Voi luoja mikä ahdistus... pakko purkaa tää johonkin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja sä et ole yksi niistä tyhmistä. Kiusaaminen ei tietenkään ole koskaan kiusatun vika, ellei itsekin kiusaa jotakuta. Ihmiset, niin aikuiset kuin lapsetkin, voivat keksiä kiusaamisen aihetta ihan mistä vaan, vaikka vääränvärisestä takista tai vääränpituisista hiuksista. Tai vanhempien ammatista, sisarusten määrästä, ihan mistä vaan. Sen perusteella kenestä tahansa meistä voisi tulla kiusattuja enkä voi millään uskoa, että se olisi meidän oma vikamme.
 
Onhan se luonnollista, että vanhat tunteet nousevat pintaan, kun yhtäkkiä tapaa kiusaajansa. Ja omasta mielestäni ei voi tai edes tarvitse vaatia itseltään sitä, että olisi ihan kun ei mitään.
Oman onnellisuuden kannalta tärkeintä olisi yrittää ajatella, että mennyt on mennyttä, sille ei enää minkään voi, joten turha niihin muistoihin on jäädä rypemään, vaan yrittää mielummin suunnata ajatukset tulevaisuuteen.
 
Mutta. Jos nyt ajatellaan, että nämä eivät olleet niitä aktiivisia kiusaajia, vaan aloittajan oletuksen mukaan mulkoilivat ja naureskelivat ja puhuivat selän takana. Niin mitä jos ne eivät mulkoilleetkaan pahalla, eivätkä ehkä edes puhuneet selän takana, vaan se oli aloittajan luulo; kiusausta kokenut tai muuten kovin itseensä ottavainen ja herkkä kun voi kuvitella tapahtuvan sellaistakin mitä ei tapahdu. Niin oliko tämä aloittajan reaktio siellä kioskilla (kyräily ja pahat ajatukset) nyt sitten vuorostaan eräänlaista kiusaamista niitä toisia kohtaan puolestaan?
 
[QUOTE="vieras";28332824]Mutta eikö teidänkin mielestä homman pitäis toimia näin:

Sillon kun he kiusasivat mua ja huutelivat mulle niitä rivouksia ja nauroivat kun mua lyötiin jne. niin eiks tää kaikki ois pitäny heidän tehdä mun vanhempien silmien edessä ja näyttää että tälleen me satutetaan teidän tytärtä?

Eikä niin että tehdään sitä sillon kun mie oon yksin, mutta jos olin isän kanssa vaikka keskustassa niin käyttäytyvät kun eivät mua tuntisikaan ja etteivät olisi mitään ikinä tehneet. Ihan oudosti muuttuu![/QUOTE]

Oletko voinut jutella isäsi kanssa noista asioista? Mitäs jos kertoisit suoraan, mitä olet kokenut? Ei tuo tietenkään reilua ole, että vanhempien edessä näytellään enkeliä ja koulussa riepotellaan miten sattuu. Mut raakaa peliähän se on, valitettavasti :( Toivon, että menet psykologille tms. keskustelemaan noista kokemuksista, ei todellakaan ole hyvä kantaa tollasta taakkaa montaa vuotta sisällään.

Äläkä välitä noista idioottimaisista "kiusaaminen on kiusatun syy"-kommenteista, ja muista lapsellisista kommenteista, itsekin tiedät, miten typerältä tuollaiset kuulostaa. Tsemppiä sulle!
 
Mutta. Jos nyt ajatellaan, että nämä eivät olleet niitä aktiivisia kiusaajia, vaan aloittajan oletuksen mukaan mulkoilivat ja naureskelivat ja puhuivat selän takana. Niin mitä jos ne eivät mulkoilleetkaan pahalla, eivätkä ehkä edes puhuneet selän takana, vaan se oli aloittajan luulo; kiusausta kokenut tai muuten kovin itseensä ottavainen ja herkkä kun voi kuvitella tapahtuvan sellaistakin mitä ei tapahdu. Niin oliko tämä aloittajan reaktio siellä kioskilla (kyräily ja pahat ajatukset) nyt sitten vuorostaan eräänlaista kiusaamista niitä toisia kohtaan puolestaan?

Noo, aika kaukaa haettua mun nähdäkseni. Ihme puolustelua! Jos nämä ihmiset eristivät ja osallistuivat kiusaamiseen, ts. hyväksyivät hiljaa sen mitä tapahtui, niin miten se tekee heistä yhtään sen vähempää kiusaajia?

Mieti nyt hyvä ihminen mitä kirjoitat! Vai että ap "kiusaa" nyt noita reppanoita kun näyttää hapanta naamaa ärrällä :laugh: Voi jesus, ihan varmasti saivat samanlaiset traumat kuin ap vuosien kiusaamisesta :kieh:
 
No siis miten oletit heidän käyttäytyvän?

