Vihaan Miehiä!

[Yksinäinen]

Miksi mies

- kieltäytyy kuuntelemasta kun puhun

- muuttaa keskustelut riidaksi

- kieltäytyy ymmärtämästä mitä sanon sen nojalla, että kaikki mitä sanon on muka täysin älytöntä

- ei voi sopia riitaa, esim. sanomalla että tykkää minusta silti, vaan on riitelyn alusta loppuun niin sotajalalla, että tunnen olevani hänen pahin vihollisensa tässä maailmassa

- ei voi tulla viereeni nukkumaan, jos olemme riidelleet. Heti pitää olla kuin kaikki olisi ohi väliltämme, ja pitää erota heti huomenna. Se käytös loukkaa minua!

- kysyy ensin, että mitä minä häneltä haluan, mutta ei sitten kuuntele mitä vastaan eikä varsinkaan sitten toteuta sitä

- saa minut vihaamaan itseäni, vihaamaan häntä koska hän on mies, isääni koska on mies, veljiäni koska ovat miehiä , ja äitiäni joka synnytti minut tähän maailmaan, ja lähetti maailmalle kertomatta, mitä pitää tehdä kun joutuu itsepäisen MIEHEN kanssa tekemisiin.

- on niin rakastettavan pehmoisen hellä, että en voi ikinä erota koska en löydä sellaista koskaan enää mistään enkä halua ketään muuta. Myöskin ainoa mies joka ei ole sängyssä täysi torvi.

Onko niin, että naisen pitää mennä johonkin terapiaan PUHUMAAN, jotta säilyttää oman itsensä, jotta on sitten voimaa olla miehen kanssa, jotta kykenisi edes lopulta tuntemaan mitään.

Terapiaan, jotta mies saisi täydellisen ymmärtävän ja rakastavan naisen, joka on kaikenlisäksi rento, ja kykenee olemaan ymmärtävinään miestä. Mies ei tule KOSKAAN tietämään miten paljon joudun poikkeamaan siitä kuka olen hänen takiaan.

Jos hän sen tietäisi, hän varmaan eroaisi minusta, jotta ei tekisi enää enempää pahaa. Siksi en voi kertoa sitä hänelle, ja siksi minun pitää viimeisillä voimillani yrittää vielä kerran saada hänet ymmärtämään, että miten hän käytöksellään ja puheillaan voi vaikuttaa minuun todella paljon.

Harmi että hän, vaikka hänellä on kaikki ne aseet käytössä, kokee itsensä täysin nurkkaan ajetuksi, ja käyttää kaikki paukkunsa puolustautuakseen minulta.

Hän luulee että minä puhun hänelle koska haluan tehdä hänet hulluksi.

 

[Kysymys]

""Onko rakkaus valtataistelua?""

 

[Yksinäinen]

Tuota minäkin mietin, ja olen sitä mieltä että ei pitäisi olla. Ja pienestä se oli kiinni että jouduin itse siihen tilanteeseen, että en tiedä mitä tehdä, ja on niin avuton olo, että tekee mieli jopa kostaa.

Nyt olen purkanut sydämeni miehelle, joka ei käsitä mitään, ja jolla on varmaan paha mieli minun takia.

MInulla taas on parempi olo kuin eilen, koska ei enää tarvitse pitää kaikkea sisällä.

Olisiko niin että laitoin vahingon kiertämään. Nyt pallo on miehellä, ja riippuu hänestä onko meitä vai ei. Pelkään että hän ei jaksa, eikä ymmärrä, ja jonain päivänä saa tarpeekseen ja läähtee.

Rakastuu naiseen, jolla on varaa joustaa, koska ei ole mitään menetettävää. Sellainen minäkin olin alussa. Suorastaan hämmästyttävän ymmärtäväinen ja onnellinen, ja mieskin sanoi että ihanaa kun joku rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.
Nyt minusta ei voi enää sanoa samaa.
En vain kykene kääntämään vivusta ja muuttaa itseäni mahtavaksi ihmiseksi.

