Voi ahdistus

[Buda]

Miehen kaksi lasta tulee taas tänään meille viideksi päiväksi. Ja voi että, kun ahdistaa... Tuntuu että justhan ne oli, vaikka ovat joka toinen viikko viisi päivää. Mutta ne ajat kun olemme kaksin menee niin nopeasti ja ne ajat kun muksutkin ovat matelevat :/

Taas on jääkaappi miehen toimesta täynnä lapsille sopivaa ruokaa, kuten vanukkaita, nakkeja, limsaa, jne. Ja koko elämä pyörii muksujen ympärille; millon ne haluaa mitäkin, ja millon niitä tarvii kuskata mihinkin harrastukseen, ja millon niiden kanssa pitää pelata ja leikkiä mitäkin... Ja jos ei muuta niin niitä tarvii vaan koko ajan katsella ja kuunnella. Pääasia että ne huomataan 24 h vuorokaudessa... Pläääh!! EVVK.

 

[nasu]

Sama vika rahikaisella. Miehen lapset tuleva tänään ja ottaa jo etukäteen ohimoon. Elättelin jo hetken toivetta, josko he eivät tulisikaan ja saisimme olla ydinperheen kanssa koolla. Ikävää, mutta totta tämä tuntemus. En voi mitään, etten voi toisten lasta rakastaa niin kuin omaani. En itsekään vaatisi, jos eron tulles ja uuden löytäisin, niin tämän uuden pitäisi rakastaa minun lastani kuin hänen omaansa. Eihän toisen lapsi ole millään muotoa minua, En minä ole heitä adoptoinnut. Tulen toimeen ja se riittää. Mieheni ei ymmärrä, ettei kaikki muut rakasta hänen lapsiaan kuin hän. Vaatii että pyydän heitä mukaan kun lähden esim käymään kaupassa tai keveitteni luona. Oman lapseni voin ottaa mukaan ja mielelläni sen teenkin, mutta en minä näe mitään syytä miksi minun pitäisi ottaa mieheni muksut mukaan silloin kun ne ovat meillä käymässä

 

[taustalla]

Voi juma teitä ilkeitä äitipuolia!! Onneksi minun lapsellani ei ole noin ilkeää äitipuolta. Pystymme tulemaan toimeen keskenämme ja sopimaan lapsen kasvatuksesta ja säännöistä kaikki yhdessä (minä, nykyinen mieheni, ex ja hänen avokkinsa).

Sääliksi käy näitä lapsia jos aikuiset ihmiset eivät osaa laittaa omia tunteitaan hetkeksi syrjään..Todennäköisesti olette ängenneet edellisten liitojen väliin ja nyt sitten harmittaa.

 

[eräs]

muista että lapset kasvavat ja koitaa aika jollin he menevät omia menojaan ja tuskin he teillä sitten muutenkaan ehtivät olla. tsemppiä vaan, kyllä se siitä! Ajattele että mailmassa on paljon kauheampiakin asioita....

 

[äiteex2]

Itse en ole äitipuoli, että ehkä turhan helppo arvostella, mutta minäkään en ymmärrä mikä tässä nyt on niin vaikeaa.
Tuntuu, että jatkuvasti saa lukea näitä "vihaan exäni lapsia"-ketjuja.
Paljon on miehiä jotka lähtevät yksinhuoltajan matkaan ja sitten jonkunajan kuluttua luikkivat häntä koipien välissä karkuun kun ei isinä olo vieraan lapselle olekkaan niin helppoa. Kyllä näitä miehiä haukutaan!
Onko asian hahmottaminen vaikeampaa jos kysymyksessä on nainen joka lyö hynttyyt yhteen etäisän kanssa. Samalla tavalla totuus on se, että miehellä on lapsia! Joko siihen on sopeuduttava tai sitten luikittava karkuun. Mielestäni kaksi vaihtoehtoa! Vaihtoehto EI kuitenkaan voi olla se, että lapsi kärsii! Kuitenkin lapsi vaistoaa jos ei ole hyväksytty ja tilanne ole tasa-arvoinen muiden lasten kanssa.
Ei kai sitä ihan voi samalla tavalla toisen lasta rakastaa kuin omaansa, ei kai sellaista tarvitse odottaakkaan. Mutta se että, lapset oikein ahdistaa..Voi surku!!
Ja kyllä minun mielestä toisen lapset jollain tavalla adoptoi mennessään yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia. Tämä on valinta joka on mietittävä harkitessa suhdetta toisen kanssa, asui lapset tällä ihmisellä tai jossain muualla. Ehkä se on sitten vaikeampi hahmottaa koska lapset vain käy etä vanhemmalla välillä.
Mutta voimia tosiasioihin sopeutumiseen teille äitipuolet!

