Vinkkejä arkeen, kun uusi vauva tulee (esikoinen 3v)?

["hei"]

Onko kellään jakaa kokemuksia miten kaikki meni kun uusi perheenjäsen saapui ja esikoinen oli tällöin 3 vuotias. Lähinnä mustasukkaisuutta ja riittävää aikaa imetykselle mietin, kuinka toteutitte sen yhtälön? Onko jotain jota kannattaa muistaa, jotain minkä opitte ns "kantapään kautta"? Meillä tämä hetki olisi kuukauden sisään tulossa ja nyt iskee jännitys, kuinka sitä oikeastaan kaikesta selviääkään!

 

[näinmeillä]

Teette esim sukulaisille yms jotka varmasti tulee vauvaa ihastelemaan, että huomioivat myös esikoista. Koska se isompi kyllä tulee mustasukkaiseksi, jos kaikki huomio on vauvassa. Tämän opin itse, esikoinen oli melkein 4v kun vauva tuli. Tietty vauva tarvitsee huomiota, mutta se isompi lapsi jo tiedostaa tilanteen paremmin ja vaatii myös hellyyttä yms.
Ja jo ennen kuin vauva syntyi, niin kirjastosta löytyneen kirjan avulla, käsiteltiin vähän asioita niin että lapsi ymmärsi. Ja sitten antaa vanhemman lapsen myös tehdä pieniä asioita vauvan hoidossa jotta hän tuntee itsensä tärkeäksi. Meillä oli esikoinen tosi mielissään, jos sai antaa äidille jonkun rasvapurkin, tai laittaa tutin vauvan suuhun. Tällaisia pieniä asioita.

 

[rakastakaa]

Näin jälkikäteen voin sanoa, et älkää erehtykö pitämään 3vuotiasta isona tyttönä/poikana, pieni on hän ja tarvii paljon huomiota, viel enemmän ku ennen vauvaa.
Keskittykää esikoisen asiaan, vaik vauva virittelis viereises huonees äänijänteitään.
Vanhemmat lapset joutuu valitettavasti kovin usein kuulemaan sanan "odota", se ootattaminen voi myös jäädä päälle.

 

[Asiaa!]

Näin jälkikäteen voin sanoa, et älkää erehtykö pitämään 3vuotiasta isona tyttönä/poikana, pieni on hän ja tarvii paljon huomiota, viel enemmän ku ennen vauvaa.
Keskittykää esikoisen asiaan, vaik vauva virittelis viereises huonees äänijänteitään.
Vanhemmat lapset joutuu valitettavasti kovin usein kuulemaan sanan "odota", se ootattaminen voi myös jäädä päälle.

Naulan kantaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[rakastakaa]

Naulan kantaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jospa kaikkea ei viel oltais menetetty vaik pitiki mennä näin kantapään kautta..

 

["koi"]

Riippuu tämäkin asia esikoisesta. Meillä sen verran vilkas ja luova esikoinen että ainakin minä siirryin pulloon kun ei imetyksestä meinannut tulla yhtikäs mitään. Poika mm. karkasi pihalle, kiipeili ruoka pöydällä, haki veitsiä laatiskosta ja teki tasan tarkkaan jotain sellaista että imetys oli keskeytettävä. Huomiotahan hän haki ja sellaista myös sai kun tarpeeksi hyvän tempauksen keksi. Pullon sai laitettua niin että pysyi suussa vaikka välillä kävinkin esikoista komentamassa.

Vinkkeinä että leikkikää vaikka neuvolaa, vaihtakaa nallelle vaippoja, katsokaa esikoisen vauvakuvia ja työstäkää ajatusta PALJON että teille on tulossa vauva. Meillä onneksi kaikki mustasukkaisuus ja kiukuttelu on kohdistunut vanhempiin, ei vauvaan.

Kannattaa myös totutella siihen ajatukseen että toisen kanssa ei välttämä onnistu esim. tuo imetys. Tai ainakin minä en enään jaksanut esikoisen uhmakohtauksien ja yöheräämisien jne. kanssa ruveta taistelemaan asian kanssa. Eihän vauva ymmärrä miksi se tissi siitä kesken kaiken häippäsee, ja ennen kuin rauhottoittuu uudelleen rinnalle niin jo kohta on taas lähdettävä komentamaan viikaria :/ Mutta jokainen joustaa mistä parhaaksi katsoo. Imetin 4kk, joten ei nyt ihan suoralta kädeltäkään lopetettu.

 

[äiti ja pojat]

esikoiselle kerhopaikka. vaikka kaksi krt viikossa.

 

["koi"]

edelliselle että jos vaan kerhoppaikan saa niin olishan se hyvä! nim. merk. maaliskuusta paikkaa jonottanut...