Ja se työpaikalla oleva mies, joka yrittää pelata flirttipeliä kanssani, ei aavista yhtään mikä piru olen jos pari vuotta joutuisi kanssani elämään.

 

[anna]

Kuulostaa aika tutulta, luulen, että aika monella on vastaavia ongelmia, mutta teillä tilanne on mennyt aika pitkälle, kun kerran tunnet tuollaista itseinhoa.

Tunnistan itseni tuosta liiasta joustavuudesta, ja vaikka kuinka yritin olla rupeamatta marttyyriksi tms se ei aina onnistunut. Olin myös liian herkkänä muiden tunteille, joka tarkoitti sitä, etten ollut itselleni uskollinen ja tämä johti aika ajoin tuollaisiin katkeriin purkauksiin (ei siis aina miehelle, suurimmaksi osaksi pidin ne sisälläni).

Minua auttoi terapeutin kanssa juttelu. Mies ei kuitenkaan voi kuunnella neutraalisti ja ymmärtää, hän aina peilasi itseensä ja omiin tunteisiinsa, ja sitten suurimman osan aikaa sain olla selvittämässä hänen väärinymmärryksiään.

En kerkiä nyt pitkästi tarinoimaan, mutta suosittelisin ihan oikeasti sitä ulkopuolisen kanssa juttelua. Minä ainakin löysin sellaisen terapeutin (tai siis hän on psykiatri koulutukseltaan), joka ei tuputa mitään teorioita ja ajatuksia liikaa, vaan antaa minun puhua, ja sitten esittää hyviä kysymyksiä ja joskus aika lakonisestikin väittämiä, joiden sisällön vasta kunnolla oivallaan, kun hän esittää ne oikeassa kontekstissa. Ai niin, ja jos olet lainkaan sellainen kuin minä - pitää olla muistaa itsekäs, ei mitenkään uhmakkaasti, mutta siten, kun periaatteessa itsekin tiedät mitä hyväksyisit muilta.

Tsemppiä.

 

[siis?]

Toi kuulostaa pikemminkin omistamishalulta kuin Rakkaudelta. Rakkaudessa hyväksytään toinen, ilman että esitetään jotakuta muuta. Nyt miehesi Rakastaa sitä naista joka esität olevasi. Ei sinua.

 

[Yksinäinen]

Joka kerta kun päätän olla oma itseni, ja näyttää kuka olen, se ei miehille passaa.
Se on ihan täysin varma asia. Anna kiteytti asian niin hyvin, että kukaan ei ole koskaan sitä noin hyvin sanonut. On tästä ellipalstasta näköjään oikeaakin hyötyä, kun sattuu joku semmoinen lukemaan joka osaa vastata.

Se omana itsenä kelpaamisen idylli on jotain muita ihmisiä varten. Minä en osaa. Olen niin rehellinen kun voin, mutta usein menetän siinä sen mitä eniten kaipaan.

Johtuuko lie siitä, että isäni ei koskaan ole ymmärtänyt naisia, ja pitää sekä äitiäni että minua hulluina. JA aina jos joku asia on kiinni siitä että ymmärtääkö isä vai ei, niin ei ymmärrä, ja asia jää. Äiti ei saa ostaa edes uusia vaatteita, koska isä ei tiedä mitä hauskaa shoppailemisessa on kun hän ei itse siitä nauti. Ole siinä sitten oma itsesi, kun ukko jurottaa vieressä vitun mulkku. Pojat on parempia, pojat on selkeitä, pojat puhuu vähän mutta asiaa, pojat pojat pojat haistakoon vittu koko pojat.

 

[anna]

No ei ne miehet nyt ihan niin tyhmiä ole etteivätkö he näkisi ihmisluonteisiin syvemmällekin... Joustavuus on ihan arvostettava asia monissa tilanteissa, ja toisten ihmisten huomioiminen on hieno piirre. Mielestäni kysymys on liiallisuuksiin menemisestä, joista sitten aiheutuu konflikteja.