 

[taustalla]

Näin ei saisi vaikuttaa mutta minulla ainakin lapsen äidin käytös minua kohtaan vaikuttaa tunteisiini lasta kohtaan. valittettavaa mutta totta.

 

[Kiiks]

Hyvä kun puratte tänne - jospa sitten jaksaisi lasten kanssa vähän paremmin. Ei se toisen lapsien sietäminen mitää helppoa ole, ei ainkaan silloin kun koko perheen elämä on muutettava toisenlaiseksi, kun lapset tulevat. Mutta se on kyllä jonkun muun kuin lasten vika ja luulisi että asialle voisi tehdä jotakin! Tuntuu, että turhan usein odotetaan etäisien uusien puolisoiden katoavan maan alle kun lapset tulevat tai ottavan täyden äidin roolin. Ei, ei mun mielestä sen niin kuulu mennä! Lapsilla on oma äiti, joka toivottavasti huolehtii sen tehtävän ja isän uusi puoliso voi parhaimmillaan olla yksi tärkeä aikuinen, jonka koti on myös hänen kotinsa myös silloin kun lapsia on paikalla. Isälle kuuluu paljon vastuuta siitä kuinka yhteiset ajat sujuvat.

En ihan tajua sitäkään, että isä ostaa kaapin täyteen lapsille sopivaa ruokaa??? Eikös lapset syö ihan tavallista sapuskaa?
Tokihan lapset on huomioitava 24h/vrk on ne sitten omia tai ei. Mutta senkin voi tehdä eri tavoin. Eikös ydinperheessäkin vanhemmat yritä esim. iltaisin hengähtää hetken kahden??? Mikä ydinperhe toimii täysin lasten ehdoilla ja pysyy kasassa???? Eiköhän se ole yhteisprojekti ja samaa on mun mielestä oikeus vaatia kaikilla osapuolilla uusperheessäkin.

Eiköhän sun alkuperäinen kannata ottaa asia miehesi kanssa puheeksi ja yrittäkää löytää sellainen järjestys, että voitte kaikki edes jotenkin hyvin nekin ajat kun olette kaikkine lapsineen. Itse kannattaa yrittää (ja vaikeaa taatusti on) unohtaa katkeruudet jo pieleen menneistä asioista ja kaikki tyhmyydet ja inhottavuudet mitä mahdollisesti lasten äiti on aiheuttnut. Se tuskin lasten haitaksi on - väittäisin että pidemmän päälle kaikkien parhaaksi.

 

[seheraza]

Hiukan samoilla linjoilla kuin Kiiks...Ei kuulosta kovin hyvältä, jos KAIKKI pyörii muualta tulevien lasten ympärillä. Eikö heidän pitäisi sopeutua ydinperheeseen, eikä niin, että ydinperhe yrittää sopeutua heidän tuloonsa? Eihän tämä voi onnistua, jos tulijoita kohdellaan kuin vieraita = tarjotaan "lapsille sopivia ruokia" jne. En silti usko, että tässä mistään "ilkeistä äitipuolista" on kyse. :\|

 

[äiteex2]

Eiköhän lapselle parasta ole normaalin kodin tarjoaminen myös etäperheessä kaikista paras vaihtoehto. Tosin kasvatuksellisista säännöistä on pitänyt varmaan neuvotella yhteisiä linjoja. Ikävää olisi jos kotona esim. ei saa katsoa joitain ohjelmia, mutta etäkodissa ei välitetä tai kotona ei saa kiroilla, mutta etäkodissa saa jne..(en väitä, että edellä kirjoittaneilla näin olisi). Kokemuksesta voin sanoa, että välejä huonontaa se jos kasvatus vesitetään aina joka toinen vk.loppu ja sekaisin siitä menee lapsikin.
Usein kuulee just, että isällä saa jonkinlaista erityiskohtelua. Käydään tivolissa, syödään hamppareita, valvotaan myöhään jne. hetken päästä ihmetellään kun lapsi on vaativa ja ei tyydykkään vähään, alkaa kiukutella ja on hankala.
Eli siis ei erityiskohtelua, mutta yhteisillä pelisäännöillä ihan lapsen takia!

