni jotenkin paljaaksi ja avuttomaksi. Rinnat paljaana ja yöpuvussa tuskaisena siinä yritä imettää lasta ja nauttia uudesta tulokkaasta...Verhon takana vieraat puhuivat isoon ääneen välittämättä meistä muista.
No puhuin tästä ongelmasta henkilökunnalle ja tapahtuihan siinä korjaus mutta on jotenkin niin käsittämätöntä että joku voi olla tuollainen! Itse ajattelen toisia ja selvää on että tuossa tilassa ainakin toivoisi toisten huomioon ottamista!
Vieraat saavat rampata kylässä sitten kun kotiudutaan. Sairaalassahan olisi voinut tavata vieraita käytävällä, päivähuoneessa. Ei heidän olisi tarvinnut sinne huoneeseen tulla.

Mut leikattiin perjantaina ja maanantaina ilmoitin lähteväni. Olin niin vihainen ja väsynyt että kukaan tai mikään ei olisi saanut minua jäämään enää sinne sen naisen naapuriksi.
 
Onpas todella tyhmää ja ajattelematonta käytöstä tuolta sinun huonetoveriltasi! Muistan itsekin kun olin yöllä tullut huoneeseen synnyttämästä (klo 4.00) niin ensinnäkin huonetoveri kuorsasi kuin rekkamies.. Aamulla hänelle tuli sitten kaveri jo hyvissä ajoin ja viipyi KOKO päivän aina siihen saakka kun onneksi lähtivät koko porukka kokonaan pois. Oli jotenkin kurja olo itsellä kun yritti vähän nukkua, opetella uusia asioista yms niin verhon takana kokoajan puhetta ja kun olin vielä oven vieressä niin hyvä näkyvyys siihen mitä olin tekemässä.

Olisin itse varmaan sinun tilanteessasi räjähtänyt aivan täysillä tuolle huonetoverillesi. En muutenkaan käsitä mikä hinku sinne sairaalaan on tuoda kokoa tuttavapiiriä kun tosiaan kotona olisi mukavampi ottaa vieraita vastaan.
 
Muistin yhden tapauksen missä hoitajat kyllä pitivät huolen, etten takuuvarmasti huoneeseen mennyt.
Menin sairaalaan synnytysvuodeosastolle katsomaan sukulaistani joka ei vauvaa vielä ollut ees saanut, jäin odottamaan aulaan sukulaistani joka haettiin huoneestaan. En ollut ees menossa mihinkään kun hoitaja jo tuli sanomaan, ettei huoneeseen saa mennä, ei ees vaikkei vauva ollut vielä syntynytkään. Enkä todellakaan ollut menossa mihinkään vaan odotin. Siellä sairaalassa ainakin vahdittiin kun haukka.
Mentiin sitten juttelemaan kanttiiniin.
Että siellä sairaalassa ei varmastikkaan kukaan pääse noin vain huoneisiin.

Itselläni on kyllä ihan myönteisiä kokemuksia vaikka olin yliopistollisessa sairaalassa niin sielläkin vieraita kyllä kävi pitkin päivää mutta useimmat olivat siellä oleskelutiloissa ei huoneissa.
Ikävää, että on vielä tuollaisia ihmisä jotka eivät toisia kunnioita.
Onnea sinulle!!!
 
olen kolme synnyttänyt ja kaikkien huonekaverien kanssa ollaan tehty sopimus. vaikkakin synnytysosaston ovilla lukee että osastolla saa käydä sisarukset ja isät milloin vain ja isovanhemmat vierailuajalla niin mulla on käynyt tuuri että huonekaverit on ollut samaa sorttia kuin minä eli vieraita sai käydä. meillä ainakin ovet kävivät vähän väliä eikä ketään haitannut =) jos joku olisi sanonut että ei tykkää että vieraita lappaa jatkuvaan tahtiin niin tottakai olisi tehty stoppi vierailijoille tai sitten tavattu vieraat ns. päivähuoneessa mutta näin meillä... en mä jaksanut ainakaan stressata muiden vieraista, verhot eteen kun syötin ja sitä rataa.. mutta ymmärrän kyllä jos jotakuta asia haittaa. =)
 
Mulla oli aivan samanlainen huonetoveri kuin ap:llä. Huonekaveri laittoi vielä yöllä täys valaistuksen kun hänen vauva heräsi syömään ja sitten isoon ääneen jutteli pienelle niin että minunkin vauva heräsi. Olin myös leikattu ja liikkuminen oli vaikeaa. Ja vielä eka lapsi. Olin tosi väsynyt. Meilläe ei edes henkilökunta saanut naista kuriin. Lähdin kanssa nopeesti kotiin toipumaan..
Toisella kertaa yhden naisen mies asui sairaalassa. Henkilökunta kävi ajamassa miehen yhdeksältä kotiin. Mutta aamulla kahdeksalta hän taas palasi. Kaikki vaan eivät osaa ajatella mita ihmisiä..
 
