Vilkkaiden, reippaiden uhmaikäisten vanhemmat!!!

["vieras"]

Miten te jaksatte? Tuntuu, että ns. rauhallisten lasten vanhemmat eivät yhtään ymmärrä vilkkaita lapsia ja voimakasta uhmaa. Onhan se helppoa olla hiekkiksellä, jos lapsi vain istuu hiekkalaatikossa ja tunnista toiseen lapioi hiekkaa ämpäriin. Tai lapsi ei juokse ollenkaan tai saattaa keinua puoli tuntia.. Meillä on vilkas, älykäs ja haastava lapsi. Ihana kyllä. Mutta myös aivan raivostuttava. Huh, onneksi nyt nukkuu!

 

[sikinsokin]

Täällä tuollaine reilu viisvee vilpertti ja vauhtia riittänyt. Aletaan tutkia syytä keskittymiskyvyn puutteeseen yms. syksyllä eskariin menoa ajatellen...Välillä aivan kamalan ihana ja sitten taas ihan kamala =) Kyllä mä luulen että viimeistään teini-iässä askel rauhoittuu...Tsemppiä sulle!

 

["vieras"]

Puhutko sä meidän lapsesta?
Kyllä kateellisena katson kun muut äidit saa istua hiekkalaatikon reunalla ottamassa aurinkoa ja mä juoksen lapseni perässä... Mutta on tuo raivostuttava,haastava,vilkas lapsi myös niin ihanan hassu ja hauska ja ihana Omaa aikaa on otettava esim. shoppailun muodossa aika ajoin niin taas jaksaa...

 

["Tia"]

Noh, meillä on aina noihin vilkkaisiin kiukkuajiin auttanut lapsiseura, eli ne ei oo muistaneet kiukuta, jos on ollut muita lapsia joita seurailla... noin pääsääntöisesti, toki välillä. Muistan kyllä, että esikoisen kanssa välillä rasitti, kun toiset lapset vaan just leikkivät paikallaan ja äidit saivat jutella keskenään, ja meikäläisen ipana juoksi pitkin maita ja mantuja ja minä sen perässä...

 

[Slummien miljoonitär]

Meillä on uhmaikäinen 2v tyttönen joka tulta ja tappuraa. Tuntuu että perhekerhoissa muut äidit katsovat ihmeissään kun heidän vauvelinsa/taaperonsa tyytyväisenä kasaavat palikoita ja minun lapseni huutaa ja raivoaa lattialla jos ei saa esim kaikkea muovailuvahaa itselleen tai joku vie vauvanuken jolla hän on leikkinyt vartti sitten. Tyttömme on aivan ihana, puhui selkeästi jo alle 1-vuotiaana ja hänestä tulee Pikku-Myy mieleen. Mutta sitten asiassa on se kääntöpuoli joka on hänen päinvastainen isoveli. Välillä säälittää kun tinttara menee ja yrittää tuhota isoveljen pitkään rakentaman rakennelman yms. Annamme toki esikoiselle oman rauhan usein eli että pikkusisko ei todellakaan joka kerta pääse isoveljen huoneeseen mutta välillä sitten sanon esikoiselle että nyt on yhteisen leikkihetken aika ja silloin leikit kyllä sujuvat hyvin. 2v rakentelee jo isoveljen pikkulegoillakin innoissaan eli on todella näppärä ikäisekseen.
Mutta joo tiedän todellakin tunteen kun tuntuu että muut katsovat kieroon mutta eivät nämäkään äidit ikuisesti saa istuksia rauhassa, kaikille lapsille tulee ennemmin ja myöhemmin se oma tahto ja uhma. Ja niinhän sitä sanotaan että mitä vaikeampi uhmaikä, sitä helpompi murrosikä Toivossa on hyvä elää!!!

