T
"Tillu"
Vieras
Olen 4-kuisen ihastuttavan pojan äiti, jolla alkaa olla keinot vähissä. Poika on todella ihana ja toivottu lapsi, mutta ei viihdy ollenkaan yksin ja viihdytettäessäkin kyllästyy nopeasti ja alkaa kitisemään. Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en saa lastani tyytyväiseksi, ja samalla pelkään että opetan hänet siihen että joku muu tarjoaa hänelle jatkuvasti virikkeitä, eikä hän opi itse viihdyttämään itseään.
Paljon tehdään päivän mittaan; leikitään loru- ja kurkistusleikkejä sylissä vastakkain istuen sekä lattialla (viihtyy todella huonosti lattialla ylipäätään), ihan vaan jutellaan, tehdään kotitöitä niin että vauva on sitterissä katsomassa (sitterissäkään ei viihdy kuin hetken) tai kantoliinassa (ei viihdy liinassakaan kuin max. puoli tuntia). Käydään ulkona liinan kanssa, vaunuissa (yleensä nukahtaa) tai ihan vaan sylissä, ihmetellään kelloa ja kukkaa ja tauluja ja kaikenlaista, ihastellaan itseä peilin edessä, heilutellaan leluja kasvojen edessä ja pään yläpuolella. Joskus vaan istutaan sohvalla katsomassa telkkaria kun en jaksa 8-kiloista poikaa ihan koko päivää kannella ja alan olla poikki tuosta jatkuvasta viihdyttämisestä. Telkkarista koen tosi huonoa omaatuntoa, joten siitä ei tarvitse enää erikseen mainita. Välillä annan pojan tarkoituksella kitistä jonkin aikaa itsekseen, mutta kitinän yltyessä menen kyllä hänen luokseen. Itkettämään en lastani ala.
Mitä ihmettä voin vielä keksiä? Poika ei vielä käänny vaikka yritystä on ollut. Ymmärrän kyllä että on minun tehtäväni olla äitinä tuolle pienelle pojalle, mutta alan olla aika väsynyt tähän tilanteeseen. Mies tekee pitkiä päiviä töissä, eikä kummankaan sukua asu lähimaillakaan. Myöskään ystäviä ei asuinpaikkakunnallamme ole, koska olemme asuneet täällä vasta vähän aikaa. Käymme pojan kanssa kerran viikossa kerhossa, siellä on kyllä mukavan tuntuisia äitejä mutta en vielä ole tutustunut keneenkään paremmin.
Asuinpaikkakunnallamme ei ole paljon tekemistä (pieni paikka), ja ainoa automme on miehen käytössä. Mies kyllä auttaa kun on kotona, mutta kuten sanottu, työpäivät ovat pitkiä.
Haluaisinkin kuulla minkälaisia leikkejä/viihdykettä harrastelette suht samanikäisten vauvojenne kanssa? Ja kuinka olette saaneet vauvat etsimään itse viihdykettä?
Auttakaa epätoivoista..
Paljon tehdään päivän mittaan; leikitään loru- ja kurkistusleikkejä sylissä vastakkain istuen sekä lattialla (viihtyy todella huonosti lattialla ylipäätään), ihan vaan jutellaan, tehdään kotitöitä niin että vauva on sitterissä katsomassa (sitterissäkään ei viihdy kuin hetken) tai kantoliinassa (ei viihdy liinassakaan kuin max. puoli tuntia). Käydään ulkona liinan kanssa, vaunuissa (yleensä nukahtaa) tai ihan vaan sylissä, ihmetellään kelloa ja kukkaa ja tauluja ja kaikenlaista, ihastellaan itseä peilin edessä, heilutellaan leluja kasvojen edessä ja pään yläpuolella. Joskus vaan istutaan sohvalla katsomassa telkkaria kun en jaksa 8-kiloista poikaa ihan koko päivää kannella ja alan olla poikki tuosta jatkuvasta viihdyttämisestä. Telkkarista koen tosi huonoa omaatuntoa, joten siitä ei tarvitse enää erikseen mainita. Välillä annan pojan tarkoituksella kitistä jonkin aikaa itsekseen, mutta kitinän yltyessä menen kyllä hänen luokseen. Itkettämään en lastani ala.
Mitä ihmettä voin vielä keksiä? Poika ei vielä käänny vaikka yritystä on ollut. Ymmärrän kyllä että on minun tehtäväni olla äitinä tuolle pienelle pojalle, mutta alan olla aika väsynyt tähän tilanteeseen. Mies tekee pitkiä päiviä töissä, eikä kummankaan sukua asu lähimaillakaan. Myöskään ystäviä ei asuinpaikkakunnallamme ole, koska olemme asuneet täällä vasta vähän aikaa. Käymme pojan kanssa kerran viikossa kerhossa, siellä on kyllä mukavan tuntuisia äitejä mutta en vielä ole tutustunut keneenkään paremmin.
Asuinpaikkakunnallamme ei ole paljon tekemistä (pieni paikka), ja ainoa automme on miehen käytössä. Mies kyllä auttaa kun on kotona, mutta kuten sanottu, työpäivät ovat pitkiä.
Haluaisinkin kuulla minkälaisia leikkejä/viihdykettä harrastelette suht samanikäisten vauvojenne kanssa? Ja kuinka olette saaneet vauvat etsimään itse viihdykettä?
Auttakaa epätoivoista..