Tyttäreni varasi perhehuoneen niin saivat yhdessä opetella vauvan hoitoa ja isä sai olla yötä sairaalassa.
Eikös ne ole sitä varten jos haluaa olla yötä sairaalassa. Oli se oma rauha, eikä tyttäreni halunnut yhteiseen huoneeseen muitten äitien kans, ehkä nuoren ikänsänikin takia kun oli vasta 17-v kun tyttö syntyi.
 
On tultu oltua synnärillä kolmeen kertaan ;-)
Yhdellä kertaa oli jo varttuneempi äiti huonetoverina, jolta heti alkuun kysyin saanko pitää tyynyradiota päällä, yölläkin tyynyn alla. Nukun nimittäin todella huonosti vieraassa paikassa, ja ajattelin että radion hiljainen soitto auttaisi. No tähän huonetoveri sanoi heti hyvin äkäisesti, että ei radiota saa pitää päällä lainkaan, kuulemma häiritsi häntä.
No, rouva olikin hirveä papupata; vaikken edes jutellut hänelle, tämä pajatti koko ajan ja kovaa, ja vaikka verho oli välissä, ei se hillinnyt häntä. Yöllä tämä yhdeksän lapsen äiti kuorsasi niin, että naapurihuoneestakin tultiin sanomaan. Että se siitä radion häirinnästä.
Seuraavana päivänä pyysin pääsyä toiseen huoneeseen, tilaa onneksi oli. Kuitenkin kävi niin ihanasti, että tämä supermamma lähti kotiinsa, ja sain huonekaveriksi oikein mukavan äidin, jonka kanssa oli kiva olla vielä ne pari "pakollista" päivää, ja sai radiotakin kuunnella ;-). Yhdessä käytiin yölläkin kahvit keittämässä, kun ei uni tullut oudossa sängyssä :-).
 
Perhehuone on ehdoton, mutta ei niitä niin vaan saa! Me onneksi onnistuttiin saamaan. Ja Kättärillä on sääntö, että vieraat klo 17-19, mitä pitää kyllä tyhmemmänkin noudattaa! Isä saa olla toki enemmän paikalla, mutta joku tolkku...
 
Kyllä on tajutonta, että joillain voi olla noin huonot tavat! Minusta on todella hyvä, että näistä kirjoitellaan tänne, ettei kukaan meistä syyllistyisi moiseen huomaamattomuuteen... Tai mihinkään muunkaanlaiseen.

-Huomioiva
 
Ja toisen mielestä voi olla epäkohteliasta käytöstä huomautella, että "sulla on nyt liikaa vierailjoita". Tapansa on kullakin, turhannaukumista pitäisi välttää.
 
Synnytyssalista tulin neljän hengen huoneeseen klo 02 yöllä ja harmitti toisten puolesta, kun oli pakko laittaa yövalo päälle oudossa paikassa. Mekin onneksemme saimme perhehuoneen toisesta yöstä alkaen.

Jotenkin ei osaa ymmärtää, ettei toisilla äideillä ole minkäänlaista empaattisuutta. Onneksi pääsit kotiin ja saat varmasti siellä hyvää hoitoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moneen junaan:
Ja toisen mielestä voi olla epäkohteliasta käytöstä huomautella, että "sulla on nyt liikaa vierailjoita". Tapansa on kullakin, turhannaukumista pitäisi välttää.

Hei huomioi esimerkillinen tapaus!

Kaiken kukkuraksi ovessa oli huomautus ketkä ovat tervetulleita.

-Ei nipottaja
 
Niin... Kaikkia ei näköjään säännöt koske. Kuvitellaan että saa tehdä mitä vaan. Joku syyhän noihin sääntöihin on? Tuskin niitä on laadittu siksi että ne olisi potilaiden kiusaksi?
Olin todella kipeä ja tarvitsin lepoa. Kiitos ihanan huonekaverin, sairaalassa olosta jäi paha maku suuhun. Henkilökunta oli tosi ammattitaitoista ja siltä osin kaikki oli kunnossa mutta kun ei saa lepoa niin ei sitten.
Halusin tällä kirjotuksella vain herättää keskustelua siitä kuinka toiset olisi syytä ottaa huomioon. Toivotan kaikille mukavia huonekavereita, mahdollisuutta levätä ja nauttia eka päivistä vauvanne kanssa kun se aika koittaa.
 
