Vinkkejä esikoisen odottajalle

[Ihanapelottavaraskaus]

Täältä varmaan löytyy oikeanlaista porukkaa ihan oikeine kokemuksineen kertomaan, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon kun esikoinen syntyy.

Mitkä ovat sellaisia asioita ja vinkkejä, jonka olisit itse halunnut tietää? Mitkä asiat on todettu hyviksi oman lapsesi kohdalla?

Tarkoitan nyt sellaisia asioita, mitkä eivät välttämättä tule mieleen ja joita ei oppaissa ja kirjoissa kerrota.

Kiitos kaikille vaivannäöstä

 

["mie"]

OTA SILLE VAKUUTUS ENNEN SYNTYMÄÄ!!!!!!!
JOs olet niin onnellinen, että lapsi on terve ja pysyy terveenä niin se on vaan pieni harmistus, että rahaa on mennyt hukkaan. Mutta JOS näin ei ole, saattaa se olla AINOA ASIA, mikä lohduttaa, että on ollut niin reippaasti järkeä, että on mennyt vakuutuksen ottamaan.

 

[bud]

Itse olisin halunnut tietää sen, miten vaikea se ensimmäinen paska (äidillä) on saada ulos synnytyksen jälkeen. Missään ei siitä puhuttu.

Mutta siihen lapseen. Paras vinkki on ehkä se, että ei suunnittele mitään liian valmiiksi (paitsi hankinnat tietysti), mutta muuten elää lapsen mukana, millainen on jne...

 

["joo"]

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen. Hormoneiden mahti voi olla TODELLA pelottava!! Ei ollut ainakaan meidän neuvolassa puhetta ollenkaan. Olinkin sitten ihan ihmeissäni kun itkin vaan ekan vkon kotona enkä tienny miksi.

 

["jeps"]

Niitä oppaita kannattaa lukea senkin jälkeen kun vauva on syntynyt, niitä ei muista muuten kunnolla. Esim. neuvoja imetykseen.

Sen olisin halunnut tietää etukäteen että imetys voi sattua aivan kamalasti vaikka imuote olisi oikea. Jotkut vauvat viettävät lähes kaiken ajan rinnalla joten nännit menevät rikki.

 

[varaudu]

esikoisen syntymä tulee muuttamaan oikeasti parisuhdetta ja paljon. Toki jokaisella se menee yksilöllisesti, mutta varaudu siihen että kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut.

 

[varaudu]

ja kannattaa huolehtia että ympäriltä löytyy muitakin tukihenkilöitä kuin oma mies.

 

["jeps"]

Sopikaa miehen kanssa etukäteen kaikkia mahdollisia kasvatukseen liittyviä asioita, vältytte sitten pahimmilta kasvatusta koskevilta riidoilta.

 

[Phoebsi]

Luota itseesi ja jos et jotain tiedä, niin kysy. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Älä unohda itseäsi.
Anna muidenkin hoitaa lastasi, sillä ne ihmissuhteet kantaa pitkälle ja voivat olla avuksi myöhemmin.

 

["mamax4"]

Itselle tuli yllätyksenä synnytyskivun voimakkuus, vaikka siitä aina on puhuttu, niin silti se löi ällikällä 100-0. Myös se synnytyksen jälkeinen hormoni mylläkkä oli iso yllätys. Joku sanoi, että oli itkenyt viikon, mulla se taas vaikutti niin, että leijuin täysin eufoorisessa olotilassa, jalat noin 5cm maan pinnan yläpuolella, aivan kuin vastarakastuneena. Rakkauden kohde oli tietysti se iki ihana vauva!

 

["vieras"]

Imetys voi olla aluksi todella vaikeaa, ja vaatii opettelua niin vauvan kanssa kuin tiedon tankkaamista oppaista. Monen imetys menee puihin tiedon puuteen takia, kun äiti ei tiedä mitä tehdä tai mikä on esim. tiheän imun kausi ja siirtyy korvikkeisiin koska se tuntuu turvalliselta ja helpolta ratkaisulta.

