Viimeistä kertaa raskaana? Vai ehkä kuitenkin vielä joskus...

[MargeSimpson]

Miten sen voi päättää? Onko täällä muita jotka ehkä totuttelevat samaan ajatukseen?
Meillä on poika ja tyttö. Tytön ollessa 1-2v mulla meni kaksi raskautta kesken. Vihdoin kun taas pääsin masua kavattelemaan, alettiin totuttelemaan pikkuhiljaa ajatukseen että tämä on nyt sitten viimeinen lapsi, viimeinen raskaus. Vaikkakin takaraivossa ajatus että onhan meillä vielä vuosikausia aikaa... No, lapsi olikin vakavasti sairas ja kuoli syntymänsä jälkeen... Jo siinä vaiheessa kun saatiin tietää, että poika ei tule selviämään, tiedettiin että vielä yritetään. Paljon se pelotti, miten tälläkin kertaa käy...

Tässä siis taas kerran odotellaan, huomenna tasan rv 28, aina vaan enemmän vaivoja, kerta kerralta pahempana. Neuvolakortissa kummittelee "6. raskaus", minulla hätähousulla, jolle 9kk on ihan liian pitkä aika eikä raskaus tosiaan mene "siinä sivussa". Kroppa on kuin 8kymppisellä, mikään ei toimi niinkuin pitäisi. En tiedä kuinka tätä jaksaisi vielä vanhempana, kun ei nyt parikymppisenäkään meinaa jaksaa.
Sitten tietysti se, että ei voi vielä tietää minkälaista elämä on kolmen lapsen kanssa. Tuskin radikaalisti muuttuu kuitenkaan. Helppo nyt ajatella, että kolme tai neljä, samat hommat kuitenkin. Toisaalta taas olen onnellinen siitä mitä on jo saatu. Tiedän että meille iskee vielä se fiilis, että vielä yksi lapsi. Mutta miten siitä ajatuksesta pääsee yli :xmas: Vai tarvitseeko siitä päästä yli, onko lapsiluku sitten vasta oikeasti täynnä, kun sitä fiilistä ei enää tule? Vai onko se fiilis vaan ohitettava ja ns. otettava järki käteen? Ketään muita pähkäilemässä samoja asioita???

 

[Cruella DeVille]

minä joka en enää tänne edes kuulu :ashamed: poika syntyi vasta 2 kk sitte mut mulla nyt jo ikävä mahaa ja tunne että yhen kerran vielä. mies kuitenkin sitä mieltä ettei enää meillä siis uusioperhe ja lapsia nyt yhteensä 4 mut miehen lapset jää syksyllä äidilleen ja on meillä vaan satunnaisesti ni ei oo sillo sit enää niin iso perhe puolet kuusta niinku nyt. kovasti toiveita elätän et miehen pään saisin muutaman vuoden päästä käännettyä. ikää kyllä sillon jo aika paljon mulla mut kuiteski vielä synnytysikänen. mä oon lapsesta asti halunnu 3 lasta, kotileikeissäkin mulla oli aina 3 lasta ja nyt ku edelliset 2 on poikia niin takaraivossa kytee ajatus siitä tytöstä :ashamed: mun tuurilla tekisin sit sen kolmennen pojan
tulipahan sepustus... mut onnea marge loppuraskauteen :hug:

 

[Bumba]

Meillä viisi elävää ja sitten kohtukuolema jonka jälkeen keskenmeno. Meinasin heittää hanskat tiskiin mutta nyt on rv24 :wave: taitaa tää olla liian piinaavaa jos ottaa uusiksi. Vaikka tuntuu että lapsimäärä ei ole täysi. Riippuu varmaan lopputuloksesta :| Toi 80 mummo homma liiankin tuttaa, rytmihäiriöitä, kunnon issias(ei voi kävellä aamupäivisin kuin raputyylillä) ja nyt särkee jo yötkin niin ettei tuu nukuttua. Vali, vali :snotty: Silti päivääkään en vaihtais

 

