Vittu kun sitä voi inhota itseänsä, miten ihminen voi olla tälläinen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MariaS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Ja se että on jumalaista seksiä mutta ei muuta,usko pois, sen varaan ei voi rakentaa mitään.Se on pieni hetki kun koet itsesi hyvinvoivaksi ja se tunne häipyy heti kun mies sulkee oven perässään ja sitten iskee tyhjyys.Mä TIEDÄN,olen ihminen jolle seksi on äärettömän tärkeä osaa elämää.

Mä saan niin mielettömän tunteen ton miehen kanssa olemisesta, ja siitä seksistä. Eikä siis pelkästään siitä, vaan ihan tän ihmisen kanssa olemisesta. tunen itsenikin niin ehjäksi ja onnelliseksi ja tunnen olevani jotain ihan muuta kuin olen... Olen vahva ja kaunis ja sellainen mieletön mies pitää musta ja muutkin ihmiset näkee meidät yhdessä, nekin kuvittelee, ajattelee mun olevan jotain. Saan ihan mielettömän tunteen.

eli elät ns. haavemaailmassa sen toisen luona. elät elämää jota et voi oikeesti elää mutta jonkalaista haluaisit elää. hänen kanssaan voit olla kuka vaan, ei tarvi miettiä arkea eikä sitä mitä elämä oikeesti on, pakenet todellisuutta....

osuko ees lähelle?

Osut juuri oikeaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
marias sulla on mies ja lapsi ja aika aikuistua eikä leikkiä kotia ja käyttäytä ku teini!! mä en ymmärrä miten täällä jaellaan sympatiaa tollaselle joka pettää eikä edes kykene ajattelemaan miestään yhtään.

kirjoituksistasi päätellen voisit olla n.14v . ja tiedätkö että jos sä ratkaiset parisuhde ongelmia aina noin,ei sun parisuhteet tuu kestää. kannattasi mennä johonkin terapiaan. jättää se toinen mies. tai sitten jättää lapsi omalle isälleen,joka ilmeisestikkin on vastuuntuntoinen koska et siitä puolesta valita,niin jätä lapsi miehesi kasvatettavaksi ja elä sä sitä villiä nuoruutta jos et kykene muuhun.


Tiedän että parisuhdeongelmia ei ratkaista näin.
Ja niih, ikinä en lastani jättäisi.(Enkä ainakaan isälleen, koska se on vankilassa viruva persoonaallisuushäiriöinen täyspaska narkomaani.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja :
marias sulla on mies ja lapsi ja aika aikuistua eikä leikkiä kotia ja käyttäytä ku teini!! mä en ymmärrä miten täällä jaellaan sympatiaa tollaselle joka pettää eikä edes kykene ajattelemaan miestään yhtään.

kirjoituksistasi päätellen voisit olla n.14v . ja tiedätkö että jos sä ratkaiset parisuhde ongelmia aina noin,ei sun parisuhteet tuu kestää. kannattasi mennä johonkin terapiaan. jättää se toinen mies. tai sitten jättää lapsi omalle isälleen,joka ilmeisestikkin on vastuuntuntoinen koska et siitä puolesta valita,niin jätä lapsi miehesi kasvatettavaksi ja elä sä sitä villiä nuoruutta jos et kykene muuhun.


Tiedän että parisuhdeongelmia ei ratkaista näin.
Ja niih, ikinä en lastani jättäisi.(Enkä ainakaan isälleen, koska se on vankilassa viruva persoonaallisuushäiriöinen täyspaska narkomaani.)

Ja taas kun päästiin tähän kypsyys aiheeseen, niin kuten Kielletty tuolla sanoikin, tälläistä voisi tapahtua minkäikäiselle tahansa.
Ja jos mä villiä nuoruuttani eläisin,niin en mä sitä ihan näin tekisi.
 
