R
rva f
Vieras
tavattiin,hän halusi vauvan, suostuin siihen ajan kanssa. tuon ajan hän esitti normaalia. sitten olinkin raskaana,voin tosi huonosti,oksentelin koko 9 kuukautta, piti tehdä työharjoittelu loppuun silti.iltapäivät- illat(viikonloput,lomat) isomman lapsen kanssa. nukuin 1kerran päiväunia. mies jatkuvasti. hän ei hoitanut tätä olemassa olevaa lasta joka tuolloin oli 3v. niin hän oli vaikeasti masentunut (salasi sen ja lääkityksen ja paljon muuta minulta siihen asti että olin raskaana).
minä hoidin 1v 7kk öisin heräilevää lasta,kaikki yöt yksin, eikä vauva nukkunut kunnon päiväuniakaan ensimmäisen 7kuukauden aikana ollenkaan (15-20min pätkissä),lisäksi luulin että isomman kanssa elo helpottuu kun hän kasvaa eikä helpotukkaan(ei tullut mieleen että lapsella saattaa olla adhd,jonka liitännäisenä uhmakkuushäiriö+hahmottamisen ongelmia).
mies oli etäinen,en saanut häneltä juuri apua,enkä mikä pahinta henkistä tukea ja ymmärrystä. nyt hän on ollut parantunut pari vuotta mutta edelleen se olen minä kun tekee 90% kotityöt! hän tekee jos käsken.
vihaan häntä koska olen todella väsynyt ja minut ikäänkuin valheella saatettiin tähän tilanteeseen. hyvähän hänen on nauttia elämästään, mutta mä en nauti suoritin raskausajan ja vauvan syntymän jälkeen 2vuotta,vaikka olin itse väsynyt (luulen että kyse on burn outista ollut jo kauan) silti teen,teen teen teen teen.. niinkun on pakko.
millä mä saan miehelle päähän sen että se tekee nyt kaikki kotityöt kun on itse kunnossa, ja vaimo poikki? ärsyttää olla räyhäävä nalkuttaja.
minä hoidin 1v 7kk öisin heräilevää lasta,kaikki yöt yksin, eikä vauva nukkunut kunnon päiväuniakaan ensimmäisen 7kuukauden aikana ollenkaan (15-20min pätkissä),lisäksi luulin että isomman kanssa elo helpottuu kun hän kasvaa eikä helpotukkaan(ei tullut mieleen että lapsella saattaa olla adhd,jonka liitännäisenä uhmakkuushäiriö+hahmottamisen ongelmia).
mies oli etäinen,en saanut häneltä juuri apua,enkä mikä pahinta henkistä tukea ja ymmärrystä. nyt hän on ollut parantunut pari vuotta mutta edelleen se olen minä kun tekee 90% kotityöt! hän tekee jos käsken.
vihaan häntä koska olen todella väsynyt ja minut ikäänkuin valheella saatettiin tähän tilanteeseen. hyvähän hänen on nauttia elämästään, mutta mä en nauti suoritin raskausajan ja vauvan syntymän jälkeen 2vuotta,vaikka olin itse väsynyt (luulen että kyse on burn outista ollut jo kauan) silti teen,teen teen teen teen.. niinkun on pakko.
millä mä saan miehelle päähän sen että se tekee nyt kaikki kotityöt kun on itse kunnossa, ja vaimo poikki? ärsyttää olla räyhäävä nalkuttaja.