[PulttiBois]

ensiksi margelle onnea hirmuisesti tähän raskauteen :heart:

meillä vähän sama. pari viikkoa ennen kun jäin töistä pois äippälomalle niin sanoin työkavereille että mulla on vauvakuume taas..
työkaverit nauroi "partaansa" sillä olin reilusti yli rv 30 silloin. miten mulla voi olla möhömahan kanssa vauvakuume kun vauva jo tulossa.
joten,
musta tuntuu että mulla on sellainen ikuinen vauvakuume päällä. mikä toisaalta kyllä pelottaa mua ihan hirveästi. ikääkin vasta mulla 26v joten sen puolesta vielä monta voisi tulla.
välillä tuntuu että noissa kahdessa pojassa on jo hommaa liikaa ja siihen päälle tämä ens viikolla syntyvä vauva. siltikin vauvakuume nostaa jo nyt päätään vaikka tiedän että vastahan sen saan syliini.
sekavaa, eikö?!? :ashamed:
mies kun tänään ihmetteli miten olen niin paljon ostanut kaikkea tälle tulokkaalle jne. niin tokaisin siihen että voi olla että tämä on viimeinen odotus ja vauva- haluan nauttia tästä kaikesta ja ostella kaikkea. vieläpä kuin tyttö tulossa 2 pojan jälkeen niin soppahan on valmis B) :heart:
mies jotain siihen sanoi ettei olisi viimeinen tämä kolmas, joten saas nähdä...
itse haluaisin ainakin 4v odottaa tämän jälkeen, että saisin edelliset vähän isommiksi.

kaikille vielä oikein onnellista odotusta. :hug:

 

[Silleri]

Minä olen kyllä ajatellut, että viimeistä nyt viedään. Kolmas tulossa. Määrä tuntuu minulle sopivalta, miehelle olisi passannut kaksikin. Vauva-ajat ovat olleet keskimääräistä vähän rankempia meillä, kuopus huusi aamusta puoleen yöhön ensimmäiset 4kk ja on senkin jälkeen ollut ihan kunnon "kästyö".

Kun sain miehen suostumaan vielä tähän yhteen, on ollut sitten potkua kestää kuvotukset ja lähitulevaisuudessa loputkin vaivoista vielä, kun ajattelee, että vielä viimeisen kerran... Vaikka tietysti se 2 tyttöä ja 2 poikaa olisi toisaalta mukava parvi... jos vain saisi täsmätilattua! :saint: (ja saisi jonkun takuulapun mukaan, että saa vähävatsavaivaisen ja hyväunisen yksilön.)

 

[TUTUS]

Kirjoitin tässä toisessa viestissä juuri siitä, että olen rv 34 ja haaveilen kolmannesta lapsesta. Ikää tulee vastaan niin just kerkii sen yhden pienokaisen viellä saamaan. Tämä masussa oleva asukki on poika ja sovimme miehen kanssa, että yritetään viellä saada toinen tyttö. Isukki on sitä mieltä, että yritetään heti kun se on mahdollista, mutta itse haluan pitää taukoa ainakin se 2 vuotta jotta saan nauttia tästä tulevasta pienesta pojasta ja tietenkin haluan, että kroppa palautuu ja olisi kiva olla vähän töissäkin, että ei tulot ihan tipahda minimiin.

 

[prinpressa]

Mä olen aina haaveillu vähän isommasta perheestä. Nyt rv 23 ja haaveilen jo pikkukakkosesta, -kolmosesta, -nelosesta ja -vitosesta

Mut josko oottais eka vaik tän yhden ees ja kattelis niitä sisaruksia sitten myöhemmin

 

[Säihke]

Sillerin kirjoitus on kuin omasta näppiksestäni. Nyt menossa rv 22 - ja siis kolmas tulossa. Kakkosen jälkeen olimme molemmat vakuuttuneita, että siinä se oli. Mutta niin vaan vanhoilla päivilläni (täytän 37) sain miehen suostuteltua kolmanteen.