Tee kotityöt silloin kun vauva on hereillä, jotta saat joskus omaa aikaa kun vauva nukkuu.

Anna miehen opetella hoitamaan vauvaa, hän voi tehdä eri tavalla kuin sinä, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Älä syrjäytä isää lapsenhoidosta, koska pian käy niin, ettet uskalla jättää 1-vuotiasta omalle isälleen "hoitoon". Vauva on yhtä paljon teidän molempien.

Älä stressaa vaan anna asioiden mennä painollaan. Vauva-arki ja parisuhde lapsen saamisen jälkeen eivät välttämättä ole sellaisia kuin suunnittelit, älä pety siihen vaan opettele nauttimaan elämästä sellaisen akuin se sillä hetkellä on. Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, kaikki toipuvat synnnytyksestä eri tavalla, jaksavat eri tavalla ja kaikken vauvat ovat erilaisia.

Anna sukulaisten nähdä vauvaa, älä loukkaannu vaikka saisit esimerkiksi ärsyttäviä neuvoja. Pientä vauvaa ei tarvitse jättää hoitoon, mutta anna esimerkiksi isovanhempien silti viettää aikaa vauvan kanssa, käy vaikka itse suihkussa ja pyydä pappaa tai mummoa "hoitamaan" vauvaa sen aikaa. Läheinen suhde muihinkin aikuisiin kuin vanhempiin on lapselle kultaa kalliimpaa, ja sitä helpommin se syntyy mitä pienempänä aloittaa. Hoitoapuakin on helpompi pyytää jos lapsi on alusta asti ollut sukulaisille tuttu.

Rohekene pyytää apua, olipa se sitten neuvoja neuvolasta tai hoitoapua mummolasta tai kummilta. apua harvoin saa jos ei avaa suutaan ja pyydä

 

[miunmau]

Itse taas en ole ikinä rakastunut lapseeni ensi silmäyksellä- enkä edes ensimmäisinä päivinä.

Vauvat ovat olleet ihania, ihan minun omia pieniä suloisia, mutta se "rakkaus" on tullut sitten joskus myöhemmin.

 

["Terhi"]

Näin 2 kk ikäisen vauvan äitinä sanon, että

Ei kannata luoda mitään ennakko-odotuksia vauva-arjesta.
Hyväksy se, että parisuhde muuttuu ja alussa voi olla vähemmän yhteistä aikaa, mutta pitäkää kuitenkin sitä jotain kipinää yllä, jonka sitten voi taas saada roihuun kun aikaa on enemmän.
En olisi uskonut, että menen synnytyksessä niin huonoon kuntoon, menetän paljon verta eikä alapää toiminut alkuun millään saralla ja nyt noin 8 vko synnytyksestä koen olevani jotenkin toipunut.
Älä luo itsellesi suuria paineita olla "hyvä äiti". Joskus väsyttää ja ketuttaa, sellaista tämä elämä.

 

["outo"]

[QUOTE="mamax4";28375310]Itselle tuli yllätyksenä synnytyskivun voimakkuus, vaikka siitä aina on puhuttu, niin silti se löi ällikällä 100-0. Myös se synnytyksen jälkeinen hormoni mylläkkä oli iso yllätys. Joku sanoi, että oli itkenyt viikon, mulla se taas vaikutti niin, että leijuin täysin eufoorisessa olotilassa, jalat noin 5cm maan pinnan yläpuolella, aivan kuin vastarakastuneena. Rakkauden kohde oli tietysti se iki ihana vauva![/QUOTE]

Mulla taas toistepäin, synnytys paljon helpompi kuin kuvittelin, eikä edes hirveän kivulias (hammaslääkärilläkin olen kokenut pahempaa). Myöskään mitään hormonimylläkkää en huomannut...

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28375318]Imetys voi olla aluksi todella vaikeaa, ja vaatii opettelua niin vauvan kanssa kuin tiedon tankkaamista oppaista. Monen imetys menee puihin tiedon puuteen takia, kun äiti ei tiedä mitä tehdä tai mikä on esim. tiheän imun kausi ja siirtyy korvikkeisiin koska se tuntuu turvalliselta ja helpolta ratkaisulta.

