Voi että olen kateellinen ystävälleni!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja asssss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

asssss

Vieras
En tiedä, syökö tämä nyt ystävyytemme, kun en vaan pysty pääsemään asian yli. Ystävällä ja minulla on kummallakin 2 lasta. Omani ovat 3v ja 1v. Ystävällä on 2v ja 1v, ikäeroa siis 9kk. Kummallakin on mies myös.

Ystäväni on tosi ihana ihminen, mutta olen järettömän kateellinen hänelle hänen äitinsä lastenhoitoavusta! Omalla perheelläni on tilanne, ettei kukaan auta lastenhoidossa vaikka apua pyytäisikin. Ystäväni äiti ottaa ystävän lapset luokseen joka ikinen viikonloppu pe-su. Ystäväni (on siis vielä kotona lasten kanssa) hehkuttaa sitä FB:ssä ja tuskailee, jos äitinsä on kipeänä tms eikä voikaan ottaa lapsia. Nyt, kun hänen lapsensa on kipeinä, hoitaa hänen äitinsä heitä. Meillä minä ja mieheni valvomme, hoidamme ja valvomme lasten ollessa kipeinä eikä kukaan ole auttamassa.

Siis tilanne on varmasti monella samanlainen kuin meidän perheellämme, ja periaatteeni on että jos on lapsia tehnyt niin ne on sitten hoidettava :) Jotenkin vaan risoo ystäväni suhtautuminen äitinsä hoitoon. Tai siis ole todella kateellinen siitä :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Ap, hoitaako ystäväsi mies lapsia? Mun mielestä ei ole mitenkään hienoa, että lapset ovat noin paljon hoidossa mummin luona. Mitä perhe-elämää tuollainen on.

Hoitaa yhdessä ystäväni kanssa iltaisin ja välillä kun ystäväni käy esim jumpassa viikolla.
 
Ei se mitään. Minäkin olen kateellinen ystävälleni jolla lastenhoitoapu toimii. Olen sen hänelle sanonutkin ja hän ymmärsi sen oikein hyvin. Itse asiassa tästä keskustelusta sikisi minulle ja miehelleni ensimmäiset vapaat 5h kahteen vuoteen kun tämä ystävä ja eräs toinen tulivat meille lastenvahdeiksi! :)
 
Meillä molempien vanhemmat auttaa tosi paljon lasten kanssa, mutta ei kuitenkaan joka viikonloppu perjantaista sunnuntaihin tai tule aina kun soitetaan... Itse hoidetaan jos lapset on kipeitä.
Tulee mieleen, onko ystäväsi ihan kiinnostunut lapsistaan jos ihan harmittelee kun joutuu yhden viikonlopun kuukaudesta viettämään niiden kanssa :|
 
Musta toi on todella outoa että joku laittaa lapsensa hoitoon joka viikonlopuksi, oli sitten kyseessä mummo tai kuka tahansa. En olisi todellakaan tuollaiselle äidille kateellinen, vähän arveluttavalta äidiltä tämän perusteella vaikuttaa vaikkei yleistää saisikaan :(
 
Mä en ainakaan haluais edes et mun lapset ois joka viikonloppu pois.. ja oon sentään niitten kans päivät kotona.. jos vanhemmat on vielä päivät töissä niin eihän ne kerkee lasten kans olla ku about 10 tuntia viikossa... sairasta mun mielestä..lapsiraukat
 
Alkuperäinen kirjoittaja no joo:
Ei se mitään. Minäkin olen kateellinen ystävälleni jolla lastenhoitoapu toimii. Olen sen hänelle sanonutkin ja hän ymmärsi sen oikein hyvin. Itse asiassa tästä keskustelusta sikisi minulle ja miehelleni ensimmäiset vapaat 5h kahteen vuoteen kun tämä ystävä ja eräs toinen tulivat meille lastenvahdeiksi! :)

Näinhän sen pitäisi mennä. Nyt ap myös rehellisesti vaan asiasta puhumaan. Kunnon ystävyyden pitäisi asia kestää ja ehkä parantuakin. Ja ymmärrän kyllä ihan täysin kateellisuuden. En suuttuisi itse yhtään jos joku tuttuni myöntäisi olevansa meille kateellinen.

