Virhe ohjelmoinnissa ja puutteita koodissa

[Mikä mua vaivaa?]

Tuossa se pääasia nyt tulikin. Täytyy varmaan vielä tarkentaa miksi ajattelen noin.

Eli kun löydän miehen, jota kohtaan mulla on tunteita (tätä tapahtuu erittäin harvoin) niin hän ei halua mua, ehkä tunteita on mutta ei tarpeeksi että voitaisiin kunnolla edes seurustella. Tapaillaan mutta se jää siihen ja jossain vaiheessa mies sanoo, ettei enää kinnosta tai ei pysty sitoutumaan. Tälläisia tapauksia on ollut nyt peräkkäin kaksi. Sitten kun löydän miehen joka on mulle pyytettömästi hyvä ja rakastaa/välittää ehdoitta, minä en tunne kerta kaikkiaan mitään.

Olen löytänyt hiljattain erään miehen, joka "ottaisi minut" heti, välittää, meillä on hyvä kemia, hän on erittäin hyvä ja ihana minulle ja muille ihmisille. Hieno persoona kertakaikkiaan! Myös muuten, mitä olen häntä saanut oppia tuntemaan on hän moninpuolin ihminen jota etsin. Arvostan häntä valtavasti, en vain tunne mitään "sellaista" häntä kohtaan! Intohimoa ei siis ole, ja tietyt ulkoiset asiat kammottavat minua kuten hänen vartalonsa, en vain halua häntä siinä mielessä =( Rakastan häntä ehkä ihmisenä mutta kaikki intiimi suorastaan inhottaa, vaikka silläkin puolella hän tekisi kaikkensa että minulla olisi hyvä.. Pitkällä tähtäimellä tämä mies olisi "hyvä valinta", voisin olla varma että minulla on turvallinen ja hyvä olla hänen kanssaan. Voisin toteuttaa itseäni ja elämämme voisi olla kaikkea sitä mistä olen aina haaveillutkin. Mutta tietynlainen tunne puuttuu ja se jännite. Opas itsekkäitä ajatuksia minulla! Apua! Mikä mua vaivaa?

Oppisin varmasti rakastamaan häntä myös puolisona, mutta oma moraalini tulee siinä vaiheessa vastaan.. Haluasin ensin rakastua ja samalla ottaa tietoisen riskin että ongelmia voi tulla ja yhdessä selviämme niistä. Haluan tietää parisuhteeseen alkaessani, että olen tehnyt työtä kuunnellen itseäni ja sisäistä ääntäni. En halua suhdetta joka on liian mutkaton ja helppo heti alkujaan rakastumisen huumineen kaikkineen. Ehkäpä vastasin juuri omaan kysymykseeni..:O

 

[syystulet]

Tuossa se pääasia nyt tulikin. Täytyy varmaan vielä tarkentaa miksi ajattelen noin.

Eli kun löydän miehen, jota kohtaan mulla on tunteita (tätä tapahtuu erittäin harvoin) niin hän ei halua mua, ehkä tunteita on mutta ei tarpeeksi että voitaisiin kunnolla edes seurustella. Tapaillaan mutta se jää siihen ja jossain vaiheessa mies sanoo, ettei enää kinnosta tai ei pysty sitoutumaan. Tälläisia tapauksia on ollut nyt peräkkäin kaksi. Sitten kun löydän miehen joka on mulle pyytettömästi hyvä ja rakastaa/välittää ehdoitta, minä en tunne kerta kaikkiaan mitään.

Olen löytänyt hiljattain erään miehen, joka "ottaisi minut" heti, välittää, meillä on hyvä kemia, hän on erittäin hyvä ja ihana minulle ja muille ihmisille. Hieno persoona kertakaikkiaan! Myös muuten, mitä olen häntä saanut oppia tuntemaan on hän moninpuolin ihminen jota etsin. Arvostan häntä valtavasti, en vain tunne mitään "sellaista" häntä kohtaan! Intohimoa ei siis ole, ja tietyt ulkoiset asiat kammottavat minua kuten hänen vartalonsa, en vain halua häntä siinä mielessä =( Rakastan häntä ehkä ihmisenä mutta kaikki intiimi suorastaan inhottaa, vaikka silläkin puolella hän tekisi kaikkensa että minulla olisi hyvä.. Pitkällä tähtäimellä tämä mies olisi "hyvä valinta", voisin olla varma että minulla on turvallinen ja hyvä olla hänen kanssaan. Voisin toteuttaa itseäni ja elämämme voisi olla kaikkea sitä mistä olen aina haaveillutkin. Mutta tietynlainen tunne puuttuu ja se jännite. Opas itsekkäitä ajatuksia minulla! Apua! Mikä mua vaivaa?