 

["vieras"]

Kiitos. Ihania vastauksia!
ap

 

[röppö]

Täällä tuollaine reilu viisvee vilpertti ja vauhtia riittänyt. Aletaan tutkia syytä keskittymiskyvyn puutteeseen yms. syksyllä eskariin menoa ajatellen...Välillä aivan kamalan ihana ja sitten taas ihan kamala =) Kyllä mä luulen että viimeistään teini-iässä askel rauhoittuu...Tsemppiä sulle!

Meillä aivan sama tilanne!!!

 

["vieras"]

Samasta asiasta oli juuri juttua eeviskäisen elämää blogissa. Kommentoin sinne itsekin ja oli kiva huomata etten olekaan ainut, jolla uhmakas lapsi.

 

["mammutti"]

[QUOTE="vieras";23618064]Miten te jaksatte? Tuntuu, että ns. rauhallisten lasten vanhemmat eivät yhtään ymmärrä vilkkaita lapsia ja voimakasta uhmaa. Onhan se helppoa olla hiekkiksellä, jos lapsi vain istuu hiekkalaatikossa ja tunnista toiseen lapioi hiekkaa ämpäriin. Tai lapsi ei juokse ollenkaan tai saattaa keinua puoli tuntia.. Meillä on vilkas, älykäs ja haastava lapsi. Ihana kyllä. Mutta myös aivan raivostuttava. Huh, onneksi nyt nukkuu![/QUOTE]

Meillä vajaa 5 ja 2,5 vuotiaat pojat, jotka molemmat olleet tosi vilkkaita. Varsinkin nuorempi on aivan mahdoton menijä! Juoksee puistossa ympäriinsä ja tykkää kiipeillä ja pelata palloa yms. Kumpikaan ei ole koskaan tykännyt mitään hiekkakakkuja taputella. Ensinnäkin puisto ei ole poikine suosikki leikkipaikka vaan metsä!! Olin itsekkin lapsena vilkas poikatyttö ja muistan kokeneeni leikkipuistot ahdistavina leikkipaikkoina. Valjastankin poikien energisyyden johonkin fyysiseen tekemiseen. Pojat tykkäävätkin olla puistossa vain, jos pelataan esim futista tai sählyä tms. Parhaiten kuitenkin viihtyvät kun pyöräillään, uidaan tai lasketaan mäkeä vuodenajasta riippuen. Parasta mitä poisut tietää on kun mennään metsään retkelle,missä saavat oikeasti touhuta ja leikkiä mielikuvitusleikkejään. Sopii myös minulle, koska tykkään itsekkin vaellella metsissä. Toki puistossakin on kiva jutella muiden mammojen kanssa, mutta lapset tykkää leikkiä myös muualla kuin puistoissa. Varmasti jos lapseni viihtyisivät hyvin puistossa, saisi sieltä myös hyviä mammakavereita itselleen ja samalla myös lapset tutustuisivat paremmin muihin lapsiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, ettei pojat oikeasti leiki muiden vieraiden lasten kanssa, koska eivät tunne muita lapsia paremmin.
Mutta suosittelen siis kokeilemaan välillä muitakin aktiviteetteja kuin puistoilua. Ainakin minulla itsellä on mukavampaa kun ulkoilu on muutakin kuin pelkkää energisen lapsen paimentamista.
Ja mitä ymmärtämiseen ja uhmailuun liittyy, uskon, että kaikilla lapsilla on hyvät ja huonot päivät. Toisaalta rauhallisten ja syrjään vetäytyvempien lapsien vanhemmilla voi olla ihan toiset murheet omien lasten kanssa kuin meillä vilperttien vanhemmilla.
Tsemppiä ja positiivista asennetta! Huomaan, että ulkopuolisten suhtautuminen omiin vilkkaisiin poikiin on myös kiinni siitä,miten itse suhtaudun niiden toilailuihin ja viipottamiseen. Viipottaa saa,mutta jos annetuja sääntöjä ei noudateta, lähdetään puistosta kotiin, tuli minkälainen raivari tahansa...