 

[juuh]

[QUOTE="koi";24576536]Riippuu tämäkin asia esikoisesta. Meillä sen verran vilkas ja luova esikoinen että ainakin minä siirryin pulloon kun ei imetyksestä meinannut tulla yhtikäs mitään. Poika mm. karkasi pihalle, kiipeili ruoka pöydällä, haki veitsiä laatiskosta ja teki tasan tarkkaan jotain sellaista että imetys oli keskeytettävä. Huomiotahan hän haki ja sellaista myös sai kun tarpeeksi hyvän tempauksen keksi. Pullon sai laitettua niin että pysyi suussa vaikka välillä kävinkin esikoista komentamassa.

Vinkkeinä että leikkikää vaikka neuvolaa, vaihtakaa nallelle vaippoja, katsokaa esikoisen vauvakuvia ja työstäkää ajatusta PALJON että teille on tulossa vauva. Meillä onneksi kaikki mustasukkaisuus ja kiukuttelu on kohdistunut vanhempiin, ei vauvaan.

Kannattaa myös totutella siihen ajatukseen että toisen kanssa ei välttämä onnistu esim. tuo imetys. Tai ainakin minä en enään jaksanut esikoisen uhmakohtauksien ja yöheräämisien jne. kanssa ruveta taistelemaan asian kanssa. Eihän vauva ymmärrä miksi se tissi siitä kesken kaiken häippäsee, ja ennen kuin rauhottoittuu uudelleen rinnalle niin jo kohta on taas lähdettävä komentamaan viikaria :/ Mutta jokainen joustaa mistä parhaaksi katsoo. Imetin 4kk, joten ei nyt ihan suoralta kädeltäkään lopetettu.[/QUOTE]

No juu, imetyksen lopettamisessa on tahtotila se tärkein juttu. Vauvaa pystyy kyllä pitämään rinnalla vaikka seistessä. Siis jos pysyy pullo suussa, pysyy rintakin. Hankalampaahan se vaan on pullon kanssa, kun se pullo pitää valmistella ja sinäkin aikana se esikoinen saattaa tehdä pahojaan. On olemassa paljon parempiakin tekosyitä imetyksen lopettamiseen, kuin villi esikoinen.
Siis kuten itsekin sanoit, jokainen tavallaan. Jos imetys on "helppoa" ja siihen suhtautuu myönteisesti, ei sen sujuminen ole sen hankalampaa toisella kuin ensimmäiselläkään lapsella. Jos taas ietys tuntuu hankalalta ja sen sujuminen kuluttaa valtavasti energiaa, ei tilanne helpotukaan toisen kohdalla.

 

["vieras"]

No meillä alkoi menee ihan päin persettä ihan kaikki. Esikoinen oli 2 v 10kk vauvan syntyessä. Siihen asti olin ollu leppoisa ja rauhallinen äiti, joka ei ollut koskaan huutanut yhtään mistään. Musta kuoriutui hermoheikko huutaja, vauvalla oli koliikki ja maitoallergia, ei muuta ku torkkunu päivisin, imetykselle ei ollu aikaa vilkkaan esikoisen takia. Esikoista imetin puolitoista vuotta, tätä tokaa vain puoli vuotta. Kaikki oli hankalaa, kotityöt lisääntyi moninkertaisesti ja plaah. Ihan kauheaa oli koko eka vuosi. Puistatus.

 

[juuh]

... niitä luovempia tapoja kuopuksen imetykseen ja esikoisen huomionhaun yhdistämiseen on esim. se, että heti alusta asti ottaa esikoisen huomioon imetyksen aikana. Esikoinen kainaloon ja luetaan kirjaa samalla kun imetetään. DVD päälle ja esikoiselle levy pyörimään. Nämä toimivat meillä. Ja kun esikoinen ei kokenut nimenomaan imetystä kilpailijakseen, ei hänelle tullut tarvetta hakea huomiota sinä aikana muulla tavoin, vaan huomion sai vaikkapa tuomalla kirjan. Ja jos lapsi karkailee yms. voi oveen laittaa haan ja veitset nostaa pois ulottuvilta, vaikkeivat nämä toki sitä huomion tarvetta poista.

 

["koi"]

Tekosyy??? mikä ihmeen tekosyy?? Kai minä nyt herran jumala tiedän kaksi lasta imettäneenä että miten se homma toimii ja kuinka hankalaa se on. Sinä sen sijaan et tiedä siitä yhtikäs mitään, tiedät vain oman ja mahdollisesti muutaman kaverisi kohdalla kuinka imetys sujuu. Minusta on oikeasti aika yksin kertaisen ihmisen esittämä kommentti minun imetyyksen lopettamiseni. Saanko kysyä että millähän tavalla tämä asia edes kuuluu sinulle? aivan, ei yhtikäs mitenkään.

 

[....]

