Voi luoja mikä ahdistus... pakko purkaa tää johonkin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kävimme äsken isäni kanssa kioskilla, olen vierailemassa siis täällä pienellä paikkakunnalla missä lapsuuteni asuin ja myöhemmin muutin muualle. Minua kiusattiin pahasti ja ylläri ylläri, kun menimme sinne kioskille niin mun ensimmäinen poikaystävä oli sit siellä töissä, joka myöhemmin osallistui myös mun kiusaamiseen.. Sitten sinne sattui myös saman ikäinen tyttö tai tietysti tänä päivänä nainen joka kiusasi minua aikoinaan koulussa. He eivät olleet kuitenkaan niitä pahimpia, mutta muistan kun aina nauroivat minulle ja mulkoilivat oudosti. Nyt mulla ja sillä naisella on ikää 23, sillon oltiin 13-15 kun kiusaaminen tapahtui, entinen poikaystäväni puolestaan 24.

Voi luoja että mua vitutti, ahdisti, suututti ja kaikkee niitä tunteita sekasin...

Mä en ymmärrä et miks mä en selvii näistä tälläsistä tilanteista kunnolla vieraillessani vanhempien luona, vaikka tapahtumista on jo jonkin aikaa. Just tollasessa pienessä, suljetussa tilassa, jossa se pystyy töllää koko ajan kun yritän rauhassa kahtoo mitä ostan on niin selkää riipivää... mä koitin/toiminkin mahdollisimman rauhallisesti ja hyvin, silti mun pulssi löi koko ajan tuhatta ja sataa siellä sisällä ja otti henkeen. Hitto kun voisin olla normaali!!

Ja nyt kerron että mikä suututti................................................. SE ET NÄÄ OLI KUN EI MITÄÄN IKINÄ OIS TAPAHTUNUKKAAN JA MUN ISÄN SILMIEN EESSÄ! Se jätkäkin oikeen palveli iloissaan ja hymyissä suin, mä olin koko ajan vaan puolustustilassa ja mun ilme oli varmaan nyrpee/tappava. Vaikka mun ois pitäny itteniki varmaan ottaa ihan erillainen asenne kun menin sinne sisään, ei vihasta. Usein onnistunki. Mut tää oli joku itsepuolustus reaktio ja et olin koko ajan valmius tilassa/varuillaan kun näin sen kioskin olevan täynnä ihmisiä. Jään vaan miettii et vaistosko ne sen mitä mie olin, kaikista koomisinta se oli varmaan vaan mulle kun mä olin niin myrtsi...

Pitäiskö mun syyttää itteeni kun en selvii näistä tilanteista aina normaalisti? oma järki sanoo jollakin tapaa, et tietenkään ei! koska mä hyvin tiedän et mistä nämä mun olotilat johtuu ja ei niille mahda enää sillain mitään, et niiden kanssa on opittava vaan elämään. Mut sit en taas tiiä, vittuako mä vanhoja jauhan ja en oo onnellinen... typerää.
 
No minä aion ehdottomasti käydä siellä uudestaankin, juuri sen takia koska aletaan olla nyt aikuisia. Mulla on täysi oikeus mennä minne haluankin, mutta se mikä pitäisi muistaa ettei ota vihamielistä asennetta.. :)

Ja ajatteleeko joku oikeasti, että kiusaaminen on oikeutettua vaikka olisikin tehnyt jotain tyhmästi?

Ja tuo et se oli töissä läpäläpälää... mm, empä sano mittään, teeskentelyä
 
No sanokaahan miksi silloin kun mua kiusattiin niin jos käytiin isän kanssa keskustassa niin nämä kiusaajat olivat sillon ihan normaalisti, kun eivät minua tuntiskaan, eivätkä mitään sanoneet!

Mutta sitten...

Kun olin yksin nii johan se huutelu alko?
 
Olen ollut myös koulukiusattu, ja ihan samanlaisia tunteita aiheuttaa kiusaajien näkeminen. Onneksi tosi tosi harvoin on tullut nähtyä, mutta olen heti ns. takajaloillani kun heitä näen. Ja olen sinua 10 vuotta vanhempi, kiusaamista oli lähinnä ala-asteella. ELi ymmärrän tunteesi. Ehkä olisi hyvä mennä jonnekin puhumaan.
 
No se nyt pitää muistaa ettei nolaa itseään olemalla jotenkin myrtsi tai omituinen. Suhtaudu vaan neutraalisti ja älä mene sinne, jos ajattelet niistä jotakin erityistä. Eivät he ole sinulle mitään velkaa, mutta sinä olet itsellesi sen ettet ryve vanhoissa tahallisesti ja vavu käyttäytymään kuin teini.
 
