Siskon ääretön lastensa kehuminen ärsyttää!

[sisarusk]

En tiedä, olenko sitten pohjimmiltani kateellinen vai mitä. En kylläkään sitä tunnetta tunnista, mutta ei kai sitä niin helposti myönnäkään

Siskollani on kolme lasta: 9-v tyttö, 6-v poika ja 3-v poika. Etenkin esikoisen kohdalla sisko on ollut hyvin tarkka kaikesta oppimisesta. Mm. 4-vuotiaana aloittivat jo kotona "iltasulkeiset", joissa opeteltiin lukemaan. Kun lapsi sitten 6-vuotiaana oppi lukemaan, alkoi kovaan ääneen asiasta kailottaminen kaikkialla. Mm. kirjastossa, eskassa, jumpassa ja leikkipuistossa. siskollani on vielä hyvin kantava ääni, joten sen aina kuulee puoli maailmaa. Kehu "Ajatelkaas, että meidän Terhikki oppi juuri lukemaan! On se tosi fiksu!" Ja nyt jo asia on vääntynyt siskolla niin, että esikoinen oppi kuulemma ihan itse lukemaan koska on niin äärettömän fiksu.

He treenasivat esikoisen kanssa apupyörien jättämistä samoin varmaan 3-vuotiaasta alkaen. Kun lapsi vihdoin 4,5v iässä oppi taidon, kävi sisko soittamassa tuttavien ovikelloa, että lapsi sai näyttää kuinka pyöräilee ilman apupyöriä. Siskon esikoinen soittaa pianoa, siitäkin on ollut monia sulkeisia kotona itkun kanssa. Nyt tämä hänen esikoisensa soittoryhmä menee soittamaan Helsingin kaupunginoopperaan johonkin lastentapahtumaan, ja sisko puhkuu ylpeyttä niin että asiasta saa kuulla taas ihan kaikki. Ja koko ajan. Aivan kuin hänen 9-vuotiaansa olisi menossa yksin pitämään konserttia sinne.

Minusta on hienoa, että osaa kehua lastaan ja kannustaa lapsiaan. Oma esikoiseni oppi lukemaan 4-vuotiaana ja jätti apupyörät pois 4-vuotiaana. Ja kehuttiin häntä paljon. Mutta emmem nostaneet niitä maailman isoimmaksi asiaksi kaikkialla. Siskon kohdalla tulee tunne, että hän valtaa aina koko tilan sieltä minne tulee omilla asioillaan ja kaikki muu jää syrjään. Tietääkö kukaan tunnetta?

 

[Mummeliisa]

Minä taas en voisi kyllin kehua siskonlapsiani.
Upeita mukuloita jokaikinen.

 

["aapee"]

No nyt ei Mummeliisa ollutkaan kyse sinusta.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="aapee";27433409]No nyt ei Mummeliisa ollutkaan kyse sinusta.[/QUOTE]

Ei vaan sinun ärtymyksestäsi?
Ja siksi en mielestäsi saa ketjuun kommentoida?

 

[Tallu -]

Jos ärsyyntyy, niin tokihan monikin asia ärsyttää. Ja muutenkin, kun siskosi toimintatapaa et voi varmastikaan muuttaa, niin muuta omaa suhtautumistasi. Ehkä sellainen huvittunut hyväksyntä voisi helpottaa oloasi?

 

["aapee"]

Ei vaan sinun ärtymyksestäsi?
Ja siksi en mielestäsi saa ketjuun kommentoida?

Anteeksi, mutta minusta tuntui vain siltä, ettet kommentoinut kirjoitustani millään tavalla. Ymmärsin sitten varmasti väärin.