 

["vieras"]

Joo, tollanen samanlainen täältäkin löytyy. Olishan se elämä erilaista, jos lapsi olis rauhallisempi. Esim viime kesänä katoin suu auki kun saman ikäsen lapsen (2v.) äiti KUTOI rannalla ja välillä aina huuteli jotain lapselle. Meinasin kuolla nauruun.

 

[sikinsokin]

Juu "mammutti" sanoi hyvin. Mun kokemus samanlaista omasta lapsuudesta ja olinkin sitten maatalossa "töissä" ja myöhemmin tallilla nuoruuteni. No mut siis pojat kyllä (useat) tarvitsee toimintaa, enkä tarkoita riehumista, eikä pelkkää näpertelyä vaikka sekin hyväksi. Hoidossa, ainakin täällä vain naisia joten tuntuu, että mies/poika mallia ei nähdä kuin kotona, jos sielläkään... kuten meillä ei, ja aina hyssytellään ja paapotaan (oliks nyt rumasti sanottu ). Poikapainia ja mittelyä ainakin moni leikki-ikäinen tarvitsisi. Kai tästä jotain karhupainia ryhdyttävä itsekin opettelee Mutta on totta, että ujot ja hiljaisemmat lapset "kärsivät" sitten toisenlaisista pulmista ja heidän vanhemmat EHKÄ joskus katsovat näitä vilperttejä kaihoisin silmin?? Oli miten oli, pidetään lapsistamme huolta ja ps. huumori auttaa pahimman yli

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="mammutti";23618348]Meillä vajaa 5 ja 2,5 vuotiaat pojat, jotka molemmat olleet tosi vilkkaita. Varsinkin nuorempi on aivan mahdoton menijä! Juoksee puistossa ympäriinsä ja tykkää kiipeillä ja pelata palloa yms. Kumpikaan ei ole koskaan tykännyt mitään hiekkakakkuja taputella. Ensinnäkin puisto ei ole poikine suosikki leikkipaikka vaan metsä!! Olin itsekkin lapsena vilkas poikatyttö ja muistan kokeneeni leikkipuistot ahdistavina leikkipaikkoina. Valjastankin poikien energisyyden johonkin fyysiseen tekemiseen. Pojat tykkäävätkin olla puistossa vain, jos pelataan esim futista tai sählyä tms. Parhaiten kuitenkin viihtyvät kun pyöräillään, uidaan tai lasketaan mäkeä vuodenajasta riippuen. Parasta mitä poisut tietää on kun mennään metsään retkelle,missä saavat oikeasti touhuta ja leikkiä mielikuvitusleikkejään. Sopii myös minulle, koska tykkään itsekkin vaellella metsissä. Toki puistossakin on kiva jutella muiden mammojen kanssa, mutta lapset tykkää leikkiä myös muualla kuin puistoissa. Varmasti jos lapseni viihtyisivät hyvin puistossa, saisi sieltä myös hyviä mammakavereita itselleen ja samalla myös lapset tutustuisivat paremmin muihin lapsiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, ettei pojat oikeasti leiki muiden vieraiden lasten kanssa, koska eivät tunne muita lapsia paremmin.
Mutta suosittelen siis kokeilemaan välillä muitakin aktiviteetteja kuin puistoilua. Ainakin minulla itsellä on mukavampaa kun ulkoilu on muutakin kuin pelkkää energisen lapsen paimentamista.
Ja mitä ymmärtämiseen ja uhmailuun liittyy, uskon, että kaikilla lapsilla on hyvät ja huonot päivät. Toisaalta rauhallisten ja syrjään vetäytyvempien lapsien vanhemmilla voi olla ihan toiset murheet omien lasten kanssa kuin meillä vilperttien vanhemmilla.
Tsemppiä ja positiivista asennetta! Huomaan, että ulkopuolisten suhtautuminen omiin vilkkaisiin poikiin on myös kiinni siitä,miten itse suhtaudun niiden toilailuihin ja viipottamiseen. Viipottaa saa,mutta jos annetuja sääntöjä ei noudateta, lähdetään puistosta kotiin, tuli minkälainen raivari tahansa...[/QUOTE]

