Viimeisillään raskaana ja ystävät hylkäsivät, en meinaa millään päästä yli... :(

["meiju"]

Olen 29v nainen ja odotan esikoista. Yllätys oli valtava kun raskausuutisen jälkeen ystäväporukka käänsi selkänsä. Yritin pitää yhteyttä, mutta puheluihin / viesteihin ei enää vastattu.

Ainoastaan yksi porukasta jatkoi yhteydenpitoa. Kysyin sitten suoraan muilta, että miksei teistä enää kuulu mitään. Ei olisi pitänyt, sen jälkeen en ole muuta miettinyt. Nytkin itken. Vastaus kuului, että ystävyys on kuivunut kasaan vuosien mittaan, eikä tunnu enää kivalta. Yritin kysyä että millä tavalla niin ei kuulemma jaksa selittää, piste.

En siis saanut selitystä, jäin miettimään syytä yksin. Tältä yhdeltä joka edelleen piti yhteyttä kysyin, että onko tämä hänestä oikein. Ei ollut, mutta parin päivän kuluttua hänkin hiljeni. Saivat ilmeisesti käännytettyä. Jotenkin tosi paha olla, yksinäinen olo..

Kuulisin mielellään ajatuksia miten tällaisesta tilanteesta ikinä pääsee yli..

 

[Saraldo]

Jotenkin tulee sellainen olo, että nämä sun kaverit ovat ajatelleet piiriänne sellaisena lapsettomien kerhona ja nyt sä sitten et enää täytäkään kerhon vaatimuksia . Tai sitten ajattelevat, että susta tulee kuitenkin sellainen äiti, joka ei osaa enää puhua mistään muusta kuin vauvasta ja vaipoista eivätkä voi kuvitella, että joku muka pystyisi olemaan jotain muutakin kuin pelkkä äiti. Tuo on kyllä todella inhottavaa ja surullista . Toivottavasti saat tilalle sellaisia ystäviä, joita ansaitsisit saada.

 

["meiju"]

Jotenkin tulee sellainen olo, että nämä sun kaverit ovat ajatelleet piiriänne sellaisena lapsettomien kerhona ja nyt sä sitten et enää täytäkään kerhon vaatimuksia . Tai sitten ajattelevat, että susta tulee kuitenkin sellainen äiti, joka ei osaa enää puhua mistään muusta kuin vauvasta ja vaipoista eivätkä voi kuvitella, että joku muka pystyisi olemaan jotain muutakin kuin pelkkä äiti. Tuo on kyllä todella inhottavaa ja surullista . Toivottavasti saat tilalle sellaisia ystäviä, joita ansaitsisit saada.

Kiitos vastauksesta.

Kysyin suoraan että onko kyse tästä, pelätäänkö etten muusta sitten enää puhu. En saanut vastausta, vain sen, että ei enää haluta olla tekemisissä. Se tuntuu loukkaavimmalta etten saanut mitään selitystä välien katkaisemmiselle.

Sitä minäkin toivon, että saisin oikeita ystäviä tilalle. Eivät he koskaan sellaisia olleetkaan kun kykenivät tällaiseen...

 

[äittteee]

Höh.
Tosi tylsää porukkaa, ei ainakaan "ystäviä".
Vauvan kaa ei kauheesti pääse mihkään, mut aika kuluu ja sitä rataa.

Nyt rakentaa uutta piiriä. Kiinnostaako vauvan kaa kestovaippailu? yksikin kesto päivässä on kestoilua ja noissa piireissä ainakin tiivistyy helposti, oman kokemuksen mukaan.

 

[Saraldo]

Aika teinitouhua tuollainen, että katkaistaan välit ilman selityksiä. Miksei sitä selitystä voi antaa? Jos kyse on siitä, ettei raaski kertoa totuutta, niin onko sillä sitten väliä loukkaako toisen tunteita totuudella vai ei, jos kerran meinaa joka tapauksessa katkaista välit? Enemmän se muakin loukkaisi, että joku lähtisi selittämättä mitään kuin että selittäisi ja saattaisin loukkaantua siitä.

 

["meiju"]

Höh.
Tosi tylsää porukkaa, ei ainakaan "ystäviä".
Vauvan kaa ei kauheesti pääse mihkään, mut aika kuluu ja sitä rataa.