[QUOTE="vieras";28332507]No se nyt pitää muistaa ettei nolaa itseään olemalla jotenkin myrtsi tai omituinen. Suhtaudu vaan neutraalisti ja älä mene sinne, jos ajattelet niistä jotakin erityistä. Eivät he ole sinulle mitään velkaa, mutta sinä olet itsellesi sen ettet ryve vanhoissa tahallisesti ja vavu käyttäytymään kuin teini.[/QUOTE]
Siis sellainen taantumareaktio tulee selkärangasta, mutta sitä vastaan voi taistella ajattelemalla, että olen aikuinen ja noilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä elämäni kanssa nykyisin.
 
[QUOTE="vieras";28332517]Siis sellainen taantumareaktio tulee selkärangasta, mutta sitä vastaan voi taistella ajattelemalla, että olen aikuinen ja noilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä elämäni kanssa nykyisin.[/QUOTE]

Jep, tää.

Ja tuo yks oli oikeessa, pitäis olla vaan neutraali eikä myrtsi tai mitään mut tää olo tuli kun itestään kun näin sen tilanteen siinä... kaikki se ahdisti ja alko yhtäkkiä suututtaa. Pelkään vaan et jos ne tajus, nii voiko ne saada siitä jotain kiksejä ja alkaa uudestaan kiusaa mua. Pyöritin heti tapahtuman jälkeen kaikki vaihtoehdot mun päässä, että miten selviisin uudestaan sellasesta tilanteesta jossa joutuisin 24/7 niiden kanssa tekemisiin kuten sillon koulussa oli. JA TULIN TULOKSEEN, ETTÄ EN MITENKÄÄN!

En minä pystyis kestää sitä mitenkään taas...
 
[QUOTE="vieras";28332573]Jep, tää.

Ja tuo yks oli oikeessa, pitäis olla vaan neutraali eikä myrtsi tai mitään mut tää olo tuli kun itestään kun näin sen tilanteen siinä... kaikki se ahdisti ja alko yhtäkkiä suututtaa. Pelkään vaan et jos ne tajus, nii voiko ne saada siitä jotain kiksejä ja alkaa uudestaan kiusaa mua. Pyöritin heti tapahtuman jälkeen kaikki vaihtoehdot mun päässä, että miten selviisin uudestaan sellasesta tilanteesta jossa joutuisin 24/7 niiden kanssa tekemisiin kuten sillon koulussa oli. JA TULIN TULOKSEEN, ETTÄ EN MITENKÄÄN!

En minä pystyis kestää sitä mitenkään taas...[/QUOTE]
Miten ne nyt aikuista ihmistä alkaisivat kiusaamaan ja miksi johonkin sellaiseen pitäisi edes reagoida? Toki jos alat möllöttämään heitä tavatessasi kuin joku vajakki, niin saattavat naureskella takanapäin. Ole siksi neutraali niin ei tule mitään turhaa sen vuoksi.
 
Tottakai ihan ymmärrettävää sun tuntemuksen ja puolustuskannalla oleminen tuollaisessa tilanteessa. Sä et ole velkaa niille mitään, joten sillä ei ole vitunkaan väliä mitä ne susta ajattelee nyt jos oletkin näyttänyt nyrpeeltä. Sun ei tarvii näyttää iloiselta, olla niille iloinen vain näyttääkses, että se mitä tapahtu ei tunnu missään, KOSKA se TUNTUU.

Mun mielestä loistavasti toimittu, että olet ollut rauhallinen tilanteessa vaikka sisälläs kuohuukin. Ja eiköhän iän myötä ole heillekin tullut sen verran järkeä päähän, että vaikka olisit ollut yksin niin ei ne nyt mitään negatiivistä olis sulle sanonut tms. Teinit/lapset harvoin ymmärtää miten pahaa jälkeä kiusaaminen saa aikaan tai traumatisoi kohdetta, vaikka ymmärtävätkin, että kiusaaminen on väärin. Joten todennäköisesti nää Ärrällä olleet tyypit eivät edes tajunneet, että heidän näkemisensä aiheuttaa sussa jotain tuntemuksia. Ja se varmaan sua vituttaakin, että tyypit ovat niinkuin ei mitään, iloisesti tervehtien, vaikka ovat aiheuttaneet sulle kärsimystä ja edelleenkin sä kärsit siitä mitä on tapahtunut.

Itse oli myös koulukiusattu, mutta sain tilaisuudet "ripittää" nuorena aikuisena kiusaajani kun olin henkisesti kasvanut heidän yläpuolelleen. ja he pyysivät anteeksi. Ja edelleen olen todella kärkäs puolustamaan itseäni, jos koen että joku "hyökkää" minua vastaan, ja ehkä vähän korostuneestikin nousen puolustamaan itsenäni. En vaan kertakaikkiaan kuuntele minkäänlaista vittuilua tai naljailua, ja tämä näkyy myös parisuhteessakin osittain. Mutta en koe, että kiusaaminen enää vaikuttaa elämääni, tai nämä kiusaajat jos heitä näkisin, ovat joko yhdentekeviä tai ressukoita silmissäni tai ainakin koen olevani reippaasti heidän yläpuolellaan.

