"viihdytys" syödessä

[nyt loppu]

Meillä on muodostunut vähitellen (vaikka aikoinaaan vannoin ettei meillä KOSKAAN sorruttaisi siihen!) sellainen paha tapa, että poika kaipaa jos jonkinlaista "viihdykettä" jotta syöminen sujuisi. Katsotaan vitamiinipurkkia, kolistellaan kattilan kantta ym. ja nyt ei sitten suostu syömään jos ei mitään "viihdytystä" ole tarjolla, haluaa siis heti pois pöydästä. Nyt ajattelin tehdä lopun tuosta touhusta, että syömishetket pysyisivät ihan vain syömishetkinä (kuten ne joskus ennen olivatkin). Mutta kuinkakohan se helpoiten sujuisi? Hetikö vaan kaikki viihdykkeet pois ja pois pöydästä jos ei ruoka maita vai jotenkin pikkuhiljaa? Kauankohan mahtaa kestää (ja olla syömättä) ennen kuin tajuaa että kannattaa syödä ilman viihdytystäkin? Onko kokemuksia? Enkä sitten kaipaa kommentteja "niin makaa kuin petaa", tiedän asian olevan meidän syöttäjien syytä =)

 

[taustalla]

Meillä on pitänyt viihdyttää ihan alusta saakka. Poika ei yksinkertaisesti malta olla paikallaan. Uskoisin, että viihdytys loppuu jossain vaiheessa, kun lapsi ymmärtää paremmin syömishetken. Näin ainakin on käynyt kummilapsieni kohdalla. Tärkeintä kai kuitenkin tässä vaiheessa, että syö. Tosin viime aikoina olen minäkin vähentänyt viihdytystä tarjoamalla pojalle sormiruokaa ja kannustamalla syömään itse. Ja sit on alettu polttamaan syksyn kunniaksi pöydässä kynttilää. Sitä jaksaa katsella ja ihmetellä ja äiti ehtii lusikoida ruokaa suuhun.

 

[hei]

Et laittanut lapsesi ikää.Näin summa mutikassa sanoisin kuitenkin, että mitä pikemmin jätät viihdykkeet sen nopeammin tottuu siihen. Kukaan lapsi ei Suomessa nälkään kuole ja kyllä lapsi alkaa syödä, kun nälkä todella on.

 

[hei lisää]

Piti lisätä, että keskustelu tai pienemmän kyseessä ollessa juttelu on ainakin meillä joskus auttanut ruokapöydässä. Sitähän aikuisetkin harrastavat syödessään:miellyttävää yhdessäoloa. Mutta älä ala laulaa - se on viihdyttämistä jo.

 

[Anne-81]

Meillä oli pojan ollessa vuoden aikamoiset show´t pystyssä etenkin iltapuuron aikaan. Nolo myöntää, mutta esim. toinen kurkki oviaukosta ja välillä saattoi oikein joku tanssiesitys olla pystyssä! :ashamed:

Tajusin, että tämän on loputtava. Syöminen oli silloin tuskaista, lapsi esitti, että on muka väsynyt, ruoka ei maistu. Erityisesti puuro vain tökki vastaan missä muodossa tahansa, joten aloimme antamaan iltaisin muuta. Ja samalla lopettettiin viihdyttäminen.

Aloimme antaa hänelle itselle lusikan, millä sai sohia lautasta tai laitoimme hänelle omalle lautaselle vaikka raejuustoa, mitä söi joko käsin tai lusikalla yritti. Se auttoi meillä. Nyt ikää pian 1v 3kk ja ruokailuissa ei ole juurikaan ongelmia. Tiedän, että toi on turhauttavaa, mutta tsemppiä :flower:

 

[Muumimammuska harmaa]