Esikoiselle voi antaa vauvanhoidon ajaksi oman nuken ja hän hoitaa sitä Tai voi auttaa hoidossa tuomalla vaipan jne.

 

[äititti]

Meillä arki jotenkin loksahti paremmin paikalleen, kun pikkuveli syntyi noin vuosi sitten. Esikoinen oli melkein kolme silloin. Tosi hienosti on mennyt, vaikka eka puol vuotta meni lähinnä siinä, että kummatkin lapset olivat kipeinä. Äiti nyt on tietenkin väsynyt, mutta muuten on mennyt hienosti.

Esikoinen käy kaksi kertaa viikossa kerhossa kolmisen tuntia, saa vähän ikäistään seuraa ja puuhastelua. Imetysksen aikana oon antanut isomman katsella jotain lastenohjelmaa tai sitten ollaan vaan juteltu tai katseltu kirjoja. Välillä olen esim. imettänyt lapsen teltassa, usein lattialla istuen ja samalla jotain leikkien. Imetys ei meille ole ollut mikään ongelma, vaikka vauva olikin melkoinen tissitakiainen. Vieläkin viettää tissillä päivittäin monta hetkeä.

Mustasukkaisuutta on myös ollut, mutta se on kohdistunut vanhempiin. Ollaan miehen kanssa tietoisesti yritetty aina välillä ihan vaan keskittyä isompaan, mummo on välillä hoitanut vauvaa tunnin ja ollaan oltu esim. pelaamassa fudista isän ja lapsen kanssa. On tuo isompi kyllä aika usein joutunut kuulemaan sitä odota-sanaa, lähinnä nyt, kun pienempi jo pääsee liikkeelle ja äiti saa painella perässä.

Välillä tulee unohdettua, että esikoinenkin on tosiaan vielä pieni, mutta kyllä se sen on osoittanut kiukuttelulla ja huutamisella. Lapset tulevat jo loistavasti toimeen keskenään, isompi ottaa pienen mukaan leikkeihin ja heillä on hauskaa keskenään. Ja kun vien isompaa kerhoon, muistaa lapsi aina sanoa pikkuveljelle kuinka kova ikävä hänelle siellä tulee, tykkävät niin paljon toisistaan.

 

[kolmen aiti]

esikoiselle kerhopaikka. vaikka kaksi krt viikossa.

Tuota ehdotat varmasti siihen tilanteeseen kun vauva on jo ollut perheessä vähintään puoli vuotta. Ei ole muuten välttämättä hyvä ehdotus, koska esikoiselle tulisi toinen iso muutos yhtäkkiä.

 

[onninen]

Meillä esikoinen oli 3v 2kk, kun pikkuveli syntyi. Sairaalassa vierasti mua, kun olin vauvan kanssa. Iskä piteli sitten vauvaa vierailut ja minä sain halia isoveikkaa.
Kotona arki lähti rullaamaan sujuvasti. Mitään isompaa mustasukkaisuutta ei ollut. Vauva oli helppo, söi, nukkui ja oli perustyytyväinen. Isoveikka oli mukana vauvan hoidossa, mm. sai laittaa talkkia (oli lonkkavaljaat ekat viikot) ja se oli tärkeä juttu! Mies teki tuolloin vielä 3-vuoroa ja iltavuoro viikoilla kävimme isoveikan kanssa avoimessa päiväkodissa, jossa kävimme ennestäänkin kaksin. Vauva jäi iskän kanssa kotiin. Kävi myös 2krt viikossa SRK:n kerhossa.
Tärkeää on yrittää sitä kahdenkeskistä aikaa, vaikka ihan ulkoilemalla tai kaupassa käyntiin.
Nyt pojat ovat hyviä leikkijöitä yhdessä, ikää 7v ja ihan just 4v

 

[onninen]

Tuota ehdotat varmasti siihen tilanteeseen kun vauva on jo ollut perheessä vähintään puoli vuotta. Ei ole muuten välttämättä hyvä ehdotus, koska esikoiselle tulisi toinen iso muutos yhtäkkiä.

Meillä kerkes alottaan kerhon, ennenkuin pikkuveli syntyi. Oli siten tuttu paikka minne mennä

 

[tillukas]

Meillä esikoinen oli 3v16pv pikkusiskon syntyessä eikä ihanampaa isosiskoa voisi olla! Mustasukkaisuutta ei ole ollut koko aikana (6kk), pikkusisko on koko alusta saakka ollut leikeissä mukana. Alussa tytöt leikkivät lääkäriä ja pikkulääkäri tarkisti pikkupotilasta. Tyttö ei ole koko aikana koskenut esim. korvantutkimisvälineellä vauvan korvaa, vaan tutkimus on tapahtunut etänä. Nykyään tytöt leikkivät kukkuuta tai isosisko "lukee" kirjaa.

