Voi elämä sentään mun miestä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hippiäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hippiäinen

Vieras
Minä olen raskaana lapsen kanssa kotona. Mies käynyt viime viikolla mm kampaajalla ja kesäjuhlissa. Tällä viikolla lähtee messuille. Minä hoidan kodin ja ruoan ja lapsen... Miehen osallistuminen on tasan tarkkaan koiran ulkoilutus 2 x päivässä ja kaupassa käynti kerran viikossa. Nyt kun on ollut fyysisesti rankkaa mahan kanssa (harjoitussuppareita paljon ja vihlaisuja ja selkä tosi kipee) olen hieman enemmän yrittänyt pyytää apua.

Siitähän mies keksi mennä lääkärille valittamaan väsymystään (katsoo tvtä aina puolille öin... ja ei suostu ajoissa nukkumaan) Valittaa minullekin koko ajan siitäkin kun saan joskus nukkua päikkärit pojan kanssa.. Lääkäri oli sitten kehottanut vain ottamaan lisää omaa aikaa ja miesten juttuja.

Missä on mun oma aika?? Voi elämä sentään. Mulla ei ole kuukausiin ollut omia menoja ja miehellä viikoittain ja mikään ei riitä. On kuulemma niin rankkaa.. Mun pitäis nyt raskaana vain tukea ja antaa mennä ja tyytyä... vaikka alun perin minä olin se joka apua tarvitsi.
 
on kyllä niin tuttu tilanne, tosin meillä ei ukko käytä edes sitä koiraa ulkona eikä käy kaupassa. päivät pitkät istuu vaan koneella ja minä saan raataa niska limassa ja hirveissä liitoskivuissa. tosi kivaa..
 
No kyllähän toi nyt jotain tekee, ainkin kusettaa koirat. Tutun miestä ei kiinnosta lapsien kanssa oleminen (eikä edes koirien ulkoilutus) joten pakenee töihin (väittää että pakko on tehdä koko ajan ylitöitä) ja kun on kotona, haluaa tehdä vain omia juttujaan, kesälomallakin pitää päästä ihan yksin reissuun kun on niin stressaantunut ja väsynyt, väliäkös sillä että lapset tuskin isäänsä tuntee... kyllä joillakin on sitten kivoja miehiä...
 
kuin suoraan miunkin elämästä...olen juuri synnyttänyt toisen lapsen ja esikoinen just täyttänyt 2vuotta.

Koko loppuraskauden mies vain meni menojaan eikä auttanut minua kun oli hankalaa tuo liikkuminen ison mahan kanssa ja supisteli vähän väliä ja väsytti ja mitä milloinkin....

Ja nyt kun toinen lapsi on syntynyt niin näyttää sama meno vaan jatkuvan, mies vain ajattelee itseään ja huitelee päivittäin missä milloinkin omissa "harrastuksissaan".

Ja kun tästä naristaan niin ei ota asiaa kuuleviin korviin. Ja vielä se että minä valvon&herään vauvan kanssa öisin parin tunnin välein (eli yöunet mulla aika vähissä) esikoinen herää jo 8maissa

Mies kuppaa yleensä töllön ääressä yöllä 02 asti ja aamuisin valittaa ja haukottelee kun joutuu isomman pojan kanssa nousemaan niin "aikaisin" hohhoijaa, itse jos saisin nukkua 6tuntia putkeen olisin kyllä hyvinkin onnellinen:)
 
Ei se ole ku sanoa, ettei tämä viiden tähden hotelli aivan ittekseen pyöri ja jättää hommia tekemättä. Alkaa se ukko kaivaa imuria esille kun koiran karvat on kolmatta viikkoa imuroimatta ja ruokapöydän alla eläis pieni kanalauma.
Mulla ukko kuiten tekee kaikkea paitsi silittää pyykit, laitaa kyllä ne sitte kaappiin. Hanakampi tyhjentään tiskikoneen ku minä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei se ole ku sanoa, ettei tämä viiden tähden hotelli aivan ittekseen pyöri ja jättää hommia tekemättä. Alkaa se ukko kaivaa imuria esille kun koiran karvat on kolmatta viikkoa imuroimatta ja ruokapöydän alla eläis pieni kanalauma.
Mulla ukko kuiten tekee kaikkea paitsi silittää pyykit, laitaa kyllä ne sitte kaappiin. Hanakampi tyhjentään tiskikoneen ku minä.

meillä ei todellakaan auta vaikka kuinka jättä siivoamatta. mulla kesti pahoinvointi 11 viikkoa ja sinä aikana en jaksanu muuta tehä ku just ja just hoitaa esikoisen ja kämppä oli kyllä sen näkönen että minä en oo nyt ollu kunnossa. ukkoa ei yhtään häiritse vaikka lattiat ois niin täynnä et hyvä kun kävelemään pääsee
 
eipä muuten ala kaivamaan imuria, vaikka olis vuorellinen paskaa ja karvoja. Nykyään ex siis ei siivonnut KOSKAAN. No alkkishan se oli mut silti, minusta se oli sairasta jo se sikamaisuus.
 
Miksi ihmeessä otatte tuollaisia miehiä ja pysytte niiden kanssa yhdessä? Ei mitään kunnioitusta, arvostusta tai tukemista... Huh. Kuinka teillä rakastaminen näkyy arjessa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi ihmeessä otatte tuollaisia miehiä ja pysytte niiden kanssa yhdessä? Ei mitään kunnioitusta, arvostusta tai tukemista... Huh. Kuinka teillä rakastaminen näkyy arjessa?

tätä oon kyllä miettiny monesti itekin että mitä tuossa ukossa oikein on joskus nähny.
 

Yhteistyössä