Meillä on tarvittu ja tarvitaan vieläkin viihdykettä syödessä ja kokeneempien sanomiseen luottaen näin jatketaan edelleen, kyllä se jää aikanaan pois. Ei kiinnosta vaihtoehto, että koko vuorokausirytmi menee sekaisin eikä mitään tolkkua ole missään, se kuulemma vihoviimeinen kokemus. Neuvolan mukaankin paras yrittää vaan syöttää keinolla millä hyvänsä (kyseessä käyrien alapuolella kasvava lapsi kaiken lisäksi) kuin että jättää antamatta ruoka ellei malta istua ja syödä. 9kk ollu tää sama rytmi ja se toimii kaikin puolin ja siitä kuulemma kannattaa pitää kiinni eikä lähteä tanssimaan lapsen pillin mukaan. Kyseessä kuitenkin yli 1v lapsi. Ei ne päiväkodissakaan ole puolen tunnin päästä ruokaa tarjoamassa jos se ei ruoka-aikana maistu. Näin se vain on. Ja muutkin saman viihdytyssysteemin kokeneet ovat siitä touhusta päässeet irti ja lapset syö ja vieläpä ihan itse.

 

[Ei leluja pöytään]

Meillä oli pakko jossain alle 1 v. vaiheessa näytellä kirjasta kuvia, että söi rauhassa. mutta kun kirjaan kyllästyi ja alkoi kinuamaan kaikkea muuta tavaraa, tein vain yksinkertaisesti niin että sanoin "ei oteta mitään, nyt syödään" no siitähän hirveä kiukku tietty päälle. Annoin vain raivota itsekseen hetken aikaa syöttötuolissa, itse katselin muualle. Aika nopeasti rauhoittui ja jatkoi syömistä. Välillä tietenkin kokeilee josko muori alkaa lepsumaan mutta ei pahemmin enää viitsi kiukkuilla. Ikää nyt 1 v. 3 kk. Pienet leivänpalat mitä itse voi napsia auttavat myös mutta se hidastaa syöttämistä.

 

[Muumimammuska harmaa]

Meillä loppuu tasan tarkkaan viikon päästä viihdykkeet syödessä kunhan tuo kirottu antibioottikuuri loppuu. Se kun voi ärsyttää masua kovasti jos ei ota syötävää lääkkeenoton yhteydessä, ni pakko on saada konstilla millä hyvänsä aamulla ja illalla jotain menemään sen lääkkeen kanssa. Mut sit tosiaan saa muksu miun puolesta olla vaikka nälissään ellei ala oppia et sillon kun syödään ni syödään eikä leikitä ja jos leikittää, ni pöydästä pois.

 

[aloittaja]

Meillä on nyt sitten tosiaan yritetty vähentää tuota viihdytystä, mutta koska poika menee REILUSTI miinuksilla tuon painonsa suhteen niin siksi asia epäilyttää, siis että syökö sitten tarpeeksi. On nimittäin koko pienen ikänsä ollut huono syöjä (1 vuosi 3 kk). Mutta ilmeisesti se sujuu näin pienemmälläkin showlla, josko jossain vaiheessa ihan ilman mitään =)

 

[tolnaato]

Meillä kans piti aluksi viihdytellä leluilla sun muilla, mutta loppui sitten, kun annoin lusikan kouraan ja sai syödä itse.

 

[Muumimammuska harmaa]

\

Meillä kans piti aluksi viihdytellä leluilla sun muilla, mutta loppui sitten, kun annoin lusikan kouraan ja sai syödä itse.

Meillä ei muksu hiffaa mitä sillä lusikalla tehdään, hänen mielestään sitä työnnetään se kahvaosa edeltä niin syvälle kurkkuun et yrjö lentää, kokeiltu juttu.

 

[taustalla]

\

\

Meillä kans piti aluksi viihdytellä leluilla sun muilla, mutta loppui sitten, kun annoin lusikan kouraan ja sai syödä itse.

Meillä ei muksu hiffaa mitä sillä lusikalla tehdään, hänen mielestään sitä työnnetään se kahvaosa edeltä niin syvälle kurkkuun et yrjö lentää, kokeiltu juttu.

Meillä yleensä ipana nostelee ruokaa lusikalla pöydälle ja sotkee sitä siinä käsillä tai hakkaa lusikalla pöytään kuhmuja. Toinen vakiotemppu on tunkea koko koura lautaselle tai mukiin, ihan ok jos on sormiruokaa, mut keittojen ym. kanssa vähän sottasempi juttu.