Voi hitto! Näinkö helppoa vauvan "kouluttaminen" onkin? 9kk vauvasta kyse..

[werrww]

Eli olen kirjoittanut tällekin palstalle monta kertaa vauvastani, joka nukkuu vieressä, ja niskat vääränä imetän oikeasti pahimmillaan 10 kertaa yössä, kun vauva on herännyt vähän väliä ja vaatinut tissin.

No 3 yötä sitten aloitettiin vierottaminen. Ekana yönä vauva huusi 1,5h, toisena 4min ja kolmantena epämääräisesti puolisen tuntia. Tassuttelin koko ajan. Lisäksi laitoin vauvan sänkyynsä nukkumaan, ei meinannut ensin asettua mitenkään.

Nyt illalla syötin iltapuuron, imetin ja laitoin vauvan sänkyyn. Siellä se pyöri vähän aikaa ja nukahti ITSE! Ja luulenpa että seuraava yö menee vielä helpommin.

Ihmeellistä, miten helppoa tuo "kouluttaminen" onkin. Ihanaa, on tilaa nukkua kunnolla kun vauva on omassa sängyssä ja ihanaa, kun ei tarvitse puolen tunnin välein herätä. IHANAA!!!!

 

["Xxxx"]

Juu, meilläkin lopetettiin imetys kerrasta (tottunut toki pulloon aiemmin) eikä mitään ongelmaa! 9,5kk ikää. Kolme yötä takana...

 

["vieras"]

Vauvan kouluttaminen on helppoa kuin mikä, taaperossa on jo haastetta saati vielä vanhemmassa...asiassa kuin asiassa.

 

[Micosa]

Mun täytyy myöntää että onneksi en ole moisiin "kouluttamisiin" ryhtynyt, lapset aikaan oppineet nukkumaan yksin ja ilman yösyöntejä.
Vieläkin silti tulee hetkiä/kausia jolloin sitä vain herätään useamman kerran yössä jne.

 

[a..p]

Mun täytyy myöntää että onneksi en ole moisiin "kouluttamisiin" ryhtynyt, lapset aikaan oppineet nukkumaan yksin ja ilman yösyöntejä.
Vieläkin silti tulee hetkiä/kausia jolloin sitä vain herätään useamman kerran yössä jne.

Aha.. ? Ja sun mielestä kaikkien pitää kärsiä puolen tunnin välein heräilystä, jos vaihtoehtokin on olemassa? On parempi, että äiti on itkeävä ja unenpuutteestaan masentunut robotti? Vai miksi sä tän halusit sanoa? Jos herää 9kk noin paljon, niin kyllä se vaan näkyy voinnissa ja jaksamisessa..

 

["vieras"]

Hienoa ap, varmasti kaikkien elämänlaatu paranee säännöllisen rytmin myötä. Olen sitä mieltä, että määrätietoinen suhtautuminen yösyömiseen auttaa, siis siinä vaiheessa, kun vauvalla ei oikeasti ole enää nälkä, vaan se on tapa.

 

[Micosa]

Aha.. ? Ja sun mielestä kaikkien pitää kärsiä puolen tunnin välein heräilystä, jos vaihtoehtokin on olemassa? On parempi, että äiti on itkeävä ja unenpuutteestaan masentunut robotti? Vai miksi sä tän halusit sanoa? Jos herää 9kk noin paljon, niin kyllä se vaan näkyy voinnissa ja jaksamisessa..

Älä vedä herneitä nokkaasi siitä että minä en ole moiseen ryhtynyt ja olen vielä hengissä.
Väsynyt ole ollut jatkuviin herättämisiin ja olen edelleen välillä vieläkin. Ne yöheräilyt eivät lopu yksinään syömisten loppumiseen.
Ne jatkuvat syystä taikka toisesta hamaan hautaan saakka (jos saanen hieman kärjistää). Huolet tuovat unenpuutetta myös senkin jälkeen kun lapset ovat kotoa jopa muuttaneet pois.
Ehkä siksi en niin kamala pidä vauvan yöheräilyjä.
Mutta niinkuin mainitsin, kirjoitin itsestäni en sinusta tai kenestäkään muusta.

 

[Ajatuksia]

[QUOTE="vieras";24970937]Hienoa ap, varmasti kaikkien elämänlaatu paranee säännöllisen rytmin myötä. Olen sitä mieltä, että määrätietoinen suhtautuminen yösyömiseen auttaa, siis siinä vaiheessa, kun vauvalla ei oikeasti ole enää nälkä, vaan se on tapa.[/QUOTE]

Niin, vaikea sanoa, mistä tuon ikäisten yöheräilyssä ja -syönnissä on kysymys. Ravinnontarvetta se ei ole, mutta ehkä pikemminkin turvallisuuden ja läheisyyden nälkää. Ja aika kovaa sellaista, jos voin oman vauvani reaktioista jotain päätellä.