Oppisin varmasti rakastamaan häntä myös puolisona, mutta oma moraalini tulee siinä vaiheessa vastaan.. Haluasin ensin rakastua ja samalla ottaa tietoisen riskin että ongelmia voi tulla ja yhdessä selviämme niistä. Haluan tietää parisuhteeseen alkaessani, että olen tehnyt työtä kuunnellen itseäni ja sisäistä ääntäni. En halua suhdetta joka on liian mutkaton ja helppo heti alkujaan rakastumisen huumineen kaikkineen. Ehkäpä vastasin juuri omaan kysymykseeni..:O

Maailma on täynnä, ehkei täynnä.. mutta sieltä löytyy monia ihania ihmisiä, mutta mutta... se hyvä varma valinta ei ehkä toimi vaikka toivoisitkin niin. Ihana ihminen ei aina ole se jonka kanss ahaluaisit muuta... seksisuhteessa pitää olla värinää ja kiinnostusta. jokainen hyvä ihminen ei herätä halua vaikka niin joskus toivoisikin, mutta toisaalta yllätys pilee joskus siinä että jossakin tilanteessa kun yhteys syntyy niin se voi herättää myös halun johokin toiseen jota ei ole ajatellut sillä tavalla aikaisemmin. Ehkä tilanne ja hetken tunteet ja tilanteet johtavat johonkin. Sen varalle ei kuitenkaan voi rakentaa että odottaisit tämän ihmisen kanssa niin käyvän... on myös hyviä ystäviä ja hyviä tyyppejä ja hyviä keskustelukumppaneita ja hyvää seuraa... mutta jotkin ihmiset sytyttävät... Jos sitä paloa ei koskaan suhteessa tunne ei kannata edes aloittaa yhteistä taivalta parina. Petytte vain ajanoloon molemmat ja pilaatte jotain muuta hyvää ja kaunista.

 

[peruskaura]

Ehkäpä vastasin juuri omaan kysymykseeni..:O

Kyllä vastasit aivan täydellisesti. Tämä on varmaan se kaikkein tavallisin rakastumisen ongelmista. Se on ihmisen pysyvä ominaisuus, ei millään tavoin ratkaistavissa. Sitä ei voi muuttaa, koska siihen ei voi vaikuttaa kuin geenimuuntelulla.

 

[no]

Tuossa se pääasia nyt tulikin. Täytyy varmaan vielä tarkentaa miksi ajattelen noin.

Eli kun löydän miehen, jota kohtaan mulla on tunteita (tätä tapahtuu erittäin harvoin) niin hän ei halua mua, ehkä tunteita on mutta ei tarpeeksi että voitaisiin kunnolla edes seurustella. Tapaillaan mutta se jää siihen ja jossain vaiheessa mies sanoo, ettei enää kinnosta tai ei pysty sitoutumaan. Tälläisia tapauksia on ollut nyt peräkkäin kaksi. Sitten kun löydän miehen joka on mulle pyytettömästi hyvä ja rakastaa/välittää ehdoitta, minä en tunne kerta kaikkiaan mitään.