Toi oli hyvä neuvo! Me käydään kans lähes päivittäin metsässä ja lapset rakastaa tutkia puun koloja ja kiipeillä kivillä.
Se mikä mua välillä surettaa noissa perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa (ja puistoissa) että esikoiselleni on todella vähän oman ikäistä seuraa. 5-vuotias on harvinaisuus kotihoidossa ja monesti sitten jos löytyy ikätoveri, on hän tyttö. Eihän tytöissä mitään vikaa ole, poikani leikkii hyvin molempien sukupuolten kanssa mutta olisi se kiva joskus saada poikaseuraa että pääsevät leikkimään kunnon Star wars-ja taisteluleikkejä. Monesti esikoisenkin turhautuminen purkautuu kiukutteluna ja sitä ei moni vauvan tai tytön äiti ymmärrä yhtään. Poika on kuitenkin niin erilainen kuin tyttö. Ja minun poikani on vielä suht rauhallinen mutta silti saa välillä tyttöjen äideiltä kummallisia katseita

 

[Slummien miljoonitär]

Juu "mammutti" sanoi hyvin. Mun kokemus samanlaista omasta lapsuudesta ja olinkin sitten maatalossa "töissä" ja myöhemmin tallilla nuoruuteni. No mut siis pojat kyllä (useat) tarvitsee toimintaa, enkä tarkoita riehumista, eikä pelkkää näpertelyä vaikka sekin hyväksi. Hoidossa, ainakin täällä vain naisia joten tuntuu, että mies/poika mallia ei nähdä kuin kotona, jos sielläkään... kuten meillä ei, ja aina hyssytellään ja paapotaan (oliks nyt rumasti sanottu ). Poikapainia ja mittelyä ainakin moni leikki-ikäinen tarvitsisi. Kai tästä jotain karhupainia ryhdyttävä itsekin opettelee Mutta on totta, että ujot ja hiljaisemmat lapset "kärsivät" sitten toisenlaisista pulmista ja heidän vanhemmat EHKÄ joskus katsovat näitä vilperttejä kaihoisin silmin?? Oli miten oli, pidetään lapsistamme huolta ja ps. huumori auttaa pahimman yli

Kyllä huumori on hyvä keino niin kiukkuihin kuin niihin tiukkanutturaisiin mammoihin joita joskus sattuu kohdalle

 

["vieras"]

Toi oli hyvä neuvo! Me käydään kans lähes päivittäin metsässä ja lapset rakastaa tutkia puun koloja ja kiipeillä kivillä.
Se mikä mua välillä surettaa noissa perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa (ja puistoissa) että esikoiselleni on todella vähän oman ikäistä seuraa. 5-vuotias on harvinaisuus kotihoidossa ja monesti sitten jos löytyy ikätoveri, on hän tyttö. Eihän tytöissä mitään vikaa ole, poikani leikkii hyvin molempien sukupuolten kanssa mutta olisi se kiva joskus saada poikaseuraa että pääsevät leikkimään kunnon Star wars-ja taisteluleikkejä. Monesti esikoisenkin turhautuminen purkautuu kiukutteluna ja sitä ei moni vauvan tai tytön äiti ymmärrä yhtään. Poika on kuitenkin niin erilainen kuin tyttö. Ja minun poikani on vielä suht rauhallinen mutta silti saa välillä tyttöjen äideiltä kummallisia katseita

Metsä on hyvä idea! Kiitos! Pitääpä oikein miettiä, minkälaisia aktiviteetteja lapsella yleensä on.
Täällä kaupungissa tuntuu, että jo 3-vuotias on harvinaisen vanha kotihoidossa. Kaikki ovat vähintään puolipäiväisenä päiväkodissa. Ja pienten lasten kanssa tuo meidän 3 v ei osaa leikkiä eikä ole kiinnostunut "vauvoista".

