Viettääkö miehenne aikaa lapsen kanssa kahden vapaaehtoisesti...

["äitsykkä"]

Meillä on 2v lapsi ja mies ei oikein ikinä tarjoudu ottamaan tätä mihinkään mukaan (jos vaikka käy lapsellisella kaverilla kylässä) tai menemään mihinkään tämän kanssa kaksin (esimerkiksi pihalle /puistoon). Aina pitäisi mennä seuraksi, eikä siinä mitään koska usein ihan mielelläni menen. Olisi kuitenkin kiva jos joskus voisi kotona vaikka siivota rauhassa. Tai vaan ihan vaan olla hetki. On kuulemma traumoja vauva-ajasta, kun "pakotin" hänet pois kotoa siksi aikaa, että sain nukkua univelkoja pois (heräili 1,5 vuotta 1h välein). Ei ollut mitään tekemistä ja vauvan kanssa vaeltelu ahdisti. Toki mies menee lapsen kanssa kaksin kun pyydän (pakotan), mutta vain koska on "pakko".

On kyllä ollut lapsen kanssa vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla minun opiskellessani, mutta jos itse olen kotona paikalla niin hengähdystaukoa / siivousrauhaa on lienee turha pyytää, kun sellaista ei mukisematta ainakaan tule. Ärsyttää! Onko muiden miehillä sormi suussa tässä asiassa?

 

["äitsykkä"]

Ja lisätäkseni, että iltaisin kun hän tulee töistä kotiin, on se usein minä joka lukee ilta-ajan kirjoja lapselle tai maalailee tämän kanssa. Toivoisin niiiiiin vähän osallistumista enemmän, eikä vaan sen takia kun on "pakko", vaan sen takia että oman lapsen kanssa puuhaaminen on mielekästä...

 

[astrolabe]

Noh, lapsia on lauma joten kahdenkeskinen aika on hieman kortilla, mutta hetkiä arjessa pyritään järkkäämään isin kanssa kaksin, vaikka ne ovatkin aika usein jotain hammashoitajalla käyntejä, saunassa käymistä tms.tavismenoa. miehellä ei ole vastarintaa siihen, että jää vaikka kaikkien lasten kanssa viikoksi tai käyttää koko pesueen huvipuistossa omin päin.

 

["äiti88"]

On sillä vähän ollut sormi suussa. Nyt kun vauva on isompi (8 kk), mies on alkanut enempi olemaan vauvan kanssa kun vauva ottaa enemmän jo isään kontaktia aktiivisesti ja heille on tullut "omia juttuja" myös Ja mä vaan tyrkkään vauvan miehen syliin/hoidettavaksi jos se ei kotona itse tajua vauvaa hoiviinsa ottaa pyytämättä. Ja puhelen usein sillai lapselle vaan että " meniskö ***** nyt isin kanssa vähän syömään välipalaa, taitaa olla jo kova nälkä.. " ja " isi laittaa sulle kuivan vaipan joo"... eli en käske miestä mutta kautta rantain teen sille selväksi että sun vuoro tosta mies tajuaa ottaa asian hoitaakseen.

 

[Ei onneksi]

Onneksi meillä on osallistuva isä. Nytkin iskä lähti tyttären kanssa päiväksi pois, kun minä ja poika ollaan kipeitä. Ja ihan itse ehdotti. He lähti ensin moottorisahakauppaan ja tämän jälkeen isovanhemmille. Kyllähän tuo on myös lasta harrastukseen ottanut mukaan.

 

[Nenja]

Jooo.. Aina sen mielellään lähtee kauppaan/asioille muksun kanssa ja välillä toivookin että saa olla kahdestaan. Tuolla se nyt korjaa jotain lipastoa lapsen kanssa

 

[moekoe]

Meillä on muksu nyt 4v6kk ja mies kyllä puuhailee muksun kanssa kaikkea mahdollista ihan omin nokkineen. Nytkin lähtevät tohon omalle pihalle "puuhommiin" eli sahailemaan alempia oksia parista kuusesta ja sit kuulemma polttavat ne tossa pihassa ja paistavat makkaraa samalla.
Ovat myös suunnitelleet omia menoja siihen, kun vauva syntyy kesäkuussa, noiden kahden kalenteriin on buukattu melkoisen paljon isä-tytärmenoja. Että me voidaan sit vauvan kanssa nukkua sen minkä nukuttaa yms.

Ja ihan vauvasta asti tehnyt muksun kanssa asioita kaksin.

 

["äitsykkä"]

^ Voi kun toi munkin mies... Mutta viikonloppuisin se vaan haluaisi tehdä kaikkea mukavaa (istua tietokoneella) ja lapsenhoidon näkee työnä. Meillä on remonttikin kesken, mutta mikään ei edisty kun mies ei jaksa sitä viikonloppuisin tehdä, mutta ei nyt oikeastaan jaksa lapsenkaan kanssa kaksin hengailla että itse saisin jotain aikaiseksi!!!

