T
Turkilmas
Vieras
Ei päde TOSI pienituloisille, kuten opiskelijoille, mutta kuitenkin. Me ollaan meinaan miehen kanssa säästetty jo ihan alkuaikoina sukanvarteen. Ensin mies oli opiskelija ja mä ärrätäti. Mun palkka oli about 4000 mk kuussa ja siitä meni vuokraan 1600 mk. Silti saatiin aina pieni määrä säästötilille (about 1000 mk kuussa).
Myöhemmin mies oli töissä ja mä ensin äitiyslomalla ja sitten kotihoidontuella. Edelleenkin meidän tulot oli pienet, mutta silti saatiin rahaa säästöön. Lopulta mä menin kauppaan hommiin, sopimuksella 25 h/vko. Silloin laitettiin jo parhaimmillaan reilua tuhatta euroa kuukaudessa säästöön.
Me ollaan oltu miehen kanssa 10 vuotta yhdessä. Kahden vuoden jälkeen oltiin saatu mun ulosotot ja opintolainat maksettua. Sen jälkeen meillä on AINA ollut semmoinen tilanne että jos on tiukkaa, niin käytetään säästötiliä. Eli tähän mennessä ei ole vielä koskaan ollut tilannetta että rahat olisi loppu.
En kirjoita mitenkään ylimielisesti. Olen vaan lukenut täällä monen monta aloitusta kun on jouduttu luotolla ostamaan ruokaa tai mietitty miten selvitä seuraavat 3 viikkoa jollain pienellä summalla yms. yms. Olen usein miettinyt ja muistellut miten karmivaa on kun ei ihan oikeesti ole lantin lanttia rahaa. Enkä enää koskaan halua moiseen tilanteeseen.
On helpompi kituuttaakin kun on tieto että säästössä on rahaa jos ei yksinkertaisesti selviä. Sitä ei käytetä jos ei ole AIVAN pakko. Mutta jos on pakko, niin sitten nostetaan ilman huonoa omaatuntoa. Ja säästetään takaisin kun on mahdollisuus.
Moni vetoaa ettei yksinkertaisesti ole varaa säästää. Kyllä sitä useimmilla ihan oikeesti on. Ja pienikin säästö, esim. 5? kuussa on kuitenkin 60? vuodessa. Sekin on monelle jo esim. viikon ruokaraha.
Kannattaa ainakin yrittää. Voin nimittäin kokemuksesta kertoa että on paljon mukavampi hengittää kun tietää että ei voi joutua taloudelliseen ahdinkoon.
Myöhemmin mies oli töissä ja mä ensin äitiyslomalla ja sitten kotihoidontuella. Edelleenkin meidän tulot oli pienet, mutta silti saatiin rahaa säästöön. Lopulta mä menin kauppaan hommiin, sopimuksella 25 h/vko. Silloin laitettiin jo parhaimmillaan reilua tuhatta euroa kuukaudessa säästöön.
Me ollaan oltu miehen kanssa 10 vuotta yhdessä. Kahden vuoden jälkeen oltiin saatu mun ulosotot ja opintolainat maksettua. Sen jälkeen meillä on AINA ollut semmoinen tilanne että jos on tiukkaa, niin käytetään säästötiliä. Eli tähän mennessä ei ole vielä koskaan ollut tilannetta että rahat olisi loppu.
En kirjoita mitenkään ylimielisesti. Olen vaan lukenut täällä monen monta aloitusta kun on jouduttu luotolla ostamaan ruokaa tai mietitty miten selvitä seuraavat 3 viikkoa jollain pienellä summalla yms. yms. Olen usein miettinyt ja muistellut miten karmivaa on kun ei ihan oikeesti ole lantin lanttia rahaa. Enkä enää koskaan halua moiseen tilanteeseen.
On helpompi kituuttaakin kun on tieto että säästössä on rahaa jos ei yksinkertaisesti selviä. Sitä ei käytetä jos ei ole AIVAN pakko. Mutta jos on pakko, niin sitten nostetaan ilman huonoa omaatuntoa. Ja säästetään takaisin kun on mahdollisuus.
Moni vetoaa ettei yksinkertaisesti ole varaa säästää. Kyllä sitä useimmilla ihan oikeesti on. Ja pienikin säästö, esim. 5? kuussa on kuitenkin 60? vuodessa. Sekin on monelle jo esim. viikon ruokaraha.
Kannattaa ainakin yrittää. Voin nimittäin kokemuksesta kertoa että on paljon mukavampi hengittää kun tietää että ei voi joutua taloudelliseen ahdinkoon.
meillä ei ole edes tulot sen vertaa 
. Mä sitten kompensoin asiaa ostamalla omani kirpparilta 
Kuvittelin, että teillä on edelleen tiukkaa. Ja onhan se tosiaan niinkin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, joskin aika arpapeliä se laatu tuntuu olevan merkkivaatteidenkin kohdalla.