Vinkkejä uusioperheessä jaksamiseen.

[Uusiopakattu]

Hei kanssasisaret !

Painin nykyään jatkuvasti jaksamisen rajamailla uusioperhekuviossa...

Molemmilla meillä lapset entisestä liitosta. Lapset ja perhemme voi kaikin puolin hyvin!! Olemme ajatelleet koko ajan lapsia ja heidän tuntemuksiaan uudisperhettä kohtaan. Annamme rakkautta ja yritämme kaikin keinoin kasvattaa hyvin lapsemme. Läheisyys ja rakkaudenosoitukset on kaikki toteutettu tyyliin "pikkuhiljaa" ja "haistelemalla" heränneitä tuntemuksia. (lapset 6-3-vuotiaita, molemmilla yhteishuoltajuudet.).

Kirjoitan muutamia mielessä olevia asioita ja toivon ajatuksia ja kokemuksia uusioperheen arjessa selviämiseen.

Ongelmana exät... Milloin mikäkin asia huonosti!!
Yhteisistä järjestyssäännöistä poiketaan, vaan siksi että saataisiin aiheutettua meille paha mieli ja mahdollisesti ongelmia.
Lapsia manipuloidaan, lahjotaan ja kaikki lapsiin liittyvät "ongelmat" mielletään toisen vanhemman niskoille. Ensin valitetaan ettei ole omaa aikaa lapsilta ja sitten toisessa käänteessä syytetään lasten "kaappaamisesta" (=liian vähän aikaa lasten kanssa). Lapsiin liittyvä terveydenhuolto ja päävastuu kyllä jätetään toisen vanhemman vastuulle.

Rakastamme mieheni kanssa toisiamme valtavasti ja olemme saaneet toisiamme tukien parsittua entisten liittojen aiheuttamat haavat kasaan. Yritän joka päivä ymmärtää hammasta purren exiä ja niiden pahoja ajatuksia/katkeruutta. Nielen kaiken ja ajattelen, että rakkautemme kestää ihan mitä vain. Uskon, että suhteemme kestää, kunhan saamme keskusteltua avoimesti asioista ja muistaa kuinka rakkaita lapsemme ovat. Toisiamme tukien ja rakastaen..

Nyt alkaa vaan olemaan mitta täynnä. :headwall: Kaikkemme olemme yrittäneet, niin hyvässä kuin pahassa (=välinpitämättömyys). Tuntuu että seinät kaatuu, kun aina on joku "määräilemässä" tahtia ja järjestelemässä meidän elämää!!! Jos kaksi ihmistä on löytänyt toisensa ja ajattelee elämässä lapsia ennen kaikkea, MIKSI joku voi olla sellainen että jaksaa pilata aina kaiken ja saa siitä varmasti jonku mielihyvän.

Hommaa on jatkunut muutaman vuoden verran, eikä mitään tolkkua asioihin ole vieläkään saatu. Olemme yrittäneet lähestulkoon kaikkea.

Kertokaahan minulle hyvät ystävät:
Miten te jaksatte arjessa ?
Jos teillä on ollut "piinaava" suhteen alkuvaihe exien takia, kuinka kauan sitä on mahdollisesti jatkunut ja miten olette asioihin saaneet uutta pontta ja järjestystä ?

 

[meillä myös]

Te olette sentään parina/puolisoina toistenne tukena ja turvana.
Meillä tilanne on niin että miehen ex-vaimo on alusta lähtien hyppyyttänyt miestäni oman mielensä mukaan. Ensin isä tapasi lastaan joka viikko säännöllisesti, se oli liikaa eikä sopinut, koska lapsi oli aivan mahdoton isän luona oltuaan :/ nyt poika käy meillä joka toinen viikonloppu ja kaikkina loma-aikoina vähintään puolet lomista. Nyt sekin on sitten väärin!
Poika näkee isäänsä kuulemma liian harvoin \|O
Kaiken lisäksi meillä on "liian tiukat" säännöt lapsille, exä valittaa kun poika ei saa tehdä meillä täysin oman mielensä mukaisesti..
Valitettavaa kyllä, mielestäni hänellä täytyy olla ihan samat säännöt kun perheemme muillakin lapsilla. Minä olen kädestä pitäen opettanut silloin 5v pojan syömään itse, käymään vessassa itse, pesemään kätensä ulkoa tullessa sekä wc-käyntien yhteydessä, pesemään hampaansa(alkuun minä pesin toki)itse, syömään tai ainakin maistamaan muutakin kun hampurilaisia ja pizzoja jne. jne. pojalla oli silloin 5v 4 reikää hampaissa ja neuvolassa käskettiin laihdutuskuurille.
Koko kesän kävin taistelua siitä että meillä EI istuta 12h päivässä sisällä pleikkarin tai tietokoneen tai telkkarin edessä, vaan ulkoillaan mahdollisimman paljon ja LEIKITÄÄN muiden lasten kanssa. Miehen exä siihenkin että poika ei halua tulla kun meillä joutuu ulkoilemaan \|O
Ja viimeisin riita käytiin siitä otanko sairaan lapsen meille tartuttamaan muut lapset ja etenkin tämän pienimmän(6kk). Kun EN ota, yksin joutuisin hoitamaan kaikki kipeät lapset, ei onnistu! Ei mene minunkaan lapeni isänsä luokse kipeänä, eikä tulis pieneen mieleenkään että niitä sinne lähettäisin sairastamaan! Sairaan lapsen paikka on kotona äidin luona ja piste!
Mies on yrittänyt "luovia" meidän kahden naisen välissä ja sunnuntaina sanoin sitten että jos minun parhaaksi toteamani systeemi ei passaa, herra on hyvä ja pomppii edelleen exänsä pillin mukaan, mutta minä en sitä enää suostu vierestä katsomaan. Minä nimittäin hoidan kaikki lapset, heidän ruokailut, pesut, pyykit jne. mies käy vaan välillä kääntymässä ja nukkumassa kotona :\|
Että näin

