Villakoirasta kokemuksia ?

[Villis]

Hei !

Rotu kiinnostaisi kovasti, ihan perheenjäseneksi, näyttelyt ei ainakaan nyt tunnu kiinnostavalta (niistä tosin ei kokemusta).
Onko villikselle tarpeeksi virikettä kävelylenkeissä ym kotijutuissa, vai onko ehdotonta lähtiä agilityyn yms ? Kääpiövillakoira tuntuis sopivimman kokoiselta.
Minkälainen kyseinen rotu olisi lapsiperheeseen ?

Kasvattajien sivuja olen selaillut ja tuntuu etteivät myy lapsiperheeseen ( alle kouluikäisiä), mitäs vielä kun kertoo että ihan seuraksi ja kaveriksi meille otettaisiin ! Tuntuu jotenkin hullulta, että onko tosiaan niin, että koiran haluavalta odotetaan sitä puunausta, föönausta, tököttien suihkuttelua, keskipisteenä olemista...ei lapsia saa ainakaan olla. Anteeksi, suututtaa ja ihmetyttää.
Me kuljetaan autolla reisuissa niin koiran täytyisi mahtua mukaan, että siinä mielessä suurta koiraa ei me haluta, ja suht pieni koira viehättää meitä enempi.

Jos taas ajattelee, helppohoitoisempaa turkkia niin mikä rotu voisi olla kiva ? Mopsi viehättää vähän, mutta ei oikein innosta lyttykuonoinen koira. Säälittää niiden tuhina..., mutta vastaavaa turkiltaan ?
Koirasta haaveiltu jo pitkään, edellisestä koira-ajasta on jo 5 vuotta...
Kiitosta jos joku viihtii vastata.

 

[heidi]

meidän tutuilla oli kääpiövillakoira ja tykkäsivät,lapset etenkin.minusta kyllä kauhea hökelö,juoksi kuin päätön kana,räksytti koko ajan,mutta nämähän on kasvatusesta kiinni!kuulemma turkissa kova hoitaminen,trimmaukset tehtävä.meillä on ranskis,olen oikein tyytyväinen,rauhallinen,helppohoitoinen jne.kuorsaa tosin ja haisee mutta siihenkin tottuu!viikonloppuna nukkuivat miehen kanssa vierekkäin,eikä tiennyt kumpi kuorsasi kovempaa,suloista!

 

[villis]

uppista

 

[Villatar]

Meillä on 2 ja 7 vuotiaat lapset ja käppänävillis: voin suositella lämpimästi! On ihan perhekoirana, ei kiltimpää ja miellyttämisenhaluisempaa tapausta voi olla. on nyt 3-vuotias, jaksaa peuhata lasten kanssa ja käydä pitkät kävelylenkit mun kans. Ei hauku turhia ja lopettaa kun käsketään. On paperiton, eli ei käydä näyttelyissä eikä trimmata ja föönata. Harjataan turkki, pidetään se lyhyenä, niin ei mene takkuun (saksilla leikataan "lammasleikkaus"). Ei lähde karvaa eikä allergisoi minua, joka olen koira-allergikko.

 

[mä]

meillä on ollut useampikin villakoira, muutaman pentueenkin joskus kasvatin ennen lapsen syntymää. eräskin vanha herra tuli minulle(ensimmäinen villakoira) kun olin 12v ja kuoli tossa pari vuotta sitten lapseni ollessa 2v ikäinen, sitäkin ennen toki tottunut lapsiin(minulla on monta pikkusisarusta), mutta oli ollut niin tiiviisti mun kanssa että kuvittelin ettei hyväksy vauvaa, mutta toisin kävi,vanha herra alkoi suojella vauvaa

toi räksytys puoli on kyllä ikävä juttu, meillä on ollut yksi itsepäinen tapaus jolta ei saatu millään räksyttämistä pois(haukku ovikelloa,koputusta, kolahduksia rappukäytävästä), mutta kaikki muut n.6kpl ovat olleet hiljaisempia, selvästi kuitenkin jokainen oma persoonansa.

mitä tulee turkin hoitoon,niin ei se nyt läheskään niin aikaa vievää ja vaativaa ole kuin luulisi. sen voi pitää lyhyenä sen turkin tai sitten niin kuin minä ensimmäisen villakoirani kanssa annoin turkin vaan kasvaa(koiralla oli pompula päässä jos silmille uhkasi karvat mennä, silmien ympäristöstä pidin lyhyenä). toki koiran voi käyttää trimmattavana jos haluaa huolitellun näköisen turkin, tai opetella itse leikkaa turkin jos on vaan kotikoira.

