Vilkas kolmivuotias nappailee kaupoista tavaraa!!

["a p"]

Tämä on ihan uusi juttu, aloi lomalla kaksi viikkoa sitten, kun olimme ulkomailla eräällä pienehköllä lautalla. Juoksi pienellä laivalla eestaas ja minä ja mies vuorotellen perässä. Mutta kun miehen silmä vältti hänen vahtivuorollaan, poika oli päässyt nappaamaan salaa laivan kaupasta suklaamunan. Tuli sen kanssa luokseni ja avasin sen, ajattelin että mies osti sen. Mies tuli vähän ajan päästä perässä ja ihmetteli suklaamunaa, ja sanoi että poika oli livistänyt ja ilmeisesti käynyt sen nappaamassa. Heti tuolloin ekalla kerralla tietenkin puhuimme lapselle ettei kaupasta saa ottaa maksamatta, sanoi ymmärtävänsä.

Mutta reissun aikana sitten teki saman toistamiseen, olimme kaupassa, ja vasta autossa huomasimme että pojan kädessä oli pieni suklaakarkki joita oli siellä irtomyynnissä. Menimme tietty maksamaan sen. Jos poika ei olisi litistänyt sitä jo kädessään mössöksi, olisimme ottaneet sen pois. Ja taas sama puhuttelu.

Nyt mies on ollut muutaman päivän kahdestaan pojan kanssa tuossa paikassa jossa lomailimme, minä lähdin etukäteen kotiin koska lomani loppui aiemmin. Mies kertoi että eilen poika oli juossut pienenpieneen kyläkauppaan salamana etukäteen, ja ennen kuin mies ehti ovesta perässä, oli taas napannut jotain, jonkun karkkijutun, ja tuli ovelle se kädessä, myyjätäti perässä, mies selvitti asian ja pahoitteli, ja taas sama puhuttelu pojalle.

Poika on hyvin vilkas ja omapäinen luonteeltaan, yleensäkin kaikki saa sanoa sata kertaa. Mutta onko tuohon muuta konstia kuin vain ottaa tavara pois, ja sitkeästi toistaa että KAUPASTA EI SAA VIEDÄ!! Olen jopa sanonut että voi tulla poliisisetä ja antaa sakkoja tms., poika vaan nauraa.

Neuvoja?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Kouluta miehesi pitämään parempaa huolta lapsesta.

 

["Minä"]

No kolmevuotias on kyllä vielä aika pieni. Mutta eipä tohon muu auta kuin se mitä olette asialle tehneet. Puhuminen jne.

 

["a p"]

Lisään että pojalla on ollut voimakastakin uhmaa kaksivuotiaasta saakka, ja välillä saanut raivareita, heitellyt leluja yms. jos ei saa tahtoaan läpi, lyönytkin. Olemme koittaneet kasvattaa määrätietoisesti, mutta on mennyt aikaa ennen kuin asiat ovat menneet jakeluun, osa on kyllä jo mennyt, kuten että jos pyytää kaupasta jotain , uskoo jo jos sanoo ettei sitä nyt osteta. Puoli vuotta sitten vielä sai raivarit. Mutta nyt sitten on tuo uusi ongelma. :-( Uhma on kyllä jo helpottanut ymmärryksen kasvaessa, mutta omapäinen on vieläkin.

Varsinaisesti ilkeäluonteinen poika ei ole, uhaa vaan kieltoja ja pyrkii tekemään kuten itse haluaa, ja tosiaan ei sanominen mene kovin helposti jakeluun.

 

["a p"]

Kouluta miehesi pitämään parempaa huolta lapsesta.

Ai kuten koiraa koulutetaan? Olipa tuosta apua...:-(

 

["vieras"]

Enpä tiiä muutakun kurinpalautus. Meillä ei kyllä mukulat naureskele päin naamaa kun suutun TOSISSANI. Saisi itse marssia kauppaan ja pyytää anteeksi, enkä varmasti antaisi varastettua tavaraa lapselle vaikka kuinka olis maksettu/ mössääntynyt käteen tai mitä vaan.

 

[Anatolia]

Pitäkää poikaa tiukasti kädestä kiinni aina kun olette kaupassa. Ei varmaan tykkää siitä, mutta pakkohan se on.

Saattaisin itse myös unohtaa puhumisen ja kokeilla suuttumista, huutamista. Jospa lapsi pelästyisi ja oppisi siitä. Jos kerran puhuttelulle vaan nauraa.

 

["a p"]

Kouluta miehesi pitämään parempaa huolta lapsesta.

Niin ja en minäkään huomannut sitä kädessä ollutta pientä kuorellista suklaakarkkia. Nyt kyllä osaisin olla jo varovaisempi ja tarkkana.

 

["a p"]

Pitäkää poikaa tiukasti kädestä kiinni aina kun olette kaupassa. Ei varmaan tykkää siitä, mutta pakkohan se on.