 

[nasu]

"kamalia äitipuolia"-vastaukset voitte tuupata sinne minne ei aurinko paista. Ei kyse todellakaan ole inhottavista äitipuolista : eivät he kiusaa lapsia, eivät he näytä ette te kuulu tänne jne. Kyse on vain minun & muiden tuntemuksista etämieheni lapsia kohtaan.
Aiemmin lapsettomana ei todellakaan voinut käsittää mitä mieheni odotti minulta kun hänen lapsensa ovat meillä käymässä. On asioita, joita on opittava kantapään kautta. Asiat ovat huomattavasti parantuneet ja minunkin sietokyky näitä mukuloita kohtaa on kasvanut. Mutta mieheni odottaa minun olevan yhtä kiinnostunut lapsista kun hän on. Esimerkiksi hän ei yleensä ota lapsiaan ollenkaan puheeksi ,vaan minun täytyy hoksata kysyä häneltä, että mitäköhän heille nykyisin kuuluu. Sekä ottaa heidän samalla tavalla huomioon kuin omat lapsemme. Ne eivät ole minun lapsia. Heillä on jo isä ja äiti joka heitä rakastaa. Se riittää.
Kiitos asiallisista vastauksista. Niissä oli ohjeita ja neuvoja vastaaviin tapauksiin. En halua tietoisesti olla ilkeä mieheni lapsille silloin kun he ovat käymässä täällä, mutta kun en välitä heistä, on vaikea olla kokoajan yhdessä. Tarvitsen oman aikaa omien lapsieni kanssa

 

[anu]

\

Miehen kaksi lasta tulee taas tänään meille viideksi päiväksi. Ja voi että, kun ahdistaa... Tuntuu että justhan ne oli, vaikka ovat joka toinen viikko viisi päivää. Mutta ne ajat kun olemme kaksin menee niin nopeasti ja ne ajat kun muksutkin ovat matelevat :/

Taas on jääkaappi miehen toimesta täynnä lapsille sopivaa ruokaa, kuten vanukkaita, nakkeja, limsaa, jne. Ja koko elämä pyörii muksujen ympärille; millon ne haluaa mitäkin, ja millon niitä tarvii kuskata mihinkin harrastukseen, ja millon niiden kanssa pitää pelata ja leikkiä mitäkin... Ja jos ei muuta niin niitä tarvii vaan koko ajan katsella ja kuunnella. Pääasia että ne huomataan 24 h vuorokaudessa... Pläääh!! EVVK.

Pystytkö olemaan lasten kanssa oma itsesi niin ettei tarvitse esittää heistä mitenkään erityisen kiinnostunutta olevaa??? Jos tuntuu ahdistavalta niin sitten tuntuu, mutta eihän se kuitenkaan ole niiden lasten vika.Vai?Ehkä ei kannata yrittää liikaa vaan elää niin kuin ennenkin, yhdessä lasten kanssa.Ehkä se on juuri "joka-toinen-viikko-huoltajien" ongelma että lasten paikalla ollessa yrittää hieman liikaa ja sitten siihen väsyy.Toki olisi suotavaa jos kohtelisit lapsia kuitenkin reilusti, hyväksyvästi.Lapset kun usein ottavat irti sen minkä saavat-myös vanhempien huomion. Eihän sinun kai heitä tarvitse rakastaa muttei se tarkoita että heitä pitäisi kohdella huonosti tms.