eikä se koira osaa mihinkään näyttelyihin kaivata. meillä ainakin nauttivat eniten vapaana metsissä juoksemisesta. eräskin koiruus oppi syömään hernepellosta herneen palkoja ku emäntä keräs herneitä minusta ainakin ihan lapsiperheeseen sopiva koiruus

 

[On kokemusta]

Meillä on ollut 2 villistä lapsuudenkodissa. Tosi ystävällinen ja ihmisrakas rotu. Veljelläni on kans villis ja niillä on myös lapsi, villis oli jo ennen lasta eikä mitään ongelmia koskaan, lapsi nyt 3v. Villis ei tarvi muuta virikettä kuin seuraa ja vähän ulkoilua, leikittäminen riittää ihan hyvin virikkeeksi eikä mitään agilityjä tarvita.

Mutta tuosta turkista ja sen hoidosta... Ei sitä hoideta vain sen takia että se olisi nätti. Villiksen iho ja karva on erilaisia kuin useimmilla muilla koirilla, ja iho menee "tukkoon", jos turkkia ei harjata ja pestä tarpeeksi. Muita rotujahan ei tarvi pestä kovinkaan usein, villis noin kerran kuussa. Jos ei halua föönata, karva pitää pitää aika lyhyenä, eli vähintäänkin leikkaushommia + harjausta on joka tapauksessa tiedossa, ja tietenkin pesuja.

Tuo on muuten totta ettei villiksestä lähde karvaa, eli siinä mielessä kyllä helppo rotu.

Ei kannata loukkaantua jos kasvattaja haluaa tietää tarkkaan millaiseen kotiin koira menee ja pyytää harkitsemaan asiaa jos tuntuu, ettei ostaja ihan tiedä mihin ryhtyy. Se kertoo vain vastuullisesta kasvattajasta. Ennemmin kannattaa epäillä jos kasvattajaa ei pätkääkään kiinnosta koiran kohtalo, ei kerro hyvästä kasvattajasta!

 

[Suklaahippu]

Meillä ollut myös villakoira. Turkki vaatii paljon hoitoa, pesua trimmausta. Iloinen luonne, älykäs, räksyttäjä. Ei lähde karvaa samalla tavalla kuin sileäkarvaisista, mikä on positiivista...
En ottaisi toista villakoiraa...enkä toista gordoninsetteriä (mikä meillä tällä hetkellä on)

 

[Villis]

Meillä on ollut 2 villistä lapsuudenkodissa. Tosi ystävällinen ja ihmisrakas rotu. Veljelläni on kans villis ja niillä on myös lapsi, villis oli jo ennen lasta eikä mitään ongelmia koskaan, lapsi nyt 3v. Villis ei tarvi muuta virikettä kuin seuraa ja vähän ulkoilua, leikittäminen riittää ihan hyvin virikkeeksi eikä mitään agilityjä tarvita.

Mutta tuosta turkista ja sen hoidosta... Ei sitä hoideta vain sen takia että se olisi nätti. Villiksen iho ja karva on erilaisia kuin useimmilla muilla koirilla, ja iho menee "tukkoon", jos turkkia ei harjata ja pestä tarpeeksi. Muita rotujahan ei tarvi pestä kovinkaan usein, villis noin kerran kuussa. Jos ei halua föönata, karva pitää pitää aika lyhyenä, eli vähintäänkin leikkaushommia + harjausta on joka tapauksessa tiedossa, ja tietenkin pesuja.

Tuo on muuten totta ettei villiksestä lähde karvaa, eli siinä mielessä kyllä helppo rotu.

Ei kannata loukkaantua jos kasvattaja haluaa tietää tarkkaan millaiseen kotiin koira menee ja pyytää harkitsemaan asiaa jos tuntuu, ettei ostaja ihan tiedä mihin ryhtyy. Se kertoo vain vastuullisesta kasvattajasta. Ennemmin kannattaa epäillä jos kasvattajaa ei pätkääkään kiinnosta koiran kohtalo, ei kerro hyvästä kasvattajasta!

kiitos vastanneille.

Tottakai se herättää heti luottamusta kun kasvattaja on kiinnostunut paljon koiraa hankkivasta perheestä, ja niin pitää ollakin, olisin minäkin samassa tilanteessa. Lähinnä tarkoitin sitä, että onko kääpiövillis jotenkin mahdoton valinta lapsiperheeseen kun kieltäytyvät myymästä lapsiperheisiin.
Turkinhoitoa en sinällään pidä ongelmana, kun kotikoirana pitäisimme ja senhän voi varmaan itsekin opetella (mielestäni villakoira on kauneimmillaan juuri siinä pelkistetyssä, kotikoiran "kampauksessa"). Kuinka usein turkkia täytyy huoltaa ja leikata ? jos siis pitää lampaannäköisenä ?

