Vinkkejä miten tämä kannattaisi hoitaa lasten kannalta? (Lemmikin lopetus)

[surullinen vieras]

Meille on siis tullut ajankohtaiseksi lemmikkirotan lopetus. Rotalla on kasvain ja se on jo vanhus, joten lopetus taitaa olla ainut vaihtoehto. Lapset 5v. ja 6v. tietävät kyllä, mitä tulossa, mutta miten asia olisi paras hoitaa? Lapsia ei varmaan kannata ottaa mukaan eläinlääkärille? Vienko rotan silloin, kun he ovat hoidossa? Kerronko asiasta etukäteen? Pelkään, että jos vien hoitopäivän aikana, lapset itkeskelevät hoidossa jne. Minulla ei ole mitään kokemuksia tällaisesta asiasta, joten olisin todella kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista.

 

[lemmikkien omistaja]

Mä kertoisin ihan suoraan niin kuin asiat on ja etukäteen tottakai. Tietysti lapset ovat surullisia, mutta se on normaalia ja kuuluu elämään. Paljon kauheampaa on jos vanhempi on vienyt rakkaan lemmikin piikille salaa eikä lapsilla ole ollut mahdollisuutta hyvästelyyn! Itse harkitsisin ehkä jopa lasten ottamista mukaan eläinlääkäriin, mutta tätä ennen selittäisin tarkkaan mitä tapahtuu ja miksi. Mutta siis jos lapset jäävät kotiinkin niin heille täytyy kertoa miksi lemmikki lopetetaan! Että se on vanha ja sairas ja kärsii ja pääsee nyt rottien taivaaseen tai mikä omien uskomusten mukaista sitten onkin...Eivät lapset ole tyhmiä, he ymmärtävät kyllä ja surevat aikansa ja sitten elämä jatkuu..

 

[surullinen vieras]

Höh, eikö kellään mitään kommenttia?

 

[Waahtera]

Mä veisin vaikka hoitopäivän jälkeen enkä missään tapauksessa salaa...
Antaisin lasten pakata rotalle lähtölaatikon, jossa rotta kuskataan elänlääkärille... Sinne rotalle lelu ja superhyvää ruokaa.. tai mitä lapset nyt vaan keksii ja haluaa antaa rotalle mukaan, että sillä on mukava matka eläinlääkärille ja onnelliset viimeiset hetket.... Siinä saisivat samalla sanoa heipat lemmikille ja silitellä sitä.. (itellä tämä ainakin auttoi kovasti, kun mun ensimmäinen hamsteri lopetettiin.. tavallaan tuli viimeinen, mukava muisto siitä ja jäi lohdullinen ajatus, että lemmikki ei kuollut surullisena, vaan sai viimeiset hetkensä mässäillä ja leikkiä )..

Sit aikuinen veisi sen rotan piikille ja lapset jäisi kotiin toisen vanhemman kanssa... siinä olis ilta aikaa jutella rotasta ja surra...

 

[Hansu81]

Meillä oli viime keväänä koiran kanssa sama tilanne. Koiruus oli jo 12,5v ja jalat alko olla tosi huonot. Oltiin puhuttu 4,5v ja 2,5v lapsosille, että Vilma on jo vanha ja vanhat koirat voi vaan kuolla, vaikka niin, ettei aamulla enää herää. Vilma oli aikoinaan otettu mun lapsuudenkotiin, kun olin teini-ikäinen, joten se oli aikanaan myös mun perheen koira. Vietiin Vilma hoitoon mummille ja vaarille ja ne vei sen piikille, tuhkautti ja hautasivat omaan pihaan. Lapsille sanottiin, että se ei enää yks aamu jaksanu herätä, kun oli niin vanha. Meillä ainakin meni ihan hyvin noin, eivät olis ymmärtäneet, että Vilma vaan "jää" lääkäriin ja meidän vanhempi tyttö on niin herkkä ajattelija, että olis varmaan miettiny ja kauhistunu kovasti, jos olis vaan sanottu, että Vilma lopetettiin (olis halunnu tietää kaikki yksityiskohdat ja surru sitä sitten kuukausikaupalla). Nyt hyväksy sen aika hyvin ja oli tosiaan jo puhuttu siitä, että Vilma on vanha ja niin voi käydä pohjustuksena tulevalle.