 

[aada]

me olemme olleet uusperhe jo 10 vuotta. Miehellä on kolme lasta edellisestä liitosta joista vanhin asuu meillä. Myös yhteisiä lapsia on kaksi sekä minun aikuiset lapset jotka ovat jo mailmalla monta vuotta.
mieheni lapset ovat olleet osa meidän perhettä ja kuuluvat hyvin kiinteästi perheeseen. On yhdessä koettu ilot ja surut, on ollut vastoinkäymistä ja paljon , paljon iloakin, hauskoja yhteisiä hetkiä. Tämän kaiken rakentaminen on alkanut hitaasti, kaikki paikkojaan etsien. vaikeaakin oli alussa. tiesin sen että kaikki ei tapahdu hetkessä, vaan ajan kuluessa. tiesin kun mieheni kanssa naimisiin menin että lapset kuuluvat samaan kauppaan.. olen rakentanut heihin hyvän ja luottamuksellisen suhteen. Olen " varaäiti" joka räpätttää, komentaa, neuvoo, välillä pidetään hauskaa ja jutellaan.. ihan arkipäiväistä touhua, olen oma itseni en esitä mitään sanon jos on sanottavaa ja olen pahalla päällä jos kiukuttaa ja iloitesen kun on sen aika ja nauran , hulluttelen kun on sellainen hetki. Mieheni tukee minua. Joskus olen ollut väsynyt ottamaan lapsia viikonlopuksi , mutta kun he ovat tulleet viikonloppu on yleensä ollut erittäin kiva ja perhekeskeinen. Nyt lapset ovat kasvaneet isoiksi, miehen nuorin lapsi käy useammin, keskimmäinen ei enään niinkään( 17v jolla omia menoja) ja meillä asuva on armeijassa.( erittäin mukava poika muuten) vaikka välit lasten äitiin eivät kummoiset ole, arvostan häntä lasten äitinä ja en koskaan moiti häntä lasten kuulen. Minusta on tärkeää että lapsilla on hyvä suhde vanhempiinsa, molempiin. sekä kaikkiin sisaruksiin. Alussa oli todellakin sopeutumis vaikeuksia itse kullakin, mutta aikuinen pitää olla ja katsoa ihan avoimin silmin eteenpäin ja pitää olla se suuri sydän. Minulle tämä perhe merkitsee rikkautta ja suurta rakkautta. Kaikki lapset ovat hyvin tärkeitä, kyllä heitä ajattelee aina.
aika on suuri apu, mutta pitää olla kärsiväällinen ja positiivinen.
Hyvää syksyä kaikille uusperheille. Hitaasti hyvä tulee!
tähän lisään vielä että itsestä ja omasta suhtautumisesta on kaikki hyvin paljon kiinni!

 

[äiteex2]

Täytyy myöntää, että siinä mielessä voin koittaa "eläytyä" näihin ongelmiin, että hieman saman tyyppistä pään vaivaa tuottaa etäviikonloput myös lähiperheelle. Monesti olen kironnut, että voikun olis lapsi ihan vaan kotosalla jatkuvasti. Rasittavaa järjestellä kaikkien menoja viikonloppujen mukaan, tulla kesken kesälomareissun lasta tuomaan isälleen, selittää pettyneelle lapselle miksi ei pääse jollekkin synttäreille tai miksi vk.loppuun tuli yllätys muutos jne. Puhumattakaan meidän tapauksessa siitä, että jatkuvasti saa koittaa hioa näitä "yhteisiä"kasvatuslinjoja ilman kovin hyvää tulosta. Isän linjoista lipsumisia selvitellään sitten viikkotolkulla meillä kotona. Helpompaa tosiaan olisi jos voitaisiin vaan elää tätä meidän arkea päivästä toiseen ja viikosta toiseen.
Kuitenkin lapsi rakastaa isäänsä ja tämä on hänelle tärkeä ihminen joten siis muita mahdollisuuksia ei ole kuin sopeutua tilanteeseen. Tätä tää nyt on eikä muuta voi!

 

[Buda]