 

[hmm]

Meillä on ollut 2 villistä lapsuudenkodissa. Tosi ystävällinen ja ihmisrakas rotu. Veljelläni on kans villis ja niillä on myös lapsi, villis oli jo ennen lasta eikä mitään ongelmia koskaan, lapsi nyt 3v. Villis ei tarvi muuta virikettä kuin seuraa ja vähän ulkoilua, leikittäminen riittää ihan hyvin virikkeeksi eikä mitään agilityjä tarvita.

Mutta tuosta turkista ja sen hoidosta... Ei sitä hoideta vain sen takia että se olisi nätti. Villiksen iho ja karva on erilaisia kuin useimmilla muilla koirilla, ja iho menee "tukkoon", jos turkkia ei harjata ja pestä tarpeeksi. Muita rotujahan ei tarvi pestä kovinkaan usein, villis noin kerran kuussa. Jos ei halua föönata, karva pitää pitää aika lyhyenä, eli vähintäänkin leikkaushommia + harjausta on joka tapauksessa tiedossa, ja tietenkin pesuja.

Tuo on muuten totta ettei villiksestä lähde karvaa, eli siinä mielessä kyllä helppo rotu.

Ei kannata loukkaantua jos kasvattaja haluaa tietää tarkkaan millaiseen kotiin koira menee ja pyytää harkitsemaan asiaa jos tuntuu, ettei ostaja ihan tiedä mihin ryhtyy. Se kertoo vain vastuullisesta kasvattajasta. Ennemmin kannattaa epäillä jos kasvattajaa ei pätkääkään kiinnosta koiran kohtalo, ei kerro hyvästä kasvattajasta!

kiitos vastanneille.

Tottakai se herättää heti luottamusta kun kasvattaja on kiinnostunut paljon koiraa hankkivasta perheestä, ja niin pitää ollakin, olisin minäkin samassa tilanteessa. Lähinnä tarkoitin sitä, että onko kääpiövillis jotenkin mahdoton valinta lapsiperheeseen kun kieltäytyvät myymästä lapsiperheisiin.
Turkinhoitoa en sinällään pidä ongelmana, kun kotikoirana pitäisimme ja senhän voi varmaan itsekin opetella (mielestäni villakoira on kauneimmillaan juuri siinä pelkistetyssä, kotikoiran "kampauksessa"). Kuinka usein turkkia täytyy huoltaa ja leikata ? jos siis pitää lampaannäköisenä ?

Meillä on keskikokoinen kääpiövillakoira ihan kotikoirana. lasten kanssa tulee toimeen, joskin tämä herra on niin arvonsa tunteva että saa kyllä vahtia kun on taaperoikäisiä.

Mutta, trimmaan itse turkin, siis pidän kesällä lyhyenä ja talvella pidempänä, ei mitään nayttelytrimmauksia. koiran turkin hoito ei ole työlästä, pesu kerran kuussa, samoin trimmaus, ja harjaus joka ilta niin ei mene takkuun ja on äkkiä harjattu. kesällä riittää harvempikin harjaus, kun lyhyt turkki ei mene niin takkuun. ja mikä parasta, karvaa ei lähde.

Energinen tapaus tämä meidän 6v herra, jaksaa leikkiä ja lenkkeillä, mutta ei kuitenkaan vaadi älyttömiä, meillä pääsee yhdelle pidemmälle(tunti väh) päivässä ja lisäksi pallonheittelyt ym leikit, ja pihassa juoksee illat vapaana.

Helppo kouluttaa vaikka onkin ns dominoiva rotu, silti on miellyttämisenhaluinen ja halukas oppimaan. suosittelen. Ja meidän villis ei hauku, toki räksyttää ovikellon ja kolaukset yöllä, mutta muuten ei juuri hauku.

 

[villis]

saisiko vielä kokemuksia ?

Eikö kasvattajat halua kyseistä rotua (kääpiö) lapsiperheeseen, kun on hentoinen rotu ? Vai mikä siinä on, ajan puutteen pelko ?
Onko villis helposti koulutettava ? Näin muistan lukeneeni ?