Ovessahan selvästi luki mitä täällä kirjoitettiin... Niille jotka eivät osaa lukea tai sitten ei vaan kiinnosta huomioida.

"huoneeseen saa mennä vain lapsen isä ja lapsen sisarukset"

-Huomioiva
 
Mulla oli kanssa ihan kammottava vieruskaveri kun esikkoa olin pykäämässä. Mun vieraat oli todella vähäiset, ja menin heidän kanssaan päivähuoneeseen. Josta hirveä valitus, esim. mun mutsin hajuvesi oli kuulemma niin kamalaa, että tarvi tuulettaa monta tuntia..
No, eihän kaikki tykkää samoista hajuista, mutta tällä naisella lappas ihan kokoajan porukkaa, haisuineen päivineen, eivätkä edes menneet päivähuoneeseen. Ja nämä vieraat kurkkivat mun puolelle, vaikka oli verhot eessä. Tosi kivaa olla tissittelemässä likan kanssa ja yhtäkkiä vieras mies tuijottaa verhon raosta ihan sumeilematta. Mun vuoteen vierestä vietiin koko ajantuolia, kysymättä mitään,että voiko lainata.
Puhelimeen tämä nainen puhui koko sen ajan, kun ei vieraita olut, luonnollisesti helkkarin kovalla äänellä, huolimatta kellon ajasta. Yöllä hän piti kaameaa mekkalaa imettäessään, söi karkkia samaan aikaan ja rapisteli niitä papereita niin että alkoi tuleen murha mieleen. Mun on muutenkin todella vaikea nukkua muualla kuin kotona, ja sit vielä tuollainen täysin muita huomioon ottamaton ihminen vieressä, niin kyllä ootin ku kuuta nousevaa kotiin pääsyä!

Kun kukaan eisitä huonetta omista, niin olisi todellakin hyvien tapojen mukaista ottaa ne huonekaveritkin huomioon, ja huolehtia myös siitä että vieraat käyttäytyvät ihmisiksi!
 
Kun sain esikoiseni 2004 mulle sanottiin että isä saa olla osastolla vaikka koko päivän kunhan yöksi tajuaa lähteä kotiin. Ja me ei saatu perhehuonetta joten mieheni oli tosi paljon osastolla. Kävi syömässä välillä kotona. Huonetoveri ei koskaan sanonut mitään mutta yritimme olla hiljaa ja puhua hiljaa.

Toisella kertaa 2006 oli vierailuaikoja tiukennettu ja tuntui ettei edes isä saa tulla lastaan katsomaan vierailuajan ulkopuolella. Noh, mulla oli ihana huonetoveri ja hän sanoi ettei häiritse vaikka isä käy muunakin aikana katsomassa. Meidän huoneeseen tuli mun toisena päivänä kolmas synnyttänyt (ylimääräisenä kahden hengenhuoneeseen) ja hän oli kiukkuistakin kiukkuisempi tapaus. Meillä meni välittömästi sukset ristiin kun hän komensi minua kun puhuin puhelimessa. En mielestäni puhunut kovalla äänellä mutta hän oli vasta synnyttänyt ja väsynyt ja halusi vaan nukkua. Meidän muiden rytmi oli jo hiukan eri ja se oli hankalaa. Tämä äiti tuntui ärsyyntyvän siitäkin kun luin juorulehteä sängyssäni maaten. tuhisten vilkuili aina välillä. Onneksi tämä nainen pääsi pien toiseen huoneeseen. Tilanne ei ollut kiva kenellekkään.
 
Kaikenlaisia sitä mahtuu tähän porukkaan! Jos säännöt on kirjoitettu ja laadittu niin kyllä kai on tarkoitettu että niitä noudatetaan? Olen pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään ajattelemattomista huonekavereista!
Ihan pistää vihaksi tuo ihmisten itsekeskeisyys! Ollaan me muut sitten aikanaan huomaavaisempia ja muistetaan että emme todennäköisesti ole yksin vaan jaamme huoneen. Kai myös sillä on eroa että onko synnyttänyt alateitse vai leikattu? Tietysti on poikkeuksia mutta yleensä kyllä leikkauspotilas on kipeämpi kuin alateitse synnyttänyt...
 