Rakastava mies haluaa ajatella parasta naisestaan ja nähdä hänet onnellisena. Aivan kuten me rakastavat naiset miehestäkin.

 

[sama täällä]

Mun ukkonikaan ei kuuntele. Keskeyttää ja on kaikesta eri mieltä. Nytpä mä teen itte samaa sille, jo on menny jauhot suuhun monta kertaa

 

[Jaa...a]

Miksi tehdä parisuhteesta arvovaltakiista? Elin itse samanlaista elämää muutama vuosi sitten. KÄVIN terapeutilla, mikä oli tulos? Ei välttämättä se, mitä sillä hetkellä olisin halunnut kuulla... Päästä irti, anna toisellekin ihmisyys, älä yritä pakottaa miestäsi sinuksi, koska silloin et häntä tod.näk. miehenä enää voisi rakastaa. Lähdin kiukkua puhisten kotiin...


Hanki harrastus, sanoi terapeutti minulle! Älä yritä lyödä päätäsi seinään, jos aikuinen mies ei kuuntele, hän ei kuuntele. Ala elämään elämääsi, äläkä yritä mahdotonta. Tee asioita joita haluat tehdä ja lakkaa syyttämästä miestäsi elämäsi ongelmista tai elämättömästä elämästäsi. Mies on kumppanisi, EI terapeuttisi!

Mitäs tänään? Asiat on suht koht hyvin minun osaltani. Joku aika meni siihen, että mieheni ihmetteli menojani ja kait vähän muuttunutta minäänikin. Mutta MINULLA on hyvä olo! On ollut siitä asti. Mies on taas ylpeä minusta, eikä sellaisia riitoja enää ole ollut, joihin lähtiessään tietää ettei lopputulosta tule. Ja kyllä minä miestäni rakastan, vaikka hän ei olekkaan se, mitä toivoin.

Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, ei... mutta tuli meidän tarinalle onnellinen loppu!

 

[X&Y]

Minäkin vihaan miehiä! Paljon olen paskaa naamaani niiltä saanut, mutta silti olen mennyt naimisiin, minä hullu!

 

[Kuullostaa tutulta.]

Toivompa että olisin lukenut nuo sanat n kuukausi sitten.
Omalta kohdalta huomasin,ettei mieheltä voi odottaa liikaa.
Esim:jos mies on hellä ja hyvä sängyssä,hän ei luultavammin ota kuuleviin korviin naisen löpinöitä.Aina jotain uupuu...(en yleistä,että turha kenenkään takertua.)
ei ole olemassa täydellistä miestä(tai naista).Täydellisyys...Hmmm...Ei vain näe toisen vikoja rakastamiselta...Sitä se on ja ihanaa.Ei miehes muutu.Itse hoin asioita,ja nyt eronnu.Todella hyvä ajatus:nyt naiset ...,varatkaa aika terapeutille,jotta miellytätte miestänne ilman että sekoatte!Kannatan.

 

[tyttö]

Oletko sinä tai joku muu huomannut saman kuin minä?
Eli mitä machompi mies, ja mitä parempi sängyssä, sitä vähemmän se ymmärtää naisia.

Olen myös pohtinut isättä kasvamisen seurauksia.
Poika, jolla ei ole läsnäolevaa isää voisikin yllättäen omaksua machomman roolin . Johtuen siitä että miehen malli haetaan liiterileuka-supersankari-sarjakuvista, ja yrittää olla mahdollisimman miehinen mies, kun on epävarmuus siitä mikä oikeastaan on mies. Ryhtyy noudattamaan stereotypiaa.

Tuttavapiirissäni on myös naisia, jotka ovat kasvaneet ilman isää tai joiden isä on ollut heikosti läsnä. Nämä naiset ovat oikein emänaisellisia, eivät yhtään häpeä kotkottaa ja kaakattaa, ja pynttäytyä tai itkeä.