Nyt rakentaa uutta piiriä. Kiinnostaako vauvan kaa kestovaippailu? yksikin kesto päivässä on kestoilua ja noissa piireissä ainakin tiivistyy helposti, oman kokemuksen mukaan.

Kiitos vastauksesta. Kyllä minä ajattelin mennä kaikkeen mukaan mihin vain kynnelle kykenen sitten kun vauva on syntynyt en ole noin pitkälle vielä ajatellut, mutta miksei vaikka kestovaippaporukkaankin voisi liittyä kiitos ideasta!

 

["viiraska"]

En minäkään pääsisi. Ilmeisesti kaverisi eivät halua joutua mihinkään tekemisiin aikuisen elinpiirin kanssa, ovat siis lapsellisia? Vai onko piirissä joku prinsessa, joka on kade lapsestasi/miehestä ja siksi kääntänyt muut sinua vastaan?
Kysele myös neuvolasta, siellä voi olla tietoa esim. Esikko-piireistä, vertaisryhmistä ensimmäistä lastaan odottaville/lapsen saaneille. Ja perhekahvilaan voi mennä vauvankin kanssa.
Tuollaisen vastoinkäymisen jälkeen on varmaan vaikea ystävystyä uudestaan. Sinun pitää ehkä tietoisesti päättää, että luotat ja haluat rakentaa uusia ystävyyksiä.

 

[pööäpööä]

Minullakin loppui puhelin soimasta raskausuutisen jälkeen. ne jotka jäivät elämääni ovat tosiystäviä, ne muut ilmeisesti vain baari/hölmöilyseuraa.

 

["vieras"]

Eipä kuulosta todelliselta ystävyydeltä, pahoitteluni.

Mulla samanmoinen kokemus, oltiin erän koulukaverin kanssa (siis aikuis iällä tutustuttiin) todella hyviä ystäviä. soitettiin viikottain ja viestejä vaihdeltiin. usein myös nähtiin.
sitten yhtäkkiä hänen puolelta kaikki loppui, ei vastannu enään puhelimeen, ei viesteihin. pitkän ajan jälkeen ajattelin kysyä kuulumisia niin huomasin että oli numeronsa vaihtanut. ilman mitään "syytä" katkesi välit. (vahva epäily kyllä on syystä, koska palasi yhteen erittäin omistushaluisen alkoholisti miehensä kanssa joka kielsi kaiken ja rajoitti hänen elämää. erosivat silloin kun me ystävystyttiin).

tästä on jo aikaa usemapi vuosi ja edelleen se välillä tulee mieleen ja todellakin harmittaa.

 

[äittteee]

Sit viel, nii kannattaa lähtee kaikenmaailman kinkereihin mukaan. Kaikkien kaa ei tietty voi synkata yhteen, mut millon vaan voi löytyä helmi-kevereita.

Mun parhaimpia kavereita on äiti-foorumeilta tavatut tyypit, mm. kaasoni on ihan vaan mammapalstalta treffattu porukas, ekalla tapaamisella ei tullu suuria fiiliksiä kaveruudesta, mut pikkuhiljaa se alko ja melko alussa osu joulukin millon olin yksin lapsen kaa ja aika paskalla fiiliksellä ja hän sit kutsu perheensä luo viettää jouluu ja aika monet joulut on vietetty yhdessä sen jälkeen. Viimeeksi oli vähän jo villiä, kun ekana jouluna oli vaan kaks lasta ja nyt sit jo 5 kaikkiaan ja aikuisetkin vaan on lisääntyneet..

Kyllä se siitä lähtee tsemppiä.

 

["meiju"]

Aika teinitouhua tuollainen, että katkaistaan välit ilman selityksiä. Miksei sitä selitystä voi antaa? Jos kyse on siitä, ettei raaski kertoa totuutta, niin onko sillä sitten väliä loukkaako toisen tunteita totuudella vai ei, jos kerran meinaa joka tapauksessa katkaista välit? Enemmän se muakin loukkaisi, että joku lähtisi selittämättä mitään kuin että selittäisi ja saattaisin loukkaantua siitä.

Niinpä, epäkypsältä ja alkeelliseltahan se tuntuu. Ja siksi onkin niin loukkaavaa. Ihmettelen myös miten 3-kymppiset naiset oikeasti alentuu keskenään sopimaan jonkun selän takana, että ei enää vastata tuon puheluihin ja viesteihin... se tuntuu tosi oudolta.