 

["vieras"]

Voin kyllä ymmärtää, että käy välillä rasittavaksi jatkuva kehuminen. Meiltä löytyy työpaikalta noita joilla on lapsina ja lapsenlapsina jotain ihmelapsia, mutta on myös niitä jotka väsymättä kehuu miestään koko ajan :headwall:

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="aapee";27433437]Anteeksi, mutta minusta tuntui vain siltä, ettet kommentoinut kirjoitustani millään tavalla. Ymmärsin sitten varmasti väärin.[/QUOTE]

Yritin sanoa vähän samaa kuin Tallu, mutta en näemmä kovinkaan selvästi.
Eli en näe ongelmana tuossa sitä että siskosi kehuu lapsiaan vaan sen, että sinä ärryt moisesta. Miksi? Etkö itsekin ole sisaresi lapsista ylpeä ja heidän puolestaan iloinen?
(Meillä järjestetään kaikille lapsille ihan kakkukestit silloin kun oppivat ajamaan ilman apupyöriä. Isona juttuna pidetään - joskin hymyssä suin.)

Vai koetko kilpailevasi sisaresi kanssa "lapsillanne" ?
Jos niin, niin se ongelma - mutta ei vieläkään siskollesi tai tämän lapsille vaan nimenomaan sinulle ja sinun lapsillesi.

 

["aapee"]

Yritin sanoa vähän samaa kuin Tallu, mutta en näemmä kovinkaan selvästi.
Eli en näe ongelmana tuossa sitä että siskosi kehuu lapsiaan vaan sen, että sinä ärryt moisesta. Miksi? Etkö itsekin ole sisaresi lapsista ylpeä ja heidän puolestaan iloinen?
(Meillä järjestetään kaikille lapsille ihan kakkukestit silloin kun oppivat ajamaan ilman apupyöriä. Isona juttuna pidetään - joskin hymyssä suin.)

Vai koetko kilpailevasi sisaresi kanssa "lapsillanne" ?
Jos niin, niin se ongelma - mutta ei vieläkään siskollesi tai tämän lapsille vaan nimenomaan sinulle ja sinun lapsillesi.

Ok, ohi meni multa -sori *paiskaa kättä* Minunkin lapsille olen järjestänyt juhlallisuudet esim appareiden jättämisen jälkeen, luistelemaan opittuaan jne. Mutta lähinnä siskossa ärsyttää se, että hänen puhumisensa, Fb-päivityksensä jne ovat aina vain sitä kehumista. Jatkuvasti suureen ääneen. Ja hän tuntuu aina sillä vievän tavallaan muilta tilan pois. Jos joku puistossa kertoo, kuinka Eemeli-Irmelinsä on just oppinut kirjoittamaan 7-vuotiaana, alkaa sisko kehumaan lastaan, kuinka tätä oppi AIVAN ITSE (...) kirjoittamaan JO 6-vuotiaana. Tätä on vaikea selittää, mutta kun se on vaan ja aina tätä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="aapee";27433491]Ok, ohi meni multa -sori *paiskaa kättä* Minunkin lapsille olen järjestänyt juhlallisuudet esim appareiden jättämisen jälkeen, luistelemaan opittuaan jne. Mutta lähinnä siskossa ärsyttää se, että hänen puhumisensa, Fb-päivityksensä jne ovat aina vain sitä kehumista. Jatkuvasti suureen ääneen. Ja hän tuntuu aina sillä vievän tavallaan muilta tilan pois. Jos joku puistossa kertoo, kuinka Eemeli-Irmelinsä on just oppinut kirjoittamaan 7-vuotiaana, alkaa sisko kehumaan lastaan, kuinka tätä oppi AIVAN ITSE (...) kirjoittamaan JO 6-vuotiaana. Tätä on vaikea selittää, mutta kun se on vaan ja aina tätä.[/QUOTE]

Vaikea samaistua tilanteeseesi, mutta toisaalta kokemuksesihan on aina omasi ja sinulla täysi oikeus tunteisiisi.

Minulla itselläni on yksi sisko ja kolme veljeä.
Koen itse että niin siskoni kuin veljienkin lapset ovat kaikki merkittävän lahjakkaita omilla vahvuusalueillaan ja olen heistä hillittömän ylpeä. Kehunkin aina kun tilaisuus tulee. Samoin kuin tietenkin myös vanhempansa ja isovanhempansa.
Mikään noista ei aiheuta minulle oloa, että joku sisaruksistani veisi kaiken tilan.
Eli kokemukseni on toinen.

