Voi että, mä niin haluaisin olla toisenlainen :(

[Honeoyne]

Jos tapaamastasi terapeutista ei ollut apua, hankkiudu toiselle.
Löytyisiköhän kirjastosta mitään ajatuksia herättävää luettavaa sinulle?

Ainakaan älä jätä tilannetta tuollaiselleen, vaan tee kaikkesi jotta voisit olla ehjä ihmisenä, ennen sitä et voi koskaan olla kokonaan onnellinen. Tsemppiä!

 

[Hei]

Mulla IHAN sama tilanne. Väkivalta, alkoholismi ja äidin julmuus on aiheuttanut sen, että en usko että kukaan voi pitää minusta tai rakastaa minua. Skitsoilen miehelleni milloin mistäkin. Käyn terapiassa, jo toista vuotta, mutta vielä ei ole selvää muutosta tapahtunut. Tiedostan kyllä ongelmani jo paremmin. Aiemmin oli epämääräinen paha olo koko ajan, nyt osaan nimetä tunteita ja ymmärrän mistä ne johtuu. Mutta aikamoista helvettiä tämä välillä on. Jatkuva huonommuuden tunne vaikuttaa siten, ettei pysty nauttimaan elämästä.

 

[ap]

Mulla IHAN sama tilanne. Väkivalta, alkoholismi ja äidin julmuus on aiheuttanut sen, että en usko että kukaan voi pitää minusta tai rakastaa minua. Skitsoilen miehelleni milloin mistäkin. Käyn terapiassa, jo toista vuotta, mutta vielä ei ole selvää muutosta tapahtunut. Tiedostan kyllä ongelmani jo paremmin. Aiemmin oli epämääräinen paha olo koko ajan, nyt osaan nimetä tunteita ja ymmärrän mistä ne johtuu. Mutta aikamoista helvettiä tämä välillä on. Jatkuva huonommuuden tunne vaikuttaa siten, ettei pysty nauttimaan elämästä.

Kuulostaa täysin samalta kuin omakin tilanteeni! Minkälaisessa terapiassa sä käyt? Puhutko asioita lapsuudesta, vai nykyisestä käytöksestäsi? Voimia paljon, ei luovuteta! :hug:

 

[--]

Mulla IHAN sama tilanne. Väkivalta, alkoholismi ja äidin julmuus on aiheuttanut sen, että en usko että kukaan voi pitää minusta tai rakastaa minua. Skitsoilen miehelleni milloin mistäkin. Käyn terapiassa, jo toista vuotta, mutta vielä ei ole selvää muutosta tapahtunut. Tiedostan kyllä ongelmani jo paremmin. Aiemmin oli epämääräinen paha olo koko ajan, nyt osaan nimetä tunteita ja ymmärrän mistä ne johtuu. Mutta aikamoista helvettiä tämä välillä on. Jatkuva huonommuuden tunne vaikuttaa siten, ettei pysty nauttimaan elämästä.

Kuulostaa täysin samalta kuin omakin tilanteeni! Minkälaisessa terapiassa sä käyt? Puhutko asioita lapsuudesta, vai nykyisestä käytöksestäsi? Voimia paljon, ei luovuteta! :hug:

Mulla on sellainen psykoanalyyttinen suuntaus siinä, mutta ihan "normaalia" terapiaa on, en makaa sohvalla tms... Puhun paljon lapsuudesta ja arkipäivän asioista.. periaatteessa voin puhua mitä vaan mieleen tulee ja toisinaan puhun enemmän ihan arjesta ja "oireistani" siinä, monesti myös lapsuudesta... Tuntuu että vieläkin on paljon kerrottavaa.. ihan pahimmat oireet on helpottaneet, mutta vielä on paljon työmaata. Terapeutti tavallaan pistää mut miettimään (kommentoi välillä), kuuntelee ja tukee ja kiinnittää huomiota asioihin joita en ole itse tajunnut. Tuo pitkäkestoisuus on hyvä juttu terapiassa, koska terapeutista tulee ikään kuin "luottohenkilö" jolle voi puhua mitä vain. Voimia sinullekin!