 

["vieras"]

Meilä kolme viidestä on todella vilkasta, suuriäänistä ja nopeasti tulistuvaa lasta. Saa kyllä pitää kurin ja rajat tarkasti noiden kanssa. Kaupasta lähdetään raivoajan kanssa pois, samoin puistosta yms. En anna riehua ja häiritä muita. Kotona voi kirkua ja mesota, mutta vaikka ruokakaupassa se ei käy.

Joskus olen kade vaikka siskolleni, kun hänen neljä lasta on rauhallisia, tyyniä ja tottelevaisia. Siko ja hänen mies on itsekin tosi hiljaisia ja rauhallisia ihmisiä. Minä ja mieheni taas ihan toista...

Joskus mietin, että miten nuo meidän kaksi hiljaisempaa joutuu antamaan tilaa äänekkäille huutajille. Huomioin heitä erityisesti ja muistan aina kehua ja kiittää. Otan syliin pyytämättä ja yritän ottaa huomioon. Muuten jäisivät paitsioon kyllä.

Nyt meillä hypitään parvisängyltä alas. Se on nyt se juttu, jota nuo harrastaa. Tai kiivetään leivinuunin päälle ja loikitaan. Meno on välillä aivan hirveän vaarallista. Me pyöräillään paljon ja lasten pitää liikenteessä pysähtyä käskystä, ajaa jonossa, noudattaa sääntöjä yms... Se välillä teettää ja meinaa käämit palaa, mutta silti aina uudestaan ja uudestaan me lähdetään pyöräilemään kera peräkärryn ja riiviöiden.

Kukaan noista ei leiki hiekkiksellä rauhallisesti lapioiden hiekkaa. Ei ei ei. Nuo juoksee, kiipeilee ja pääsee joka paikkaan. On täys työ vahtia, että kukaan ei katoa. Kukaan ei ole ilkeä, mutta voimakasluonteisia ja ripeäliikkeisiä ovat.

 

["vieras"]

[QUOTE="mammutti";23618348]Huomaan, että ulkopuolisten suhtautuminen omiin vilkkaisiin poikiin on myös kiinni siitä,miten itse suhtaudun niiden toilailuihin ja viipottamiseen. Viipottaa saa,mutta jos annetuja sääntöjä ei noudateta, lähdetään puistosta kotiin, tuli minkälainen raivari tahansa...[/QUOTE]
Mulla on suhteellisen rauhalliset lapset, mutta voin allekirjottaa tän. Jos villi lapsi saa mennä miten sattuu eikä häntä kielletä, niin ei ole kovin positiivisia mietteitä. Mutta jos johdonmukaisesti kielletään ja käsketään tarpeen mukaan, niin ei mitään. Nostan jopa vähän hattua, koska tiedän siitä ehkä tulevien kiukkukohtausten olevan ärsyttäviä. Eli suhtautuminen vilkkaisiin lapsiin riippuu ennen kaikkea vanhempien käytöksestä.

 

[sikinsokin]

Oon huomannut että (minun mielipiteeni siis) taajamassa/kaupungissa ei keksi mitään extempore tekemistä pojalle...siis maalla pystyi menee metsään, kävelee, vuolemaan, tallille, naapuriin, nuotiolle, puuhommiin jne. Nyt aivot lamaantunu että vain puistot joissa käydä, en koe esim. uimahallia tms mielekkääksi. Se on meille niinkun erikoisuus...Mutta lasten kanssa tekeminen on aika vähissä ellei halua istua hiekkalootan reunalla, ja mä en halua Totta tuokin, että vähän on kotihoidossa 2-5vuotiaita, hankalaa siksikin löytää lapselle seuraa, vaik poika onkin osa-aikahoidossa nyt.