Tee kotityöt silloin kun vauva on hereillä, jotta saat joskus omaa aikaa kun vauva nukkuu.

Anna miehen opetella hoitamaan vauvaa, hän voi tehdä eri tavalla kuin sinä, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Älä syrjäytä isää lapsenhoidosta, koska pian käy niin, ettet uskalla jättää 1-vuotiasta omalle isälleen "hoitoon". Vauva on yhtä paljon teidän molempien.

Älä stressaa vaan anna asioiden mennä painollaan. Vauva-arki ja parisuhde lapsen saamisen jälkeen eivät välttämättä ole sellaisia kuin suunnittelit, älä pety siihen vaan opettele nauttimaan elämästä sellaisen akuin se sillä hetkellä on. Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, kaikki toipuvat synnnytyksestä eri tavalla, jaksavat eri tavalla ja kaikken vauvat ovat erilaisia.

Anna sukulaisten nähdä vauvaa, älä loukkaannu vaikka saisit esimerkiksi ärsyttäviä neuvoja. Pientä vauvaa ei tarvitse jättää hoitoon, mutta anna esimerkiksi isovanhempien silti viettää aikaa vauvan kanssa, käy vaikka itse suihkussa ja pyydä pappaa tai mummoa "hoitamaan" vauvaa sen aikaa. Läheinen suhde muihinkin aikuisiin kuin vanhempiin on lapselle kultaa kalliimpaa, ja sitä helpommin se syntyy mitä pienempänä aloittaa. Hoitoapuakin on helpompi pyytää jos lapsi on alusta asti ollut sukulaisille tuttu.

Rohekene pyytää apua, olipa se sitten neuvoja neuvolasta tai hoitoapua mummolasta tai kummilta. apua harvoin saa jos ei avaa suutaan ja pyydä [/QUOTE]

Oi, nämä allekirjoitan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

["Terhi"]

Ja vielä tuo todella tärkeä asia:

Anna miehesi hoitaa myös lasta! Älä asennoidu, että miehesi auttaa sinua lastenhoidossa, vaan hoitaa tasavertaisesti häntä sinun kanssasi. Tämä kannattaa muistaa heti synnärillä, että mies pääsee messiin mukaan eikä jätetä ulkopuoliseksi.

 

[leijona76]

Unoha nämä "elä vaan totuta vauvaa siihen ja tähän"-jutut. Pieni vauva elää kuten osaa ja tarvii sitä läheisyyttä ja tarpeiden kuuntelua.

 

[Yhden äippä, toinen tulossa]

Itse en osannut varautua näihin:

Alun hormoonimyrsky, jonka seurauksena vain itkin ja olin masentunut monta päivää. Oli kauheita pelkoja, että en osaa joitaa vauvaa, satutan sitä jotenkin, enkä opi rakastamaan sitä.

Minulla myös rakkaus vauvaa kohtaan syntyi vähitellen, pikkuvauva oli toki ihana, mutta se suuri tunne tuli vasta ajan kanssa.

Imetys ahdisti aluksi jollakin epämääräisella tavalla. Onneksi siihen tottui nopeasti.

Vauva itski alussa koko ajan, ja kaikki aika meni ensimmäiset pari kk sen kanniskeluun. Lisin ei saanut nukuttua, ja väsymys oli jotain käsittämätöntä.

Ja vielä yksi asia: jos olet herkkä, kannataa pysyä poissa vavapalstoilta! Itse ainakin olin alussa järkyttynyt, millainen syyllistämisen, tuomitsemisen ja lyttäämisen kulttuuri näillä palstoilla vallitsee. Usko itseesi ja omiin kykyihisi hoitaa vauvaasi parhaalla tavalla, älä kuuntele liikaa muiden neuvoja. Tsemppiä

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";28375318]Imetys voi olla aluksi todella vaikeaa, ja vaatii opettelua niin vauvan kanssa kuin tiedon tankkaamista oppaista. Monen imetys menee puihin tiedon puuteen takia, kun äiti ei tiedä mitä tehdä tai mikä on esim. tiheän imun kausi ja siirtyy korvikkeisiin koska se tuntuu turvalliselta ja helpolta ratkaisulta.