Olen löytänyt hiljattain erään miehen, joka "ottaisi minut" heti, välittää, meillä on hyvä kemia, hän on erittäin hyvä ja ihana minulle ja muille ihmisille. Hieno persoona kertakaikkiaan! Myös muuten, mitä olen häntä saanut oppia tuntemaan on hän moninpuolin ihminen jota etsin. Arvostan häntä valtavasti, en vain tunne mitään "sellaista" häntä kohtaan! Intohimoa ei siis ole, ja tietyt ulkoiset asiat kammottavat minua kuten hänen vartalonsa, en vain halua häntä siinä mielessä =( Rakastan häntä ehkä ihmisenä mutta kaikki intiimi suorastaan inhottaa, vaikka silläkin puolella hän tekisi kaikkensa että minulla olisi hyvä.. Pitkällä tähtäimellä tämä mies olisi "hyvä valinta", voisin olla varma että minulla on turvallinen ja hyvä olla hänen kanssaan. Voisin toteuttaa itseäni ja elämämme voisi olla kaikkea sitä mistä olen aina haaveillutkin. Mutta tietynlainen tunne puuttuu ja se jännite. Opas itsekkäitä ajatuksia minulla! Apua! Mikä mua vaivaa?

Oppisin varmasti rakastamaan häntä myös puolisona, mutta oma moraalini tulee siinä vaiheessa vastaan.. Haluasin ensin rakastua ja samalla ottaa tietoisen riskin että ongelmia voi tulla ja yhdessä selviämme niistä. Haluan tietää parisuhteeseen alkaessani, että olen tehnyt työtä kuunnellen itseäni ja sisäistä ääntäni. En halua suhdetta joka on liian mutkaton ja helppo heti alkujaan rakastumisen huumineen kaikkineen. Ehkäpä vastasin juuri omaan kysymykseeni..:O

Hyvä kysymys, mutta et olisi kysynyt sitä, jos asia ei vaivaisi. Taidanpa uskaltaa sanoa, että oletko pinnallinen; ajattelet kuitenkin enemmän mitä muut ajattelevat, etkä uskalla lähteä sellaiseen mukaan, missä et olisi täysillä mukana.

On tutkittu miesten parinvalintaa: jos mies hakee pysyvää suhdetta, niin hän on kriittinen ulkonäön suhteen, mutta jos mies hakee vain sänkyseuraa, niin kauneus ei ole etusijalla.
Uskoisin, että tuo pitää paikkansa ja vakavasti liikkeellä oleva ihminen pitää riman korkealla, joskus tuntuu, että liiankin korkealla, koska silloin hän rajaa ulkopuolelle upeita ihmisiä, jotka eivät satu vain miellyttämään ulkoisesti.

 

[Mikä mua vaivaa?]

Uskoisin, että tuo pitää paikkansa ja vakavasti liikkeellä oleva ihminen pitää riman korkealla, joskus tuntuu, että liiankin korkealla, koska silloin hän rajaa ulkopuolelle upeita ihmisiä, jotka eivät satu vain miellyttämään ulkoisesti.

Enpä ollutkaan vakavasti liikeekkeellä, enkä niin ole missään kohtaa väittänytkään. Mietiskelinpä vaan mieleni rakennetta miksi on niin, että miehet, jotka olisivat muuten mahtavia puolisoja ja hyviä minulle, niin minkäänlaista intohimoa ei heitä kohtaan ole.

 

[peruskaura]

Enpä ollutkaan vakavasti liikeekkeellä, enkä niin ole missään kohtaa väittänytkään.

Sillä ei ole mitään merkitystä mikä on toiminnan tietoinen tarkoitus. Rakastuminen syntyy vain ja ainoastaan silloin JOS edellytykset, tietyt välttämättömät ehdot ovat voimassa, jotka laukaisevat vaistotoiminnon (halusi tai tahtoi vaiko eikö - merkityksetöntä).

Mietiskelinpä vaan mieleni rakennetta miksi on niin,

Rakenne on sellainen että oma mielentila on se joka muuttuu, sen on oltava ehdot täyttävässä vaiheessa, mikä käytännössä ratkaisee rakastuuko ihminen, ei niinkään kohteena ajatellun ihmisen ominaisuudet.

että miehet, jotka olisivat muuten mahtavia puolisoja ja hyviä minulle,

Kohteella on vaihteleva ja varsin vähäinen vaikutus, josta suurin merkitys usein ulkonäöllä.

niin minkäänlaista intohimoa ei heitä kohtaan ole.

Rakastuminen on sama asia kuin intohimo (agape - amor = ns. romanttinen rakkaus).