Hyvää keskustelua..
Hieman hymyilyttää tosiaan nämä "paha äitipuoli" kommentit. =) Eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat. Kuten "Nasu" sanoi, ei ole kyse siitä että me äitipuolet alettaisiin ahdistukseemme kiusata lapsia ja sättiä heitä.. ei ollenkaan, päin vastoin. Yritämme ymmärtää ja purra hammasta ettei kaikkia totuuksia sanoisi ääneen. Niin juuri, totuuksia! Yleensä ns. ulkopuolinen näkee asiat totuudenmukaisempina, kuin esim rakkauden tunteesta sokeat äidit ja isät. Lasten vanhemmat yleensä pitävät omia lapsiaan niin ihmeellisinä ja erikoislaatuisina, etteivät voi ymmärtää että muiden mielestä ne ovat ihan samanlaisia penskoja kuin muidenkin. Samanlaisia kitiseviä, renkuvia, riehuvia, jankuttavia, jne. Toki välillä oikein suloisiakin.
Jaksatteko te äiti-ihmiset kestää muiden lapsia monta vuorokautta peräkkäin? Jaksatteko ymmärtää ja sopeutua heidän tapoihin niin ettei tee mieli sanoa karvaitakin totuuksia sekä lapsille että heidän vanhemmille?
Äitipuolen rooli ei ole ollenkaan yhtä selkeä kuin äidin; ei äitipuolella ole oikeutta puuttua kasvatusasioihin, esim. käytöstapoihin, ruokavalioon, jne. Jos hän puuttuu, hän samalla arvostelee toisen lapsia ja myös vanhempia. ja siitä saa helposti sodan aikaseksi. Eikös vaan? Mutta silti hänen on elettävä lasten kanssa osan ajasta, hänen on kestettävä vikimiset, ruokanirsoilut, siivottomuudet, jne. Ja vaikka hän niihin puuttuisikin, ei sillä yleensä ole paljoa merkitystä koska päätöksen tekee oikeat biologiset vanhemmat, yleensä enemmän vielä äiti. Äiti voi kyllä puuttu lapsensa ruokavalioon, sivoamistottumuksiin jne. Sehän on ihan luonnollistakin, mutta äitipuoli on helposti se "paha äitipuoli" jos sanoo pahasti lapsista.

Äiditkin voisivat joskus avata silmiään ja miettiä että ehkei kyse olekaan "pahoista äitipuolista" vaan ekä heidän pienet kullanmurusensa ei olekaan niin ihania kuin hän itse niistä ajattelee. Jos et olisi niiden äiti, kestäisitkö itse niitä usean vuorokauden putkeen ja säännöllisesti loppu elämäsi. Luonnon antan äiti-lapsi side on todella ihmeellinen; se sokeuttaa monelta monelta asialta.

 

[Oili2003]

Hiukan ihmettelen Budan kirjoitusta että ei äitipuoli voi puuttua lasten ruokatottumuksiin, kotiaskareisiin jne. Eihän se todellakaan näin pidä olla. Meidän perheeseen kuuluu minun lisäksi mieheni sekä hänen kolme lastaan. Yhteisiä lapsia ei ole. Mieheni lapset ovat meillä joka toisen viikon ja joka toisen viikon äitinsä luona. Kyllä minä katson että tehtäväni äitipuolena on kasvattaa lapsia parhaaksi katsomallani tavalla yhtenä aikuisena isän ja äidin lisäksi. Kyllähän siinä vähemmänkin huonolla äitipuolella pälli leviää jos kotiin säntää poikalauma joiden tekemisiin ei ole puuttumista. Meillä noudatetaan meidän perheen sääntöjä ja toisessa kotona noudatetaan toisen kodin sääntöjä. Meidän kotona minä olen perheen äiti, vaikkei lapset olekaan synnyttämiäni. Uskon että pystyn omalta osaltani antamaan lisää elämän eväitä näille lapsille. Ehkä sellaisiakin joita ei välttämättä omalta isältä ja äitiltääni. Uusperhe voi olla meille kaikille myös rikkaus, niin lapsille kuin vanhemmillekin.

 

[äiteex2]

Uskon ettei äitipuolen rooli ole lainkaan helppo, sitä en kai ole väittänytkään. Silti olen sitä mieltä, että se on järjestely johon on totuttava ja sen toimimista on kovalla työllä hiottava. "Hiomistyöstä" ei saisi äitipuolikaan vain livistää, lapsen vuoksi homma olisi saatava toimimaan niin, että kaikilla on suht mukavaa. Jos etälapsen kotiin tulo ihan ahdistaa kyllä sen varmaan lapsikin huomaa. Tai jos perheen äiti kohtelee omia lapsia eritavoin ja jättää isänhoidettavaksi oman lapsensa niin kyllä sekin luo eriarvoisuutta.
Oilin kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että kyllä mielestäni etäperheen äidinkin tehtävä on kasvatustyö niinä vk.loppuina kunlapsi siellä on. Säännöt tietty täytyy olla yhdessä lähiperheen kanssa sovittuja, mutta se on juuri sitä hiomista. Asioitten sopiminen voi olla vaikeaa jos välit lähiperheeseen ei ole ne parhaat, mutta ei saisi livistää eikä antaa periksi. Toki täytyy olla valmis tekemään kompromisseja niinkuin elämässä ylipäätään. Tämä voi varmasti viedä vuosiakin, mutta eiköhän ole kaikkien parhaaksi. Täytyy kai olla valmis riitelemäänkin jotta yhteiset linjat löytyisivät. Tarkoitan esim. sitä, että tottakai äitipuolella on oikeus komentaa lasta jne..

