[QUOTE="jep";28048114]En sanoisi vihaavani, mutta vihan tunteet ovat tuttuja. Ja hyvin samanlaisista syistä palasin itse osa-aikatöihin lasteni ollessa 3 v ja 1,5 v, vaikka olin pidempää kotonaoloa miettinyt.
Kuulostaa siltä, että olet tosi ylikuormittunut lapsille sinänsä ihan luonnollisesta, mutta ah niin tuskastuttavasta jatkuvasta haluamisesta, vaatimisesta, keskeyttämisestä ja tarvitsemisesta. Jos lapsilla on yhtään haastavampi temperamentti, se on aikuiselle todella kuormittavaa. Tietty systeemi aivoissa, sellainen toistava, jatkuvasti tarkkaavaisuutta siirtävä, tuntuu ylikuumenevan tuollaisessa tilanteessa, ja sitten pinnakin palaa helpommin, mikä usein ruokkii lasten huonoa käytöstä.
Mietin, olisiko sinun mahdollista työskennellä vaikka osa-aikaisesti? Itselleni tämä on ollut hyvä ratkaisu - lapset ovat tarhassa lyhyttä päivää, ja viikossa on viikonlopun lisäksi yleensä 1-2 vapaapäivää. Nyt kun saan kuormittaa toisenlaista systeemiä töissä, ja olen erossa lapsistani, jaksan taas olla kärsivällisempi lopun aikaa. Toki silti suutun ja hermostun ja lapsetkin kiukkuavat, mutta vuorovaikutuksemme perusvire on paljon positiivisempi.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Oman vähän alle nelivuotiaani kanssa olen huomannut, että lapsi aistii periksiantamattomuuden, ja samoin haistaa välittömästi äidin syyllisyyden ja epäröinnin. Jos mietin, olenko nyt liian julma tms., huuto jatkuu vaikka maailman tappiin, mutta jos saan tyynen rauhallisesti ilmoitettua, että kiva asia X ei edisty piiruakaan ennen kuin Y, tai kuuntelen sinua sitten kun puhut nätisti, lapsi yllättäen keräileekin itsensä melko nopeasti. "Olla aikuinen" ei tarkoita, ettei saisi suuttua, ja tavallaan on aika tavallista, että lapsi ikään kuin vetää mukanaan sinne uhmaikäisen tasolle. Kotiäitvuosina minua auttoi, kun pääsin välillä pariksi tunniksikin pois, ja sain itse rauhassa miettiä pieleen menneitä tilanteita ja sitä, mitä lapsi ehkä temppuilullaan haki, ja miten siihen voisi suhtautua rakentavammin.[/QUOTE]
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen tuota osa-aikatyötä miettinyt ja minulla olisi siihen jopa mahdollisuus. Tosiasia nyt vaan on että siitä ei jää minulle yhtään enempää hoitomaksujen jälkeen kuin mitä nyt kotihoidontuella saan. Eli vaikka miten kipeästi haluaisin töihin, en silti haluaisi ottaa siitä ns. persnettoa. VAikka se olisi miten tukien avulla elämistä, tuntuu se silti hullulta viedä lapsia aamulla aikaisin hoitoon edes kolmena päivänä jos siitä ei tienaa mitään.. Lapset on 4v ja 1v 9kk. Kaikki mitä kirjotat on kyllä aivan totta. Mä vaan huomaan suuttuvani liikaa, enhän mä sais ottaa lapsesta kiinni niin että sattuu. Mut siis tuo ylikuormitus on just tota, tuntuu että kokoajan on hermot loppu. Kun päästäis edes ulkoilemaan ja purkamaan niitä hermojaan, mutta siitäkään ei useimmiten tule kuin iso taistelu. Nytkin sellainen olo että hyvää ystävänpäivää vaan lapset, kiva päivä kun huudetaan ja tapellaan..