He todennäköisesti sinut nähdessään ajattelivat ohimennen "jaa toi oli samaan aikaan yläasteella." Harvoin sitä alkaa jonkun nähdessään ohimennen vuosikymmenen jälkeen muistelemaan yksityiskohtaisesti varsinkaan jos tapaaminen ei ole mikään henkilökohtainen esim. baarissa "hei olethan sä se mun yläasteen vanha tuttu, moi miten menee nykyään?!"

Ja jos heidän pitäisi sinua sen kummemmin alkaa muistelemaan, heidän muistonsa todennäköisesti on tyyliin "niin joo toi oli se vähän outo tyyppi yläasteelta."

Tuskin kukaan kenenkään nähdessään ajattelee että "voi ei tuohan on se jota kiusasin seiskaluokalla! Pitääkin nyt mennä pyytämään vuolaasti anteeksi!!!!!!"
 
Kiitos kun ootte vastaillu. :)

Kävin tuossa ulkona vielä koiran kanssa lenkillä ja selvitin ajatuksia ja nyt on ihan hyvä olla. Ahdistus tuli ja meni. En vaan voi olla kelaamatta että olinkohan mä nyt jotenkin outo tai nolo siellä kioskilla, tai ruma ja mitä ne musta nyt aattelee tuon jälkeen tai puhuu vai ajattelevatkohan mitään ja entä jos ne keksii jonkun keinon uudestaan kiusata...

Mikähän siinä on kun ihminen ahdistuu niin sillä sumenee kans päässä?
 
Marssit sinne takaisin ja kyselet kuulumisia, samalla lailla kuin keneltä tahansa muulta vanhalta tutulta, " moi, pitkästä aikaa. Mitäs teille kuuluu, joko olette kasvaneet aikuisiksi?"
 
[QUOTE="Vieras";28333380]Marssit sinne takaisin ja kyselet kuulumisia, samalla lailla kuin keneltä tahansa muulta vanhalta tutulta, " moi, pitkästä aikaa. Mitäs teille kuuluu, joko olette kasvaneet aikuisiksi?"[/QUOTE]

No en viitti. :D

En minä halua että he kuulusivat enää millään lailla mun elämään.
 
[QUOTE="vieras";28333281]Kiitos kun ootte vastaillu. :)

Kävin tuossa ulkona vielä koiran kanssa lenkillä ja selvitin ajatuksia ja nyt on ihan hyvä olla. Ahdistus tuli ja meni. En vaan voi olla kelaamatta että olinkohan mä nyt jotenkin outo tai nolo siellä kioskilla, tai ruma ja mitä ne musta nyt aattelee tuon jälkeen tai puhuu vai ajattelevatkohan mitään ja entä jos ne keksii jonkun keinon uudestaan kiusata...

Mikähän siinä on kun ihminen ahdistuu niin sillä sumenee kans päässä?[/QUOTE]

Ei sun oikeasti tarvitse yhtään miettiä mitä nää tyypit susta ajattelee. Itseäni kiusattiin yläasteelle aika paljonkin ja just vähän yli kakskymppisenä ahdisti vielä tollaset tilanteet. Missään terapiassa en ole käynyt juttelemassa, mutta nyt kun ikää on tullut 33v ja elämänkokemusta ja lapsia jne. niin ei oikeasti enää välitä mitä nuo kiusaajat ajattelee, jos niihin joskus törmää. En oikeastaan ole heiille edes enää vihainen vaan ajattelen heitä enemmän säälien. Ja tosiaan jos vituttaa niin sen kun annat näkyä, mitä sitä turhaan esittämään. Et sä ole nolo.
 
Ei sun oikeasti tarvitse yhtään miettiä mitä nää tyypit susta ajattelee. Itseäni kiusattiin yläasteelle aika paljonkin ja just vähän yli kakskymppisenä ahdisti vielä tollaset tilanteet. Missään terapiassa en ole käynyt juttelemassa, mutta nyt kun ikää on tullut 33v ja elämänkokemusta ja lapsia jne. niin ei oikeasti enää välitä mitä nuo kiusaajat ajattelee, jos niihin joskus törmää. En oikeastaan ole heiille edes enää vihainen vaan ajattelen heitä enemmän säälien. Ja tosiaan jos vituttaa niin sen kun annat näkyä, mitä sitä turhaan esittämään. Et sä ole nolo.

Kiitos! :)

Kyllä mun ajatukset rupeaa olemaan nyt selvemmät.
 
Nyt pitää ihan kyllä kysyä että olitko tuollainen satutäti jo silloin kun kiusaaminen alkoi? En sano että kiusaaminen olisi oikein ikinä muttei ole myöskään ihmisille valehtelu ja varmasti ihmiset reagoivat siihen jos heitä petkutetaan.
 

Yhteistyössä