Saattaisin itse myös unohtaa puhumisen ja kokeilla suuttumista, huutamista. Jospa lapsi pelästyisi ja oppisi siitä. Jos kerran puhuttelulle vaan nauraa.

Täytyy varmaan suuttua jos ei järkipuhe mene koteloon.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";26730988]Täytyy varmaan suuttua jos ei järkipuhe mene koteloon.[/QUOTE]
Mun mielestä on aika uskomatonta, jos ette vielä ole suuttuneet...

Siis kun itse olisin karjunut kuin palosireeni viimeistään kolmannella kerralla :snotty:

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ei kolmevuotias vielä ymmärrä asiaa. mutta tottakai häntä täytyy aina neuvoa ja valistaa, kun huomaa, että on ottanut luvatta jotain. teidän ei auta muu kuin huolehtia siitä, että poika ei pääse livahtamaan kauppaan eikä kaupanhyllyille ilman teitä

 

["Miili"]

Empä itse kysymykseen osaa antaa sen parempia neuvoja kun mitä olet jo saanut, mutta meillä ei kumpikaan lapsista saa juoksennella kadulla, kaupassa tai ylipäätään missään julkisella paikalla sinne tänne. Pitää siis pysyä siinä rinnalla ja kulkea nätisti. Jos kädestäpitäminen on lapsen mielestä rangaistus, niin tästälähtien koko kauppareisu kädestä kiinni pitäen. Pieni on vielä ymmärtämään varastamista mutta opettamalla senkin oppii.

 

["vieras"]

Mun mielestä on aika uskomatonta, jos ette vielä ole suuttuneet...

Siis kun itse olisin karjunut kuin palosireeni viimeistään kolmannella kerralla :snotty:

Peesi.

Tosin VIIMEISTÄÄN.. Jotkut asiat on sellaisia mitä ei voi suvaita yhtään ja kyllä meillä 3-vuotiaalle jo on kerrottu aikoja sitten että omin luvin kaupassa ei kosketa mihinkään/ oteta mitään. Minusta vähän naurettavaa väittää että 3-vuotias "ei ymmärrä". Kyllä se nyt käskyjä ja sääntöjä ymmärtää. Kuulostaa siltä että lapselta on rajat vähän hakusessa, ei kaikesta tarvi puhua ja neuvotella tuon ikäisen kanssa.

 

[Anatolia]

no ei kolmevuotias vielä ymmärrä asiaa.

Jaa miten niin ei ymmärrä?

Sanoisin, että taatusti ymmärtää. Mutta on siinä iässä, että kokeilee rajojaan. Jotkut kokeilee enemmän ja toiset vähemmän.

Alle 2 v lapsesta voisin sanoa, ettei hän vielä ymmärrä, ja saattaa siksi napata kaupasta jotain.

 

[pha]

Mä suuttuisin, kauhistelisin ja veisin lapsen itse palauttamaan ottamansa jutut. Tietenkään en koskaan antaisi syödä mitään varastamaansa, sehän olisi vihoviimeinen temppu. En hetkeen ottaisi kauppaan mukaan ja pitäisin vaikka ulkopuolella odottamassa sen aikaa, että toinen vanhemmista tekee ostokset. Eikö teitä ole oikeasti suututtanut, vai onko teillä joku periaate, että lapsi pidetään pumpulissa?

 

[Vakkari harmailee]

Pitäkää poikaa tiukasti kädestä kiinni aina kun olette kaupassa. Ei varmaan tykkää siitä, mutta pakkohan se on.

Saattaisin itse myös unohtaa puhumisen ja kokeilla suuttumista, huutamista. Jospa lapsi pelästyisi ja oppisi siitä. Jos kerran puhuttelulle vaan nauraa.

Peesaan,

 

[No,]

no ei kolmevuotias vielä ymmärrä asiaa. mutta tottakai häntä täytyy aina neuvoa ja valistaa, kun huomaa, että on ottanut luvatta jotain. teidän ei auta muu kuin huolehtia siitä, että poika ei pääse livahtamaan kauppaan eikä kaupanhyllyille ilman teitä

kyllä mun 3v. ymmärtäis;tai siis ymmärtää,3 veet ymmärtää jo yllätävän paljon. Toiset toki on kovapäisempiä.

Olettehan puhutelleet poikaa tiukkaan sävyyn ei siis tarvitse huutaa,mutta ei mitää lepertelyä? kannattaa myös kyykistyä tms. että saa lapseen katsekontaktin ja pitää vaikka käsistä kiinni et pysyy paikoillaan.

 

["Jepulis"]

Mun kolmevuotiaani ei sentään varasta kaupoista, mutta haluaisi usein jonkun lelun tai hiuskoristeen tms.