En kyllä tosiaan ihmettele, että niitä paperittomia villakoiria myydään ja ostetaan kun ei kasvattajilta saa. Toki hyvää kotia haluavat koiralleen, mutta varmasti ajattelevat myös sitä, että saavat mainetta kun on näyttelyintoisia pennun hankkijoita. Eihän se tosiaan tarkoita, että jos ei sellaiset kiinnosta niin ei ole myöskään hyvä koti.

 

[villis]

huppista

 

[villis]

huppista

ja vielä

 

[villis]

huppista

ja vielä

ja vielä vaan

 

[villis]

huppista

ja vielä

ja vielä vaan

eikös ole ketään joka omais tällasen koiran ?

 

[vieras]

Minua ärsyttää tuntemissani villakoirissa jatkuva levottomuus, seuraavat perässä, kilahtavat joka kolahduksesta, lenkillä vetävät jne.eivät ns. rentoudu koskaan.

 

[villis]

up

 

[Sisu]

Mä tunnen monia villakoiria, jotka asustaa meidän mm. sänkyjen ja sohvien alla, ja ne viihtyy nurkissa aika paljon. Tosi raivostuttavia olentoja! Mutta ei niistä pääse ikinä kunnolla eroon.

( :ashamed: sori, oli pakko )

 

[villis]

Mä tunnen monia villakoiria, jotka asustaa meidän mm. sänkyjen ja sohvien alla, ja ne viihtyy nurkissa aika paljon. Tosi raivostuttavia olentoja! Mutta ei niistä pääse ikinä kunnolla eroon.

( :ashamed: sori, oli pakko )

meilläkinniitä asustaa joten ei ihan ummikkoja olla asian suhteen
Ovat vaan vähän ujoja,ei menaa lenkille saaha mun kanssa, mutta kun vierata tulee niin jo ollaan ryömitty koloista....:.

 

[Sisu]

Mä tunnen monia villakoiria, jotka asustaa meidän mm. sänkyjen ja sohvien alla, ja ne viihtyy nurkissa aika paljon. Tosi raivostuttavia olentoja! Mutta ei niistä pääse ikinä kunnolla eroon.

( :ashamed: sori, oli pakko )

meilläkinniitä asustaa joten ei ihan ummikkoja olla asian suhteen
Ovat vaan vähän ujoja,ei menaa lenkille saaha mun kanssa, mutta kun vierata tulee niin jo ollaan ryömitty koloista....:.

No niinpä!! :headwall:

 

[Rukoilijasirkka]

Meillä on kääpiövillakoira. Se tykkää kaikista ihmisistä ja kiipeää syliin mielellään. Oikeastaan aina kun istuu vaikka sohvalla, se haluaa istua ihan vieressä tai mielellään sylissä.

Sillä on pallo, jota se jaksaa noutaa vaikka koko päivän, joten se pitää aina välillä nostaa hyllylle, jos haluaa olla rauhassa.

Kun se kuulee ääniä, joista se ei tiedä, mitä ne on, se haukkuu ja murisee. Paitsi yksin kotona ollessa ei ikinä hauku. Aina jos ollaan kotona ja joku rapistaa ovea, se haukkuu, mutta kun tullaan töistä kotiin eikä kotona ole kuin koira, niin on aivan hiljaista. Vaikka paukutellaan ovea ja postiluukkua.

Se nukkuu minun petissä peiton alla. Turkki ei ole kovin hankala, kun ajellaan kesäisin se lyhyeksi ja jätetään vaan tukka päähän, niin ei tarvitse harjata siltä kuin tukkaa. Talvella sitten pidempi turkki ja harjaillaan enemmän. Trimmeri oli kannattava ostos, että saa ainakin naaman ja tassut ajeltua.

Onhan se vähän levoton, mutta jos ihmiset on paikallaan, se asettuu sitten aloilleen siihen ihan kylkeen kiinni tai tuppaa syliin. Se on aika kärsivällinen lastenkin kanssa. Se ei pidä sateesta.

