Voi hemmetti et ottaa taas päähän!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PeggyBundy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PeggyBundy

Aktiivinen jäsen
14.06.2007
1 032
0
36
Mies siis taas...on tehnyt niin paljon töitä ettei paljoo ole ehtinyt kotona olemaan, nähty on n.1h illalla ja sit olenkin jo mennyt nukkumaan. Mutta siis juttu meni niin kun eilen puhuttiin et millainen ilma ens viikolla jos luvattu lämmintä niin mies siihen sanoikin, että arvaas missä mä oon sit ens viikolla ja näytti että prätkän päällä.No mä sit näinkin jo valmiiks punaista ja sanoin että on se kumma kun töistä voi lähteä aikaisemmin, jos pitää prätkäilemään lähteä mut kotona ei voi olla poikansa kanssa. Ja siihen vielä että taitaa sulla olla aika hyvät kotiolot kun kotona et viihdy. Vastaus oli vaan et just....eikä sitten koko iltana puhuttu mitään. :headwall: No nyt sitten soitti ihan kun ei mitään olis tapahtunutkaan ja mua kun vituttaa nii ei huvittais paljoo puhua sen kans. Mä en oikeesti tajuu et aina pitää samoista asioista tapella eli siitä kun ei oo meidän kans tarpeeks mut sit jos on joku oma juttu niin sille riittää aina aikaa...
 
Kyllä työn vastapainoksi on hyvä välillä päästä tekemään omiaan.
Ei se työssäkäyntikään niin herkkua ole.Anna sen miehen mennä ja mene itsekin tekemään jotain "omaa".Kai siltä mieheltä liikenee vaikka seuraava päivä perheelleen.
 
Miksi mies tarvii aina vastapainoa työlleen? Mites äidit, mä ainakaan en tunne olevani ikiliikkuja vaan tarvin myös työlleni vastapainoa, olen sit kotona tai töissä muualla.

Ap:lle, aika ajattelematon se sun miehes. Mut ehkä se siitä rauhoittuu se innostus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PeggyBundy:
Kyllä se saakin mennä mutta se mua vituttaa kun ei oo meidän kans tai ensimmäiseks aina ajattele vaan itseään...

Meillä vähän sama homma, no ei moottoripyörää, mutta ympäri vuoden rallitouhuja, auton rakennusta ja rallikisoja... Siihen kyllä löytyy aikaa ihan millon vaan ja pitkään yöhön jaksetaan rakennella, mutta kotona jos pitäis olla ja lasten kanssa jotain puuhailla niin ei sitten millään jaksais mies. Nyt on kyllä ymmärtäny munkin kannan asiaan kun oon pitkiä puheita asian tiimoilta pitäny ja työelämään itekkin lähtenyt taas.
 
Meinas ensin miehällä olla tiukkaa jo sopeutua siihen että mä läksin kahden isomman lapsen kanssa harrastamaan kerran viikossa, joten joutu säännöllisesti oleen sunnuntaina kaks tuntia pienempien kanssa kotona.. Ei millään meinannnu onnistua se että ihan JOKA viikko olis pitäny olla siihen aikaan kotona.. :D Mutta hyvin se nyt on tilanteeseen sopeutunu. Kait se ehti monien mun kotona olo vuosien aikaan tottua siihen että olenhan mä kotona, joten hän voi aikataulunsa suunnitella ihan niinkun tykkää.
 

Yhteistyössä