Pahaäitipuoli käsite on kyllä melko leimaava ja itse en sitä ainakaan käytä, mutta joku voi kyllä sitä kyynistyä käyttämään kun lukee näitä viestiketjuja välillä. Lukekaa esim. JOS.. aloituksella oleva ketju tältä palstalta.

 

[Buda]

Hei, on hienoa kuulla että homma voi toimia noinkin hyvin. Tuossa tarvitaan fiksuja aikuisia; fiksut biologiset vanhemmat, jotka tiedostavat asemasi äitipuolena ja arvostavat sitä. Tilanteessanne on ehkä se ero että aika on puolet ja puolet.
Kun lapset ovat enemmän äidillään, niin tapoja ja kasvatusta on vaikeampi muuttaa siksi pienemmäksi ajaksi kun ovat isällään.
Lisäksi jos kysessä on ns. "curling"-vanhemmat, ei tilanteesta meinaa tulla yhtään mitään; "meidän kullanmurujen ei tarvitse syödä vihanneksia josseivat halua, meidän pienokaiset saavat itse valita ruokansa, meidän lapset saavat leikkiä ja mekastaa missä haluaa... ja muut toimikoot sen mukaan". Sano siinä sitten äitipuolena oma sanasi, kun sillä ei juridisestikaan ole mitään merkitystä.

 

[Buda]

\

Hei, on hienoa kuulla että homma voi toimia noinkin hyvin. Tuossa tarvitaan fiksuja aikuisia; fiksut biologiset vanhemmat, jotka tiedostavat asemasi äitipuolena ja arvostavat sitä. Tilanteessanne on ehkä se ero että aika on puolet ja puolet.
Kun lapset ovat enemmän äidillään, niin tapoja ja kasvatusta on vaikeampi muuttaa siksi pienemmäksi ajaksi kun ovat isällään.
Lisäksi jos kysessä on ns. "curling"-vanhemmat, ei tilanteesta meinaa tulla yhtään mitään; "meidän kullanmurujen ei tarvitse syödä vihanneksia josseivat halua, meidän pienokaiset saavat itse valita ruokansa, meidän lapset saavat leikkiä ja mekastaa missä haluaa... ja muut toimikoot sen mukaan". Sano siinä sitten äitipuolena oma sanasi, kun sillä ei juridisestikaan ole mitään merkitystä.

NIIN, TÄMÄ OLI VASTAUS OILIN KIRJOITUKSEEN.

 

[uusäippä]

Aika samalta kuulostaa Buda tää meidän perheen tilanne. Just tota nakit ja naminamit kun etälapset tulee viikonloppua viettämään. Ja allekirjoitan myös tämän: äiti ja isi on melko "ruusunpunaiset linssit" silmillä kun lastensa käytöstä katselee. Onpa todella mukava lukea täällä näitä juttuja ja tietää ettei oma tilanne ole ainoa laatuaan. Joskus on tuntunut että hulluksi tulee, kun on noita pahimpia tilanteita ollut päällä.
Täällä on myös niin helppo sättiä '"pahoja äitipuolia" joopa joo varsinkin sellaiset joilla ei ole samanlaista tilannetta. Aika vaikea oli minunkin kuvitella eläväni tällaisessa tilanteessa. Aina sitä kuvittelin että järkevä aikuinen ihminen lapset kuriin saa mutta...ei se käytännössä ole niin yksinkertaista. On kaksi perhettä ja erilaiset arvot + kasvatustyylit. Toki perus käytöstavat kuvittelisi olevan kaikilla samat (tassa kohtaa suuri MUTTA) eipä vaan ole kaikki niin itsestään selvää. Voimia jaksamiseen kaikille uusperheille.