 

[leijona76]

Älä vie salaa. Meillä äiti teki sen ja ei hyvä juttu. Lasten pitää tietää koska lemmikki lähtee.

 

[surullinen vieras]

Mä kertoisin ihan suoraan niin kuin asiat on ja etukäteen tottakai. Tietysti lapset ovat surullisia, mutta se on normaalia ja kuuluu elämään. Paljon kauheampaa on jos vanhempi on vienyt rakkaan lemmikin piikille salaa eikä lapsilla ole ollut mahdollisuutta hyvästelyyn! Itse harkitsisin ehkä jopa lasten ottamista mukaan eläinlääkäriin, mutta tätä ennen selittäisin tarkkaan mitä tapahtuu ja miksi. Mutta siis jos lapset jäävät kotiinkin niin heille täytyy kertoa miksi lemmikki lopetetaan! Että se on vanha ja sairas ja kärsii ja pääsee nyt rottien taivaaseen tai mikä omien uskomusten mukaista sitten onkin...Eivät lapset ole tyhmiä, he ymmärtävät kyllä ja surevat aikansa ja sitten elämä jatkuu..

Näistä kaikista ollaan jo puhuttukin. Esikoinen varsinkin miettii paljon keitä kaikkia rotta "tapaa" sitten taivaassa. Siis jo kuolleita lemmikkejä, isomummun jne. Ehkä tässä eniten mietityttää oma "huono" kokemus meidän kissan lopetuksesta, kun olin yläasteella. Tiesin päivän kyllä milloin kissa lähtee ja itkin koko koulupäivän ja oli muutenkin todella vaikeaa. En olisi halunnut olla koulussa silloin.

 

[Eläinrakas]

Waahteran neuvot viisaita!

 

[jfdd]

Ei tosiaankaan salaa ainakaan! Mun mielestä olis paras ehkä kysyä lapsilta haluavatko he mukaan eläinlääkäriin, kyllä tuon ikäiset osaa jo itse miettiä haluavatko. Jollekin saattaisi olla liian rankkaa olla mukana, jollekin taas ihan ehdoton homma että pitää olla mukana.

 

["vieras"]

Puhutte edellisenä päivänä, että huomenna rotta on liian vanha ja kuolee. Huomauta että se on niin pieni että se tuli jo pienenä vanhaksi. Aamulla käske lasten sanoa rotalle heippa. Ja sit viet sen yksin.

 

[Khimaira]

meilä ollaan lopetettu useita jyrsijöitä, niin eläinlääkärissä kuin kotonakin ja kaikesta ollaan puhuttu lapsille ( 4.- ja 5.-lk.sekä 6-v) , ovat saaneet olla mukana/ katsoakin jos ovat halunneet. Yksi kissa kuoli meille kotiin, jonka lapset saivat nähdä ja puhuttiin miksi niin kävi, myös hautauksessa olivat mukana.

Olen myös lopettanut loukkaantuneita eläimiä ulkona, siitäkin olen kertonut lapsille miten ja miksi. Mitään sen kummempia ihmetyksiä ei aiheesta ole ollut, vaan minusta lapset ovat suhtautuneet aika luontevasti.
Suositan asioiden kertomista asioina, en mitään kiertoilmauksia, peittelyä tai salaamista.

 

["jojo"]

Ei kai siinäkään ole mitään pahaa, jos lapset itkevät hoidossa? Kun vaan kerrot hoitotädillekin aamulla, mitä on tiedossa, niin osaavat olla lapsille apuna.