Kaikenlaisia sitä mahtuu tähän porukkaan! Jos säännöt on kirjoitettu ja laadittu niin kyllä kai on tarkoitettu että niitä noudatetaan? Olen pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään ajattelemattomista huonekavereista!
Ihan pistää vihaksi tuo ihmisten itsekeskeisyys! Ollaan me muut sitten aikanaan huomaavaisempia ja muistetaan että emme todennäköisesti ole yksin vaan jaamme huoneen. Kai myös sillä on eroa että onko synnyttänyt alateitse vai leikattu? Tietysti on poikkeuksia mutta yleensä kyllä leikkauspotilas on kipeämpi kuin alateitse synnyttänyt...
 
Kertokaahan vielä kokemuksistanne kivoista ja niistä vähemmän kivoista huonekavereista. Kuinka olette toimineet hankalan huonekaverin kanssa?On hyvä että aiheesta puhutaan täällä. Herättää miettimään kuinka sitten aikanaan toimii.
 
Itselleni sattui ensimmäisellä kerralla oikein mukava nainen huonekaveriksi. Sattui olemaan itsekin sairaanhoitaja, joten ei ehkä senkään takia turhia valitellut.

Seuraavien lasten synnytykset hoidettiin polikliinisesti, eli pääsin vauvan kanssa suoraan synnytysalista kotiin. Aivan ihanalta tuntui päästä omaan sänkyyn ja omaan rauhaan nukkumaan. Jos vauva vain on terve ja itsekään ei tarvitse enää sairaalahoitoa, niin kannattaa miettiä sellaista vaihtoehtoa, vaikka sitä sairaalan taholta ei koskaan ehdotellakaan. Se ei mene niin liukuhihnatyylillä kuin pahimmissa kuvitelmissa voisi ajatella. Kotiinlähtötarkistukset ja muut vievät kuitenkin sen verran aikaa, että ei tarvitse kylmiltään kotiin lähteä, vaan ehtii levätä siinä salissa ihan riittämiin useamman tunnin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muunlaisia kokemuksia:
Itselleni sattui ensimmäisellä kerralla oikein mukava nainen huonekaveriksi. Sattui olemaan itsekin sairaanhoitaja, joten ei ehkä senkään takia turhia valitellut.

Seuraavien lasten synnytykset hoidettiin polikliinisesti, eli pääsin vauvan kanssa suoraan synnytysalista kotiin. Aivan ihanalta tuntui päästä omaan sänkyyn ja omaan rauhaan nukkumaan. Jos vauva vain on terve ja itsekään ei tarvitse enää sairaalahoitoa, niin kannattaa miettiä sellaista vaihtoehtoa, vaikka sitä sairaalan taholta ei koskaan ehdotellakaan. Se ei mene niin liukuhihnatyylillä kuin pahimmissa kuvitelmissa voisi ajatella. Kotiinlähtötarkistukset ja muut vievät kuitenkin sen verran aikaa, että ei tarvitse kylmiltään kotiin lähteä, vaan ehtii levätä siinä salissa ihan riittämiin useamman tunnin.

Täytyykö tuollainen polikliininen synnytys jotenkin varata ennakkoon vai voiko vain sanoa synnytyksen jälkeen, että haluan kotiin? Miten sairaala yleensä niihin suhtautuu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiinnostunut olen:
Täytyykö tuollainen polikliininen synnytys jotenkin varata ennakkoon vai voiko vain sanoa synnytyksen jälkeen, että haluan kotiin? Miten sairaala yleensä niihin suhtautuu?

Ensimmäinen kerta tuli meillä vähän "vahingossa", kun osasto oli muutenkin täynnä ja kätilöillä koko ajan kova kiire. Ennakkoon ei siis sovittu mitään. Jos ei ole terveydellisiä syitä pitää äitiä ja lasta sairaalassa, niin ei kai siinä mitään pontta ole sairaalalla suhtautua nuivasti.

Yleinen käytäntö on kai, että ensisynnyttäjiä ei päästettäisi saman tien kotiin ja että synnytyksen on täytynyt sujua suhteellisen normaalisti. Mutta esimerkiksi välilihanleikkaus ja se, että vauvan keuhkot imettiin tyhjäksi synnytyksen jälkeen kun hengitys vähän korisi, eivät estäneet meidän kotiutumista. Osa kätilöistä oli vähän epäilevällä kannalla, mutta lastenlääkäri oli varsin kannustava.

 

Yhteistyössä