 

["vieras"]

Minä en edes enää ilkeä mennä perhekerhoihin tai muihin vastaaviin. Niissä käyminen on silkkaa tuskaa. Lapsi riehuu, minä komennan, välillä käydään eteisessä jäähyllä miettimässä&rauhoittumassa, lähtiessä pukemisen kanssa hirveä show... ei mitään järkeä koko touhussa. Minä en saa sosiaalisiakontakteja siellä, lapsi ei leiki, vaan riehuu ja jälkeenpäin turhauttaa, hävettää ja itkettää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23618550]Minä en edes enää ilkeä mennä perhekerhoihin tai muihin vastaaviin. Niissä käyminen on silkkaa tuskaa. Lapsi riehuu, minä komennan, välillä käydään eteisessä jäähyllä miettimässä&rauhoittumassa, lähtiessä pukemisen kanssa hirveä show... ei mitään järkeä koko touhussa. Minä en saa sosiaalisiakontakteja siellä, lapsi ei leiki, vaan riehuu ja jälkeenpäin turhauttaa, hävettää ja itkettää.[/QUOTE]

Näitä kokemuksia meilläkin. Eikä ole helpottanut, vaikka käytä lähes joka viikko 1-vuotiaasta 3-vuotiaaksi. Vain muuttunut iän mukana.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="vieras";23618459]Metsä on hyvä idea! Kiitos! Pitääpä oikein miettiä, minkälaisia aktiviteetteja lapsella yleensä on.
Täällä kaupungissa tuntuu, että jo 3-vuotias on harvinaisen vanha kotihoidossa. Kaikki ovat vähintään puolipäiväisenä päiväkodissa. Ja pienten lasten kanssa tuo meidän 3 v ei osaa leikkiä eikä ole kiinnostunut "vauvoista".[/QUOTE]

Joo voit varmasti kuvitella minkälaista 5-vuotiaalla pojalla on aina leikkiä taaperoiden seassa tai sitten samanikäisten tyttöjen kanssa jotka osaavat kyllä hyvin raottaa sanaista arkkuaan ja sivaltaa vyön alle. Eivät toki kaikki tytöt ole tuollaisia mutta jos on tyttölauma ja vain yksi poika, helposti alkaa se lällättely että tytöt ovat parempia kuin pojat.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="vieras";23618460]Meilä kolme viidestä on todella vilkasta, suuriäänistä ja nopeasti tulistuvaa lasta. Saa kyllä pitää kurin ja rajat tarkasti noiden kanssa. Kaupasta lähdetään raivoajan kanssa pois, samoin puistosta yms. En anna riehua ja häiritä muita. Kotona voi kirkua ja mesota, mutta vaikka ruokakaupassa se ei käy.

Joskus olen kade vaikka siskolleni, kun hänen neljä lasta on rauhallisia, tyyniä ja tottelevaisia. Siko ja hänen mies on itsekin tosi hiljaisia ja rauhallisia ihmisiä. Minä ja mieheni taas ihan toista...

Joskus mietin, että miten nuo meidän kaksi hiljaisempaa joutuu antamaan tilaa äänekkäille huutajille. Huomioin heitä erityisesti ja muistan aina kehua ja kiittää. Otan syliin pyytämättä ja yritän ottaa huomioon. Muuten jäisivät paitsioon kyllä.

Nyt meillä hypitään parvisängyltä alas. Se on nyt se juttu, jota nuo harrastaa. Tai kiivetään leivinuunin päälle ja loikitaan. Meno on välillä aivan hirveän vaarallista. Me pyöräillään paljon ja lasten pitää liikenteessä pysähtyä käskystä, ajaa jonossa, noudattaa sääntöjä yms... Se välillä teettää ja meinaa käämit palaa, mutta silti aina uudestaan ja uudestaan me lähdetään pyöräilemään kera peräkärryn ja riiviöiden.

Kukaan noista ei leiki hiekkiksellä rauhallisesti lapioiden hiekkaa. Ei ei ei. Nuo juoksee, kiipeilee ja pääsee joka paikkaan. On täys työ vahtia, että kukaan ei katoa. Kukaan ei ole ilkeä, mutta voimakasluonteisia ja ripeäliikkeisiä ovat.[/QUOTE]

Mutta sehän on pääasia ettei kukaan ole ilkeä. Vilkas ja vauhdikas saa kyllä olla mutta ilkeä ei. Moni ei huomaa että noilla piirteillä on iso ero.