 

[äiteex2]

Kuten jo aikaisemmin kerroin en ole äitipuoli enkä siksi ehkä paras ottamaan kantaa. Meillä asioiden sopimiset eivät ole aina helppoja etäisän perheen kanssa ja aina ei olla oltu "aikuisia fiksuja ihmisiä" (alussa). Ollaan käyty asioita setvimässä lastenvalvojalla ja perheneuvolassakin.
Saatan olla jotenkin itsepäinen tapaus, mutta minulle mieleen tulee, että eikö rakentavampaa olisi nostaa kissa pöydälle kuin se, että aina ahdistuksella odottaa tulevaa vk.loppuvierailua. Ensimmäisenä ehkä voisi olla aiheellista neuvotella asioista miehen kanssa. Eikai tarkoitus ole, että äitipuoli "haastaa" äidin periaatteelliseen keskusteluun kasvatuksesta ja samalla kyseenalaistaa ehkä hänen kasvatuslinjat. Vähemmälläkin saa sodan pystyyn. Parasta olisi varmaan yhdessä miehen kanssa ottaa asiat esille.
Jos mies on kotona sitä mieltä, että lähilastensa tulee syödä kasviksia miksi hän ei olisi sitä mieltä, että etälastensakin tulisi. En ymmärrä!
Oikea äitikään tuskin voi väittää, että kasvisten syönti olisi pahaksi lapselle tai lapsen rääkkäystä.
Tai jääkaappi täynnä vanukkaita ja viikonloppupyörii vain etälapsen ympärillä..Anteeksi nyt, toivottavasti en loukkaa, mutta kuulostaa siltä, että ongelma joka tulisi selvittää on silloin etäperheen kotona. Tuskin sentään lähiäiti on vaatinut, että jääkaappi pitää sitten pullottaa herkkuja kun lapsi tulee. Onko yhteisten lasten kasvatuslinjat kuitenkin selvillä, siis isän uuden perheen sisällä? Jos on eikö isä halua soveltaa niitä myös etä lapsiinsa?
Tietenkin päävastuu kasvatuslinjoista on biologisella äidillä, hän kantaa vastuun arjesta pääasiassa. Jos äidillä on tiukemmat säännöt onkai etä perheen tehtävä komppromisseja jottei lähikotona mene systeemit arjessa sekaisin. Mutta ei kai hemmotteluun voi pidä ryhtyä! Eikä käytöstapojen vaatiminen ja terveellisten elämäntapojen vaatiminen ole lapsen kaltoin kohtelua, kyllä niitä pitää voida vaatia.

En koita väittää, että tämä kaikki olisi helppoa, mutta eikö tosiaan pitkällä tähtäimellä asioiden "riitauttaminenkin" yhteisten linjojen löytämiseksi ole parempi kuin odotella aina ahdistuksella tulevaa vk.loppua. Ei saisi antaa periksi tai sitten voi syyttää vain itseään (antaa periksi ei sama kuin tehdä kompromisseja). Miehellä tässä kaikessa on tietenkin iso rooli.

 

[uusäippä]

Anteeks mutta kun tuota itsekin toteat että et ole paras ottamaan kantaa kun et ole uusäiti, niin ihmettelen suuresti että MIKSI otat sitte kantaa???

 

[äiteex2]

Kai sitä saa muutkin ottaa kantaa kuin ne jotka on parhaita ottaa kantaa?
Eikä tämä niin vieras asia minullekkaan ole kun uusioperhe olemme mekin, paljon äitipuolia kuuluu ystäviin ja itse olen eroperheen lapsi.
Henk.koht. asia kiinnostaa tietty siksi, että joka toinen vk.loppu lähetän lapseni yhden äitipuolen luokse. Oikeastaan vasta joku aika sitten kunnolla tajusin, kuinka negatiivisia tunteita joillain äitipuolilla voi olla lasta kohtaan. Jotkut jopa purkavat sitä lapseen ja näillä keskustelupalstoilla uskaltavat sen myöntää, mutta siis vain JOTKUT. Tälläinen taatusti pelottaa jokaista biologista äitiä joka lapsensa etäperheeseen lähettää. Siksi myös tälläiset jutut minä huomaan.