 

[Pegasus]

Meillä tuo piinava alkuvaihe kesti noin 2 vuotta..sittemmin rauhoittui kun exä löysi itsellen uuden vaikka itse eroa halusikin.
Tuttua on tuo jatkuva syyttely..ja myös niinpäin ettei isä myös muka halua osallistua lapsen arkeen.Huono osallistua kun exä muutti itse 500 km:n päähän ja välimatkan/koulun takia huono osallistua enemmän konkkreettisesti kuin lomilla ja puhelimessa.
Lasten aivopesua on myös ollut huomattavissa...Lapsille pistetään sanoja suuhun ja joskus jopa käsketään sanoa niin tai näin...tai udella asioita! :kieh:
Exää en todellakaan rakasta, mutta lapsia koitan jaksaa rakkauteni varjolla..jos rakastaisin vähemmän niin varmaan lähtisin.Ei ole helppoa jaksaa jatkuvaa #&%?$!* vaikka kuinka rakastunut olisikin...

 

[Wicked Mary]

No meillä ei tilanne näiden reilun neljän yhteisen vuoden aikana koskaan helpottunut,ei varsinkaan miehen exän osalta,hän on omalta osaltaan tehnyt kaiken mahdollisen,sen eteen että uusperheemme hajoaisi,ja tulos on se,että avioero tuli voimaan 2.8 ja haen itselleni ja lapsilleni uutta kotia. Minä en sitten lopultakaan jaksanut,miehen ex vei voiton,mutta nyt ainakin pääsen hänestä eroon.
Onhan meillä muitakin ongelmia ollut,perheen sisäisiä,mutta miehen exän jatkuva sekaantuminen kaikkeen ja jatkuvat vaatimukset ,kieroilu ym. on vienyt niin paljon voimia,ettei enää niitä riittänyt perheen sisäisten ongelmien hoitoon. Lisäksi kun mies vähintäänkin pelkää ja on henkisesti riippuvainen exästään,ei tällä uusperheellä ollut mitään mahdollisuuksia onnistua.

 

[äityli]

otan osaa!!!
Tuossa teidän erossanne suurimmat häviäjät ovat kylläkin miehenne exä sekä heidän yhteiset lapset. Miksikö? siksi että, että miehenne joutuu nyt venymään 2 eri talouden lasten kanssa, myös elarit ensimmäisiin lapsiin määräytyvät uusien mukaan. Henkisestikin se on varmasti raskasta miehellesi vai pitääkö puhua jo ex-miehellesi asua taas erossa lapsistaan. Puhumattakaan ensimmäisen liiton lapsista kuinka he olivat suhtautuneet sinuun & teidän lapsiinne. Kuinka he taas joutuvat huomaamaan että yksi turvallinen paikka hajoaa ja tulee uusia ihmissuhteita mukaan kuvioihin. Kenties he kaipaavat myös sinua ?

Lapatossu miehellesi ajateltavaa. kun kumartaa toiselle niin toiselle pyllistää. Olisipa kannattanut ajatella asiaa nykyperheen kannalta, kenen kunnioitus on tärkeitä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista.

