Vihaan miestäni, syvästi

[Toivoton]

Mä oon huomannut itsestäni jo pelottavia tuntemuksia. Vihaan miestäni yli kaiken. Niin kovasti, etten ole koskaan vihannut... Ketään.

Meillä on 6 kk ikäinen vauva ja melko apaattinen mutta rutinoitunut suhteemme on muuttunut vauvan syntymän jälkeen maan päälliseksi helvetiksi..

Jo isyyslomalla mies pelasi yöt ja nukkui päivät. Puhui tarvitsevansa omaa aikaa. No menköön, ajattelin. Huomaa ajan kanssa isyyden ihanuuden ja vanhemmuuden vastuun.

Mutta paskat. Mies alkoi hyppimään ihan totaalisesti seinille. Sai raivareita ihan mitättömistä asioista (kuten makuuhuonen oven kiinni laittamisesta liian äänekkäästi kun hän vielä nukkuu, tulkitse vanhempieni sanomiset vittuiluna, repi sängystä pussilakanoita pois koska ne ovat MINUN ostamiani HÄNEN sängyssään, näitä uskomattomuuksia riittää), nukkui olohuoneen lattialla ja oli pois kotoakin (ekaa kertaa juuri nyt lapsen syntymän jälkeen), ei kiinnostu seksistä ja vähettelee minun äitiyttäni.
Nyttemmin raivarit ja kohtaukset taantuneet kun en perää häneltä mitään, olemme toisillemme vain puhumatta viikko tolkulla.
Hän tekee illat omiaan, on yöt töissä ja nukkuu iltapäivään. Me olemme lapsen kanssa lähes päivittäin vanhempieni luona, jotta meillä olisi seuraa, normaalia kanssakäymistä ja minulle tukea.

Lapselle ei ostanut raskausaikana mitään, luulin että tilanne muuttuu lapsen synnyttyä... No eipä muuttunut.
Mulla on minimi äitiyspvraha, joten olen joutunut pyytämään avustuksia vanhemmiltani. He ovatkin ostaneet vauvalle vaunut, ottaneet vakuutuksen, ostaneet lähes kaikki hänen vaatteet ja pienet tarpeelliset asiat (kuten itkuhälyttimen, korvakuumemittarin jne.), onneksi minulla on apua. Mies ei pidä apua missään arvossa, ei kommentoi eikä kiitä.
Raskausaikana saimme hänen isältään 300 euron lahjan vauvalle. Hän käytti siitä painostettuna 130e, pelasi loput veikkaukselle.
Nyt sanoo mulle riitojenkin aikana esim.; "anna olla viimenen kerta kun sanot etten ole ostanut hälle mitään"... WTF?!
Panos on muutama vaippapaketti ja mobiilisänkyyn, te täällä varmaan tiedättekin ettei pienet vauvatkaan niillä elä tai pärjää.
On sanonut myös lapsen syntymän jälkeen, että "tämä ei ollut hänelle taloudellisesti oikea tilanne lapsen syntymään", on vaatinut isyystestejä "koska on ollut mökillä silloin kun vauva sai alkunsa" ja aikoi myös perustaa uuden perheen jos me lähdemme. Ja tämä kaikki ennen kuin lapsi oli 2 kuukautta.
Jankkasi minulle myös lähes päivittäin että olen sekaisin, hullu ja "kipeä". Hänen mielestään mun ois pitänyt mennä hullujen huoneelle... Ja juuri kun hän itse käyttäytyy kuin järkensä menettänyt.

Muutenkin suhtautuu aivan uskomattomasti lapseemme. Tekee mitä haluaa, ei välttämättä näekään lasta päiväkausiin. Nukkuu tai on töissä silloin kun olemme kotona. Esim. tänään tulimme klo 18 kotiin (olimme lähteneet päivällä kun nukkui), hän lähti kotoa klo 19 ja palasi tuntien jälkeen kun lapsi nukkui. Ei osaa puhua lapselle vaan kun viettää "laatuaikaa" lapsi istuu hänen sylissä ja ne toljottaa molemmat eteenpäin.
Ei ole myöskään käynyt vauvan kanssa missään kahdestaan, okei kolme kertaa vaunuilemassa alle puoli tuntia. Mutta siinäpä ne, onko tää nyt ihan oikeeastikaan normaalia?!?
Ei ole nukuttanut lasta kertaakaan, jos ei ole nukahtanut heidän toljottamishetken aikana.
Saattaa olla myös lapsellemme puhumatta jos "olen kohdellut häntän TAAS väärin"..

