Hän siis aloitti vuoden vaihteessa hoidon, kun mä palasin työelämään ja alku oli todella hankala. Siis lähinnä mulla, eli itketti, ahdisti ja vaikka mitä. Pikku hiljaa on kuitenkin alkanut menä paremmin, siis oon itsekin sopeutunut tähän uuteen elämänvaiheeseen kun oon huomannut, että lapsi viihtyy hoidossa ihan hyvin ja mikä parasta niin hoitopaikka tuntuu oikein mukavalta paikalta.
Mutta nyt taas tänään onkin ollut niin hirveä ikävä poikaa että... ihan kamala olla töissä, kun kaikista mieluiten olis pienen murun kanssa kotona, tekemässä palapelejä, silittämässä ja nukuttamasa päiväunille jne. :heart: :'(
Kai sitä eroahdistusta siis voi äidilläkin olla.
Mutta nyt taas tänään onkin ollut niin hirveä ikävä poikaa että... ihan kamala olla töissä, kun kaikista mieluiten olis pienen murun kanssa kotona, tekemässä palapelejä, silittämässä ja nukuttamasa päiväunille jne. :heart: :'(
Kai sitä eroahdistusta siis voi äidilläkin olla.
