Voi kun olisin tajunnut, miten leppoisaa elämä oli ennen lapsia:

[mutta]

Mutta arvatkaapas miltä tuntuu olla 30v ja sinkku ja lapseton?
Mulla on aikaa ja maidon hakemista kaupasta ei tosiaan lapset vaikeuta. Mutta mua ei myöskään kukaan koskaan tarvitse, saan palata tyhjään kotiin ja on sitä paitsi kaikille muille paitsi ehkä itselleni ihan sama, haenko sen maidon vai en.

Ommellakin pystyisin mitä vaan millon vaan mut enpä ompele.

toivottavasti saat joskus perheen jos sitä haluat. jos pitäisi noista kahdesta elämäntilanteesta valita toinen niin mielummin perheellinen 30v. vaikka joskus onkin raskasta mutta enemoi se on ihanaa.

No niin, arvaa vaan kumman itse valitsisin. :/ Mut aina ei pääse valitsemaan. Mut halusin vaan sanoa, että edes lapsettomilla se ei tunnu enää samalta kuin "silloin ennen". Tähän on tullu tuusi tumma sävy, nyt kaipaisi sitä perhettä, mutta sitä ei ole. Aika tyhjä ja turha fiilis.

 

[itku]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

Omaa aikaa. Koko viikonloppu, ihan yksin. Ei siis miestä, ei ketään, muita kuin sinä. Laita lapset reissuun ukon kans ja vähän joutuin jos noin on jo pahaksi menny.!

omaa aikaa KOKO VIIKONLOPPU
mitä sellanen on, ei meillä onnistu tuollainen
ei niitä lapsia laiteta ukon kanssa reissuun ihan noin vain, mies tekee vuorotöitä ja on yleensä aina viikonloputkin töissä

Sitten laitat lapset isovanhemmille tai jaat kummeilleen. Tai saat miehes ymmärtämään miten rikki olet.

kaikki on vielä työssäkäyviä, ei ne halua meiän lasia koko viikonlopuksi hoitoon, kukaan ei halua
se on työn ja tuskan takana että saan ne edes silloin jonnekin kun on pakottava tarve saatikka ihan muuten vaan hoitoon että saan omaa aikaa, mitä sitten kun tulee joku pakollinen meno, en kehtaisi pyytää taas jotain hoitamaan lapsiani

Eikö sinulla ja miehelläsi satu stte ikinä olemaan vaikka paria vapaapäivää yhtäaikaa? Tai pysty järjestämään asioita niin, vaihtelemaan työvuoroja tms. Vuorotyöläisillä usein sattuu johonkin väliin pidempiä vapaita.

Eli silloin jättäisit lapset miehen kanssa kotiin ja lähtisit itse jonnekin, vaikka jonkun lapsettoman kaverin luo tai ihan vaan nauttimaan omasta yksinäisyydestäsi.

onhan meillä joskus samaan aikaan vapaata mutta en voi lähteä viikonlopuksi pois ja jättää miestä lasten kanssa, silläkin on jaksamista niitten kanssa

 

[Madicken04]

onhan meillä joskus samaan aikaan vapaata mutta en voi lähteä viikonlopuksi pois ja jättää miestä lasten kanssa, silläkin on jaksamista niitten kanssa

Jos olet itse niin poikki mitä tässä annat ymmärtää niin ehdottomasti sinun pitäisi jättää mies ja lapset muutamaksi päiväksi keskenään että saat vähän ladattua akkuja. Eikä pelkästään itsesi vaan myös miehen ja lasten takia, olisi ihan terveellinen kokemus kaikille.

Jos on jo valmiiksi poikki, ei kannata enää kerätä lisää taakkaa niskaansa. Kyllä mies pärjää lasten kanssa kun on kerran pärjättävä (ja se on pärjäämistä vaikkei kaikki menisi pilkulleen juuri niin kuin äiti haluaa).