Ja tässä vain murto-osa tästä kaikesta paskasta. Ja vittu mun sydän pakahtuu kun on niin saatanan huono olla. Jo lapsen takia, miks ihmeessä sen isän pitää olla tollanen idiootti.

Ja ei, mies ei todellakaan ole tuollainen ulos päin. Jos esim. niiden äiti tulee käymään, alkaa tekemään ruokaa kesken vierailun (ei varmasti jää kellekään epäselväksi että hän osallistuu kodin arkeen) ja häntä muutenkin pidetään niin sydämellisenä ihmisenä. Ei kukaan voisi varmaan aavistaakaan kuinka vähän hän lapsensa kanssa on ja millaista heidän yhteinen aika on.

Yritäpäs siinä sitten olla hyvä äiti, innostava kasvattaja ja lämminpien lapsuusmuistojen luoja.

Ja en epäile hetkeäkään jos joku herkempi ihminen tässä olisi, niin tuskin olisi järkevänä pysynytkään. Ei ole ollut kaukana itsellänikään totaalinen luhistuminen, mutta onneksi mulla on niin vahva tukiverkosto.

Nyt olen hakenut omaa asuntoa, mutta tunteet silti ristiriitaiset. En haluaisi antaa periksi, halusin lapselleni kokonaisen perheen. Ja tuntuu pahalta kun hän joutuu kasvamaan ilman isää.

Miten ihmeessä kaikki on voinut mennä näin pieleen?!

 

[Cassyput]

EI ole normaalia. Kannatan harvoin eroa, mutta nyt olen sanaton. Ainakin pariterapiaan ja äkkiä. (MUOKS. Unohda tämä, luin vasta nyt loppuun...) Ajattele sitä sun lasta. Olet ilmeisesti eroprosessin jo aloittanutkin, sekä käytännössä että henkisesti. Hyvä niin.

On helpompi olla lapselle hyvä äiti, kun ei tarvitse olla koko ajan ahdistunut. Kyllä sinä pärjäät.

 

[minna]

lähde tuosta tilanteesta.Välittömästi.

 

[Raitapaitainen]

Nyt mäkin vihaan sun miestä. Kaikissa ihmisissä on vikansa mutta sun ukon vikalista on turhan pitkä normaalin elämän saavuttamiseksi. Avioeroa ehdotan.

 

[siis]

kuulostaa aika hassulta, että miehes on uhkaillu uuden perheen perustamisella, jos sinä ja lapsi lähdette pois...! WTF !! Eihän sitä perhe-elämä kiinnosta pätkääkään. Mä olisín jo nauranu tuolle sen lausahdukselle.

 

[Chala]

Tuota.. Onkohan tämä nyt ihan itsestäänselvä kysymys, mutta miksi ihmeessä sä olet vielä saman katon alla tuollaisen psykopaatin kanssa?

Ota itsesi, ota lapsesi, lähde. Mene vaikka vanhempiesi luokse kun hyvä tukiverkko kerran ovat ja ala rakentaa itsellesi ja lapsellesi tasapainoista elämää. Isä toivottavasti haluaa olla lapsensa kanssa tekemisissä, mutta tervettä pohjaa lapsellekaan ei tuollainen yhteiselo anna. Palatte loppuun kaikki.

 

[Chala]

Nyt mäkin vihaan sun miestä. Kaikissa ihmisissä on vikansa mutta sun ukon vikalista on turhan pitkä normaalin elämän saavuttamiseksi. Avioeroa ehdotan.

Tässä kiteytyi aika tosi hyvin asiat

 

[lai-ne]

hyvä että eroat ja toivottavasti saat asunnon pian. lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakkautta, turvallisuutta ja sitä tarjoaa hänelle ihminen tai ihmiset, joiden on keskenään hyvä olla. äkkiä pois tuollaisesta suhteesta, vaikuttaa vauvan kehitykseen väistämättä. hän aistii painostavan tunnelman ja kaiken vaikka sinä häntä varmasti hyvin hoidatkin.

lisään vielä että voisitko muuttaa vanhemmillesi siksi aikaa kunnes saat asunnon. teidän elämä muuttuu rauhalliseksi ja hyväksi kun pääsette eroon tuollaisesta kauheasta tilanteesta. miehesi on jollain tapaa sairas, mutta sinun tehtävä ei ole tuossa tilanteessa jäädä hankkimaan hänelle apua tai ajatella sitä miten hän pärjää. sinun tehtävä on turvata lapsesi terve kehitys ja itsesi hyvinvointi. äkkiä pois!