 

[BeeJii]

Mulle kävi aikalailla samalla tavalla. Olin tosin vasta 23v. kun esikoinen syntyi, mutta samalla tavalla kaveriporukka käänsi selkänsä jo odotusaikana. Nykyään minulla on kolme lasta ja ikää saman verran kuin sinulla. Uusia ystäviä on vuosien varrella tarttunut mukaan, lapsellisia ja lapsettomia. Pettymyksen ja itsesyytöksien jälkeen tuntuu siltä että uskallan nyt olla enemmän oma itseni kuin koskaan ennen ja sitä myöten olen saanut aikaan huomattavasti parempia ihmissuhteita kuin nämä selkänsä kääntäneet kaverit. Tollaiset jutut on tosi ikäviä, mutta ehkä sinäkin jälkeenpäin näet tämän kasvattana kokemuksena. Muistat vain nyt vauvan synnyttyä pitää itsesi aktiivisena ja luoda uusia kontakteja! Käy vauvakahviloissa ja muskareissa! Saat sieltä kullan arvoisia uusia YSTÄVIÄ!

 

[onni löytyy arjesta]

Ole itse sen yläpuolella ja hanki uusia ystäviä =) Itselleni kävi samoin, kun lopetin liki kokonaan alkon käytön. Yllättäin lapsuuden kavereilla ei ollutkaan mulle enää asiaa eikä meille tykätä tulla kylään, kun emme juo lasten nähden..

 

["meiju"]

[QUOTE="viiraska";26390128]En minäkään pääsisi. Ilmeisesti kaverisi eivät halua joutua mihinkään tekemisiin aikuisen elinpiirin kanssa, ovat siis lapsellisia? Vai onko piirissä joku prinsessa, joka on kade lapsestasi/miehestä ja siksi kääntänyt muut sinua vastaan?
Kysele myös neuvolasta, siellä voi olla tietoa esim. Esikko-piireistä, vertaisryhmistä ensimmäistä lastaan odottaville/lapsen saaneille. Ja perhekahvilaan voi mennä vauvankin kanssa.
Tuollaisen vastoinkäymisen jälkeen on varmaan vaikea ystävystyä uudestaan. Sinun pitää ehkä tietoisesti päättää, että luotat ja haluat rakentaa uusia ystävyyksiä.[/QUOTE]

No tässä porukassa on yksi tai kaksi "vahvempaa persoonaa", jotka ovat ilmeisesti värvänneet loput porukasta samaan kampanjaan. Ihmettelen kyllä suuresti, miten tällainen on voinut siltikään onnistua. Oli erilainen kuva (aikuismainen!) näistä ihmmisistä. Tiedän, että nämä kaksi naista haluaisi lapsia, mutta ovat sinkkuja edelleen. Ehkä taustalla oli jotain kateutta tms. mikä sitten laukaisi koko jutun.

Kysyn ensi viikolla neuvolasta noista ehdottamistasi jutuista

Tulee varmasti olemaan vaikea luottaa uusiin ihmisiin, mutta peruspositiivisena varmaan jossain vaiheessa toivottavasti voin unohtaa nämä tapahtumat...

 

["meiju"]

Ole itse sen yläpuolella ja hanki uusia ystäviä =) Itselleni kävi samoin, kun lopetin liki kokonaan alkon käytön. Yllättäin lapsuuden kavereilla ei ollutkaan mulle enää asiaa eikä meille tykätä tulla kylään, kun emme juo lasten nähden..

No tätä olen yrittänyt psyykata itselleni, että nostaisin itseni tämän yläpuolelle ja koitan muuttaa sen jollain tapaa positiiviseksi asiaksi siten, että se on sysäys etsiä niitä oikeita ystävyyssuhteita.

Kovasti mietin silti asiaa ja se painaa. Myös se että olenko itse jotenkin loukannut tajuamattani ja se, että tämä viimeinen joka piti yhteyttä lopetti hänkin kokonaan yhteydenpidon. Sitä on vaikea ymmärtää koska hän vielä tovi sitten sanoi ettei ymmärrä mistä tässä voi olla kyse enkä ainakaan häntä ole millään tavalla loukannut. sitten hänkin hävisi..