 

[wiivi84]

Mä pääsin viime viikonloppuna ilman miestä ja lapsia ekaa kertaa 5 vuoteen vapaalle...
mies jäi ekan kerran kattomaan lapsia joten minäkin sain lomaa miehestä perjantaina piti lähteä ja vasta lauantaina sai tulla kotii..

ja täytyy sanoa että piristi todella kummasti, vaikka ei tullu nukuttua ollenkaa :ashamed:

nyt kun mies kerran noin ihanan eleen teki niin vien lapset perjantaina hoitoon ja vien miehen syömään ja sit saunotaan ja ehkä katotaan joku leffa, mutta mennään ajoissa nukkumaan ja nukutaan niin pitkään ku halutaan

 

[kolmen äiti]

Ei kukaan jaksa ilman omaa aikaa 24/7. Ja sulla on lapsiakin noin monta. Mulla vain kolme, mutta silti otan omaa aikaa tarpeen mukaan, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mies on mielellään lasten kanssa. Mulla on itelläni vuorotyö, joten mies on aina joutunut ottamaan vastuuta arjen pyörittämisestä. Tottakai mies pärjää lasten kanssa siinä missä äitikin! Kummallinen ajatusmaailma!

 

[heip]

Nää on ihan totta. Samalla voisin todeta, etten ymmärtänyt ennen toisen lapsen syntymää, miten helppoa yhden vauvan kanssa on.. Äitiysloman alettua sai nukkua aamulla pitkään, ottaa päivätirsoja, syödä jäätelöä silloin kun halusi ( ) ym. Vauvan synnyttyä sai palautua synnytyksestä rauhassa, ihastella nukkuvaa vauvaa, imettää lapsentahtisesti, nukkua päiväunia, ja muutenkin elää vauvan rytmin mukaan. Oli aika karmeaa, kun kakkonen oli vauva; toinen valvoi yöllä, toinen päivällä. :/

 

[suru]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

1 ja 4 on mussukat ja samaa päivästä toiseen....ei vaan jaksa...

 

[surkea äiti]

Meillä on vaan kaksi lasta ja mua ärsyttää kun kuopus on aina kysymässä "onko puhtaat" kun on harjannut hampaat. Niinhän ne hammashoitajat neuvoo lapsia kysymään ja oikeastaan noin pieneltä pitäisi äidin vielä pestäkin, mutta odotan niin aikaa että kaikki täällä hoitavat itse itsensä ilman kyselyjä mistään. oon niin itsekäs luonne ja joka vuosi vaan väsyneempi.

 

[juu]

Nää on ihan totta. Samalla voisin todeta, etten ymmärtänyt ennen toisen lapsen syntymää, miten helppoa yhden vauvan kanssa on.. Äitiysloman alettua sai nukkua aamulla pitkään, ottaa päivätirsoja, syödä jäätelöä silloin kun halusi ( ) ym. Vauvan synnyttyä sai palautua synnytyksestä rauhassa, ihastella nukkuvaa vauvaa, imettää lapsentahtisesti, nukkua päiväunia, ja muutenkin elää vauvan rytmin mukaan. Oli aika karmeaa, kun kakkonen oli vauva; toinen valvoi yöllä, toinen päivällä. :/

no ei sitä tajua kukaan muukaan. yhden lapsen äidit luulevat, että se on samaa makaamista kotiäitinä useammanlapsen kanssa mitä yhden. siitä johtuvat ne kotiäitien haukkumisketjut.

 

[no]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

1 ja 4 on mussukat ja samaa päivästä toiseen....ei vaan jaksa...

pian helpottuu arki kun pienempikin kasvaa niin voitte puuhailla paljon enempi kaikkea kivaa esim. luistelu, lautapelit ym.

 

[k]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

Psykologi...tai lääkkeet. Itsellä auttoi 2kertaa psykologilla.

Keskusteltiinko mistä?

 

[suru]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

Psykologi...tai lääkkeet. Itsellä auttoi 2kertaa psykologilla.

Keskusteltiinko mistä?

 

[peesi]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

Psykologi...tai lääkkeet. Itsellä auttoi 2kertaa psykologilla.

miten tähän oloon auttaa psykologi, ei se tule pitämään mun lapsia että saan omaa aikaa

harvinaisen tervejärkiseltä kuulostat. näinhän se on, lastenhoito on kovaa työtä ja siihen auttaisi vaan lepo. ei psykologit.