 

[meillä taas]

exä ei ole niinkään paha,mutta haluaa olla läsnä koko aika..vaikka hänelläkin uusi mies, ja perheenlisäystä..ei ole koskaan mieheni kanssa seurustellut, mutta silti mieheni kantaa vastuun lapsestaan, ja rakastaa tätä ylikaiken!!
itse tulen exän kanssa toimeen, mutta se että hänellä tarve soittaa miehelleni joka ikinen päivä millon mitäkin, tai minulle kun soittaa niin puhuu vaan mihestäni ja heidän yhteisestä ajastaan, jota ei edes koskaan ole ollut..aikuisena ihmisenä en ole viitsinyt exää nolata kertomalla mitä tiedän..kuuntelen sujuvasti nämä asiat,ja meidän asioita en hänelle kerro!exäni roikkuu sitkeästi mieheni puolen suvussa kiinni, ja tuppaa kutsumatta juhliin, ja käyttäytyy siellä kun olisi perhe mieheni kanssa,mieheni on vaivaantunut ja äkäinen mutta exä ei edes tajua..oikeesti tämä saataa tuntua pieneltä,mutta minua vaivaa oikeesti, mies tietää sen ja häntäkin se vaivaa,mutta exä ei ees tajua vaikka suoraan sanotaan..olemme ostaneet oman asunnon juuri, ja nyt exän tehtävä tuntuu olevan lapsen huoneen sisustaminen, vaikka koti on MEIDÄN..meillekin tulossa perheenlisäystä vuodenvaihteessa, exä on asiasta tohkeissaan,mutta viestittää samalla koko aika ohjeita miten toimiakun vauva syntyy, kuinka mieheni ei saa silloin keskittyä liikaa vauvaan vaan annettava aikaa lapselleen, siis exän ja hänen lapselleen,ja näytettävä että tämä lapsi on tärkeämpi isille edelleen..ja eihän se nyt kummiskaan noin mene, yhtä tärkeitä ne lapset ovat isille..isin pitää viedä lasta sitten kahden vaikka mihin että lapsi tajuaa ettei isi mihkään häviä vauvan myötä, no joo..meillä on ihan järkevät ajatukset miten tulemme toimimaan, exä vaan ei sitä ymmärrä..alkaa oikeesti mennä hermo jaokapäiväiseen puh.sessioonki jo, kai minä pienestä valitan,huonomminkin voisi olla..voimie sinulle eritoten joka eroa käyt läpi nyt, sekä muillekin uusioperheen varsinkin exän elämäänsä saaneille ja koitetaan jaksaa..
:wave:

 

[Wicked Mary]

\

otan osaa!!!
Tuossa teidän erossanne suurimmat häviäjät ovat kylläkin miehenne exä sekä heidän yhteiset lapset. Miksikö? siksi että, että miehenne joutuu nyt venymään 2 eri talouden lasten kanssa, myös elarit ensimmäisiin lapsiin määräytyvät uusien mukaan. Henkisestikin se on varmasti raskasta miehellesi vai pitääkö puhua jo ex-miehellesi asua taas erossa lapsistaan. Puhumattakaan ensimmäisen liiton lapsista kuinka he olivat suhtautuneet sinuun & teidän lapsiinne. Kuinka he taas joutuvat huomaamaan että yksi turvallinen paikka hajoaa ja tulee uusia ihmissuhteita mukaan kuvioihin. Kenties he kaipaavat myös sinua ?

Lapatossu miehellesi ajateltavaa. kun kumartaa toiselle niin toiselle pyllistää. Olisipa kannattanut ajatella asiaa nykyperheen kannalta, kenen kunnioitus on tärkeitä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista.

Olikohan tämä vastaus minulle? No jos oli,meillähän oli molemmilla 2 lasta ennestään,ja nyt myös yksi yhteinen,ja miehen edellisen liiton lapset ovat asuneet meillä kokoajan ja isälleen he myös jäävät,yhteinen jää minulle,kahden vanhemman lapseni lisäksi.
Ex-miehelle on aina ollut tärkeintä ensimmäisen vaimon kanssa tehdyt lapset,ja heistähän hän ei joudu eroamaan,vain yhteisestä,mutta siihen hän sanoo sopeutuvansa,mutta että pojista ei voi koskaan luopua...
Miehen pojat ovat jo onneksi 12 ja 13 vuotiaat,heidän on varmaan helpompi sopeutua,kuin ihan pienien. Enkä tiedä kaipaavatko he minua koskaan,sen tiedän,että sitä he harmittelevat kun tuttu ja turvallinen arki häviää.He muistavat millaista elämä oli isän kanssa kaksin...isä ei ole kovin käytännöllinen eikä osaa asettaa lasten etua oman etunsa edelle.Esim. jos rahat on lopussa,hän vähensi ruokamenoissa että sai ostettua päivittäiset tupakit ja kaljat.(ihmettelinkin alussa,kun vietimme vasta viikonloppuja yhdessa,poikien tapaa syödä,kuin eivät olisi ruokaa nähneetkään,mm. 6v söi 8 kanankoipea kerrallaan!!!)Mutta toisaalta pojat sanovat,että nyt he ovat kyllin vanhoja sanomaan isälleen,että jos tämä ei hoida asioita,he lähtevät äidin luo asumaan ja se naula varmaan vetää.