Tee kotityöt silloin kun vauva on hereillä, jotta saat joskus omaa aikaa kun vauva nukkuu.

Anna miehen opetella hoitamaan vauvaa, hän voi tehdä eri tavalla kuin sinä, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Älä syrjäytä isää lapsenhoidosta, koska pian käy niin, ettet uskalla jättää 1-vuotiasta omalle isälleen "hoitoon". Vauva on yhtä paljon teidän molempien.

Älä stressaa vaan anna asioiden mennä painollaan. Vauva-arki ja parisuhde lapsen saamisen jälkeen eivät välttämättä ole sellaisia kuin suunnittelit, älä pety siihen vaan opettele nauttimaan elämästä sellaisen akuin se sillä hetkellä on. Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, kaikki toipuvat synnnytyksestä eri tavalla, jaksavat eri tavalla ja kaikken vauvat ovat erilaisia.

Anna sukulaisten nähdä vauvaa, älä loukkaannu vaikka saisit esimerkiksi ärsyttäviä neuvoja. Pientä vauvaa ei tarvitse jättää hoitoon, mutta anna esimerkiksi isovanhempien silti viettää aikaa vauvan kanssa, käy vaikka itse suihkussa ja pyydä pappaa tai mummoa "hoitamaan" vauvaa sen aikaa. Läheinen suhde muihinkin aikuisiin kuin vanhempiin on lapselle kultaa kalliimpaa, ja sitä helpommin se syntyy mitä pienempänä aloittaa. Hoitoapuakin on helpompi pyytää jos lapsi on alusta asti ollut sukulaisille tuttu.

Rohekene pyytää apua, olipa se sitten neuvoja neuvolasta tai hoitoapua mummolasta tai kummilta. apua harvoin saa jos ei avaa suutaan ja pyydä [/QUOTE]


Nämä oli todella hyviä neuvoja, :flower:

Olisipa joku minullekin näin sanonut silloin joskus

 

["jaaha"]

Imetys ahdisti aluksi jollakin epämääräisella tavalla. Onneksi siihen tottui nopeasti.

Minullakin imetys ahdisti alkuvaiheessa pahasti ja monesti itkin kun jouduin imettämään. Mutta kun vauva oli 3 kk, ahdistus lieveni ja imetin 1,5 vuotta

 

[Doves]

NUKU NUKU NUKU...ainut tapa pitää pää terveenä.

 

[lucifer]

nakkaat oppaat roskiin ja suljet korvasi hyvän tahtoisilta neuvojilta ja kuuntelet omaa äidin vaistoasia ja teet asiat vauvasi kanssa niin kuin sinusta tuntuu oikealta etkä niin kuin naapurin elsan kumminnaimasta.

ja älä häpeä pyytää apua jos tuntuu että tarvitset sitä.

 

["..."]

älä suunnittele synnytystä. se ei mene sillain kuitenkaan..
kuuntele kroppaasi!
pyydä apua jos sitä tarvitset.
lepää KUNNOLLA raskauden viimeiset viikot.
kysy rohkeasti jos mieltäsi askarruttaa joku, oli se sitten vaikka vauvan kakan väri.
kuuntele äidinvaistojasi!

ja onnea!!

 

["vieras"]

Lyhyesti:take it easy. Ei ole helppoa, mutta koeta nauttia olostasi, äläkä kuuntele jokaista neuvojaa

 

[Nyt sitä kaipaa :)]

Aluksi aika tuntuu kuluvan hitaasti ja jos on hankala vaihe (vaikka koliikki tai valvomisputki muuten) niin voi tulla se epätoivo että tämmöistäkö tämä sitten on! Tosiasia on kuitenkin se, että se vauvavuosi kestää vain vuoden ja sitten kun se on mennyt niin sitä jollakin tavalla kaipaakin . Ja se vuosi on täynnä "vaiheita", haastavia ja helppoja, ja sen haastavan vaiheen kohdalla kannattaa muistaa että mikään ei kestä ikuisesti.