 

[äiteex2]

Pakko tulla selventämään, että siis JOTKUT tuntee negatiivisesti ja JOTKUT purkaa lapseen. Ei siis niin, että kaikki tuntee negatiivisesti ja purkaa lapseen, mutta JOTKUT vaan uskaltaa tunnustaa. Ettei tuu väärinkäsityksiä..

 

[Vieras2]

\

Voi juma teitä ilkeitä äitipuolia!! Onneksi minun lapsellani ei ole noin ilkeää äitipuolta. Pystymme tulemaan toimeen keskenämme ja sopimaan lapsen kasvatuksesta ja säännöistä kaikki yhdessä (minä, nykyinen mieheni, ex ja hänen avokkinsa).

Sääliksi käy näitä lapsia jos aikuiset ihmiset eivät osaa laittaa omia tunteitaan hetkeksi syrjään..Todennäköisesti olette ängenneet edellisten liitojen väliin ja nyt sitten harmittaa.

Eikö ole hyvä että on joku paikka missä purkaa salaisinpia tuntojaankin????
Kyllä varmasti sinuakin välillä ketuttaa...Veikkaanpa että valehtelet jos muuta väität!!! :kieh:

 

[Ninnu]

\

Hyvää keskustelua..
Hieman hymyilyttää tosiaan nämä "paha äitipuoli" kommentit. =) Eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat. Kuten "Nasu" sanoi, ei ole kyse siitä että me äitipuolet alettaisiin ahdistukseemme kiusata lapsia ja sättiä heitä.. ei ollenkaan, päin vastoin. Yritämme ymmärtää ja purra hammasta ettei kaikkia totuuksia sanoisi ääneen. Niin juuri, totuuksia! Yleensä ns. ulkopuolinen näkee asiat totuudenmukaisempina, kuin esim rakkauden tunteesta sokeat äidit ja isät. Lasten vanhemmat yleensä pitävät omia lapsiaan niin ihmeellisinä ja erikoislaatuisina, etteivät voi ymmärtää että muiden mielestä ne ovat ihan samanlaisia penskoja kuin muidenkin. Samanlaisia kitiseviä, renkuvia, riehuvia, jankuttavia, jne. Toki välillä oikein suloisiakin.
Jaksatteko te äiti-ihmiset kestää muiden lapsia monta vuorokautta peräkkäin? Jaksatteko ymmärtää ja sopeutua heidän tapoihin niin ettei tee mieli sanoa karvaitakin totuuksia sekä lapsille että heidän vanhemmille?
Äitipuolen rooli ei ole ollenkaan yhtä selkeä kuin äidin; ei äitipuolella ole oikeutta puuttua kasvatusasioihin, esim. käytöstapoihin, ruokavalioon, jne. Jos hän puuttuu, hän samalla arvostelee toisen lapsia ja myös vanhempia. ja siitä saa helposti sodan aikaseksi. Eikös vaan? Mutta silti hänen on elettävä lasten kanssa osan ajasta, hänen on kestettävä vikimiset, ruokanirsoilut, siivottomuudet, jne. Ja vaikka hän niihin puuttuisikin, ei sillä yleensä ole paljoa merkitystä koska päätöksen tekee oikeat biologiset vanhemmat, yleensä enemmän vielä äiti. Äiti voi kyllä puuttu lapsensa ruokavalioon, sivoamistottumuksiin jne. Sehän on ihan luonnollistakin, mutta äitipuoli on helposti se "paha äitipuoli" jos sanoo pahasti lapsista.

Äiditkin voisivat joskus avata silmiään ja miettiä että ehkei kyse olekaan "pahoista äitipuolista" vaan ekä heidän pienet kullanmurusensa ei olekaan niin ihania kuin hän itse niistä ajattelee. Jos et olisi niiden äiti, kestäisitkö itse niitä usean vuorokauden putkeen ja säännöllisesti loppu elämäsi. Luonnon antan äiti-lapsi side on todella ihmeellinen; se sokeuttaa monelta monelta asialta.

Niinpä!Moni äiti voisi nyt tuntea pistoksen sydämmessään ajatellessaan kestisikö uhmaikäistä/murrosikäistä/Muuten oikuttelevaa lasta noin hyvin ilman kunnon verisidettä?Monesti sivullinen näkee asiat paremmin...anteeks vaan!!!