Teimme "sopimuksen" että sitten kun hänellä on omaa rahaa mukana, niin sitten saa ostaa ja jos raha riittää. Lapsella on pieni säästöpossu, johon hän keräilee isin taskuista pudonneita kolikoita. Lähes aina hänen tahtomansa juttu on jäänyt ostamatta, kun ei olla "muistettu" ottaa rahaa mukaan ja hän on asian hyväksynyt.

Ehkäpä on hölmöä opettaa pienelle lapselle rahan arvo näin aikaisin, mutta mielestäni hän ymmärtää nyt paremmin, että kaikkea ei saa vaikka haluaisikin.

 

[Vakkari harmailee]

no ei kolmevuotias vielä ymmärrä asiaa. mutta tottakai häntä täytyy aina neuvoa ja valistaa, kun huomaa, että on ottanut luvatta jotain. teidän ei auta muu kuin huolehtia siitä, että poika ei pääse livahtamaan kauppaan eikä kaupanhyllyille ilman teitä

No tottakai kolmevuotias ymmärtää.
Ap, pistä se 3v palauttamaan tavarat itse ja pyytämään anteeksi.

 

["..."]

Palauttakoon itse tavarat ja pyytäkööt anteeksi. Jos tavara on jo mössääntynyt eikä sitä voi palauttaa, vaan se pitää maksaa, niin ipana ei sitä itse taatusti syö vaan se nakataan roskiin. Luvatta ei viedä. Piste.
Ja minkä hiton takia lapsi on kaupassa ennen isäänsä. Jos juoksee luvattomuuksiin heti kauppaan päästyään, niin kun lapsi otetaan autosta ulos, sitä pidetään kädestä. Koko kauppareissun ajan. Vaikka kuinka huutaisi ja rimpuloisi.

 

[pypylleröinen]

Meillä ipana täyttää kuukauden päästä 3v, ja me ei kyllä päästetä sitä kaupassa juoksentelemaan yhtään mihinkään. Se nyt vaan on niin, että kaupassa ei sinkoilla oman pään mukaan. Joko istuu kärryjen kyydissä, tai kävelee vieressä kärryistä tai kädestä kiinni pitäen. Ja aina kun kauppaan mennään, sanotaan, että mihinkään ei kosketa, jos ei osteta, jne. On muutaman kerran nyt kesän aikana saanut jonkun kolikon, ja sillä ostaa jotain kaupasta (joku suklaapatukka, pieni auto, tarroja, tms. )

 

["vieras"]

Juu meilläkin tuon ikäset ja vanhemmatkin lapset ovat kyllä koko ajan silmissä, ei ole mitään lupaa mennä yksin juoksentelemaan yhtään mihinkään. Jos ei itse osata kävellä siellä missä pitääkin, lapsi menee kärryyn.

 

[Äksymaija]

Eikö ongelma ratkeis ihan sillä, että laittaa lapsosen rattaisiin, kärreihin, tai pitää koko ajan kädestä?
Itse en uskaltais vilkasta kolme veetä päästää liikkumaan julkisilla paikoilla ilman, että pidän kädestä kiinni (autojen ym. vaarojen takia.).
Älkää antako mahdollisuutta ottaa.
Kolme vee on pieni vielä, jollekkin neljä vuotiaalle saattaisi mennä pelotteluna jos nappaa kaupasta luvatta, että pyytää vartijan sanomaan että noin ei saa tehdä ja selittämään myymälävarkaudesta.

(meillä on kyllä keskusteltu kaikki valvontakameroista hälyttymiin, ja rikosseuraumukset Kaupan kassalla monasti kassa ihmetellyt lasten tietoutta, mies on vartija joten siitä tämä kiinnostus lienee omilla muksuilla.)

 

[anteeksi]

Käske sen lapsen pyytää ANTEEKSI myyjiltä. Yleensä se tepsii parhaiten, kun lapsi itse joutuu asian selittämään ja anteeksi pyytämään.

 

[dggfc]

Meillä 3v. nappasi tovi sitten irtokarkkilaarista karkin ja söi sen suihinsa samantien. Toruin ja vein pojan kassalle ja selvitettiin asiaa. Poika vain nauroi ja hihitteli. Huomasin siinä sitten vartijan kävelevän ohi ja vinkkasin tulemaan luokse. Vartija hieman jututti poikaa ja poikahan pillahti ensi itkuun. Vartija kuitenkin tosi asiallinen ja mukava, maksoin karkin kassalle ja vartijan kanssa paiskasivat sitten kättä ja vartija vielä sanoi hauskasti että "kun nyt luvataan niiinkuin mies miehelle että mitään ei oteta maksamatta niin jatkossa ei tule sitten ongelmia". =) Poika vakavana nyökytteli ja lupasi ja edelleen kauppareissulla muistaa sanoa isoon ääneen että pitää maksaa ennenkuin voi syödä =)

Oli tehokas keino ainakin meidän jästipäälle.