Pari kertaa olen miestä kiusannut puheilla neljännestä. Hyvä ettei karkuun juokse . Mutta eiköhän tämä ole tässä. Pärjätään nykyisellä talolla, ja mahdutaan vielä tavalliseen autoonkin

 

[äiti lpr]

:wave: Minä täällä mietin jokseenkin samoja.. mies oli 8 vuotta sitten sitä mieltä että meille ei tule yhtään lasta.. no, esikko synty -04 ja sen jälkeen mies oli ehdottoman varma, että meille ei tule toista.. no pikku kakkosen olisi määrä syntyä elokuussa =) .

oltiin molemmat sitä mieltä että nyt ei tule enää vauvoja.. mies enemmän sitä mieltä.. miulle kun alko jo iskemään vauva kuume uudestaan.. olo on vaan niin raihnainen ja kipee ja vaikka mitä, että en ole varma haluisinko olla enää raskaana.. haluaisin kolmannen vauvan, mutta en enää tätä odotusaikaa.. ja mie haluisin sen kolmannen heti tämän kakkosen perään, jotta jää sitten joskus aikaa omalle itselleenkin..eli en enää halua isoa ikäeroa lapsille..mutta miten pysyn pienen taaperon perässä, kun nytkin on tuon ison pojan perässä oleminen niin vaikeeta..

Vaikeita juttuja, ja en tiedä miten tämä pohdiskelu päättyy.. ehkä jos nyt tulee tyttö, niin olisi "helpompi" päättää, että lapset on nyt tässä.. saa nähdä kuinka käy =)

Äiti lpr 23+6

 

[nelly83]

Täällä kanssa yksi joka nyt toista ja viimeistä(????) kertaa raskaana. Nyt rv 26+2 ja takaraivossa kyllä vielä hieman hakkaa, että jos kuitenkin vielä se kolmaskin joskus. Joo raskaana olosta en ole koskaan erikoisemmin nauttinut. Esikosta oksensin viikolle 28 ja lonkkia särki puolesta välistä eteenpäin. Tässä toisessa taas supistukset, alavatsa ja selkäkivut vaivanneet puolsta välistä asti ja nyt uutena vaivana mukaan tullut kauheet liitoskivut alapäähän. Ei kivaa ei Siinä mielessä olen kuitenkin onnekas, että ainakin esikoisen raskaus päättyi onnellisesti terveen pojan syntymään rv 41+3. Tässä toisessakaan ei ainakaan ultrissa ole mitään poikkeavaa löytynyt. Yhtään keskenmenoa en ole joutunut koko elämäni aikana kokemaan (vaikkakin lapsettomuudesta kärsittiin pari vuotta ennen esikoisen alkuun saantia). Mutta joo, tuntuu kyllä että vaivat lisääntyy mitä enemmän raskauksia on takana ja tietysti samalla myös pelko, että voiko kaikki mennä tälläkin kertaa hyvin. Ehkä sitä jollain kierolla tavalla tätä vauvamasua joskus vielä kaipaa, vaikka tällähetkellä toivoo vaan, että heinäkuu tulisi nopeasti ja saisi vauvan ulos masusta

 

[Vilma-]

Meillä raskaaksi tulo on ollut suhteellisen helppoa, mutta terveen lapsen saanti sitäkin vaikeampaa. Minulla on myös menossa 6. raskaus ja meillä tällä hetkellä vain yksi ihana täydellinen lapsi, toista odotan rv34+.

Henkisesti en usko kestäväni enää epäonnistumisia ja siksi olen ajatellut tämän raskauden jos ja kun saamme tämän toisen terveen/elävän lapsen saatettua tähän maailmaan olevan viimeinen.

Meillä tosin minä olen aina ajatellut että yksi on hyvä ja max. kaks. Mies taas haluaisi vielä joku päivä sen kolmannen. Hän on kyllä vakuuttanut että jos minä en usko kestäväni enää yrittäämistä niin hän on tyytyväinen näin. Onneksi vielä ei tarvitse tehdä päätöksiä. Välillä vaan tulee sellainen haikea fiilis että tämäkö nyt sit on se viimeinen raskausmasu jota silitellä...