MInulla taas on itselläni vahva isä, joka on ollut aina läsnä ja joka on perheen tyranni.
Minä olen jotenkin oppinut väheksymään naisellisuutta..en käytä meikkejä ja minulla pitää olla aina tunne siitä että miulla on voimaa enkä itke turhasta.

Miehekseni valitsin ylimachon miehen, ja nyt tunnen itseni tytömmäksi kuin koskaan. Tajuan jo, mitä täälläkin puhutaan miesten ja naisten eroista.
Kun todellinen puhumaton ja juuri ap:n kuvailema puolustuskannalla oleva mies tulee vastaan, on polveni hyytelöä, ja toisalta myös tuo tilanne, että tekee mieli mennä terapeutille jotta edes joku säälisi minua ja antaisi minun itkeä pillittää. Miestä ei saa ymmärtämään mitään.

 

[Mitä suotta :)]

Hieman lisää tuosta isän läsnäolosta Hupaisaa itse olen havainnut että ne naiset joiden isä on kuollut naisen ollessa nuori, tai joiden isä ollut paljon pois kotoa joko työn tai avioeron vuoksi niin nämä naiset ovatkin ""isona"" sinkkuja ja itsellisiä. Ulkonäöstään huolehtivat ja siinä mielessä ovat hyvinkin naisellisia. Olen ajatellut että moinen johtuu siitä että nämä naiset eivät ymmärrä miksi pitäisi ehdoin tahdoin olla vaikean miehen kanssa kun yksinkin pärjää. Toki he toivovat parisuhdetta siinä missä muutkin, mutta eivät suostuisi miehen pelinappulaksi. Ap suhteesi ei ole tasa-arvoinen eli jos sellaista kaipaat on miehesi valitettavasti väärä valinta. Siitä ettei tasa-arvoinen mies muka olisi hyvä sängyssä olen kyllä eri mieltä.

 

[tyttö]

Nii-in. Olisikohan niin että nainen, joka on ollut lapsesta asti miehen pompoteltavana, ei tule koskaan yhtä itsenäiseksi sinkuksi kuin ns.isätön tyttö. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että verrattuna minuun, isän (ankarasti ja tuomitsevasti) kasvattamaan, ovat nämä isättömät tytöt myös taipuvaisempia etsimään laajemman kaveripiirin naisista. He saavat henkisen tuen sieltä, ja paljon pehmeämmin ja rakentavammin kuin minä saan mieheltäni. Itselläni on aina vain korkeintaan kaksi-kolme tyttöystävää. Jotka ovat lapsena kalastelleen isän hyväksyntää tulevat varmasti aikuisena etsimään miehen hyväksyntää erityisellä tarmolla.
Ja suostun itse hyvinkin helposti miehen pelinappulaksi. Ajaudun siihen tahdoin tai en. Huonolta näyttää.

Jos ei naista ole lapsesta asti koulittu taipumaan ns. miehisiin oikkuihin, sietokykyä moiseen ei ole. Ja hämmästys voi olla suuri meitä kilttejä piikatyttöjä kohtaan.

 

[m_jaah]

Kuulostaa jotenkin tutulta tilanteelta.

Mikä oli teidän tarinan onnellinen loppu?

 

[xy]

Tas yksi, jonka elämän motto on vanha suomalainen sananlasku: ""Katkeruus kovankin onnen voittaa"". Oma surkeus on ainoastaan ja vain miesten syytä. Peiliin ei uskalleta katsoa ja jos katsotaankin niin ei nähdä mitään. Kaikki tämä johtuu suomalaisen naisen huonosta itsetunnosta.