Jos teille tulisi ero, niin mitä luulet, hoitaisiko tää sun nykyinen mies sun tyttöäsi edelleen välillä? Kun eikös kuitenkin pidä sitä "omana tyttönään", näin olen ainakin ymmärtänyt puheistasi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Jos teille tulisi ero, niin mitä luulet, hoitaisiko tää sun nykyinen mies sun tyttöäsi edelleen välillä? Kun eikös kuitenkin pidä sitä "omana tyttönään", näin olen ainakin ymmärtänyt puheistasi :)

Kyllä mä uskon että hoitaisi:) Mutta sitten on tämä järjetön pelko että entä jos ei kuitenkaan?..
 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Jos teille tulisi ero, niin mitä luulet, hoitaisiko tää sun nykyinen mies sun tyttöäsi edelleen välillä? Kun eikös kuitenkin pidä sitä "omana tyttönään", näin olen ainakin ymmärtänyt puheistasi :)

Kyllä mä uskon että hoitaisi:) Mutta sitten on tämä järjetön pelko että entä jos ei kuitenkaan?..

Onko sulla muuten tukiverkostoa (oma äiti, ystäviä jne) jotka vois välillä hoitaa tyttöä, jos jäätkin yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Jos teille tulisi ero, niin mitä luulet, hoitaisiko tää sun nykyinen mies sun tyttöäsi edelleen välillä? Kun eikös kuitenkin pidä sitä "omana tyttönään", näin olen ainakin ymmärtänyt puheistasi :)

Kyllä mä uskon että hoitaisi:) Mutta sitten on tämä järjetön pelko että entä jos ei kuitenkaan?..

Onko sulla muuten tukiverkostoa (oma äiti, ystäviä jne) jotka vois välillä hoitaa tyttöä, jos jäätkin yksin?


On mulla. Äiti auttaa aika paljonkin. Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja :
marias sulla on mies ja lapsi ja aika aikuistua eikä leikkiä kotia ja käyttäytä ku teini!! mä en ymmärrä miten täällä jaellaan sympatiaa tollaselle joka pettää eikä edes kykene ajattelemaan miestään yhtään.

kirjoituksistasi päätellen voisit olla n.14v . ja tiedätkö että jos sä ratkaiset parisuhde ongelmia aina noin,ei sun parisuhteet tuu kestää. kannattasi mennä johonkin terapiaan. jättää se toinen mies. tai sitten jättää lapsi omalle isälleen,joka ilmeisestikkin on vastuuntuntoinen koska et siitä puolesta valita,niin jätä lapsi miehesi kasvatettavaksi ja elä sä sitä villiä nuoruutta jos et kykene muuhun.


Tiedän että parisuhdeongelmia ei ratkaista näin.
Ja niih, ikinä en lastani jättäisi.(Enkä ainakaan isälleen, koska se on vankilassa viruva persoonaallisuushäiriöinen täyspaska narkomaani.)

Ja taas kun päästiin tähän kypsyys aiheeseen, niin kuten Kielletty tuolla sanoikin, tälläistä voisi tapahtua minkäikäiselle tahansa.
Ja jos mä villiä nuoruuttani eläisin,niin en mä sitä ihan näin tekisi.

No empä edes uskalla kysyä, miten sitten sitä villiä nuoruutta eläisit? Raskautumalla linnakundeille kenties.. En kadehdi osaasi, en.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja :
marias sulla on mies ja lapsi ja aika aikuistua eikä leikkiä kotia ja käyttäytä ku teini!! mä en ymmärrä miten täällä jaellaan sympatiaa tollaselle joka pettää eikä edes kykene ajattelemaan miestään yhtään.

kirjoituksistasi päätellen voisit olla n.14v . ja tiedätkö että jos sä ratkaiset parisuhde ongelmia aina noin,ei sun parisuhteet tuu kestää. kannattasi mennä johonkin terapiaan. jättää se toinen mies. tai sitten jättää lapsi omalle isälleen,joka ilmeisestikkin on vastuuntuntoinen koska et siitä puolesta valita,niin jätä lapsi miehesi kasvatettavaksi ja elä sä sitä villiä nuoruutta jos et kykene muuhun.


Tiedän että parisuhdeongelmia ei ratkaista näin.
Ja niih, ikinä en lastani jättäisi.(Enkä ainakaan isälleen, koska se on vankilassa viruva persoonaallisuushäiriöinen täyspaska narkomaani.)

