Voi ei :(

[Paha mieli]

Ja heti alkuun, tiedän kyllä, että olen lapsellinen ihminen.
En näytä sitä kenellekään ulospäin, vaan itken sisäänpäin ja koen vain, että täytyy purkautua, että jaksaa taas.

Miehen vanhemmat saivat ensimmäisen lapsenlapsensa tuossa pari kuukautta sitten. Totta kai vauva on valloittanut kaikkien sydämen, ja hän on huomion keskipiste ja elämän tarkoitus isovanhemmillekin. Itse olen lapsirakas ihminen, mutta koen jo etukäteen, että lapsi on "uhka" minun ja mieheni (tuleville) lapsille, koska tämä vauva on ensimmäinen tässä perhepiirissä ja siksi aina ensimmäinen, etusijalla.

Muutoin en ehkä tuntisi näin, mutta miehen vanhemmat, hänen äitinsä erityisesti, on minusta "kylmä" ja omalla tavallaan myöskin lapsellinen ihminen. Hän on jo tehnyt selväksi, että minä ja mies saadaan väkertää penskat milloin väkerretään, koska heillä on jo yksi kullanmuru, eikä toista tarvita -ainakaan muilta kuin näiltä samoilta ihmisiltä, tälle ekalle lapsenlapselle sisaruksia siis.

Anoppi on aina "sortanut" minua, ja vähätellyt sekä minua miniänään että poikansa kumppanina. Hänen mielestään olen pilannut poikansa, kun nyt hänen poikansa ei ehdi kuskata heitä illanistujaisiin lyhyellä varoitusajalla, kun pitää viettää aikaa minun kanssani, että minä muka kiellän tekemisissä olon. (Ei pidä paikkaansa, mies on myös yrittänyt oikaista asiaa anopille. Minä olen se, joka ehdottaa anopin luona kyläilyä. Ja mies ei vaan jaksa kuskata äitiään ja tämän miestä.) Anopilla on muutenkin tapana haukkua vähän vaikka ketä, ja rajuin sanakääntein. On mullekin "avautunut" yleisellä paikalla, mikä kyllä vaikuttaa väleihimme. En hyväksy sitä, että minua syytetään ja morkataan ihan syyttä, sillä minusta aikuisten ihmisten pitäisi käyttäytyä edes pintapuolisesti fiksusti.

No, nyt siis tekee kipeää edes ajatella, että meidän tulevat lapset eivät merkitse anopille enää mitään. Että saadaan sitten elellä keskenämme ilman kiinnostusta. Voivathan asiat muuttua sitten kun meillekin vauva tulee, mutta mitä anoppia tiedän, niin turha luulo.

Tuntuu pahalta, vaikkemme lapsia anopille teekään, vaan meille itsellemme. On minullakin vanhemmat, jotka kyllä antavat aikaa ja rakkautta meidän lapsille, onneksi.

 

[Yainaba]

Mut onneks sä et tee lasta anopilles, vaan itsellesi. Ja sä saat rakastaa sitä kaikkienmuidenkin edestä.
Ja anopin mieli voi kyllä muuttuakin. Ei sitä tiedä miten hurmaavan vauvan sä vielä saat.

Ei kannata etukäteen ainakaan murehtia tuollaista, sitten vasta jos on oikeesti aihetta.

 

[äksypöksy]

No mutta. Jos teillä ei kerran ole vielä lapsia, niin nou hätä. Sullahan on aikaa kasvaa aikuiseksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun olet oman lapsen saanut, tajuat miten vähän muilla ihmisillä mielipiteineen on merkitystä. Varsinkin sellaisilla, jotka eivät välitä lapsestasi.

 

[Paha mieli]

Niinhän se on. Osaan kyllä ajatella järjelläkin, ja jättää tällaiset ajatukset vähemmälle, kunnes taas olen anopin kanssa tekemisissä ja tuntuu, että hänen sanansa ja asenteensa on kuin lyöntejä kasvoille. Anopin seurassa en voi olla oma itseni, koko ajan täytyy yrittää olla ylitsevuotavan rempseä tai ainakin hymyillä - muutoin hän haukkuu minua muille, kuinka totinen ja tympeä olen taas ollut. En kyllä ole saanut tuollaista palautetta muualta, vaikka en koko ajan vitsailisikaan ja naureskelisi.

Asumme kauempana, mikä vaikuttaa myös tulevaisuudessa varmaan siihen, ettei meidän lapsista tule heille yhtä "tärkeitä" kuin muista, vaikka omalla kohdallani välimatka ei ole vaikuttanut ainakaan negatiivisesti minun ja isovanhempieni suhteisiin. Mutta anopin kohdalla on toisin, mutta toivon et tulen yllättymään positiivisesti.Että josko anoppi alkaisi kohdella mua niin kuin ihmistä sitten kun saamme lapsen, ja että tästä lapsesta tulee myöskin tärkeä anopille, vaikkei eka lapsenlapsi olekaan. Pelottaa vaan, että lapsikin joutuu koko ajan "suorittamaan" ja näyttämään olevansa tarpeeksi hyvä, jotta kelpaisi anopille.

 

[Adea]

Ensimmäinen vauva pistää aina isovanhempien päät pyörälle, ja niin tekevät kyllä seuraavatkin. Jos anoppi on sinusta tuota mieltä, anna olla älä mene samaan mukaan. Jos hän ei teidän lapsista välitä, niin silloin se on anopin ihan henkilökohtainen menetys. Itselläni on mummo, jolle ei koskaan kolme nuorinta lapsenlasta merkinnyt yhtään mitään. Meitä lapsenlapsia on kaikkiaan kuusi, ja se epätasa-arvo tuntui selvästi. Ja teki todella selväksi aina ketkä ovat rakkaimpia, kun olimme vielä ihan lapsia kaikki. Mutta sellaista ihmistä ei kannata koskaan lähteä yrittämään miellyttämään, tai kilpailemaan suosiosta. Ei tee lapsille yhtään hyvää. Anoppisi kohdalla niin ei välttämättä käy, anna nauttia lapsenlapsestaan ja eläkää miehenne kanssa omaa elämää =)

 

[Paha mieli]

Ensimmäinen vauva pistää aina isovanhempien päät pyörälle, ja niin tekevät kyllä seuraavatkin. Jos anoppi on sinusta tuota mieltä, anna olla älä mene samaan mukaan. Jos hän ei teidän lapsista välitä, niin silloin se on anopin ihan henkilökohtainen menetys. Itselläni on mummo, jolle ei koskaan kolme nuorinta lapsenlasta merkinnyt yhtään mitään. Meitä lapsenlapsia on kaikkiaan kuusi, ja se epätasa-arvo tuntui selvästi. Ja teki todella selväksi aina ketkä ovat rakkaimpia, kun olimme vielä ihan lapsia kaikki. Mutta sellaista ihmistä ei kannata koskaan lähteä yrittämään miellyttämään, tai kilpailemaan suosiosta. Ei tee lapsille yhtään hyvää. Anoppisi kohdalla niin ei välttämättä käy, anna nauttia lapsenlapsestaan ja eläkää miehenne kanssa omaa elämää =)

Niin, tuota eriarvoistamista juuri pelkään, ja sitä, miten meidän lapset tulevat sitten kokemaan asian. Anoppi kun on mestari eriarvoistamisessa.
Ja joo, annetaan kyllä nauttia ihan rauhassa, ollaan yritetty olla mahd. vähän tekemisissä. En tiedä onko sekään hyvä, mutta parempi olo itsellä ainakin.