 

[yx]

Ja niin monen suomalaisen naisen itsetunnon on pilannut suomalainen mies isänä, huonolla itsetunnolla, poissaolevana, jääräpäisenä ja puhumattomana. Aaarggghh millä tämä kierre saataisiin poikki..?
No onneksi minulla on hyvä äiti.
Olen hakenut miehiltä hyväksyntää jollain tasolla, mutta en seksillä enkä ole suostunut pompoteltavaksi pelinappulaksi ja vihdoin olen löytänyt (tai minut löysi) ihanan miehen joka huolehtii minusta ja kuuntelee ja ymmärtää itsenäisyyteni ja kestää kaiken tietämykseni ja osaamiseni eikä pistä matalaksi! Enkä minä halua hallita enää häntä ja olla se vahva nainen suhteessa. Kyllä ne palat loksahtaa kun jaksaa odottaa.

 

[Ukko]

Miehen kommunikaatio perustuu siihen että sanotaan vähän, mutta paljon informaatiota ja sisältöä, naisten yleensä päinvastoin. Kun tälläistä mies joutuu kuuntelemaan vuodesta toiseen tulee puheesta merkityksetöntä hölynpölyä jota ei kiinnosta kuunnella. Syy on yksistään naisissa.

Suosittelen lääkärissä käyntiä ja sitten keittiöön tiskaamaan!

 

[hhmmm]

Tääläpä Ukko sinäkin kummasti olet kommunikoimassa turhia hölynpölyjä, mietityttääkö kuitenkin että jos olisi naisen kanssa enemmän keskustellut, tietäisi enemmän maailmanmenosta....

 

[Ukolle]

Sinähän se ukkona oikein kerroit, millainen maailma on. Ja millainen sen pitää olla. Sellaisena se pysyykin, kun ukkomaiset sukupuoleen katsomatta päättävät ja vaikuttavat aina seuraaviinkin sukupolviin ja masentavat naiset ja samalla kaikki ja kaiken.

Taide on turhaa, shoppailu naisten höpsötystä ja tuhlaamista ja kaikki puhuminen vain ja pelkkää faktaa tiivistettynä, kiitos? Ja jos ei ole tuoretta faktatietoa kumppanille ilmoitettavaksi, ollaan hiljaa vaikka loppu elämä, ja hauskaa on! Suosittelisin viestinnän perusteita ja esim. uutta väitöstutkimusta naisista ja tavarataloista vääristyneen asenteesi virkistämiseen ja maailman muuttumiseen paremmaksi. Ymmärtäkää toisianne!

 

[Lisäys]

edelliseen. (Ukolle)
Onko hyväkin lähtökohta toisen huomioimiseen ja ymmärtämiseen se, että ei sillä kuitenkaan ole mitään kiinnostavaa sanottavaa ja turhaa löpötystä kuitenkin herraa häiritsemään. Sitäkö se on elämä ja rakkaus? Oletan, että ukko oli jonkun ironikon provo. Muuten ukko vopisi kysyä, mitä vaimolle kuuluu ja miettiä, millainen ihminen tämä todella on ja miksi puhuu muka turhaa ja tylsää asiaa. Mikä olisi kiinnostavaa kuultavaa? Tiedätkö, mistä mahdollinen vaimosi haaveilee, mitä mieltä on maailmasta, mitä ajattelee todella? Ja miksi ei puhu sinulle todellisia asioitaan tai miksi luulet, ettei hänen asiansa ole kiinnostavia?

Ukko osui kuitenkin asiaan koko keskustelusta päätellen. Täytyy oppia todella kuuntelemaan ja keskustelemaan ja ajattelemaan toista ja itseä. Se on elämänpituinen haaste, josta selviää vain jatkuvalla yhteistyöhalulla, sitoutumisella ja aina avoimella mielellä, eikös? Pitää puhua, kuunnella ja ajatella. Ja uskaltaa kysyä. Kiitos mielenkiintoisesta ja koskettavasta keskustelusta!

 

[Miehen kommunikaatio]

Kommunikaatio on vuorovaikutusta. Myös miehen. Siinä otetaan huomioon tilanne ja siihen osalliset, jotka kaikki vaikuttavat siihen, miten viestintä onnistuu.