 

[pumppernikkeli]

No täällä odotellaan taas kerran "viimeistä" Eli en ole oikea ihminen vastaamaan miten ajatukseen sopeutuu että oikeesti on viimeinen lapsi. Itse en nimittäin sen päätöksen takana ole pysynyt
Kolmosen ajattelin jo aikoinaan olevan viimeinen lapset pienellä ikä erolla nuorena reilusti alle 25 vuotiaana kun vielä jaksaa yli kolmekymppisenä en ainakaan lapsia halua jne...
Sitten viisi vuotta tuon päätöksen jälkeen iski vauvakuume. molempiin sekä mieheen että minuun. Jonkun aikaa ajatusta pyöriteltiin kyseltiin jopa lapsilta olisko kauheeta jos meillä olisi vauva. Ja niin vain ei päästy ajatuksesta yli
Eli nelosen piti olla se meidän perheen viho viimeinen ihana iltatähti, mutta kun tässä nyt miehen kanssa aikamme mietittiin ja katsotiiin tuota kuopusta niin se alkoi jotenkin vaikuttaa ainoalta lapselta
Siis kaikki isot jo koulussa kuopus päivät minun kanssa kotona jne. Ja sitten kun ajateltiin kymmenen vuotta eteenpäin kaikki muut jo maailmalla niin "pakkohan" sille oli kaveria alkaa yrittämään.
Nyt siis odotan viitosta rv 15+5 ja tämä on todennäköisesti viimeinen ellei jostain saada isompaa taloa, ellen tule vahingossa raskaaksi tai jotain muuta ihmeellistä satu. Mutta enään en uskalla sanoa tutille ja sukulaisille että tämä on viimeinen. Mistä sen tietää vaikka vielä 10 vuoden päästä tulee joku ihme mielenhäiriö alkaa täyttää tyhjenevää pesää.
Itse ainakin olen ajatellut nauttia tästä raskaudesta täysillä miettimättä sen kummemmin että nyt saan kokea tämän viimeisen kerran.

 

[MargeSimpson]

Meillä viisi elävää ja sitten kohtukuolema jonka jälkeen keskenmeno. Meinasin heittää hanskat tiskiin mutta nyt on rv24 :wave: taitaa tää olla liian piinaavaa jos ottaa uusiksi. Vaikka tuntuu että lapsimäärä ei ole täysi. Riippuu varmaan lopputuloksesta :| Toi 80 mummo homma liiankin tuttaa, rytmihäiriöitä, kunnon issias(ei voi kävellä aamupäivisin kuin raputyylillä) ja nyt särkee jo yötkin niin ettei tuu nukuttua. Vali, vali :snotty: Silti päivääkään en vaihtais

Kuulostaa tutulta. Varsinkin tuo että on niin piinaava ottaa uusiksi. Vaikka jotenkin me tähänkin uskallettiin ryhtyä :xmas: Ehkä sitä on vähän viisaampi sitten kun on jonkun aikaa elelty kolmen lapsen kanssa. Tai sitten entistä enemmän sekaisin onko tämä nyt tässä vai ei

 

[MargeSimpson]

Mä olen aina haaveillu vähän isommasta perheestä. Nyt rv 23 ja haaveilen jo pikkukakkosesta, -kolmosesta, -nelosesta ja -vitosesta

Mut josko oottais eka vaik tän yhden ees ja kattelis niitä sisaruksia sitten myöhemmin

Juu viisi lasta, ei kuulostaisi pahalta ollenkaan, päinvastoin Mutta sitten kun mietin että vielä KAKSI kertaa mahan kasvatusta vaivoineen Taitaa jäädä lapsiluku pienemmäksi, ellei sitten mies jotenkin saa hoidettua tätä osuutta

 

[Jahvetti]

mä oon lapsesta asti halunnu 3 lasta, kotileikeissäkin mulla oli aina 3 lasta ja nyt ku edelliset 2 on poikia niin takaraivossa kytee ajatus siitä tytöstä :ashamed: mun tuurilla tekisin sit sen kolmennen pojan

Ihan ku mun kirjottama!!
Tosin..mullahan noita poikia tosiaan ehti se 3 tulla, ennenku se tyttö tuli =)
Eikun ukkoa ympäripuhumaan vaan...tunnetusti se ei oo kamalan vaikeeta yleensä

 

[MargeSimpson]

Sillerin kirjoitus on kuin omasta näppiksestäni. Nyt menossa rv 22 - ja siis kolmas tulossa. Kakkosen jälkeen olimme molemmat vakuuttuneita, että siinä se oli. Mutta niin vaan vanhoilla päivilläni (täytän 37) sain miehen suostuteltua kolmanteen.