 

[Fröökynä]

No ei teitä sitten ikinä ottanut oma elämä kaaliin ennen niitä lapsia? Kyllä mä muistan eräänkin "mä en kestä enää" -tyyppisen meltdownin ihan työkuvioihin tai muihin liittyen. Väsyttäähän ne lapset välillä mutta ei mua jotenkin ikinä niin huolella ota ne päähän kuitenkaan, siinä kun on aina se toinenkin puoli. Tietysti jos ei nuku niin kaikki muuttuu mustaksi ja siihen ei auta kuin UNI!

Ja voi kun tajuaisitte sen, että miten hiivatin nopeasti se aika lasten kanssa on ohi eikä tule takaisin ei. Sit on taas aikaa raapia ahteria sohvalla ja ihmetellä miten ihmeen ihanaa se vapaus onkaan.

 

[juu]

No ei teitä sitten ikinä ottanut oma elämä kaaliin ennen niitä lapsia? Kyllä mä muistan eräänkin "mä en kestä enää" -tyyppisen meltdownin ihan työkuvioihin tai muihin liittyen. Väsyttäähän ne lapset välillä mutta ei mua jotenkin ikinä niin huolella ota ne päähän kuitenkaan, siinä kun on aina se toinenkin puoli. Tietysti jos ei nuku niin kaikki muuttuu mustaksi ja siihen ei auta kuin UNI!

Ja voi kun tajuaisitte sen, että miten hiivatin nopeasti se aika lasten kanssa on ohi eikä tule takaisin ei. Sit on taas aikaa raapia ahteria sohvalla ja ihmetellä miten ihmeen ihanaa se vapaus onkaan.

mitä tarkoitat tällä? kun kerran on niitä lapsia tehnyt, koko loppuelämä on työtä. milloin se muka helpottaa? sitten kun itsekin olen jo vanha ja toinen jalka haudassa.
siis joo nautinhan minä lapsistani mutta stten kun se on ohi niin on se aktiivinen aika elämästäni myös ohi.

 

[Fröökynä]

mitä tarkoitat tällä? kun kerran on niitä lapsia tehnyt, koko loppuelämä on työtä. milloin se muka helpottaa? sitten kun itsekin olen jo vanha ja toinen jalka haudassa.
siis joo nautinhan minä lapsistani mutta stten kun se on ohi niin on se aktiivinen aika elämästäni myös ohi.

No kohta ne on lapset partsaleireillä viikonlopun, eipä aikaakaan niin reilaavat koko kesän Interreililla eikä sua ollenkaan enää tarvita puhaltamaan pipiin tai halimaan mörköjä loitolle. Minä pelkään sitä enemmän, niin asiaan kuin kuuluukin.

 

[juu]

mitä tarkoitat tällä? kun kerran on niitä lapsia tehnyt, koko loppuelämä on työtä. milloin se muka helpottaa? sitten kun itsekin olen jo vanha ja toinen jalka haudassa.
siis joo nautinhan minä lapsistani mutta stten kun se on ohi niin on se aktiivinen aika elämästäni myös ohi.

No kohta ne on lapset partsaleireillä viikonlopun, eipä aikaakaan niin reilaavat koko kesän Interreililla eikä sua ollenkaan enää tarvita puhaltamaan pipiin tai halimaan mörköjä loitolle. Minä pelkään sitä enemmän, niin asiaan kuin kuuluukin.

ei kiinnosta partio meidän lapsia. eikä matkustaminen, kuopus ei aio koskaanmuuttaa kotoaan. eikä halua harrastaa mitään kodin ulkopuolella.

 

[,,]

Mulla on käyny niin, että kun oon jääny yksin kotiin niin se on alkanut ahdistamaan.. Ikävöin perhettäni kamalasti kun olen erossa heistä, vaikka valitankin aina oman ajan puutetta.

 

[hn]

mitä tarkoitat tällä? kun kerran on niitä lapsia tehnyt, koko loppuelämä on työtä. milloin se muka helpottaa? sitten kun itsekin olen jo vanha ja toinen jalka haudassa.
siis joo nautinhan minä lapsistani mutta stten kun se on ohi niin on se aktiivinen aika elämästäni myös ohi.

No kohta ne on lapset partsaleireillä viikonlopun, eipä aikaakaan niin reilaavat koko kesän Interreililla eikä sua ollenkaan enää tarvita puhaltamaan pipiin tai halimaan mörköjä loitolle. Minä pelkään sitä enemmän, niin asiaan kuin kuuluukin.

ei kiinnosta partio meidän lapsia. eikä matkustaminen, kuopus ei aio koskaanmuuttaa kotoaan. eikä halua harrastaa mitään kodin ulkopuolella.

