N
"nuunuu"
Vieras
olisiko kellään vinkkejä miten päästä yli sosiaalisten tilanteitten pelosta ja uusien tilanteitten pelosta?mulla on paniiikkihäiriö joka ilmottaa koko ajan olemassa olostaan ja lisäksi kauheita paineita onnistumisesta koska ympärillä on sellaisa ihmisiä jotka ei ota tätä paniikkia tosissaan ja jankuttavat että kyllä se onnistuu jne. kun on niin helppoa jne. itse ovat yli sosiaalisia ja ylisuorittajia,mulle pelkkä oudolle ihmiselle puhuminen tuottaa paniikin.
aloitan huomenna harjoittelun huoltsikalla,lounaan tekoa ja asiakaspalvelua ja siivousta jne. kaikki muu ok mutta tuo asiakaspalvelu ja kassalla olo varsinkin on niin pelottava ajatus että en tiiä miten selviän pyörtymättä siitä kun jännittää.ja lisäksi mulla on joku ihme pelko että kaverit tulee sinne kesken työpäivän ,jotenkin en vaan halua että mua tulee kukaan katsomaan,olen sanonut siitä mutta eihän mua kuunnella...
ja jos sattuis käymään niin että joudun yksin kassalle ja en osaa jotain ja sekoitan vaikka koko kassan... mulle aivan yli pelottavia ajatuksia mutta,toiset vaan nauraa mun peloille.
mulla siis ei ole aikasempaa työkokemusta koska olen ollu kymmenen vuotta kotona muksujen kanssa ja nyt vasta rohkastuin sen verran että hain kouluun,kaikki on aivan uutta ja kaikki samaan aikaan sanoo että kyllä sä osaat....osaankai mä,tai ainakin opin,mutta se että uskallanko,on eri asia.jos joku ymmärtäväisempi vois heittää mulle voimaa ja itsevarmuutta kestää nää päivät, ehkä mun ura siitä urkenis...
aloitan huomenna harjoittelun huoltsikalla,lounaan tekoa ja asiakaspalvelua ja siivousta jne. kaikki muu ok mutta tuo asiakaspalvelu ja kassalla olo varsinkin on niin pelottava ajatus että en tiiä miten selviän pyörtymättä siitä kun jännittää.ja lisäksi mulla on joku ihme pelko että kaverit tulee sinne kesken työpäivän ,jotenkin en vaan halua että mua tulee kukaan katsomaan,olen sanonut siitä mutta eihän mua kuunnella...
ja jos sattuis käymään niin että joudun yksin kassalle ja en osaa jotain ja sekoitan vaikka koko kassan... mulle aivan yli pelottavia ajatuksia mutta,toiset vaan nauraa mun peloille.
mulla siis ei ole aikasempaa työkokemusta koska olen ollu kymmenen vuotta kotona muksujen kanssa ja nyt vasta rohkastuin sen verran että hain kouluun,kaikki on aivan uutta ja kaikki samaan aikaan sanoo että kyllä sä osaat....osaankai mä,tai ainakin opin,mutta se että uskallanko,on eri asia.jos joku ymmärtäväisempi vois heittää mulle voimaa ja itsevarmuutta kestää nää päivät, ehkä mun ura siitä urkenis...