 

[vvvv]

Onpa erokoista. Tuossa kyllä sitten erottuu ne ystävät. Eikö todellakaan jäänyt ainuttakaan? Ihmettelen vaan mihin ystävyytenne on pohjautunut aikaisemmin..
Nyt sit vaan pää pystyyn ja uusien etsintään. Kunhan vauva kasvaa, mene esim perhekerhoon. itselläni on ystävänä kaksi naista jotka opin tuntemaan perhekerhossa. Meidän lapset on jo 10 vuotiaita, mutta edelleen pidetään yhteyttä.

 

["meiju"]

Mulle kävi aikalailla samalla tavalla. Olin tosin vasta 23v. kun esikoinen syntyi, mutta samalla tavalla kaveriporukka käänsi selkänsä jo odotusaikana. Nykyään minulla on kolme lasta ja ikää saman verran kuin sinulla. Uusia ystäviä on vuosien varrella tarttunut mukaan, lapsellisia ja lapsettomia. Pettymyksen ja itsesyytöksien jälkeen tuntuu siltä että uskallan nyt olla enemmän oma itseni kuin koskaan ennen ja sitä myöten olen saanut aikaan huomattavasti parempia ihmissuhteita kuin nämä selkänsä kääntäneet kaverit. Tollaiset jutut on tosi ikäviä, mutta ehkä sinäkin jälkeenpäin näet tämän kasvattana kokemuksena. Muistat vain nyt vauvan synnyttyä pitää itsesi aktiivisena ja luoda uusia kontakteja! Käy vauvakahviloissa ja muskareissa! Saat sieltä kullan arvoisia uusia YSTÄVIÄ!

Voi kiitos paljon kun jaoit oman kokemuksesi Näin toivon minäkin, että näkisin tämän vielä jonain päivänä hyödyllisenä kokemuksena ja löytäisin jotain positiivista tämän kautta. Sitä toivon enemmän kuin mitään muuta. Välien katkaisemisen jälkeen olen joka päivä ajatellut, että tämä on taas yksi päivä kauempana sitä kun mulle tehtiin ruma temppu. Että kyllä mä tästä toivun päivä kerrallaan.

Toivottavasti löydän aikuisia ystäviä kuten sinäkin ja onnistun luomaan parempia ihmissuhteita kuin nämä selkänsä kääntäneet "ystävät" ..

 

[vvvv]

Saako kysyä, olitko kauankin tuntenut nuo "ystäväsi"?

 

["meiju"]

Onpa erokoista. Tuossa kyllä sitten erottuu ne ystävät. Eikö todellakaan jäänyt ainuttakaan? Ihmettelen vaan mihin ystävyytenne on pohjautunut aikaisemmin..
Nyt sit vaan pää pystyyn ja uusien etsintään. Kunhan vauva kasvaa, mene esim perhekerhoon. itselläni on ystävänä kaksi naista jotka opin tuntemaan perhekerhossa. Meidän lapset on jo 10 vuotiaita, mutta edelleen pidetään yhteyttä.

Yhtään ei jäänyt.. heitä oli neljä. Kolme ei yhtäkkiä enää vastannut mihinkään yhteydenottoihin, yksi jatkoi normaalisti yhteydenpitoa, mutta lopetti kuin seinään kun otin puheeksi nämä kolme muuta. Ensin hän oli kauhuissaan myös ja samaa mieltä, että miten voi tuolla lailla käyttäytyä. Sitten meni muutamia päiviä ja hänkin hävisi kokonaan. En ole enää kahteen viikkoon saanut häneenkään yhteyttä.

Näin ajattelin toimia, heti kun vauvan kanssa voin johonkin lähteä niin sen teen

 

["meiju"]

Saako kysyä, olitko kauankin tuntenut nuo "ystäväsi"?

Olin, todella kauan, 10 vuotta.

 

[J-Annika]

Täällä myös ystäväpiirin kaikkoamisen uhri.. Olin/olen ensimmäinen joka tuli raskaaksi eikä ketään se oikein kiinnostanut tippaakaan. Mihinkään ei pyydetty enään mukaan, kun "et sä kumminkaan jaksais tulla".. Mä olin myös menossa naimisiin eikä siihenkään tullut mitään tukea. EI mitään! No sanoin siitä parhaalle ystävälleni ja tulevalle kaasolleni että tarttis vähän tukea ja eipä sen jälkeen siitä ole kuulunut mitään. Ei näkynyt häissäkään. Jep!

