I
"iida"
Vieras
Olen viimeiset kuukaudet kuvitellut vain tuhlaavani johonkin aina 100-200 , niin ettei yhtään ylimääräistä jää. Mutta, nyt tajusin, että eihän se ole tuhlailua, jos ostaa vaatetta tms. tarpeellista lapsille/harvoin itselleni. Joka kuussa on mukamas jotain ylimääräistä menoa, mutta ei, kun se on normaalia elämää ja se maksaa!
Nyt pelottaa tämä kuukausi, kaiken maailmaan kevätkenkää piti hankkia ja retkiä tehdä, mutta joo, kattellaan sit ensi kuussa... Lapsille onneksi on kaikki tarpeellinen, mutta itse varmaan suhaan menemään talvikengillä ainakin seuraavan kuukauden, ellen toisenkin. Miehestä puhumattakaan...
Olen pitänyt meitä keskituloisena ns. normaali perheenä. Päällisin puolin kaikki on hienosti, kunhan kukaan ei katso tarkemmin esim. niihin kenkiin. Tässä kuussa jäi isompien laskujen jälkeen 550 , sillä ostetaan ruuat, vaipat, bensat (onneksi ei ole pakko ajaa paljoa) mahdolliset lääkkeet ja jos vielä jotain laskuja tupsahtaa, niin ne. Ainakin aion kestoilla reippaasti enemmän pitkän tauon jälkeen ja huutikseenkin laitoin jo osan kaapeissa olevista turhista vaatteista.
Tämmöinen avautuminen tällä kertaa ja anteeksi jo etukäteen! Tiedän, että me pärjätään, ei meillä mene edes huonosti.... nämä on omia valintoja. Lähinnä pohdin ääneen ja kiinnostaisi tietää, miten ns. normaalituloiset pärjää. Pystytkö ostamaan lapselle hänen tarvitsemansa vaatteen tai kengät heti eikä ensi tilistä tai vaikkapa lähtemään hetken mielijohteesta junaretkelle vaikkapa Korkeasaareen? Me ei pystytä, (ehkä ensi kuussa sitten)...
Nyt pelottaa tämä kuukausi, kaiken maailmaan kevätkenkää piti hankkia ja retkiä tehdä, mutta joo, kattellaan sit ensi kuussa... Lapsille onneksi on kaikki tarpeellinen, mutta itse varmaan suhaan menemään talvikengillä ainakin seuraavan kuukauden, ellen toisenkin. Miehestä puhumattakaan...
Olen pitänyt meitä keskituloisena ns. normaali perheenä. Päällisin puolin kaikki on hienosti, kunhan kukaan ei katso tarkemmin esim. niihin kenkiin. Tässä kuussa jäi isompien laskujen jälkeen 550 , sillä ostetaan ruuat, vaipat, bensat (onneksi ei ole pakko ajaa paljoa) mahdolliset lääkkeet ja jos vielä jotain laskuja tupsahtaa, niin ne. Ainakin aion kestoilla reippaasti enemmän pitkän tauon jälkeen ja huutikseenkin laitoin jo osan kaapeissa olevista turhista vaatteista.
Tämmöinen avautuminen tällä kertaa ja anteeksi jo etukäteen! Tiedän, että me pärjätään, ei meillä mene edes huonosti.... nämä on omia valintoja. Lähinnä pohdin ääneen ja kiinnostaisi tietää, miten ns. normaalituloiset pärjää. Pystytkö ostamaan lapselle hänen tarvitsemansa vaatteen tai kengät heti eikä ensi tilistä tai vaikkapa lähtemään hetken mielijohteesta junaretkelle vaikkapa Korkeasaareen? Me ei pystytä, (ehkä ensi kuussa sitten)...