 

[mimomamo]

kyllä sä pärjäät ilman miestäsi. elämä on valintoja täynnä... :hug:

 

[*]

Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja vaihda majapaikkaa sinne porukoillesi... Sitte jos on halukas alkamaan keskustelemaan ongelmista aikuismaisesti niin teet päätöksen jatkon suhteen mutta nyt ainakin aikalisää ja nopeesti pois sieltä!

 

[Kokemusta on]

Kuullostaa siltä että miehesi on narsisti. Narsistit EIVÄT muutu, tai muuttuvat kyllä, mutta pahempaan suuntaan. Hän tuhoaa lopulta käytöksellään sekä sinut että lapsenne. Aloita oma elämä ilman tuota miestä. Mutta varaudu kovaan taisteluun, kun lopulta ilmoitat hänelle päätöksestäsi. Hän saattaa tehdä kaikensa, että menetät lapsesi ja leimaudut muiden silmissä hulluksi. Hyvä että sinulla on tukiverkosto, tulet tarvitsemaan sitä. Voimia ja haleja. :hug:

 

[Bertta]

JOO, ei toimi! Heti pois tommosesta suhteesta! Ei todellakaan normaalia!

 

[vieras]

Haluaako sun mies enää edes yrittää selvittää asioita? Oletko kertonut hänelle että olet lähdössä?

Yhden viestin perusteella ei hirveästi tee mieli sanoa, että kannattaa vain erota, mutta en kyllä tuon luettuani osaa paljon muutakaan sanoa...

 

[Suzyanne]

Miehesi ei selvästikään halunnut lasta, tai ehkä tajusi sen vasta lapsen syntymän jälkeen. Ei ole millään muotoa valmis isäksi.

Koska olet henkisesti jo eronnut, ja suunnitellut pois muuttoa, ehkä olisi parasta toteuttaa se mahdollisimman pian. Koska jos ei rakkautta enää ole, tuskin sitä enää tuleekaan.

Voimia sinulle! :hug:

 

[S]

Anteeksi, en enaa jaksa tassa vaiheessa iltaa vastata pitkasti. Luin kuitenkin koko kertomuksesi ja minusta se oli hyvin jarkyttava.

Et saa yhtaan mitaan tukea miehelta, ainoastaan negatiivista energiaa, parjaat varmasti sata kertaa paremmin ilman miesta, vauvasi kanssa.

Miehesi kuullostaa hieman isaltani, toivoinkin koko lapsuusaikani etta vanhempani olisivat eronneet. Ei ehja perhe ole varmasti tassa tilanteessa lapsesi etu.

 

[vakava sosiaalitapaus]

En tiedä onko mies narsisti, kuten yllä epäillään, ehkä, mutta todella lapsellinen ja itsekäs ainakin. Lapsen syntymä ja huomiosi jakaantuminen vain pahensi ilmeisesti tilannetta? Sinä et pysty miestä muuttamaan. Ehkä hän ei pysty siihen itsekään. Mutta suosittelen kyllä tässä tilanteessa eroa. Aika sitten näyttää onko yhteen palaamista.

Voimia vaikeassa tilanteessa :hug: Uskon kyllä, että pärjäät hyvin yksin, ainakin paremmin kuin nyt. Tuollainen tilanne syö kaiken positiivisen energian ja jättää tilalle mustaa.

 

[Hoodrat]

Lapsesi saa paljon tasapainoisemman perheen SINUN kanssasi, kuin sinun ja tuollaisen miehen kanssa. Voimia ja jaksamista.

 

[ap]

Kuinka uskomattoman hyvältä tuntuukaan saada tukea edes näin netissä. Ihmisiltä jotka eivät tuomitse ja lukevat kirjoitukseni puolueettomasti, kiitos. :heart:

Tiedän, olisi pitänyt jo lähteä. Järkikin niin sanoo, mutta silti olen halunnut uskoa parempaan huomiseen. On katsonut tilannetta liian läheltä, eläen päivä kerrallaan. Nyt olen jo huomannut että ei auta kuin antaa periksi. Ystäväni joskus sanoi ongelmiamme kuunnellessaan, että olet hänen kanssaan varmasti niin pitkään että inhoat häntä. En uskonut että se päivä tulee, mutta nyt se on tässä.