On myös puhujan vastuulla, jos sanoma ei mene perille. Kaikki osallistujat vaikuttavat myös siihen, että syntyy viestintään otollinen tilanne, esim. small talkilla tunnelman luomiseksi sopivaksi. Tämä on siis jotain aivan muuta kuin Ukon malli, faktatiivisteen heittämistä passiivisille vastaanottajille. Vastuu on kaikilla. Näin se on nykyään ala-asteeltaasti, ainakin: tämä kuuluu siis jo peruskoulun oppimäärään.
Yhteistyötä, vuorovaikutusta ja toisten huomioimista tosiaan, ukollekin! Kannattaisikos kerrata peruskouluoppeja, niin ei olisi noita ongelmia? P. S. Tiskaa itse, provo.

 

[Yksinäinen]

Tuo Ukon väite, että miehen puhe sisältää informaatiota ja sisältöä, ja naisen muka päin vastoin, ei takuuvarmasti pidä paikkaansa.

tiedän monia sellaisia paskanjauhaja liirumlaarum-miehiä, jotka pötisevät pötisemästä päästyään, mitään pointtia ei ole.

Korjaan siis ukon väitettä: Miehet ovat niin helvetin yksinkertaisia, että heidän aivonsa ei pysty käsittelemään montaa sanaa peräkkäin. Siitä vähäsanaisuus.

Toiseksi: miehen puheen pääasiallinen tarkoitus ei (kuten monesti luulaan) ole välittää tietoa tai informaatiota, vaan leuhkia muille omilla ""tiedoillaan"".

Miehet eivät useinkaan ajattele. He vain muistavat, ja kokoavat nippelitietoa ja yleistä lööperiä jotta voisivat pärjätä paremmuusväittelyissä kukkoilukisoissaan.

Siksi miehet usein erehtyvät pitämään naisia tyhmempinä kuin itseään, koska nainen ei kersku tai korosta omia saavutuksiaan ja tietojaan puheissaan, vaan pikemminkin yrittää päästä henkisesti samalle aaltopituudelle keskustelukumppaninsa kanssa.

Tämä mahdollistaa mm. sen, että loppupeleissä naisten ryhmätyöskentelytaidoissa ilmenee hämmästyttävää kykyä kommunikoida ja saada varsinainen informaatio perille hyvin
vähin sanoin.

Se nähtiin kerran mm. selviytyjien eräässä jaksossa. Siinä miehet ja naiset pantiin vastakkain, ja molempien tehtävän onnistumninen riippui siitä, kuinka hyvin saavat välitettyä informaatiota toisilleen puhuen.
Miehet hävisivät kirkkaasti. Ja voi sitä riemua, kun katsoin kuinka heitä vitutti. Olivat oikein etukäteen leuhkineet, kuinka naiset ovat niin monisanaisia etteivät voi lässytyksellään voittaa miehistä jurottajajoukkoa--tehokkaiksi itseään nimittäviä, todellisuudessa pelkkiä pölkkyjä miehiä.

eikä voi väittää että ne miehet olisivat olleet mitään dillejä koulutukseltaan, siellä hävisi raketti-insinööriä myöten koko tyhjää täynnä oleva lihaskimppulauma.

 

[terhi]

Minäkin vihaan. Juuri samoista syistä kuin sinä. Aloin lesboksi. Miehet ihmettelee että miksi. Minä aina vastaan ette te miehet minusta lesbon teitte. Onneksi miestä ei enää tarvita mihinkään...voin unohtaa koko porukan.

 

[Hellevi]

Eivät miehet koskaan pohjimmiltaan ymmärrä naisia. Miehet ajattelevat pääasiassa jalkovälillään, eikä siellä ole tunteita.
Et saa ikinä miestä ymmärtämään.
Älä vähättele itseäsi ja sitä, mitä koet ja tunnet. Se on sinulle totta ja tärkeää.