 

[Murmeli -76]

Meillä on musta kääpiövillakoira uros,lokakuussa 6-v.Itse tykkään rodusta,on ihana.Ei lähde karva eikä kuolaa.On viisas ja oppii asioita hyvin.Meillä on 1-v.ja 4-v. ikäiset pojat ja ainakaan vielä ei ole mitään ongelmia ollut.Leikkisä koiruus on ja meillä lenkitetään villis 2 kertaa päivässä.Uimassa tykkää käydä näin kesäisin ja kävelee vallan takajaloillaan kun lenkillä ollaan.Itse on taidon oppinut. =) Mä voin ainakin suositella kyseistä rotua.Profiilissa on meidän haukun kuva =)

 

[mie]

Meillä oli lapsuuden kodissa kääpiövillakoira. Tosi seurallinen ja lapsirakas tapaus. Ei käytetty missään kilpailuissa tms, eli ei myöskään turkki vaatinut kovaa hoitoa. Pelkkä karvojen leikkaus ja harjaaminen &pesu silloin tällöin riitti! Eli ei tuntunut työläältä. Jaksoi kävellä tosi pitkiä lenkkejä ja tykkäsi kun sen kanssa leikittiin, mut ei vaatinut agilityä tms. virikkeitä. Villis on kyllä tosiaan seurallinen rotu, joten huomiota se kaipasi paljon. Mut toisaalta pärjäsi myöskin yksin päivän, jos tilanne niin vaati. Suosittelen kyllä rotua!!! JA toisin kuin täällä on väitetty, meillä villis ei ollut tosiaankaa mikään räksyttäjä.. joskus saattoi haukkua kun taloon tultiin sisään, mut ei muulloin.

 

[Villikko]

Meillä on keskikokoinen villakoira ja tulee toimeen hyvin lasten kanssa.
Karvan leikkaan lyhyeksi trimmerillä => lammasmalli, ei räksytä oikeestaan kun vain silloin kun joku tulee. Koira on kovin seurallinen, huomiota vaativa, mutta normaali ulkoilutus riittää ja tavallinen perhe-elämä. Koira innostuu helposti leikkimään. Ehdottomasti mun mielestä sopiva koira kotikoiraksi lapsiperheeseen.
Tuosta pienemmästä toy-villiksestä eläinlääkäri sanoi että ei suosittele sitä lapsiperheeseen koska se ei kestä lapsien käsittelyä. Monesti lapset ottaa mielellään pienen koiran syliin ja hennolta koiralta menee luut helposti poikki/murtuu, jos koira vaikka pyristelee ja putoaa vahingossa. Tämä mielessä hankin keskikokoisen villiksen ja olen tosi tyytyväinen valintaan.

 

[villis]

Meillä on musta kääpiövillakoira uros,lokakuussa 6-v.Itse tykkään rodusta,on ihana.Ei lähde karva eikä kuolaa.On viisas ja oppii asioita hyvin.Meillä on 1-v.ja 4-v. ikäiset pojat ja ainakaan vielä ei ole mitään ongelmia ollut.Leikkisä koiruus on ja meillä lenkitetään villis 2 kertaa päivässä.Uimassa tykkää käydä näin kesäisin ja kävelee vallan takajaloillaan kun lenkillä ollaan.Itse on taidon oppinut. =) Mä voin ainakin suositella kyseistä rotua.Profiilissa on meidän haukun kuva =)

oi kuin ihana koiruus !
mekin asutaan pirkanmaalla, oletko koiran jostain lähikennelistä ostanut ??
kun tosiaan lueskelin eri kasvattajien sivuja niin monissa lukee, että harrastaviin koteihin tai ei lapsiperheisiin. meillä kun on nyt 1v ja vanhin pian 7v,ajattelin, että aikasintaan ensi kesänä voisi olla mahdollista koiruus hankkia. kuopus silloin siis 2v

 

[villis]

Meillä on keskikokoinen villakoira ja tulee toimeen hyvin lasten kanssa.
Karvan leikkaan lyhyeksi trimmerillä => lammasmalli, ei räksytä oikeestaan kun vain silloin kun joku tulee. Koira on kovin seurallinen, huomiota vaativa, mutta normaali ulkoilutus riittää ja tavallinen perhe-elämä. Koira innostuu helposti leikkimään. Ehdottomasti mun mielestä sopiva koira kotikoiraksi lapsiperheeseen.
Tuosta pienemmästä toy-villiksestä eläinlääkäri sanoi että ei suosittele sitä lapsiperheeseen koska se ei kestä lapsien käsittelyä. Monesti lapset ottaa mielellään pienen koiran syliin ja hennolta koiralta menee luut helposti poikki/murtuu, jos koira vaikka pyristelee ja putoaa vahingossa. Tämä mielessä hankin keskikokoisen villiksen ja olen tosi tyytyväinen valintaan.

Itse haaveilen kääpiövilliksestä, en tiedä sitten onko liian pieni meidän menoon. koko olisi ihanteellinen kun mahtuu autoon näppärämmin mukaan meidän reissuille.
minkä kokoinen se keskikoinen olikaan, max 45 cm ??