Arvasinkin ettei tämä ole normaalia, mutta ehkä ajattelin että joku kohtalotoveri löytyy, joka joutunut tällaisen sian pauloihin.

 

[harmillista]

Kuulostaa todella ikävältä tuo teidän tilanne. Tottakai jokaisessa suhteessa on ongelmansa ja lapsi tuon ison muutoksen tullessaa, johon voi olla vaikea tottua. Tuo kuvailemasi tilanne vain kuulostaa jo niin pahalta, että mun mielestä erilleen muutto on ihan oikea ratkaisu.

Ei myöskään kerro miehestäsi mitään hyvää, että muiden aikana osaa esittää olevansa hyvä isä ja mies, mutta todellisuudessa ei tätä ikinä ole.

Voihan olla, että jos muutatte pois hänen luotaan hänkin herää huomaamaan tekemänsä pahan, mutta tähänkin luuloon on turha tuudittautua. Aika näyttää miten tulee käymään. Tietenkin se harmittaa aina jos lapsi joutuu kasvamaan ilman isää ja sitä ydinperhettä ei sitten ole, mutta kuvailemasi tilanne kuulostaa täydeltä kärsimykseltä sinun osaltasi.

Itselläni on ollut aina etäinen suhde omaan isääni, isä ei ollut ikinä läsnä elämässäni ollessani lapsi tai sen jälkeenkään. Asui kyllä samassa talossa ja ulospäin saattoi vaikuttaakin normaalilta isältä, mutta ei sitä ikinä ollut. Tietenkin joitakin hyviäkin hetkiä mahtuu näihin moniin vuosiin, mutta olisin itse toivonut vanhempieni eronneen jo ollessani pieni. Samaa toivovat myös kaksi veljeäni. Olisimme kaikki olleet onnellisempia, jos olisimme saaneet elää vain äitimme kanssa. Lisäksi huono isäsuhde tulee heijastumaan elämiimme varmaan ikuisesti. Toki isäsuhde olisi ollut huono vaikka vanhemmat olisivat eronneet, mutta siinä tapauksessa emme ainakaan olisi joutuneet päivittäin seuraamaan isän edesottamuksia ja tunteman sitä pahaa mieltä, jota hän joka päivä meille aiheutti.

 

[rokrok]

tuntuu tosi pahalta teen puolesta. olen samaa mielta kun osa, että lähde, jos sulla vaan on kanttia. Mulla ei ole. itse elän lähes samallaisessa kuviossa, lisäksi siihen muut naiset ja valehtelu. Ite en ole niin vahva että uskaltaisin lähtee. Ja toisaalta oon taas nii tyhmä että uskon "parempaan huomiseen" ja että kyllä tää tästä. lähde pois. Parempi teille kaikille. voimia

 

[Joxu]

Kannattaa lähtee tollasesta suhteesta. Ei oo mitään järkee jäädä kun revit ittes kappaleiks ja siinä sivussa kärsii lapsi todella paljon. Ihan järkevää toi et haet omaa asuntoa itselle ja lapselle. Eihän sen miehen elämä juurika muutu jos kerta ei kauhiasti oo lapsen kanssa ja eikä kotona viihdy, niin eiköhän teijän lapsi oo jo alkanu sopeutuu tilanteeseen. Lapset vaistoo niin herkästi kaikki asiat, vaikka kuinka yrittäis näyttää et päällisin puolin on kaikki hyvin.Pystytte luomaan lapsen kanssa paremman ja ehjemmän elämän kahdestaan, kuin sillä tavalla et jäisit ja jatkaisit suhdetta jonka takia isket päätä seinään etkä oo onnellinen. Mut onnea ja voimia tulevaan sulle ja pienokaiselle :hug: . Kyllä kaikki järjestyy viä parhain päin.

