S
SIKA
Vieras
Hei vaan, äidit ja äidinmieliset!
Olen mies - sanottakoon se nyt heti alkuun, ettei aiheudu tarpeetonta sekaannusta.
Kysyisin teiltä imetyksestä: lähinnä, miten siitä voi järjellisesti puhua vai voiko lainkaan?
Meillä on kohta vuoden ikäinen lapsi, 4,5 vuoden yrittelyn jälkeen hänet meille annettiin. Synnytyksen jälkeen imetys takkusi pari viikkoa aika pahasti, mutta alkoi sitten toimia hienosti.
Itse mielestäni tuen imetystä ja äidin ja tytön yhteistä aikaa niin hyvin kuin osaan. Asiat, joita olen nostanut puheeksi ovat:
1. Imettämisen jaksottaminen muiden ruokailuiden jälkeen tapahtuviksi
2. Yöimettämisen lopettaminen ja lapsen nukuttaminen omaan sänkyyn KOKO yöksi
Äiti ja lapsi eivät toisistaan sängyssä pahastu, mutta jotenkin itsellä alkaa olla sellainen olo, että olisi hyvä jos tenava saisi nukkua omassa rauhassaan ja itse voisi joskus taputtaa rvaa olkapäälle vaikka kesken yön. Tai vongata seksiä, tilanteen vaatiessa!
Koen myös, että isän ja äidin läheisyys (ei siis mitään näkyvää rietastelua lapsen läsnäollessa vaan ihan vaan lähekkäin olo) lisäävät myös lapsen turvallisuutta.
Päiväruokailujaksotukset ovat alkaneet kohtalaisen hyvin mennä, samoin olen joskus tyttöä päivisin nukuttanut pinnasänkyyn, mutta yön rauhoittamisesta pelkästään nukkumiselle, ei olla pystytty järkevästi keskustelemaan.
The Kysymys: Miten esittää asia naiselle niin, että siitä voidaan puhua asiallisesti? Onko tässä nyt hormonaalista ongelmaa (haters gonna hate), jota ei kukaan mies voi järjellä ymmärtää vai mikä tässä nyt on niin valtava kynnys?
Miten teillä on asia ratkaistu? Miten teidän kanssa kannattaisi asiasta puhua? Olen ihan pro-imetys ja meillä on asiat hyvin. Kyllä, seksiäkin riittää. Mutta on alueita, joille ei miehenä pidä varmaan koskaan vaeltaa: imetys & kodinhoito.. Ei ilman eri käskyä.
Eli miten puhutaan imetyksestä aikuismaisesti?
Kiitos ajatuksistanne jo etukäteen!
T: SIKA
Olen mies - sanottakoon se nyt heti alkuun, ettei aiheudu tarpeetonta sekaannusta.
Kysyisin teiltä imetyksestä: lähinnä, miten siitä voi järjellisesti puhua vai voiko lainkaan?
Meillä on kohta vuoden ikäinen lapsi, 4,5 vuoden yrittelyn jälkeen hänet meille annettiin. Synnytyksen jälkeen imetys takkusi pari viikkoa aika pahasti, mutta alkoi sitten toimia hienosti.
Itse mielestäni tuen imetystä ja äidin ja tytön yhteistä aikaa niin hyvin kuin osaan. Asiat, joita olen nostanut puheeksi ovat:
1. Imettämisen jaksottaminen muiden ruokailuiden jälkeen tapahtuviksi
2. Yöimettämisen lopettaminen ja lapsen nukuttaminen omaan sänkyyn KOKO yöksi
Äiti ja lapsi eivät toisistaan sängyssä pahastu, mutta jotenkin itsellä alkaa olla sellainen olo, että olisi hyvä jos tenava saisi nukkua omassa rauhassaan ja itse voisi joskus taputtaa rvaa olkapäälle vaikka kesken yön. Tai vongata seksiä, tilanteen vaatiessa!
Koen myös, että isän ja äidin läheisyys (ei siis mitään näkyvää rietastelua lapsen läsnäollessa vaan ihan vaan lähekkäin olo) lisäävät myös lapsen turvallisuutta.Päiväruokailujaksotukset ovat alkaneet kohtalaisen hyvin mennä, samoin olen joskus tyttöä päivisin nukuttanut pinnasänkyyn, mutta yön rauhoittamisesta pelkästään nukkumiselle, ei olla pystytty järkevästi keskustelemaan.
The Kysymys: Miten esittää asia naiselle niin, että siitä voidaan puhua asiallisesti? Onko tässä nyt hormonaalista ongelmaa (haters gonna hate), jota ei kukaan mies voi järjellä ymmärtää vai mikä tässä nyt on niin valtava kynnys?
Miten teillä on asia ratkaistu? Miten teidän kanssa kannattaisi asiasta puhua? Olen ihan pro-imetys ja meillä on asiat hyvin. Kyllä, seksiäkin riittää. Mutta on alueita, joille ei miehenä pidä varmaan koskaan vaeltaa: imetys & kodinhoito.. Ei ilman eri käskyä.
Eli miten puhutaan imetyksestä aikuismaisesti?
Kiitos ajatuksistanne jo etukäteen!
T: SIKA