K
"kyllästynyt"
Vieras
Onko muita, joilla samanmoinen fiilis? Mä herään meillä joka ikinen aamu lapsen herätessä (eli 6-7 aikaan), ja mies kömpii ylös kun häntä huvittaa (lähtee siis töihin vasta 9-11 aikoihin). Niin ja toisena vapaapäivänään nukkuu lounaaseen asti.
Ollaan asiasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta ei vaan mene miehen jakeluun. Hän on sitä mieltä, että koska mä olen hoitovapaalla niin mun kuuluu herätä joka aamu, koska saanhan sitten päivisin nukkua kun lapsi nukkuu. Mies vaan ei tajua, ettei tässä ole edes itse nukkumisesta kyse vaan siitä että haluaisin edes joskus herätä omia aikojani, enkä silloin kun lapsi herää. Olisi ihanaa rauhassa makoilla sängyssä, syödä aamupalaa ja kerrankin olla vaan. Ei tarvitsisi aamulla lähteä lapsen ja koiran kanssa ulos.
Mies aina sanoo, että pitkien työpäiviensä takia hän tarvitsee enemmän lepoa. No juu, mutta jos jaksaa yöt surffailla netissä/katsella leffoja/treffata kavereitaan niin kyllä sillon pitäisi sitä energiaa löytyä myös siihen että on aamuisin lapsensa kanssa ennen töihinlähtöään (varsinkin kun kotiin tulee vasta lapsen mentyä yöunille).
Mä oon vaan niin tuskastunut tilanteeseen, ja kun mikään ei tunnu auttavan. Odotan jo innolla töihin paluuta, meen niin aikasin töihin että muu perhe nukkuu joten saan edes sillon sit nauttia niistä rauhallisista aamuista
(tosin koira täytyy silloin lenkittää).
Ollaan asiasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta ei vaan mene miehen jakeluun. Hän on sitä mieltä, että koska mä olen hoitovapaalla niin mun kuuluu herätä joka aamu, koska saanhan sitten päivisin nukkua kun lapsi nukkuu. Mies vaan ei tajua, ettei tässä ole edes itse nukkumisesta kyse vaan siitä että haluaisin edes joskus herätä omia aikojani, enkä silloin kun lapsi herää. Olisi ihanaa rauhassa makoilla sängyssä, syödä aamupalaa ja kerrankin olla vaan. Ei tarvitsisi aamulla lähteä lapsen ja koiran kanssa ulos.
Mies aina sanoo, että pitkien työpäiviensä takia hän tarvitsee enemmän lepoa. No juu, mutta jos jaksaa yöt surffailla netissä/katsella leffoja/treffata kavereitaan niin kyllä sillon pitäisi sitä energiaa löytyä myös siihen että on aamuisin lapsensa kanssa ennen töihinlähtöään (varsinkin kun kotiin tulee vasta lapsen mentyä yöunille).
Mä oon vaan niin tuskastunut tilanteeseen, ja kun mikään ei tunnu auttavan. Odotan jo innolla töihin paluuta, meen niin aikasin töihin että muu perhe nukkuu joten saan edes sillon sit nauttia niistä rauhallisista aamuista
(tosin koira täytyy silloin lenkittää).
Juuri tänään taas väännettiin siitä asiasta, kun syksyllä sovittiin että kerran viikossa mies hoitaa aamutoimet. Tämä on tainnut tapahtua yhteensä 2 kertaa, ja toisella kertaa hirveän raivoamisen säestyksellä.