Viihdytkö yleisellä uimarannalla?

[-.-.-.-]

Mieheni pitää minua ihan kummajaisena kun en kerta kaikkiaan viihdy yleisellä uimarannalla.
Voin kaveriporukan kanssa mennä järven rantaan tai mennä viettämään saunailtaa, mutta en vain mene hiekkarannalle missä on muita ihmisiä.

Minulla on ollut suhde mieheen joka kovasti tykkäsi haukkua selluliittireisiäni sun muuta, ja sillä on tietysti osuutta asiaan. Mutta en oikeastaan koskaan käynyt lapsenakaan hiekkarannalla vaikka meillä oli n. kilometrin päässä mainetta saanut pitkä hiekkaranta. Kävin (yksin, koirien tai kavereiden kanssa) pienillä syrjäisillä rannoilla, mutta en koskaan yleisellä rannalla.

Onko muita joilla on tämä "ongelma"? Mies taas ei halua mennä punkkeja kuhiseviin järvenrantoihin ym. joten meillä on pieni dilemma niinkin tyhmän asian takia kuin uiminen ja auringonotto

 

[viisikymppinen isoäiti]

mieluummin uin muualla kuin yleisillä, mutta en niitä silti kierrä, voin sinne mennäkin

 

[Ei tarvitse.]

Kun on oma ranta, ei tarvitse mennä yleisille

 

[r u u s a]

En, kun siellä on kiljuvia kakaroita ja pitää olla pukeissa ja...

Oma ranta on paras!

 

[lillupulla]

Mä voin mennä rannalle, mut jostain syystä en pidä luonnonvesissä lillumisesta. Se ällöttää. Lapsena/nuorena ei ollut mitään ongelmaa, vaikka olenkin aina ollut pullukka.

 

["..."]

Viihdyn, kunhan niissä on tilaa. Maauimalassa tosin viihdyn paremmin.

 

["vieras"]

En, vertaan itseäni aina hoikimpaan mahdolliseen naiseen, jonka näen rannalla ja tunnen itseni ihan rantaan ajautuneeksi merilehmäksi vaikkei ylipainoa edes ole. Tuntuu, että kaikki arvostelee ja tuijottaa inhoten.
Ja joo, tiedän, todella surkea itsetunto.

 

[Coffee Break]

Riippuu siitä missä se on, millainen se on ja paljon siellä on porukkaa. Jos Helsingissä pitää valita menenkö Itämereen vai uimahalliin niin mä menen jälkimmäiseen