Meilläkin on tyttö mummolassa jatkuvasti (kaksi eri mummolaa). Milteipä joka vkl, yön tai kaksi. Mutta meillä ollaan molemmat vanhemmat kotona (ei ole oma valinta kylläkään) niin ei minusta ainakaan tunnu hirveältä, että ollaan viikossa lapsesta erossa päivä tai pari. Kuitenkin muuten ollaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Vähän on nopeaa leimaamista.

Ja jos voivottelee, että ei tänä vkl mummolle passaakaan, niin ei siinä välttämättä ole kyse laiskuudesta tms. ihan hyvin voi olla, että juuri tuolle viikonlopulle oli suunnitelmia ja nyt tietysti vähän pettyy kun ne ei toteudukaan. Toki kyseessä voi olla joku mulkkukin, mutta en nyt ihan noin lyhyestä kuvailusta viitsisi vetää mitään Suomen Huonoin Äiti pystiä kyseiselle naiselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja no joo:
Ei se mitään. Minäkin olen kateellinen ystävälleni jolla lastenhoitoapu toimii. Olen sen hänelle sanonutkin ja hän ymmärsi sen oikein hyvin. Itse asiassa tästä keskustelusta sikisi minulle ja miehelleni ensimmäiset vapaat 5h kahteen vuoteen kun tämä ystävä ja eräs toinen tulivat meille lastenvahdeiksi! :)

Näinhän sen pitäisi mennä. Nyt ap myös rehellisesti vaan asiasta puhumaan. Kunnon ystävyyden pitäisi asia kestää ja ehkä parantuakin. Ja ymmärrän kyllä ihan täysin kateellisuuden. En suuttuisi itse yhtään jos joku tuttuni myöntäisi olevansa meille kateellinen.

Meilläkin on tyttö mummolassa jatkuvasti (kaksi eri mummolaa). Milteipä joka vkl, yön tai kaksi. Mutta meillä ollaan molemmat vanhemmat kotona (ei ole oma valinta kylläkään) niin ei minusta ainakaan tunnu hirveältä, että ollaan viikossa lapsesta erossa päivä tai pari. Kuitenkin muuten ollaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Vähän on nopeaa leimaamista.

Ja jos voivottelee, että ei tänä vkl mummolle passaakaan, niin ei siinä välttämättä ole kyse laiskuudesta tms. ihan hyvin voi olla, että juuri tuolle viikonlopulle oli suunnitelmia ja nyt tietysti vähän pettyy kun ne ei toteudukaan. Toki kyseessä voi olla joku mulkkukin, mutta en nyt ihan noin lyhyestä kuvailusta viitsisi vetää mitään Suomen Huonoin Äiti pystiä kyseiselle naiselle.

siis millä elätte jos molemmat yhden lapsen kanssa ktoona? maksavatko ne vanhemmat myös teidän elämisen?
ja onko lapsi hemmoteltu, kun hänen kanssa 2 vanhempaa kotona ja 2 vanhempaa mummolassa?
onko pilalle palveltu?
 
Ja taas huomaa, kuinka kaikki ovat myös kateellisia. Ensinnäkin äiti oli lastensa kanssa kotona, joten yhteistä aikaa tulee paljon ja välillä on hyvä saada muitakin hoitajia. Ja kyllä se rasittaa, jos on tottunut jokaisen vkl olevan vapaa!
 
olisko asian ytimessä se iso ero, että sä et saa PYYTÄMÄLLÄKÄÄN ja toinen ottaa annettuna eli ei arvosta tarpeeksi?

Mitä jos yrität erottaa nää asiat toisistaan? Sure omaa osaasi ja yritä selittää surusi ystävälle. Eli jos selität huolellisesti, niin ehkä ymmärtää sua paremmin sitten ja muuttaa mahdollisesti omaakin suhtautumistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja no joo:
Ei se mitään. Minäkin olen kateellinen ystävälleni jolla lastenhoitoapu toimii. Olen sen hänelle sanonutkin ja hän ymmärsi sen oikein hyvin. Itse asiassa tästä keskustelusta sikisi minulle ja miehelleni ensimmäiset vapaat 5h kahteen vuoteen kun tämä ystävä ja eräs toinen tulivat meille lastenvahdeiksi! :)

Näinhän sen pitäisi mennä. Nyt ap myös rehellisesti vaan asiasta puhumaan. Kunnon ystävyyden pitäisi asia kestää ja ehkä parantuakin. Ja ymmärrän kyllä ihan täysin kateellisuuden. En suuttuisi itse yhtään jos joku tuttuni myöntäisi olevansa meille kateellinen.