 

[Lispetti]

Tottakai omia lapsia kehutaan, ei siinä varmaan aleta mitoittamaan kuinka paljon tilaa kehuille on?

Jokainen taplaa tyylillään. Olette erilaisia, tuskin ylitti uutiskynnystä?

 

["Sanna"]

Ärsyttäviä tuollaiset ihmiset. Omakehu haisee.

Meidän poika oppi isosiskonsa siivellä ajamaan ilman apupyöriä 3 vuotiaana. Tyttö oppi lukemaan itsekseen eskarissa. Olin todella hämmästynyt näistä taidoista, koska emme olleet valmentaneet lapsia. En silti kokenut tarvetta mainostaa näitä kaikille.

 

["vieras"]

Ymmärrän ap:ta. Itsekin kehun omiani, mutta lähinnä ihan kotona. En koe tarpeelliseksi mainostaa joka käänteessä jos omani ovat jonkun asian oppineet aiemmin kuin muut.
Poikkeuksena kun liikkeelle lähtemisestä puhutaan, mainitsen kyllä usein, että lapset on erilaisia, meillä yksi lähti vasta reilusti ylivuoden ikäisenä kävelee, mutta yksi käveli jo kymmenkuisena. Tämä siis joko "tiedän millaista on juosta pienen kävelijän perässä" tai "tiedän millasita on kun muut kävelee ja oma ei" riippuen keskustelutilanteesta.
Mutta se on oikeasti aika rasittavaa jos joku hehkuttaa omiaan niin että tuntuu kuin muut lapset maailmassa olis vaan jotain statisteja.
Itse varmaan yrittäisin olla välittämättä, ja ikävänä ihmisenä varmaan välttäisin siskon kanssa yhtä aikaa menemistä paikoihin joissa tuo kehuskelu on kaikkein silmiinpistävintä.

 

["daa"]

Eikö kenenkään kommentoijan lähipiirissä ole tällaisia ihmisiä? Varsinainen ongelmahan ei liene se, että siskosi kehuu lapsiaan, vaan se, ettei hän anna tilaa keskustelukumppanille vaan peittää kaikki hänenkin juttunsa oman jauhamisensa alle. Vanhempana sama tyyppi ehkä potee monenlaista vaivaa ja puhuu vain niistä. Mulla ei ole sukulaisena tällaista ihmistä, mutta kaverina oli, nimenomaan oli, koska lopetin yhteydenpidon kun kaveruus tuntui hyvin uuvuttavalta, kun toinen ei osannut lainkaan myötäelää muiden suruja ja iloja, vaan paasasi aina vaan omia juttujaan.

 

[kasvukipu]

Miten teidät sisarukset on kasvatettu? Kehuttiinko ja kannustettiinko teitä paljon, vai olitteko oman onnen nojassa vai onko teitä väheksytty? Onko teidät kasvatettu samoin, vai onko toinen saanut enemmän kannustusta?

Mä ainakin huomaan, että pyrin puhumaan kauniisti ja kannustaen lapsilleni - itse en lapsuudessa juuri kannustuksen sanoja kuullut. Ärsyttäisikö sinua omien kokemusten kautta moinen kannustus, pönkitys ja (yli?)ilo lapsista

 

["nuuh"]

Seuraavan kerran kun kailotus alkaa mielellään vielä jossain julkisessa paikassa niin anna kehua ja sitten on sun vuoro. Kailota samalla nuotilla mutta taputa siskoasi päähän ja matki edellistä selostusta. Vaikka "mulla onkin tälläinen sisko, se oppi pätemään jo viisvuotiaana! Näitä saa ostettua tuolta omakehuhaisee.fi nettipuodista. Siis tää on aivan ihana ja sisäsiisti ja tosi nokkela ja oma-aloitteinen"

 

[Ekstrovertti]

Itse kuulin niihin jotka yhtälailla kehuu kuin moittiikin.
Itseään tai lapsia , jos on aihetta.
Moittiahan aina saakin, ja ihmisistä on oikeastaan kiva kuulla jos on hankala, murheita tai asiasta ei onnistu . Huomaavat aina silloin miten hyvin omat asiat on.
Saattavat jopa seuraavan kerran tavatessakin muistaa kysyä (10 kertaa ) sitä kipeää ja hankalaa asiaa, että onhan varmasti vieläkin pielessä.