Isosisko on saanut olla mukana vauvanhoidossa, jos on halunnut. Suurin ongelma oli alussa, että sisko ei meinannut millään ymmärtää, miten pieni ja hento vauva on ja halaukset olivat vauvalle turhan voimakkaita. Mitään ihmeemmin emme etukäteen asiaa käyneet läpi, luettiin jotain kirjaa ja viikattiin vauvanvaatteita laatikkoon sekä puhuttiin tulokkaasta sen verran, kun sattui puhuttamaan.

Ajattelin siksi kertoa oman versioni, ettei se sisarus aina niin kaamea asia olekaan. Nykyään siskon suru on myös toisen siskon suru, molemmin päin, ja sisko on maailman tärkein ihminen. Yhdessä käkättävät, laulavat ja höpöttävät, mitähän onkaan luvassa, kun pikkusiskokin osaa puhua! Äiti ja isä ovat se pakollinen paha

 

["äiti"]

Kamala neuvo, että imetys saattaa jäädä esikoisen vuoksi! Meillä tyttö oli vajaan 3 kun kaksoset tulivat ja hyvin on aikaa löytynyt heidän imetykselle. Otat sen esikoisen viereen ja katotte esim kirjaa tai ihan vaan juttelet hänelle samalla kun imetät.
Meillä ei tullut mitään isompaa mustasukkaisuutta isommalla lapsella. Sovimme miehen kanssa että isompi pääsee aina halutessaan syliin (vaikka vauvojen ohi) ja toimi hyvin. Eihän tuollainen 3v enää istuksi tuntikausia sylissä vaan tulee käymään ja pian jo jatkaa omia leikkejään. Vastasyntyneet kuitenkin nukkuvat melko paljon ja silloin jää aikaa vanhemmalle lapselle.

 

["mama-79"]

[QUOTE="hei";24576306]Onko kellään jakaa kokemuksia miten kaikki meni kun uusi perheenjäsen saapui ja esikoinen oli tällöin 3 vuotias. Lähinnä mustasukkaisuutta ja riittävää aikaa imetykselle mietin, kuinka toteutitte sen yhtälön? Onko jotain jota kannattaa muistaa, jotain minkä opitte ns "kantapään kautta"? Meillä tämä hetki olisi kuukauden sisään tulossa ja nyt iskee jännitys, kuinka sitä oikeastaan kaikesta selviääkään![/QUOTE]

Meillä esikoinen oli 3-v.kun syntyi vauva. Ajat sitten kuivaksi oppinut esikoinen alkoi pissaamaan housuun. Muutaman kerran tätä tapahtui. Hän meni vessaan, mutta ei laskenut housuja alas vaan kasteli housut. Suhtauduin hyvin rauhallisesti asiaan, en oikein puhunut mitään, mutta en ollut vihainenkaan, vaihdoin vain nopeasti kuivat vaatteet ja siirryimme puuhailemaan jotain muuta. Toinen selvä mustasukkaisuusilmiö tapahtui vauvan kastejuhlassa. Siellä vauva sai väkisinkin tosi paljon huomiota. Isoveli meni kesken juhlan omaan huoneeseensa ja tyhjensi kaikki hyllyt ja kaapit keskelle huonetta, siis lähinnä lelut ja kirjat...

 

[Alfred]

Up!

 

["vieras"]

Nostan vanhaa ketjua, sama tilanne itsellä pian edessä.

 

[Äippä 26 v]

Kyllä täytyy sanoa, että kun esikoinen oli 4 vee kun uusi syntyi ja helppoa oli! Antoi imettää yms, ei ole mustasukkainen vaan hyvin iloinen veljestä.
Mutta tyttö. Voi luoja, ei vaan saanut mitään tehtyä kun 2,5 v huusi kuin hyeena kun hoidin vauvaa. Kokoajan oli joku pielessä jossain kohtaa ja piti välillä seistä imettämässä, koska jos istuin ja nautin vauvan kanssa, niin sen tyttö huomasi heti.. :/

En tee enempää lapsia, just ja just saa hoidettua tän paketin.
Vauva alkoi valvottaa ollessaan 8 kk ja valvottanut nyt 1 vee ikään.
Ja nää uhmalaiset siinä sivussa.
Ja nää lähipiirin naiset, joilla on vaan 1 lapsi arvostelee kylillä, kun itse tekisi asiat eritavalla Muistan itsekin katselleeni siskoani ja miettineeni "onko se tyhmä vai miks se ei saa aina tota hommaa menemään iisisti", no, kai se oli karma kun nyt ite olen yhtä väsynyt, lihoin raskauden aika 100 kg painoiseksi (onneksi laihduin jo takas), olen vaan äiti 24/7
Kyllä se elämä opettaa, kaikkia ja meitä ÄITEJÄ eniten.