Siitä huolimatta lapsesi kasvavat aikuiseksi halusivat sitä nyt tai ei... Tsemppiä tilanteeseesi, en oikein osaa sanoa sulle mitään mikä helpottais. Hyviä vinkkejä tullut, tosin niistä tulee helpotusta vain hetkeksi. Mutta tuskin sitä tarkoititkaan että lapsistasi haluaisit luopua??

 

[EI JAKSA ENÄÄ]

Mutta sitten olisi jäänyt patsi siitä rakkauden tunteesta, mitä voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan.

mulla on sellanen tunne täysin hukassa nykyään, olen niin täynnä koko tätä vitun perhe-elämää ettei tosikaan

mikä tähän oikein auttaa?

SAMA TÄÄLLÄ!!!! JA ONPA LOHDULLISTA KUULLA ETTEN OLE AINUT...A

 

[dfdf]

Tuota kaikkea voit tehdä taas ihan vapaasti muutaman vuoden päästä, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Myöhemmin sitten saat vielä bonuksena itsellesi mahdollisesti lapsenlapsia ja apua, kun itse olet vanha ja sairas. Todennäköisimmin omat lapset huolehtivat puolestasi, jos itse et enää siihen kykene.

 

[Minä]

Ei kukaan jaksa ilman omaa aikaa 24/7. Ja sulla on lapsiakin noin monta. Mulla vain kolme, mutta silti otan omaa aikaa tarpeen mukaan, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mies on mielellään lasten kanssa. Mulla on itelläni vuorotyö, joten mies on aina joutunut ottamaan vastuuta arjen pyörittämisestä. Tottakai mies pärjää lasten kanssa siinä missä äitikin! Kummallinen ajatusmaailma!

No ei kummallinen? Sinulla on. Miksi se oma aika on mukamas niin tarpeen? Kyllä ennätät sitten eläkkeellä olla omalla ajalla ja mariset kaikesta. Katsotaanpas sitten!

 

[hmph]

Asenne vammasta se on kiinni.
Yllättävä paljon jaksaa, jos on henkisesti valmistunut ihanaan aikaan omien lastensa kanssa.

Ja tiedän oikeasti mistä puhun. :xmas:

 

[kolmen äiti]

Ei kukaan jaksa ilman omaa aikaa 24/7. Ja sulla on lapsiakin noin monta. Mulla vain kolme, mutta silti otan omaa aikaa tarpeen mukaan, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mies on mielellään lasten kanssa. Mulla on itelläni vuorotyö, joten mies on aina joutunut ottamaan vastuuta arjen pyörittämisestä. Tottakai mies pärjää lasten kanssa siinä missä äitikin! Kummallinen ajatusmaailma!

No ei kummallinen? Sinulla on. Miksi se oma aika on mukamas niin tarpeen? Kyllä ennätät sitten eläkkeellä olla omalla ajalla ja mariset kaikesta. Katsotaanpas sitten!

Niin?? Ap vaikuttaa uupuneelta ja tarvitsee omaa aikaa=lepoa (esim. vaikka sen yhden viikonlopun joskus). Sopivasti itsekäs täytyy olla, jotta jaksaa lapsiperheen härdelliä. Ja kirjoituksessa pisti silmään, ettei mies jaksa olla lasten kanssa. WTF??? Onko ap sittenkin marttyyri joka haluaa itse hoitaa kaiken, eikä anna miehen hoitaa lapsia???? Terveessä parisuhteessa molemmat ottaa vastuuta.

 

[ap.]

Minä en siis ole tuo nimim. "itku" (jaksamista hänelle! ). Kirjoitin tämän aiheen ihan vaan siksi, kun olen useasti miettinyt, miten helppoja nuo jotkut jutut olivat silloin lapsettomana. Eikä sitä silloin tajunnut (tyyliin aah, olipa mukavaa käydä nopeasti vaan kaupassa pyörähtämässä! ) miten iisiä se oli, tai että lasten kanssa se voi olla monin verroin hankalampaa/ työläämpää.