Surettaa tietysti pienen tyttöni puolesta,hän siis ei ole niin tärkeä isälleen,koska hänen menettämiseensä isä sanojensa mukaan sopeutuu,mutta pojistaan ei voi kuvitellakkaan luopuvansa.Ehkäpä se johtuu siitä,että pieni iltatähti-tyttö on kehityksessään jäljessä,ehkä miehen on vaikeampi häntä rakastaa kuin näitä normaaleja lapsiaan...en tiedä.

 

[äityli]

Niinpä, tuttu ja turvallinen häviää miehesi poikien elämästä. Sääli, jos miehesi arvostaa heitä enemmän, kun yhteistänne. Tai ehkäpä hän sanoo sen vain ajattelematta sen enempää. Joka tapauksessa kuulostaa yhä siltä, että suurimmat häviäjät ovat juuri miehesi ja hänen lapset.

 

[heip]

oli ihan pakko laittaa kanssa viesti ketjun jatkeeksi...meillä myös ongelma nimeltä lapsen lahjonta ja periksi antaminen!!!!!!!!!!exäni kun hakee tytön pe he menevät suoraa kauppaan jos tyttö ei ensi yrittämällä saa haluamaansa niin viimeistään toisella kertaa se onnistuu.....vitsit et suututtaa!!!!!!!!!!olen puhunut asiasta enemmän kun tarpeeksi....mutta exä ei kestä huutoa ja sitä että lapselle tulee pahamieli...voi taivas!!!!!!mitä siis tehdä???????
meillä ei aina ole rahaa ostaa kaikkea, joten on inhottava kun lapsi tottuu tuohon ja sitten itselle tulee pahamieli kun ei voi ostaa lapselle "aina" kaikkea. (niin lapsi on viisi vuotias)

 

[taustalla]

Meillä oli ensimmäiset vuodet ihan hirveää h.elvettiä, en kyllä osaa antaa vinkkejä jaksamiseen, sillä itse en jaksanut, vaan itkeskelin suunnilleen joka päivä...töissäkin...En vaan halunnut luovuttaa, koska miestäni rakastan. Enkä voinut hylätä ihmistä, joka joutui jo exänsä taholta sietämään niin kauheaa kiusantekoa. Vaan vaikeaa oli olla tukena, kun itselläkin oli niin paha olo. Neljän vuoden jälkeen alkoi helpottaa. Nyt mies ja exä eivät ole missään tekemisissä ellei ole pakko. Toisin sanoen exä on jättänyt meidät rauhaan. Lasten kannalta olisi tietysti ollut suotavaa, että vanhemmat olisivat voineet olla jonkinlaisissa väleissä. Lasten kanssa ei ole ongelmia. Isä kun vaatii tapoja ja pitää kuria.

 

[Siiri]

Mitä enemmän näitä juttuja täällä lukee, sitä onnellisempi olen, että en ole hankkinut koskaan kenenkään miesystäväni tai ex-aviomieheni kanssa lasta. Koettakaa jaksaa, meillä menee hyvin kun lapset eivät ole olleet viikkokausiin meillä. :x

 

[marsu]

Vinkki: pakene kun vielä voit. Meillä #&%?$!*ä takana 7 vuotta. Tosiasia on, että perheessänne asuu teidän lisäksenne exät ja exien sukulaiset. En olisi ikinä tähän alaknut josolisin tiennyt mitä tämä tulee olemaan. Enkä tätä kenelläkään toivo.

 

[Wicked Mary]

\

Vinkki: pakene kun vielä voit. Meillä #&%?$!*ä takana 7 vuotta. Tosiasia on, että perheessänne asuu teidän lisäksenne exät ja exien sukulaiset. En olisi ikinä tähän alaknut josolisin tiennyt mitä tämä tulee olemaan. Enkä tätä kenelläkään toivo.

Meillä perhehelvettiä kesti sentään vain reilu 4 vuotta,nyt ollaan onneksi jo loppusuoralla...oikeammin ei olisi voinut sanoa kiun nimim. marsu,myös exät ja exän sukulaiset ovat kokoajan läsnä kodissamme.Ja kellekkään en minäkään suosittele uusperhe-elämää.
<br><br>