Minun vauvani ei ole vielä kahdeksankaan kuukauden ikäinen, mutta samassa kehitysvaiheessa ollaan. Vauva heräilee ja itkee erityisen paljon, jos joutuu nukkumaan yksin. (esim. iltaisin, kun itse valvon) Parhaiten hän nukkuu, kun saa olla kainalossani. Silloin unta saattaa tulla viisikin tuntia putkeen. Olen itse järkeillyt, että parhaiten takaan hänen perusturvallisuutensa olemalla tässä vaiheessa läsnä niin paljon kuin mahdollista, totta kai oman jaksamiseni huomioon ottaen.

 

["jep"]

No, en vaan ihan tajua tuota "onneksi en ole moiseen ryhtynyt" -juttua, koska en usko, että tuollainen vauvaa rikkoo. Yksin huudattaminen sen toki tekisi, mutta kun on turvallinen vanhempi kuitenkin lähellä, huutaminen on enemmän harmia/tottumusta, kun ei maitoa saakaan.

Kaikki vauvat eivät vaan "toimi" noin, että nukkuisivat kainalossa hyvin. Tai varmaan vastasyntyneet yleensä toimivat, mutta omat lapseni ovat tuossa isoina vauvoina/pikkutaaperona alkaneet häiriintyä itsekin vieressä nukkumisesta, potkineet ja nipistelleet ja heräilleet. Esikoisen kohdalla siirto omaan huoneeseen pidensi heti unia, vaikka toki yöimetyspalveluiden lopettamista protestoitiinkin. Nyt yhdeksänkuisen kanssa on mietinnässä, mitä tekisin, poika nukkuu vielä vieressä.

 

["mamaa"]

Minun vauvani ei ole vielä kahdeksankaan kuukauden ikäinen, mutta samassa kehitysvaiheessa ollaan. Vauva heräilee ja itkee erityisen paljon, jos joutuu nukkumaan yksin. (esim. iltaisin, kun itse valvon) Parhaiten hän nukkuu, kun saa olla kainalossani. Silloin unta saattaa tulla viisikin tuntia putkeen. Olen itse järkeillyt, että parhaiten takaan hänen perusturvallisuutensa olemalla tässä vaiheessa läsnä niin paljon kuin mahdollista, totta kai oman jaksamiseni huomioon ottaen.

Näin minäkin olen ajatellut. Jos lapseni nukkuu vieressäni parhaimmillaan 5-6 tunnin unia putkeen ja omassa sängyssään 1-2 tunnin max, siihen on varmaan syynsä. Minusta syy on se, että hän tarvitsee äitiä lähelle, ja saamalla äidin lähelle saa myös pitkässä juoksussa parhaan perusturvallisuuden tunteen.

Nyt lapsi on 1 v. 3 kk. ja on alkanut pikkuhiljaa nukkua aina vaan pidempiä pätkiä omassa sängyssään, ja myös vähän aikaa sitten alkoi nukahtaa sinne itse. Oli siis valmis. Olin tyytyväinen, että menimme mahdollisimman lapsentahtisesti.

Tämä ei tarkoita, että se sopisi kaikille! On äitejä, jotka eivät saa nukuttua vauva kainalossa, ja silloin on kuitenkin parempi että äiti saa nukuttua ja jaksaa olla hyvä äiti.

 

[a...p]

Vauva nukkui mun kainalossa ja nukkui siinä huonosti. Nyt pinnasänky on ihan kiinni meidän parisängyssä, eli edelleen vauva nukkuu lähellä, mutta ei ihan vieressä.

Koko sen ajan kun vauva protestoi niin silitin häntä, otin syliin ja lauleskelin. Ja sitten se nukahti ja on nukkunut paljon paremmin. Eli helpolla loppui.

Mä en muuten usko, että vauvalle puolen tunnin välein heräily on välttämättä "hyväksi". Pienellä rajojen asettamisella yöunet muuttuu yhtenäisemmäksi. Ihmettelen lähinnä sitä, että miksi joku tulee sanomaan "onneksi mä en ole tehnyt noin", kun itse hehkuttaa, miten tyytyväinen on nyt, kun kaikki nukkuu paremmin.

 

[a..p]

Mulla siis vauva on nukkunut syntymästä asti kainalossa ja aina on heräillyt paljon ,nyt viimeiset kuukaudet pahentunut ja heräily on ihan jatkuvaa, ja musta on monesti aamulla tuntunut, että en ole nukkunut ollenkaan. Että ei se kainalossa nukkuminen välttämättä ole hyvä ratkaisu kaikille. Nyt vauva nukkuu ihan levollisesti omassa sängyssään.

Kyllähän mua tavallaan harmittaa, kun en voi marttyyriviittaa kantaen sanoa, että "jaksoin 2 vuotta pitää lasta kainalossa ja vastata hänen tarpeisiin puolen tunnin välein"... enkä enää tunne itseäni niin tarpeelliseksi vauvalle: voi perkele, se pärjää ilman mun tissiä koko yön. Nyyh..