Ihmettelin jonkun kommenttia tässä ketjussa, että olisi kiusatun vika tulla kiusatuksi..no ohhjoijaa, joo ehkä siinä on joku vaikutin kiusatussa itsessään, jokin ulkoinen seikka tai valtavirrassasta poikkeava asia mikä ärsyttää kiusaajia, mutta kylläpä ne on lähes aina sellaisia, että kiusattu poistaisi sen syyn itsestään minkä vuoksi häntä kiusataan jos se vaan olisi mahdollista, eli ei se kiusattu tilaa sitä kohtelua itelleen minkä saa, vaan olosuhteiden pakosta tai kurjasta sattumuksesta joutuu kiusatuksi.

Ap:lle sanoisin, että jos tuntuu vielä yli kakskymppisenä, että asia tulee tuolla tavalla vastaan, että menet lukkoon tuommoisessa kohtaamistilanteessa, niin varmaan sinun pitäisi työstää asiaa vielä. Ehkä joku pien terapiasessio olisi ihan hyvä ammattiauttajan kera tai sitten jos tilanne ja mahdollisuus olisi niin ottaisit asian puheeksi näiden kiusaajien kanssa, ei mitään nyyhkimistä vaan jos he nykyään ovat eri ihmisiä kuin teininä niin ei varmaan paha olisi heidänkään tietää, mitä ovat teoillaan aiheuttanut.
 
[QUOTE="vieras";28332603]Miten ne nyt aikuista ihmistä alkaisivat kiusaamaan ja miksi johonkin sellaiseen pitäisi edes reagoida? Toki jos alat möllöttämään heitä tavatessasi kuin joku vajakki, niin saattavat naureskella takanapäin. Ole siksi neutraali niin ei tule mitään turhaa sen vuoksi.[/QUOTE]

Olin muuten aika neutraali sillon kouluaikoina ja kiusasivat mua rajusti silti. Näky musta varmaan kuitenkin se, että pelkäsin.. minkäs teet :/ tai no ois pitäny kertoo vanhemmille, mut joo.
 
Tottakai ihan ymmärrettävää sun tuntemuksen ja puolustuskannalla oleminen tuollaisessa tilanteessa. Sä et ole velkaa niille mitään, joten sillä ei ole vitunkaan väliä mitä ne susta ajattelee nyt jos oletkin näyttänyt nyrpeeltä. Sun ei tarvii näyttää iloiselta, olla niille iloinen vain näyttääkses, että se mitä tapahtu ei tunnu missään, KOSKA se TUNTUU.

Mun mielestä loistavasti toimittu, että olet ollut rauhallinen tilanteessa vaikka sisälläs kuohuukin. Ja eiköhän iän myötä ole heillekin tullut sen verran järkeä päähän, että vaikka olisit ollut yksin niin ei ne nyt mitään negatiivistä olis sulle sanonut tms. Teinit/lapset harvoin ymmärtää miten pahaa jälkeä kiusaaminen saa aikaan tai traumatisoi kohdetta, vaikka ymmärtävätkin, että kiusaaminen on väärin. Joten todennäköisesti nää Ärrällä olleet tyypit eivät edes tajunneet, että heidän näkemisensä aiheuttaa sussa jotain tuntemuksia. Ja se varmaan sua vituttaakin, että tyypit ovat niinkuin ei mitään, iloisesti tervehtien, vaikka ovat aiheuttaneet sulle kärsimystä ja edelleenkin sä kärsit siitä mitä on tapahtunut.

Itse oli myös koulukiusattu, mutta sain tilaisuudet "ripittää" nuorena aikuisena kiusaajani kun olin henkisesti kasvanut heidän yläpuolelleen. ja he pyysivät anteeksi. Ja edelleen olen todella kärkäs puolustamaan itseäni, jos koen että joku "hyökkää" minua vastaan, ja ehkä vähän korostuneestikin nousen puolustamaan itsenäni. En vaan kertakaikkiaan kuuntele minkäänlaista vittuilua tai naljailua, ja tämä näkyy myös parisuhteessakin osittain. Mutta en koe, että kiusaaminen enää vaikuttaa elämääni, tai nämä kiusaajat jos heitä näkisin, ovat joko yhdentekeviä tai ressukoita silmissäni tai ainakin koen olevani reippaasti heidän yläpuolellaan.