Pari kertaa olen miestä kiusannut puheilla neljännestä. Hyvä ettei karkuun juokse . Mutta eiköhän tämä ole tässä. Pärjätään nykyisellä talolla, ja mahdutaan vielä tavalliseen autoonkin

Tässä on tosiaan se juttu, mistä en tietenkään voi sanoa etteikö meille "kävisi" samalla tavalla. Mulla on vielä yli 10v aikaa tuohon ikään, eli kun olen vähän alle 4kymppinen. Ihan varmasti mulle iskee jossain vaiheessa se fiilis, että vielä yksi... Miehen tuntien hänellekin se sama tulee jossain vaiheessa Mutta se on sitten eri juttu jaksaako siihen enää silloin ryhtyä... Esikoinenkin on 12v päästä melkein täysi-ikäinen, voihan se olla että on kolmessa teinissä tekemistä enemmän kuin tarpeeksi

 

[MargeSimpson]

Meillä raskaaksi tulo on ollut suhteellisen helppoa, mutta terveen lapsen saanti sitäkin vaikeampaa. Minulla on myös menossa 6. raskaus ja meillä tällä hetkellä vain yksi ihana täydellinen lapsi, toista odotan rv34+.

Henkisesti en usko kestäväni enää epäonnistumisia ja siksi olen ajatellut tämän raskauden jos ja kun saamme tämän toisen terveen/elävän lapsen saatettua tähän maailmaan olevan viimeinen.

Meillä tosin minä olen aina ajatellut että yksi on hyvä ja max. kaks. Mies taas haluaisi vielä joku päivä sen kolmannen. Hän on kyllä vakuuttanut että jos minä en usko kestäväni enää yrittäämistä niin hän on tyytyväinen näin. Onneksi vielä ei tarvitse tehdä päätöksiä. Välillä vaan tulee sellainen haikea fiilis että tämäkö nyt sit on se viimeinen raskausmasu jota silitellä...

Kuulostaa vähän siltä, että samantapaisessa vaiheessa ollaan. On tässä tullut pohdittua kaikenlaista. Onnellista loppuraskautta sulle

 

[MargeSimpson]

Kiitos kaikille muistamisesta ja onnitteluista :flower: Äkkiä on nämä kuukaudet menneet, synkästä loppuraskaudesta uuteen odotukseen... Viikkoja lasketaan ja kovasti odotetaan, että saadaan tämä tosi vauhdikas pikkumies turvallisesti masun ulkopuolelle :heart:

 

[Muurarin Vaimo]

Samaa pohdintaa on käyty tässäkin torpassa jostain kumman syystä kovin aktiivisesti viimeaikoina..

Miehelle loukkaantuneena jo kerran hävitin ihan kaiken vauvatavaran+vaatteet ja kävin läpi sitä luopumisen tuskaa, kun hän ilmoitti kuopuksen jälkeen, ettei ikinä enää yhtäkään! Ja mäkun oisin halunnut hetikohta kuopuksen synnyttyä!! Onneksi mies jarrutti kuitenkin, kävin läpi keskivaikean masennuksen ja näissä olemassa olevissakin lapsissa on käsityötä..

Noooh... Tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan rv26+5, ja ihan yhteinen juttu alusta asti! Hiukan pelottaa miten tässä jaksaa, esikoisen kanssa alkaa olla murkkuiän jutut, toinen eskari-iässä ja tahtoa on enempi kuin pienessä pitäjässä, ja kuopus 3vuotta varsinainen jokapaikan sählä ja pippurinen mimmi, jonka kanssa ollaan helisemässä.. Tähän soppaan sitten vilkas eloisa koira, ja tuleva vauva.. Mulle on jotenkin selkiintynyt, että tahdon sterilisaation, eipähän pysty sit vauvakuumeesta huolimatta enää lisää tekemään!! Voimavarat saatikka rahalliset varat ei enää riitä!