No toivottavasti itse menevät naimisiin ja saavat lapsia joku päivä ja tajuavat millainen elämänmuutos se on ja ystävät siinä tilanteessa ovat elintärkeitä..

 

[ihme otus]

Tuosta käytöksestä päätellen voi todeta vain yhden asian, vika ei selvästikään ole sinussa eikä aikuisia (??) ihmisiä voi eikä saa yhteydenpitoon pakottaa. Niinpä ei kannata turhien ihmisten vuoksi surra vaikka tuossa tilanteessa ystävien tuki olisi ollut kullanarvoista. Olet varmasti kiva ihminen ja löydät uusia, oikeita ystäviä, vaikka muista äideistä. Yksinäisiä äitejä on paljon ja toisia samanmoisia voi löytää vaikka täältä tai keskustelupalstoilta. tsemppiä ja muista että jos joku kohtelee sinua tuolla tavalla, he eivät ole ansainneet ystävyyttäsi.

 

["Jenis"]

Mulla kävi vähän samalla tavalla, mutta vähemmän dramaattisesti, kun odotin esikoista. Luota siihen että elämä kantaa, lapset tuovat mukanaan ihan uuden elinpiirin ja sieltä voi löytyä aivan mahtavia uusia ystäviä myös sinulle Minä kans mietin pitkään sitä elämänmuutosta, mutta ei se auta kuin hyväksyä - jos ihmiset tahtoo lähteä, ne lähtee.

 

[nelikymppiseksi nuori]

kyllähän se kateus varmasti osuu lähelle totuutta. se nuoruusvaihe venyy nykyisin niin helposti liiankin pitkälle, ja pinnan alla alkaa kyteä pelko, että löytyykö tästä kunnollista miestä ollenkaan. lapsihaaveet täytyy haudata syvälle etteivät ne kiusaa, ja kaikki muistutukset ajan kulumisesta tekevät kipeää.

älä ota liikaa itseesi. eivät ystäväsi varmasti tiedä itsekään mistä heidän äkillinen nuiva käänteensä johtuu, ja jos jatkat kyselemistä, niin saat kiukkuisia tai muuten vain epätarkkoja vastauksia. itse ymmärsin vasta oman lapsen saatuani, miten suuri se tuska oli ollut koko ajan. sitä vain ei ollut varaa tuntea.

kaveripiirin ensimmäinen kihlausuutinen sai aikaan vain hölmistynyttä hämmästelyä ja vianetsintää. ei pystytty aidosti onnittelemaan. jos häitä olisi pitänyt suunnitella, se olisi ollut aivan tuskaa.

 

[....]

nyt kun puhutaan kokemuksista, niin mulla oli sellanen "ystävä", joka tosiaan katos lasten myötä. Se ei jotenkin kestäny sitä lässynlää hommaa. Teki yhessä vaiheessa paluun ja kertoi että eron parinvuoden aikana hän oli saanu lapsen ja odottanu toista kun he olivat joutuneet auto-onnettomuuteen ja laps ja masuvauva oli kuollu.
Hieman oli tarina ontuva, mutta kun kiva ihminen oon en kauheesti välittäny vaan tervetuloa. No tällähän sit oli vaihteeksi kaik omaisuus mennynnä ja ei ollu välistä varaa ruokaan tai mitään kotiakaan sil ei ollu, +20v ihmisellä. Noh, kyllä nyt entistä bestistä autetaan. Se ei koskaan mun uusista kavereista diggaillu, eikä mielellään tavannukkaan.
Noh, täähän sit pani miestäni meijen perhekriisien keskellä ja luikahti taas asian tultua esille, itseasiassa keskellä yötä pois elämästäni.
Piti tosiaan sitten tonkia tarinat esille; eipä kukaan voinu vahvistaa et sillä ois ollu mukulaa, eikä henkilövahinkoihin johtaneita onnettomuuksia alueella mihin tarinat auto-onnettomuudesta sijoittuivat ollut sopivia. Unohti neitonen kenelle pajunköyttä syötti.

Mut jollekkin siis voi olla se, et kaveri perustaa perheen ihan ylitsepääsemätön juttu.

Mulla onneks on nykyään sieltä parinkympin hujakoilta abaut neljäänkymppiin lapsellisia ja lapsettomia kavereita, niin naisia kuin miehiäkin.