Meilläkin on tyttö mummolassa jatkuvasti (kaksi eri mummolaa). Milteipä joka vkl, yön tai kaksi. Mutta meillä ollaan molemmat vanhemmat kotona (ei ole oma valinta kylläkään) niin ei minusta ainakaan tunnu hirveältä, että ollaan viikossa lapsesta erossa päivä tai pari. Kuitenkin muuten ollaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Vähän on nopeaa leimaamista.

Ja jos voivottelee, että ei tänä vkl mummolle passaakaan, niin ei siinä välttämättä ole kyse laiskuudesta tms. ihan hyvin voi olla, että juuri tuolle viikonlopulle oli suunnitelmia ja nyt tietysti vähän pettyy kun ne ei toteudukaan. Toki kyseessä voi olla joku mulkkukin, mutta en nyt ihan noin lyhyestä kuvailusta viitsisi vetää mitään Suomen Huonoin Äiti pystiä kyseiselle naiselle.

siis millä elätte jos molemmat yhden lapsen kanssa ktoona? maksavatko ne vanhemmat myös teidän elämisen?
ja onko lapsi hemmoteltu, kun hänen kanssa 2 vanhempaa kotona ja 2 vanhempaa mummolassa?
onko pilalle palveltu?

Tai lapset saavat kunnolla huomiota, mitä teillä ei saa kateellinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja just joo:
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja no joo:
Ei se mitään. Minäkin olen kateellinen ystävälleni jolla lastenhoitoapu toimii. Olen sen hänelle sanonutkin ja hän ymmärsi sen oikein hyvin. Itse asiassa tästä keskustelusta sikisi minulle ja miehelleni ensimmäiset vapaat 5h kahteen vuoteen kun tämä ystävä ja eräs toinen tulivat meille lastenvahdeiksi! :)

Näinhän sen pitäisi mennä. Nyt ap myös rehellisesti vaan asiasta puhumaan. Kunnon ystävyyden pitäisi asia kestää ja ehkä parantuakin. Ja ymmärrän kyllä ihan täysin kateellisuuden. En suuttuisi itse yhtään jos joku tuttuni myöntäisi olevansa meille kateellinen.

Meilläkin on tyttö mummolassa jatkuvasti (kaksi eri mummolaa). Milteipä joka vkl, yön tai kaksi. Mutta meillä ollaan molemmat vanhemmat kotona (ei ole oma valinta kylläkään) niin ei minusta ainakaan tunnu hirveältä, että ollaan viikossa lapsesta erossa päivä tai pari. Kuitenkin muuten ollaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Vähän on nopeaa leimaamista.

Ja jos voivottelee, että ei tänä vkl mummolle passaakaan, niin ei siinä välttämättä ole kyse laiskuudesta tms. ihan hyvin voi olla, että juuri tuolle viikonlopulle oli suunnitelmia ja nyt tietysti vähän pettyy kun ne ei toteudukaan. Toki kyseessä voi olla joku mulkkukin, mutta en nyt ihan noin lyhyestä kuvailusta viitsisi vetää mitään Suomen Huonoin Äiti pystiä kyseiselle naiselle.

siis millä elätte jos molemmat yhden lapsen kanssa ktoona? maksavatko ne vanhemmat myös teidän elämisen?
ja onko lapsi hemmoteltu, kun hänen kanssa 2 vanhempaa kotona ja 2 vanhempaa mummolassa?
onko pilalle palveltu?

Tai lapset saavat kunnolla huomiota, mitä teillä ei saa kateellinen!

no eivät saakaan, koska ei jakseta miehen kanssa huomata koko ajan. mutta olen myös tavannut lapsen, joka suvun ainoa nuoren ädiin lapsi ja kiusasi päiväkodissa jo3 -vuotiaana toisia. yritti eristää joukosta toisen lapsen makaamalla päällä ja sanomalla että tulee pois jos ei toinen tule leikkiin mukaan.
piti elämää ihan sama missä oli liikenteessä. ravintolat, jne. kirkuminen ja huuto kuului.
 
Säälittäviä vanhempia karehdit, eihän tuossa ole mitään karehdittavaa, lapsilla on oikeus olla kotona viikonloput läheisimpien ihmisten kanssa. Haluaisitko itse viettää viikonloput poissa kotoa?
 