 

[ö_Ö]

tuo oli kuin parhaan ystäväni tarina parin vuoden takaa. hänet piti pakottaa jättämään se luuseri. onneksi jättikin! en usko että kenenkään pää kestää tuollaista saatika että tuollainen ukko miksikään muuttuu..
parempi on lähteä, jo lapsenkin takia.
voimia!!! ansaitsette parempaa!! jos jäätte, tulee se varmasti vaikuttamaan lapseenne kielteisesti

 

[S]

Kuinka uskomattoman hyvältä tuntuukaan saada tukea edes näin netissä. Ihmisiltä jotka eivät tuomitse ja lukevat kirjoitukseni puolueettomasti, kiitos. :heart:

Tiedän, olisi pitänyt jo lähteä. Järkikin niin sanoo, mutta silti olen halunnut uskoa parempaan huomiseen. On katsonut tilannetta liian läheltä, eläen päivä kerrallaan. Nyt olen jo huomannut että ei auta kuin antaa periksi. Ystäväni joskus sanoi ongelmiamme kuunnellessaan, että olet hänen kanssaan varmasti niin pitkään että inhoat häntä. En uskonut että se päivä tulee, mutta nyt se on tässä.

Arvasinkin ettei tämä ole normaalia, mutta ehkä ajattelin että joku kohtalotoveri löytyy, joka joutunut tällaisen sian pauloihin.

Kuullostat hyvin fiksulta ihmiselta ja olet varmasti ajatellut asian perin pohjin. Luulen etta sinulle itsellesikin on helpotus kun paaset oman elamasi alkuun, ei kenenkaan tarvitse karsia noin kuin sina olet karsinyt miehesi kanssa. Ala hukkaa enaa elamaasi moiseen "mieheen".

 

[vakava sosiaalitapaus]

Viha on siitä vaarallinen tunne, että se saattaa johtaa katkeruuteen. Silloin ollaan jo heikoilla jäillä ja oma käytös alkaa muuttua. Hienoa, että olet tunnistanut omat tunteesi. Et mene samaan lankaan kuin itse aikoina. Aloin katkeroitua ja käyttäytyä huonosti itsekin.

 

[S]

Kuulostaa todella ikävältä tuo teidän tilanne. Tottakai jokaisessa suhteessa on ongelmansa ja lapsi tuon ison muutoksen tullessaa, johon voi olla vaikea tottua. Tuo kuvailemasi tilanne vain kuulostaa jo niin pahalta, että mun mielestä erilleen muutto on ihan oikea ratkaisu.

Ei myöskään kerro miehestäsi mitään hyvää, että muiden aikana osaa esittää olevansa hyvä isä ja mies, mutta todellisuudessa ei tätä ikinä ole.

Voihan olla, että jos muutatte pois hänen luotaan hänkin herää huomaamaan tekemänsä pahan, mutta tähänkin luuloon on turha tuudittautua. Aika näyttää miten tulee käymään. Tietenkin se harmittaa aina jos lapsi joutuu kasvamaan ilman isää ja sitä ydinperhettä ei sitten ole, mutta kuvailemasi tilanne kuulostaa täydeltä kärsimykseltä sinun osaltasi.

Itselläni on ollut aina etäinen suhde omaan isääni, isä ei ollut ikinä läsnä elämässäni ollessani lapsi tai sen jälkeenkään. Asui kyllä samassa talossa ja ulospäin saattoi vaikuttaakin normaalilta isältä, mutta ei sitä ikinä ollut. Tietenkin joitakin hyviäkin hetkiä mahtuu näihin moniin vuosiin, mutta olisin itse toivonut vanhempieni eronneen jo ollessani pieni. Samaa toivovat myös kaksi veljeäni. Olisimme kaikki olleet onnellisempia, jos olisimme saaneet elää vain äitimme kanssa. Lisäksi huono isäsuhde tulee heijastumaan elämiimme varmaan ikuisesti. Toki isäsuhde olisi ollut huono vaikka vanhemmat olisivat eronneet, mutta siinä tapauksessa emme ainakaan olisi joutuneet päivittäin seuraamaan isän edesottamuksia ja tunteman sitä pahaa mieltä, jota hän joka päivä meille aiheutti.

Uskomatonta, aivan kuin minun kirjoitukseni. Juuri nain koin myos oman lapsuuteni perhe-elaman, isa kylla asui samassa talossa mutta ei ollut ikina lasna, ei edes yleensa puhunut meidan kanssamme. Hyvin etainen oli aina ja ilmapiiri oli kirea.

Toivoin ja veljeni toivoi eroa koko lapsuusaikamme.

Ja kuitenkin ulospain esitti ns. normaali-isaa.

Joten ap. itsesi ja lapsesi puolesta, hoida se ero niin pian kuin mahdollista.