 

[Ajatuksia]

Mulla siis vauva on nukkunut syntymästä asti kainalossa ja aina on heräillyt paljon ,nyt viimeiset kuukaudet pahentunut ja heräily on ihan jatkuvaa, ja musta on monesti aamulla tuntunut, että en ole nukkunut ollenkaan. Että ei se kainalossa nukkuminen välttämättä ole hyvä ratkaisu kaikille. Nyt vauva nukkuu ihan levollisesti omassa sängyssään.

Kyllähän mua tavallaan harmittaa, kun en voi marttyyriviittaa kantaen sanoa, että "jaksoin 2 vuotta pitää lasta kainalossa ja vastata hänen tarpeisiin puolen tunnin välein"... enkä enää tunne itseäni niin tarpeelliseksi vauvalle: voi perkele, se pärjää ilman mun tissiä koko yön. Nyyh..

En ole missään nimessä sitä mieltä, että se mikä sopii yhdelle, sopii kaikille.

Ikävää, että teillä meni yhdeksän kuukautta huomata, että kainalossa nukkuminen ei ole se teidän juttunne.

 

[a..p]

No joo, perhepeti tuntui pikkuvauva-aikana helpolta, kun vauva oikeasti tarvitsi ruokaa usein. Mutta kun se muuttui tavaksi ottaa tissi suuhun puolen tunnin välein, ja nukkuminen muuttui todella levottomaksi, niin koin paremmaksi siirtää lapsen omaan sänkyynsä. Ei ollut vaan kovin helppoa ryhtyä siihen, oli siinä semmoinen "kynnys" alkaa vieroittaa lasta, mutta nyt olen silti tyytyväinen.

 

["jep"]

Ihan pienen vauvan kohdalla se jatkuva heräily voi ollakin perusteltua. Sillä tavalla mm. vauva varmistaa riittävän maidonsaannin, ja lisäksi heräily voi joidenkin näkemysten mukaan suojella vauvaa vaipumasta liian syvään uneen ja siten vähentää kätkytkuoleman riskiä.

MUTTA yhdeksänkuinen ei enää millään muotoa kuulu tähän ryhmään. Jossain vaiheessa se alkuvaiheessa elämää suojellut heräily muuttuu sekä äitiä että vauvaa väsyttäväksi huonoksi tavaksi, ja vauva saattaa tarvita apua siitä pääsemisessä. Ainakin omistani olen huomannut, että huonojen unien jälkeen ovat olleet kärttyisiä, itkuisia, eivätkä esim. jaksa harjoitella uusia taitoja tai tarkkailla ympäristöä kuten virkeämpänä.

Minusta siis olet toiminut fiksusti, kun olet antanut pienen vauvan nukkua kainalossa, mutta nyt oli teidän aika muuttaa systeemejä. Se, onko "oikea" hetki 4 kk, 6 kk, 9 kk, vuoden vai kolmen vuoden iässä, riippuu ihan katsantokannasta ja paljolti lapsestakin. Mutta ei itseään pidä siitä syyllistää, ettei jaksa niin pitkään että lapsi itse ilmoittaa muuttavansa omaan sänkyyn. Vaikka joku muu jaksaisikin.

 

["mamaa"]

Mulla siis vauva on nukkunut syntymästä asti kainalossa ja aina on heräillyt paljon ,nyt viimeiset kuukaudet pahentunut ja heräily on ihan jatkuvaa, ja musta on monesti aamulla tuntunut, että en ole nukkunut ollenkaan. Että ei se kainalossa nukkuminen välttämättä ole hyvä ratkaisu kaikille. Nyt vauva nukkuu ihan levollisesti omassa sängyssään.

Kyllähän mua tavallaan harmittaa, kun en voi marttyyriviittaa kantaen sanoa, että "jaksoin 2 vuotta pitää lasta kainalossa ja vastata hänen tarpeisiin puolen tunnin välein"... enkä enää tunne itseäni niin tarpeelliseksi vauvalle: voi perkele, se pärjää ilman mun tissiä koko yön. Nyyh..

No mutta meillähän oli ihan eri tilanne. Sinun lapsi nukkuu nyt paremmin omassa sängyssään, minun lapseni nimenomaan ei nukkunut omassaan (siellä heräili 1-2 h välein, meidän sängyssä 5-6 h välein). Ei minun ajatukseni ollut tulla moittimaan sinun ratkaisuasi, vaan vain todeta että sopivia ratkaisuja on niin monta kuin on perheitä.

 

["Vieras"]

Kiitos a.p. Kiva kuulla hyviä kokemuksia unikoulusta. Meillä vauva 8kk ja heräilee yöllä noin viisi kertaa syömään. Oon miettinyt unikoulun alottamista ja neuvolassakin sitä suositeltiin. Vauva nukkuu meilläkin vielä vieressä.

 

[Ajatuksia]

Mukava vaihtaa kokemuksia, jokainen toimikoon sillä parhaalla ja oikealla tavallaan.

Minä taidan lähteä tästä pehkuihin, että lapsikin saa nukkua rauhassa. Raukka meni kahdeksalta nukkumaan ja on herännyt jo kolmesti ihmettelemään, että missä se äiti luuhaa.