Ja taas kun päästiin tähän kypsyys aiheeseen, niin kuten Kielletty tuolla sanoikin, tälläistä voisi tapahtua minkäikäiselle tahansa.
Ja jos mä villiä nuoruuttani eläisin,niin en mä sitä ihan näin tekisi.

No empä edes uskalla kysyä, miten sitten sitä villiä nuoruutta eläisit? Raskautumalla linnakundeille kenties.. En kadehdi osaasi, en.

Juuh, älä kysy kun en selitä. tiedät asioista vaan pienen riipaisun pinnalta. Mun villi nuoruus olisi ensinnäkin iloinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
sie tarviit terapiaa. ei tuosta muutoin tuu yhtikäs mitään.

Tän mä tiedostan jo itsekkin. Tuntuu vaan niin tyhmältä, kun välillä mun asiat on kuitenkin ihan hyvin ja olen onnellinen tietyissä tilanteissa.

Normaali ihminen on pääosin onnellinen ja onneton vain joskus. Kyllä sinä tarvitset apua noiden tunteittesi kanssa. Silloin kun hyväksyt itsesi niin muiden mielipiteillä ei ole enää niin suurta painoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
sie tarviit terapiaa. ei tuosta muutoin tuu yhtikäs mitään.

Tän mä tiedostan jo itsekkin. Tuntuu vaan niin tyhmältä, kun välillä mun asiat on kuitenkin ihan hyvin ja olen onnellinen tietyissä tilanteissa.

Normaali ihminen on pääosin onnellinen ja onneton vain joskus. Kyllä sinä tarvitset apua noiden tunteittesi kanssa. Silloin kun hyväksyt itsesi niin muiden mielipiteillä ei ole enää niin suurta painoa.

Olen jo aika pitkään tiedostanut avun tarpeen, kynnys hakea sitä on vaan niin suuri.

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy? :whistle: ;) :p

Niih, mistä?
Aivot on ihmisen täkein sukupuolielin.
Suurimmasta osasta suhteita voi löytyä se jumalainen seksiki, kun kumpikin hoitaa ensin päänsä ja oman itsetuntonsa kuntoon ja sitten puhutaan, puhutaan ja puhutaan ja vot! Lopulta voi puhua jo seksistäkin ja se että tuntee kumppanin perinjuurin tuo luottamusta ja uskallusta kokeilla vaikka mitä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.

Semmoinen pikkujuttu, että onnellinen ja tasapainoinen parisuhde ei ole mahdollinen, ennen kuin on itsenäistynyt ja pystyy elämään omillan. Kyllä onnistuu suhteessakin kasvaa siihen itsenäisyyteen, mutta se on oikein hitosti vaikeampaa, kun itsenäistyä ensin ja sitten alkaa miettiä sitä parisuhdetta...

 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.

Semmoinen pikkujuttu, että onnellinen ja tasapainoinen parisuhde ei ole mahdollinen, ennen kuin on itsenäistynyt ja pystyy elämään omillan. Kyllä onnistuu suhteessakin kasvaa siihen itsenäisyyteen, mutta se on oikein hitosti vaikeampaa, kun itsenäistyä ensin ja sitten alkaa miettiä sitä parisuhdetta...

Niih. Olisihan se toki mukavaa joskus elää ihan tavallisessa ja hyvässäkin parisuhteessa..

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Jos teille tulisi ero, niin mitä luulet, hoitaisiko tää sun nykyinen mies sun tyttöäsi edelleen välillä? Kun eikös kuitenkin pidä sitä "omana tyttönään", näin olen ainakin ymmärtänyt puheistasi :)

Kyllä mä uskon että hoitaisi:) Mutta sitten on tämä järjetön pelko että entä jos ei kuitenkaan?..

Onko sulla muuten tukiverkostoa (oma äiti, ystäviä jne) jotka vois välillä hoitaa tyttöä, jos jäätkin yksin?


