A
"aapinen"
Vieras
Siis 6-v pojalla on aina ollut heikko itsetunto. Hän oli pienenä ja on edelleen kömpelö ja arka. Hän oppi myöhään kävelemään ja on vasta kuluneen vuoden aikana uskaltautunut kiipeilemään ja hyppimään esim kiviltä alas rohkeammin. 4-v pikkuveljensä on motorisesti taitavampi ja rohkeampi kuin tämä 6-v ja se on ollut myös kova pala. Luistelu ja pyörällä ajo jne ovat vaatineet aina hirveästi työtä ja harjoittelua, ennen kuin ne ovat alkaneet sujumaan.
Poika on myös herkkä ja ottaa herkästi kaikki asiat itseensä ja omaksi viakseen. Hän on taitava kielellisesti ja oppi lukemaan itsekseen 5-vuotiaana ja hän tykkää lukea ja piirtää.
Nyt eskassa hän on ollut ilmeisesti liikaakin esillä lukemisineen ja laskemisineen ja halunnut päteä niillä. Viime viikolla eskanope oli joutunut juttelemaan pojan kanssa siitä, ettei poika voi olla apuopena eskatunneilla. Ja siitä, että vaikka tämä onkin taitava kielellisesti, ei ole kivaa kun tämä huomaa kavereiden kirjoitusvirheet ja korjaa/kommentoi niitä ääneen.
Olen huomannut saman kotona pikkuveljeä kohtaan, eli 6-v on välillä sellainen ärsyttävä nestori, joka huomauttelee pikkuveljen "kirjoitusvirheistä" jne. Olen tosin asiasta hänelle huomauttanut ja se on vähentynyt.
Nyt poika otti tosi raskaasti eskaopen juttelun. Juttelun jälkeen hän on ollut haluton lähtemään eskaan ja ollut alavireinen. Aiemmin eskassa käynti oli parasta ja kivointa, mitä hän tiesi. Mielestäni oli siis hyvä, että eskaope jutteli pojan kanssa tästä käytöksen ongelmasta, mutta surettaa pojan reaktio ja se, miten hän otti asian taas itseensä ja soimaa mielessään itseään siitä, että on käyttäytynyt tyhmästi. NYt hän ei uskalla eskassa enää tuoda ollenkaan osaamistaan esille vaan on hiljaa.
Poika on myös herkkä ja ottaa herkästi kaikki asiat itseensä ja omaksi viakseen. Hän on taitava kielellisesti ja oppi lukemaan itsekseen 5-vuotiaana ja hän tykkää lukea ja piirtää.
Nyt eskassa hän on ollut ilmeisesti liikaakin esillä lukemisineen ja laskemisineen ja halunnut päteä niillä. Viime viikolla eskanope oli joutunut juttelemaan pojan kanssa siitä, ettei poika voi olla apuopena eskatunneilla. Ja siitä, että vaikka tämä onkin taitava kielellisesti, ei ole kivaa kun tämä huomaa kavereiden kirjoitusvirheet ja korjaa/kommentoi niitä ääneen.
Olen huomannut saman kotona pikkuveljeä kohtaan, eli 6-v on välillä sellainen ärsyttävä nestori, joka huomauttelee pikkuveljen "kirjoitusvirheistä" jne. Olen tosin asiasta hänelle huomauttanut ja se on vähentynyt.
Nyt poika otti tosi raskaasti eskaopen juttelun. Juttelun jälkeen hän on ollut haluton lähtemään eskaan ja ollut alavireinen. Aiemmin eskassa käynti oli parasta ja kivointa, mitä hän tiesi. Mielestäni oli siis hyvä, että eskaope jutteli pojan kanssa tästä käytöksen ongelmasta, mutta surettaa pojan reaktio ja se, miten hän otti asian taas itseensä ja soimaa mielessään itseään siitä, että on käyttäytynyt tyhmästi. NYt hän ei uskalla eskassa enää tuoda ollenkaan osaamistaan esille vaan on hiljaa.