Ap, ymmärrän tunteesi, meillä sama tilanne. Enkä kestä, jos joku marisee isovanhemmista, jotka yleensä saatavilla hoitoavuksi. Ja sanon sen kyllä myös. Siis sanon ainakin, että me ei tuollaista apua edes saada. Fiksu ihminen ymmärtää yleensä siinä vaiheessa oman valituksensa lopettaa.
Vähän asian sivusta, mutta kannattaa ajan kanssa hankkia lähipiiriin ihmisiä, jotka voisivat lapsia hoitaa. Kun lapset ovat noin pieniä, niin yleensä ei tule ajatelleeksi, miten kuluttavaa tuollainen tilanne on parisuhteelle, mutta ajan kanssa tapahtuu tosi kurjia juttuja. Nimimerkillä kokemusta on...
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
siis millä elätte jos molemmat yhden lapsen kanssa ktoona? maksavatko ne vanhemmat myös teidän elämisen?
ja onko lapsi hemmoteltu, kun hänen kanssa 2 vanhempaa kotona ja 2 vanhempaa mummolassa?
onko pilalle palveltu?
Kotihoidontuella ja työmarkkinatuella. Ei voi mitään että mies ei pääse mihinkään. Joka työpaikkaan ja koulutukseen sekä ammattikouluun on hakenut. Ei pääse niin ei pääse. Kivahan tuo olisi jos jompikumpi onnistuisi töitä saamaan, eipä me kotona huvikseen kituutella tuilla. Minullakaan ei ole mitään ammatillista koulutusta (vain lukio ja epäonnistuneita vuosia taidekoulussa ja yliopistossa) niin joudun tästä jatkamaan opintoja, joka tulee vaan huonontamaan meidän taloudellista tilannetta. Mutta eipä sitä muutakaan voi. Ensi vuonna haetaan laajemmin ympäri Suomea, jos johonkin sitten pääsisi.

En ymmärrä toisaalta tuota pilalle hemmottelua :) Aikoinaan on perheet asuneet isoissa kommuuneissa miltei. Siellä on siskot, äidit, tädit ja mummot kaikki hoitaneet porukalla ja sitten on ne perheen miespuolisetkin jäsenet olleet aika paljon läsnä. Onkos nämä meidän aikaisemmat sukupolvet nyt ihan pilallehemmoteltuja ;)

Mutta niin, joku heikko yritys saada minut provosoitumaanhan tuo olikin. Ei oikeastaan olisi pitänyt edes selittää näitä asioita, mutta ajattelin että jotain muutakin saattaisi kiinnostaa.

Kateellinen olen minäkin monesta asiasta, mutta harvasta katkera. Enkä viitsi onnekkaille ihmisille vittuilla heidän elämänsä hyvistä puolista. Eiköhän sieltä niitä huonojakin aina löydy.

 
Oletko ap ajatellut, miksi lapset ovat isovanhempien luona joka viikonloppu??? Ei kuulosta ihan tavalliselta. Ystäväsi saattaa olla masentunut tms ja siksi isovanhemmat hoitavat lapsia.
 
Mulla on ystävä jolla VAIN yksi lapsi ja senkin hoitaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa... Arkisin tytön hoitaa yhteiskunta eli päivähoito ja viikonloppuisin mummo... Ihan oikeesti se on musta syvältä ja en kunnioita häntä ollenkaan ÄITINÄ, vaikka ystäväni onkin. Nyt pukkaa toista lasta ja kohta siis mummolla hoidettavana 2 lasta viikonloppuisin... Joskus kehuskelee kuinka tarjoaa "laatuaikaa" lapselle, kun vie jonain viikonloppuna (kun mummo on estynyt hoitamaan...) lapsen vaikka HopLoppiin tai jopa pelaa yhden lautapelin hänen kanssaan. Silti jaksaa aina olla sädekehä päänsä päällä kuinka "hyvä äiti" hän on... Tekis mieli sanoa muuta, mutta ystävä kun on niin en voi :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja aija:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mun mielestä ei ole mitenkään hienoa, että lapset ovat noin paljon hoidossa mummin luona. Mitä perhe-elämää tuollainen on.

peesi. :(
haikeana muistan omaa lapsuuttani.


Samoin. Itse tunnen olevani enemmän äiti kuin eräs kaverini, joka hoidattaa lapsensa aina muilla. En ole kateellinen, sillä apua saisin, mutta en huoli ;-D Viikonloput ovat meidän perheen yhteistä aikaa enkä sitä jaa mummojen kanssa! No, ehkä kerran pari vuodessa vain.
 

Yhteistyössä