Ihmettelin jonkun kommenttia tässä ketjussa, että olisi kiusatun vika tulla kiusatuksi..no ohhjoijaa, joo ehkä siinä on joku vaikutin kiusatussa itsessään, jokin ulkoinen seikka tai valtavirrassasta poikkeava asia mikä ärsyttää kiusaajia, mutta kylläpä ne on lähes aina sellaisia, että kiusattu poistaisi sen syyn itsestään minkä vuoksi häntä kiusataan jos se vaan olisi mahdollista, eli ei se kiusattu tilaa sitä kohtelua itelleen minkä saa, vaan olosuhteiden pakosta tai kurjasta sattumuksesta joutuu kiusatuksi.

Ap:lle sanoisin, että jos tuntuu vielä yli kakskymppisenä, että asia tulee tuolla tavalla vastaan, että menet lukkoon tuommoisessa kohtaamistilanteessa, niin varmaan sinun pitäisi työstää asiaa vielä. Ehkä joku pien terapiasessio olisi ihan hyvä ammattiauttajan kera tai sitten jos tilanne ja mahdollisuus olisi niin ottaisit asian puheeksi näiden kiusaajien kanssa, ei mitään nyyhkimistä vaan jos he nykyään ovat eri ihmisiä kuin teininä niin ei varmaan paha olisi heidänkään tietää, mitä ovat teoillaan aiheuttanut.

Kiitos tää oli paras kommentti tähän mennessä!!!

Itekkin oon sitä mieltä et miks pitäis esittää, ettei se tuntunu missään jne... miten tossa ilmaisitkaan, kun oikeastihan se satutti mua ja hyvin pahasti

Ja siis niin, aiheutin oman kiusaamiseni koska käyttäydyin tyhmästi. Kyse ei ollu esimerkiks ulkosesta syystä kuten lihavuudesta.
 
Mulle tuli sellainen mieleen, että muistaako he edes kiusanneensa sua? Tai tunnistivatko ylipäätään? Kiusaajat ei välttämättä muista niitä, keitä ovat kiusanneet.
 
Siis mulkoilivat silloin 13 - 15 vuotiaana? Ja naureskelivat?

No mitäs itse sitten teit siellä kioskilla. Mulkoilit?

mm.. emmä tiedä kyllä tarkalleen miltä itse näytin. mutta tuskin kovin onnelliselta.

heidän mulkoilunsa oli vaan sillosta vahingonilosta mua kohtaan ja halua satuttaa.

minun surullisuus/vihasuus taas sitä, et tunteet nous pintaan ja oon katkera vähän siitä miten he mulle sillon käyttäyty.
 
No varsinkaan eivät muista jos eivät ole edes tajunneet kiusaavansa.

Jotkut kokee kovin helposti, että on tulleet kiusatuksi.

No se oli oikeasti todella raakaa kiusaamista sillon, huutelua, lyömistä jne. Mutta nyt kun tarkemmin mietin... eivät nämä kaks ehkä tajua ees olleensa mukana. Kun eihän he kun haukkuneet mua pahasti seläntakana ja nauraneet ja mulkoilleet, voivoi :D :D :D
 
[QUOTE="vieras";28332792]No se oli oikeasti todella raakaa kiusaamista sillon, huutelua, lyömistä jne. Mutta nyt kun tarkemmin mietin... eivät nämä kaks ehkä tajua ees olleensa mukana. Kun eihän he kun haukkuneet mua pahasti seläntakana ja nauraneet ja mulkoilleet, voivoi :D :D :D[/QUOTE]

Tätä mä just tarkoitin. Siis en mitenkään puolusta kiusaajia, en todellakaan. Mutta jos ei ole fyysiseen kiusaamiseen osallistunut, niin ei oikeasti välttämättä muista, ketä on kiusannut, tai ei edes tajua kiusanneensa. Se ei poista sitä, että ovat kiusanneet, ei tietenkään. Mutta eivät vaan välttämättä rekisteröi tapahtunutta.
 
Tätä mä just tarkoitin. Siis en mitenkään puolusta kiusaajia, en todellakaan. Mutta jos ei ole fyysiseen kiusaamiseen osallistunut, niin ei oikeasti välttämättä muista, ketä on kiusannut, tai ei edes tajua kiusanneensa. Se ei poista sitä, että ovat kiusanneet, ei tietenkään. Mutta eivät vaan välttämättä rekisteröi tapahtunutta.

Tyhmiä ovat jos näin.
 
Mutta eikö teidänkin mielestä homman pitäis toimia näin:

Sillon kun he kiusasivat mua ja huutelivat mulle niitä rivouksia ja nauroivat kun mua lyötiin jne. niin eiks tää kaikki ois pitäny heidän tehdä mun vanhempien silmien edessä ja näyttää että tälleen me satutetaan teidän tytärtä?

Eikä niin että tehdään sitä sillon kun mie oon yksin, mutta jos olin isän kanssa vaikka keskustassa niin käyttäytyvät kun eivät mua tuntisikaan ja etteivät olisi mitään ikinä tehneet. Ihan oudosti muuttuu!
 

Yhteistyössä