 

["vieras"]

Joo voit varmasti kuvitella minkälaista 5-vuotiaalla pojalla on aina leikkiä taaperoiden seassa tai sitten samanikäisten tyttöjen kanssa jotka osaavat kyllä hyvin raottaa sanaista arkkuaan ja sivaltaa vyön alle. Eivät toki kaikki tytöt ole tuollaisia mutta jos on tyttölauma ja vain yksi poika, helposti alkaa se lällättely että tytöt ovat parempia kuin pojat.

Voi meidän pieniä poikia. Täällä naisten maailmassa.
En enää ihmettele poikien puolustajia, esim. Jari Sinkkosta ym.
Ja kyllä tuo nuorten miesten syrjäytyminenkin aika kamalalta tuntuu.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="vieras";23618506]Mulla on suhteellisen rauhalliset lapset, mutta voin allekirjottaa tän. Jos villi lapsi saa mennä miten sattuu eikä häntä kielletä, niin ei ole kovin positiivisia mietteitä. Mutta jos johdonmukaisesti kielletään ja käsketään tarpeen mukaan, niin ei mitään. Nostan jopa vähän hattua, koska tiedän siitä ehkä tulevien kiukkukohtausten olevan ärsyttäviä. Eli suhtautuminen vilkkaisiin lapsiin riippuu ennen kaikkea vanhempien käytöksestä.[/QUOTE]

Mutta koskaanhan ei saisi "inhoa" näyttää suoraan lapseen. Ei se lapsen vika ole jos äitinä/isänä on lapanen joka ei osaa/haluaa laittaa jälkikasvuaan kuriin. Lapsi ei ole paha, vanhemmat vaan omalla käytöksellään ja kasvatuksen puutteella aiheuttavat lapsilleen turhia kärhämöitä ja lapsia aletaan ehkäpä jopa karttamaan vanhempien käytöksen takia.

 

["mammutti"]

Oon huomannut että (minun mielipiteeni siis) taajamassa/kaupungissa ei keksi mitään extempore tekemistä pojalle...siis maalla pystyi menee metsään, kävelee, vuolemaan, tallille, naapuriin, nuotiolle, puuhommiin jne. Nyt aivot lamaantunu että vain puistot joissa käydä, en koe esim. uimahallia tms mielekkääksi. Se on meille niinkun erikoisuus...Mutta lasten kanssa tekeminen on aika vähissä ellei halua istua hiekkalootan reunalla, ja mä en halua Totta tuokin, että vähän on kotihoidossa 2-5vuotiaita, hankalaa siksikin löytää lapselle seuraa, vaik poika onkin osa-aikahoidossa nyt.

Tää on niin totta! Odotankin kesää kuin kuuta nousevaa, että päästään maalle,jossa suurimman osan päivän puuhista voi tehdä lasten kanssa yhdessä ilman, että tarvitsisi sen kummemmin suunnitella päiväksi mitään aktivitetteja. Lapset nauttii kun saavat olla mukana hoitamassa eläimiä, hakemassa puita ja vettä saunaan. Täällä Stadissa semmoista perustekemistä pitää oikein keksimällä keksiä.
ps.Myös Mammutti oli lapsena ahkera tallityttö ja vietti kaikki kesät kummien navetassa lehmänkakkaa kolaamalla

 

[sikinsokin]

Sinkkosella osuvia neuvoja, osittain ainakin...Mutta kyllä se taitaa olla niin, että tytöt jo niin aikaisin alkaa olemaan "neitejä" ja pojat on vaan poikia. Siinä sitten pitäisi yhdessä leikkiä : / Mun poika ei lyö, potki tms. eikä vielä leiki rymyleikkejä, on tyttöjen suosiossa(?) hoidossa ja tykkää vauvoista oikeasti ja huolehtivainen muita kohtaan. Normaali vai ei