H
"Hömelö"
Vieras
Niin voihan sitä yrittää keskustella, mutta aina se ei onnistu sen toisen osapuolen vuoksi. Mulle on terapeutti ihan oikeasti sanonut, että vaikka asioita ei saisi puhuttua puhki, voi asian kanssa saada itse rauhan. Siihen kuulemma kuuluu viha ja suru. Suru ja viha siitä, että menettää jotakin tms, mistä on haaveillut/minkälaista on kuvitellut elämän ja ihmissuhteiden olevan omassa elämässään. Esim. ap:n tapauksessa hänen lapsensa menettävät/ovat menettäneet läheisen suhteen isovanhempiinsa.
Ja juuri se oma voimattomuus siinä on tosi kamalaa, kun huomaa, että kaikelle ei mahda mitään.
No tuo varmasti pitää paikkansa, mutta ennen kun heittää hanskat tiskiin, kannattaa edes yrittää.