On mulla. Äiti auttaa aika paljonkin. Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.


mie tiiän mitä sie tarkotat ja miltä tuo tuntuu. ja kuule, se tuntuu pahalta vaan tietyn aikaa, kyllä se ohi menee sitten ajallansa. mutta niin kauan ko sie roikut tässä kahen suhteen löyhässä hirressä niin sie et pääse eheyttämään omaa itsetuntoas ollenkaan.

mie tiiän niin helvetin hyvin että miltä tuo tuntuu. sie et uskokaan miten hyvin tiiän.... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiuku:
saman kokeneena suosittelen lämpimästi, että jätät tuon toisen miehen.

Mielummin mä jätän ton oma, sitten joskus.Tästä toisesta en halua enkä pysty luopumaan. Tää loppu sit kun hänestä siltä tuntuu.

ookko sie miettiny että miltä tuo siusta tuntuis? sitte jos tuo tapahtuis?

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Mä olen sotkenut kaiken niin pahasti.
Pettänyt poikaystävääni useamman kuukauden jo. Eikä se mua niin haittaa, mutta olen nyt ihan rakastunut tähän toiseen mieheen.
Nähdään about kerran kuussa ja ollaan muutaman kerran viikossa yhteydessä.
Mut meidän suhde perustuu aika lailla vaan seksiin. ja mä mietin sitä koko ajan!
mietin sitä mieletöntä miestä ja mieletöntä seksiä. Inhoan omaa elämääni, inhoan itseäni.
Tämä aloituskin on aika turha koska en edes tiedä miksi haluan tästä tänne purkautua.
Itkettää. Tää päivä on taas ihan pohjanoteeraus.

Voi v*tun meloni :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiuku:
saman kokeneena suosittelen lämpimästi, että jätät tuon toisen miehen.

Mielummin mä jätän ton oma, sitten joskus.Tästä toisesta en halua enkä pysty luopumaan. Tää loppu sit kun hänestä siltä tuntuu.

ookko sie miettiny että miltä tuo siusta tuntuis? sitte jos tuo tapahtuis?

Se tulee tuntumaan aivan hirveältä. En halua edes kuvitella tän "säädön" loppuvan. Tiedän kyllä sen olevan edessä joskus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.

Semmoinen pikkujuttu, että onnellinen ja tasapainoinen parisuhde ei ole mahdollinen, ennen kuin on itsenäistynyt ja pystyy elämään omillan. Kyllä onnistuu suhteessakin kasvaa siihen itsenäisyyteen, mutta se on oikein hitosti vaikeampaa, kun itsenäistyä ensin ja sitten alkaa miettiä sitä parisuhdetta...

Niih. Olisihan se toki mukavaa joskus elää ihan tavallisessa ja hyvässäkin parisuhteessa..

Jos löytää hyvän parisuhteen, niin toinen osapuoli auttaa eheytymään ja itsenäistymään. Mutta silti päävastuu on itsellä. Loppujen lopuksi kaikki juontuu lapsuudesta, jotkut ovat jo sieltä saaneet hyvät eväät elämälleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja MariaS:
Silti tuntuu että sekään ei riittäisi. Mä niin kaipaan toista ihmistä sinne kotiin.

Semmoinen pikkujuttu, että onnellinen ja tasapainoinen parisuhde ei ole mahdollinen, ennen kuin on itsenäistynyt ja pystyy elämään omillan. Kyllä onnistuu suhteessakin kasvaa siihen itsenäisyyteen, mutta se on oikein hitosti vaikeampaa, kun itsenäistyä ensin ja sitten alkaa miettiä sitä parisuhdetta...

Niih. Olisihan se toki mukavaa joskus elää ihan tavallisessa ja hyvässäkin parisuhteessa..

Jos löytää hyvän parisuhteen, niin toinen osapuoli auttaa eheytymään ja itsenäistymään. Mutta silti päävastuu on itsellä. Loppujen lopuksi kaikki juontuu lapsuudesta, jotkut ovat jo sieltä saaneet hyvät eväät elämälleen.

Sitä on itse niin vaikea sanoa, että onko lapsuudesta saanut hyvät eväät elämälleen. Toki musta itsestä tuntuu siltä, mutta tiedä sitten..
 

Yhteistyössä