Vastaavasti jos joku menee hyvin, lapsi onkin fiksu tai oppii - se harmittaa kuulla.
Ja tietenkin on tuota ap:n mainitsemaa kehuskelua.

Vaikkapa duunipaikalla onkin parasta olla hiljaa. Tai olla laittamatta omaa personaa, elämää tai ajatuksia peliin.
Silleen syntyy hieno epäkeskustelu. Ja mahtava ilmapiiri.

 

["vieras"]

Minä taas en voisi kyllin kehua siskonlapsiani.
Upeita mukuloita jokaikinen.

No eihän aloittaja niitä siskon lapsia mollaa! Vaan sitä siskoa! Voi tsiisus, ettei kansa osaa ymmärtää lukemaansa. En itsekään jaksais kyllä kuunnella alituista kehumista ja itse rakastan omia sisarten lapsia yli kaiken. Tosin sisarukseni ovatkin fiksumpaa sorttia, eivät jatkuvasti hae pönkitystä omille lapsilleen

 

[serkuntyttö]

[QUOTE="vieras";27433955]No eihän aloittaja niitä siskon lapsia mollaa! Vaan sitä siskoa! Voi tsiisus, ettei kansa osaa ymmärtää lukemaansa. En itsekään jaksais kyllä kuunnella alituista kehumista ja itse rakastan omia sisarten lapsia yli kaiken. Tosin sisarukseni ovatkin fiksumpaa sorttia, eivät jatkuvasti hae pönkitystä omille lapsilleen [/QUOTE]

Ite ajattelin ihan samaa. Tuli ekaksi mieleeni et Mummeliisan piti vaan päästä pätemään lukematta koko stooria laisinkaan.

 

[Leenuliinukka]

Tässä on varmaan vähän se, mikä ärsyttää, että lapsen kehumisen sijaan kílpaillaan lapsen saavutuksilla, ylpeillään niillä ja tosiaan oikein prepataan lasta, että pääsisi muille näpäyttämään, kuinka taitava lapsi onkaan. Varmaan ap:kin lapseen suhtautuu hyvin ja varmasti suhtautuisi vielä paremmin, jos siskon kehut ja ylpeys lapsesta olisi aitoa ja keskittyisi lapsen niihin taitoihin, joita lapselle tulee itsestään, ilman preppausta.

 

["vieras"]

Ite ajattelin ihan samaa. Tuli ekaksi mieleeni et Mummeliisan piti vaan päästä pätemään lukematta koko stooria laisinkaan.

Hyvin tyypillistä kyseiselle nikille; vääristelee ihmisten tekstejä siten, että saa hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan ja lähimmäisenrakkauttaan. Vois lopettaa.

 

[nohhmmm]

Onko sinun ja siskon välit millaiset? Noin niinku muuten elämässä? Onko kaikki jakautunut "tasan"?

Jos oma esikoisesi oppi lukemaan 4-vuotiaana, se on aikaisemmin kuin siskollasi. Jos sillä on alemmuuskompleksi?

Kehumisesta yleisesti - lasta saa kehua niin paljon kuin sielu sietää lapselle itselleen ja niin pitääkin, mutta ei koko naapurustolle ja suvulle jatkuvasti, huh huh.

 

["Ama"]

Totea ensi kerralla, että kylläpäs meillä MOLEMMILLA/KAIKILLA on taitavat lapset (Riippuen onko tilanteessa muita