Ja sitten kuitenkin takaraivossa kolkuttaa, että vastahan tuota tuli 30v täyteen, ja mahdollistahan se olis sitten muutaman vuoden päästäkin vielä... Iltatähti, kun tämä tulikin jo nyt..
Vaan uskoisin, että nämä on nyt tässä kuitenkin. Aikansa tätä, ja nyt on aika tehdä muutakin välillä, ja meneepä tässä lapsien isoksi kasvamisessakin vielä jokunen vuosi!

Räpätäti+papu rv26+5

 

[Kisse]

Meillä on tyttö (5/00) ja poika (8/01) ja sitten tämä meidän iltatähti ihana poikamme (9/07) jonka luulimme jäävän viimeiseksi lapseksemme, mutta elämä yllättää....täysimetyksestä ja e-pillereistä huolimatta olen raskaana viikolla 8....pääkoppa ei ole vielä tottunut ajatukseen, mutta sama ikäero tulee eli 1v.2kk jota odotan kauhulla, koska edellinen vauva aika oli tosi tosi rankkaa aikaa ja ikää on marraskuussa 38v. =)

 

[Merika]

Niinpä, itse odotan nyt toista ja kyllä tää on niin ihanaa.Esikoinen täyttää jo 4v. ja töiden takia olen vähän siirtänyt tätä toista -ei pitäs jos lapsii haluu kun ikää jo 30v. Meillä lapsiluku ei onneks ole viel täynnä eli jos kolmas saatais viel joskus -niin tervetullut olis. Toki ens tämä toinenkin Mut enpä tiedä miten sit kävis jos kaikki kolme olis samaa sukupuolta -kokeilisko sitä viel kerran eli neljättä. Siinä olis kyllä sit katto ehdottomasti.

 

[äippä 84]

pakko oli tulla katselemaan muiden ajatuksia tästä aiheesta... odottelen kolmatta rv 36 (ennestään tytöt 09/09 ja 01/05) enkä osaa edes kuvitella että olisin viimoista kertaa pappia kyydissä.... mistä sen ihan oikeasti tietää, koska se lapsiluku on täynnä? :ashamed:
Vaikka synnytykseen aikaa vielä kuukausi, on mulla melkein nyt jo ikävä tätä raskausaikaa...
meillä kaikki odotukset ja yritykset olleet tosi helppoa (ei siis mitään ikäviä km:ja tai muuta...)
Kyllä minä sen neljännen ainakin vielä... :saint: onneksi mies on samoilla linjoilla...

 

[MargeSimpson]

Nostan vielä Ei tähän pähkäilyyn saa kai koskaan selkoa Tai jospa se ajan kanssa tulee selväksi, toivoa sopii

 

[Hippoliina]

Mä odotan nyt toista rv 38+6, esikoinen on 1v4kk. Mä olen aina toivonu kolmea lasta, vähintään, miehellä on jo kaks ennestään, jotka asuvat muualla, meillä tosin jokatoinen viikonloppu. Sillon kun miehen lapset on, mä oon ihan loppu. Enkä tiedä syytä, totaalisen hermo heikko. Siitä huolimatta joskus haluan vielä meille lisää lapsia. Tosin nyt tää kaks riittää, kolmas sit jokusen vuoden päästä, ikää kun mulla on vasta 22, niin aikaa riittää. Tyttö on tulossa ja esikoinen on myös tyttö. Toiveissa olis joskus saada poika, ja niinhän tuo mies sanoo, että lapsia tehdään niin kauan että poika tulee.. , mutta ehkä ei kuitenkaan...sen näkee sitten joskus. Mä yritän kuitenkin elää vuoden kerrallaan ja nyt elää esikoselle ja kuukauden päästä myös toiselle. Välillä mietin että voi kun olisi vähän myöhemmin vasta tämä toinen tullut, kun jotenkin poden välillä huonoa omaatuntoa kun ei aikaa tavallaan esikoisen kanssa yksin jäänyt kun tuo reilu vuosi. Mutta varmasti myöhemmin kiva kun on toisilleen leikkikaverit.