Onhan se nyt hoitanut 2 vuotiasta 1 vuoden kotona, että pitää siitä antaa kiitosta, mutta oikeasti. Miksei se voi yrittää ottaa sitä lasta arkeensa mukaan! Ei ole kuulemma vieläkään oikein sopeutunut tähän lapsiperhe-elämään ja tekee hirveät erotukset siinä ,mikä on omaa "rentoutumisaikaa" ja "mikä pakollista puurtamista lapsen kanssa"..

 

["äitsykkä"]

Ja tuo minun miehenihän ei harrasta mitään halon halkomista tai mitään muutakaan, mihin sen lapsen VOISI ottaa mukaan. Lähinnä vaan sitä tietokoneella istumista....

 

[mnjaah]

Lapsia kolme, iältä 2-7vuotiata. Ja en mun ole tarvinnut mieäst pakottaa tai edes "kautta rantain" olemaan omien muksujen kanssa. Ainahan hän niitä on hoitanut ja mukaansa ottanut. Tavallisempu meillä on se, että kun mies jonnekin lähtee, hän ottaa 1-3 muksua mukaan kun se, että hän lähtisi yksikseen.

 

[kotileipuri-]

Mies käy säännöllisesti kerran viikossa uimassa lasten kanssa, seuraa paljon esikoisen harkkoja ja pelejä, kokkaa viikottain lasten kanssa. Arkisin tekee aamupalat ja aamutouhut, koska minä lähden aiemmin töihin, kun käy moikkaamassa kavereitaan, esikoinen tosi usein mukana jne. Eli ihan normijuttuja.

 

["vieras"]

Tietenkin viettää. Lapsella on kaksi vanhempaa ja hän on niistä toinen, joten totta kai hän osallistuu lapsen elämään. Mielestäni on hyvä, että isällä ja lapsella on ns. omiakin juttuja. Ja ihan vapaaehtoisesti ja mitenkään kanssani niistä neuvottelematta mies niitä järjestää. Minua ei esim. kiinnosta metsässä rämpiminen yhtään, mutta mies tykkää ja niin tykkää lapsikin, joten sinne ne pusikkoon painuvat kun siltä tuntuu.

Ajatus siitä, että miestä ei kiinnosta tai että jokaisesta eväsretkestä pitää jotenkin neuvotella erikseen on minulle ihan omituinen.

 

["äiti88"]

Lapsia kolme, iältä 2-7vuotiata. Ja en mun ole tarvinnut mieäst pakottaa tai edes "kautta rantain" olemaan omien muksujen kanssa. Ainahan hän niitä on hoitanut ja mukaansa ottanut. Tavallisempu meillä on se, että kun mies jonnekin lähtee, hän ottaa 1-3 muksua mukaan kun se, että hän lähtisi yksikseen.

Hyvä niin. Mä kyllä luulen ja uskon että meillä on sama edessä. Mun mies nyt vaan tartti esikoisen kanssa enemmän ohjausta ja näyttämistä miten hommat hoidetaan vauvan kanssa. Nyt se jo osaa esim. käydä suihkussa yksin vauvan kanssa, kun alussa sillä meni sormi suuhun Mutta mitä enemmän vauva on kasvanut, sen luonnollisempaa asiasta on onneksi tullut.

Harmi ap jos teidän mies ei vieläkään ole keksinyt mitään omaa juttua esim. lapsen kanssa, kun lapsi jo 2 v. Mahtaako sillä muuten olla joku tietokoneriippuvuus? :/

 

["Ccc"]

Kyllä olen pojan kanssa paljon kahdestaan. Kalassa, jääkiekossa jne. Otan pojan mukaan lähes kaikkeen tekemiseen. Musta on tärkeää että oppii asioita kuten auton huoltoa, remontti hommia ja muita joita tarvitsee elämässä. Kohta mennään vaihtamaan öljyt kakkos autoon. Ehkä sitten osaa sen tehdä tarvittaessa itse myöhemmin.

 

[moekoe]

Tähän nyt lisään sen, ettei mun miehellä ollut vaihtoehtoa. Me alettiin tavallaan seurustelemaan kun muksua odotin (ei ole siis biologiaa mukana) ja mulla oli aika kovat kriteerit sille millaisen tyypin otan meidän elämäämme pyörimään. Latelin aika kovat ehdot, että mitä haluan ja tuo ehti kuukausia niitä miettiä. Kun kerran ajattelin, että kun olen muksun kanssa jo sitoutunut elämään yksin, niin mulla ei ole mitään hävittävää
Ja sit tuo vaan eräs päivä ilmoitti, että haluaa muuttaa meidän kanssa saman katon alle.

 

[Fossiili]

Viettää, vaikka ei ole pojan biologinen isä

 

[FreezeCat]

Joo, viettäähän tuo. Mutta toisinaan vaatii sellaisen muistutuksen, että me muutkin - vallankin lapset - olemme olemassa.

 

["vieras"]

Meillä mies osallistuu ihan ok lapsen hoitoon, mutta ärsyttää kun se kahdenkeskinen aika on sitä että istutaan tietokoneella. Harvemmin lähtevät mihinkään tai leikkivät.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="äitsykkä";28236998]^ Voi kun toi munkin mies... Mutta viikonloppuisin se vaan haluaisi tehdä kaikkea mukavaa (istua tietokoneella) ja lapsenhoidon näkee työnä. Meillä on remonttikin kesken, mutta mikään ei edisty kun mies ei jaksa sitä viikonloppuisin tehdä, mutta ei nyt oikeastaan jaksa lapsenkaan kanssa kaksin hengailla että itse saisin jotain aikaiseksi!!!

Onhan se nyt hoitanut 2 vuotiasta 1 vuoden kotona, että pitää siitä antaa kiitosta, mutta oikeasti. Miksei se voi yrittää ottaa sitä lasta arkeensa mukaan! Ei ole kuulemma vieläkään oikein sopeutunut tähän lapsiperhe-elämään ja tekee hirveät erotukset siinä ,mikä on omaa "rentoutumisaikaa" ja "mikä pakollista puurtamista lapsen kanssa"..[/QUOTE]

Siis... sun mies on lapsen kanssa kotona, nytkin oli koko viikon? Ja sinä töissä? Ja sinä marmatat, kun hän ei enempää ole lapsen kanssa? Kuulostaa pattitilanteelta, sellaiselta, mihin tarvitaan eniten asennemuutosta.

 

["äitsykkä"]

Itse olen kotona lapsen kanssa ja viime aikoina mies on ollut niin paljon töissä että tulee iltapala aikaan kotiin. Tuon seikan toin vain esille, että mieskin on ollut lasta kotona hoitamassa, ettei tule käsitys että olisin joku omiva äiti joka ei anna miehelle tilaa. Päinvastoin, olisipa kiva jos lapsi pyytääisi isäänsä puuhiin mukaan. Ei sitäkään enä tee, kun ei ne mitään ikinä kaksin puuhaile vaikka olen yrittänyt siihen rohkaista Mikäs tässä nyt auttaa? tyytyä tilanteeseen?

 

["äitsykkä"]

En voi esim käydä kuntosalilla (alle 1h) matkoineen tai lukea pääsykokeisiin jos lapsi on hereillä. Mies ei keksi lapsen kanssa muuta tekemistä kun pistää tvn päälle (mennä itse tietokoneelle) joten enpä sitten lähde sinne salille. Jälkimmäisessä tapauksessa jaksaa touhuta lapsen kanssa 5min ja sitten alkaa tekemään jotain muuta ilman lasta ja tadaa siihen jäi lukeminen. Tai miehen kauluspaitojen silitys. Tai ihan mikä vaan. Ei muilla taida tällästä olla. Viime viikonloppuna sain edes silittää ne paidat kun mies luki kirjoja lapselle ja kertonee jotain tästä osallistumisesta jos jotain näin säälittävää muistan näin tarkkaan. Haluaa vaan tehdä ja mennä aina yhdessä, mutta mä kaipaan omaaki rauhaa ja kotihommien takia (mm se remontti) sitä olis pakkoki saada.

Toisin päin tää toimii ihan ok. Kyllä voin lähteä vkonloppuna lapsen kanssa kaksin puuhailemaan, vaikka me nyt kaikki viikot jo puuhaillaankin.

Ap

 

["heluna"]

ollaan erottu 3kk sitten, mies edelleen hoitaa lapsen 50% välillä enempikin. yhdessä eläessämme oli sama homma,mies kyllä hoiti lapset puoliksi,jopa sen joka ei ollut oma.

 

["piipii"]

Siinä kun on lapsen kans paljon ja sen jälkeen yhdistää siihen vielä työnkin alkaa huomaamattaan olla todella väsynyt ja sitten sitä alkaa erotella aika lapsen kans ja se oma aika. Itse huomasin tämän vasta kun lapsi oli jo isompi. Tarvitsin sitä omaa hengähdys aikaa todella paljon ilman puuhaa lapsen kans. Voisiko teidän tapauksessa lasta hoitaa välillä joku muu? Saisitte molemmat hetkisen omaa aikaa.

 

[Eedla]

Kyllä meillä mies touhuaa paljonkin lasten kanssa ja ottaa niitä omasta aloitteestaan mukaan eri paikkoihin, pelaa ja leikkii niiden kanssa. Muutenkin ollaan tasaveroisia näissä asioissa, onhan ne kummankin lapsia, ei vain minun.

 

["Viima"]

Miehelle lapsen kanssa oleminen on päivän paras hetki. Totta et välil hänkin haluaa lapsivapaata puuhaa mut viettää siis suurimman osan ajasta lapsen kanssa. Joko kahdestaan tai sit koko perhe yhdes.