voi pojat!

[fiasko]

tässä luin juuri kun joku kyseli mitä tehdä kun entinen halajaakin takaisin.

miehelläni ja minulla kaksi lasta 3 ja 1.5v...ei ole oikein koskaan ollut kiinnostunut lapsista, paitsi kyläillessä kauheata teatteria. kohdellut minua kuin p****a.

suhteemme on nyt ajautunut melkoiseen kriisiin ja pitäisi tehdä valinta...kestänkö pompottamista vai elämää yh-na.

ajatuskin pelottaa että äijä vinkuisi hetken päästä takaisin vaikka selväksi olen tehnyt...""jos lähdet et tule takaisin"" (en voi ymmärtää on/ off suhteita).

eniten tilanteessa rassaa että hän syyttää minua huonoista väleistämme ja siitä etten voi luottaa häneen (tietyistä syistä!!)

kenestäkään toisesta ei kuulemma ole kyse, mutta silti tällainen laittaa ihmetyttämään...ja kaikki alkoi yhtäkkiä.

tahtoo mies olla vapaa ja ryypätä joka viikonloppu niinkuin tähänkin mennessä.

onhan se huvittavaa kun akka kulkee pyjama päällä kahvikuppi kädessä, silmäpussit silmissä ja tukka kuin harakalla ja mies tulee sanomaan ""ettei"" jaksa....ja kuitenkin aina on saannut mennä miten haluaa toisin kuin minä....tai jos menen niin tunti aikaa tai toinen lapsi mukaan.(aivan älytöntä).

en ole ihminen joka antaa helpoksi asiat periksi ja luovuttaa...se on nähty monta kertaa tässä suhteessa, mutta nyt voin vannoa etten todellakaan tiedä mitä tehdä...harmillinen tilanne, kun aina olen nähnyt toivoa jne.

mitäpä tähän sanoa....Elämä on.

sen tiedän että pikimmiten minun on jatkettava elämistäni oli päätös mikä tahansa.

oudointa asiassa on etteivät lapset ole kyselleet isästä mitään?!!(johtunee siitä etteivät näe häntä kuin max.2h/pvä)

 

[höh]

Älä nyt Herran tähden ota takaisin. Se on jonkun aikaa sun kans, mutta alkaa käymään taas kohta vieraissa. Parempi olla yh. Jonain päivänä kävelee vastaasi se oikea.

 

[fiasko]

tiedän että pahin virheeni olisi antaa hänen mennä ja sen jälkeen ottaisin hänet takaisin....sama show alkaisi pian uudestaan....ja varsinkin kun huomaisi kuinka helppo on ""pitää lomia""....olen seuraillut tällasia tapauksia aivan riittämiin ja ne eivät johda mihinkään....en väitä olevani niin heikko että tuollaiseen sortuisin.

kuten joku sanoo aina, parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa...TOTTA! en pelkää saavani nyky-yhteiskunnan leimaa siitä että olen yh....tai leimaa...""nuori tyttö ja kaksi lasta, järkyttävää""

 

[Jaa]

Jos olet viisas nainen niin annat miehelle loman. Sellaisen loman josta ei ole paluuta. Ajattele nyt järjellä, eihän tuommoinen vetele. Kerran se kirpaisee ja kun itkut on itketty niin helpotus on käsin kosketeltavissa. Olen kokenut yhtä sun toista, koskaan ei mies minua enää kuseta. Yrittää kyllä saa mutta kun tietoa on niin miehelle suorat sanat, ja sitten tielle. Vaikeuksia tulee olemaan vastakin mutta niitähän on aina ja kaksinverroin enemmän jos et karsi pois sellaista mitä sinä näät omilla silmillä. Tee hyvä päätös.

 

[Niin]

Ovela tapa sitoa nainen lapsiin (max tunti poissa kotoa tai toinen lapsista mukaan) ja kodinhoitoon. Voi mies sitten itse käydä hoitelemassa muita emäntiä eikä ole pelkoa että vaimo ehtisi tai jaksaisi hankkia uutta suhdetta. Näin säilyy kodinhoitaja ja kotona päivystävä ""vakiopimpsa"" jos ei satu kaupungilla tärppäämään. Anteeksi jos kuulostaa tylyltä mutta kokemusta on ja noin se on. Säälittävää. Lähde kun vielä jaksat ja voit. Toivottavasti löydät vielä OIKEAN rakkauden.

 

[Mies]

Täs ois se oikea jolleki en ole pyöriny baareissa siksi mua ei oo vielä löydetty vielä ehkä joskus joku

 

[Minna]

Kai sitä muutenkin voi kumppanin löytää kun baareista...Eikös sua ole mistään muualtakaan löydetty vai?...Et kai nyt ihan piilossa oo ollu...

 

[fiasko]

Tiedän että ukon pihalle heittäminen helpottaisi ainakin omaa elämääni ihan arkipäiväisissäkin asioissa...ei tarvitse miettiä katsoisko se toinen lapsia, kun tietää ettei hän ole vieressä pörräämässä jne jne.

ehkä se yksinjäämisen pelko ja ajatuskin että joutuisi jossain baarissa etsimään uutta miestä...juu ei kiitos. tiedän kuinka turhamaiselta se kuulostaa! olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen...mutta markkina-arvo on tainnut hieman laskea tiedän..taas yksi turhamaisuus.

ja toisaalta taas se yltiöpäinen vitutus miestä kohtaan...kun pistän sen painelemaan ovesta....tavallaan hän pääsee kuin koira veräjästä...?

täytyy yrittää jollain ilveellä ottaa itteensä niskasta kiinni ja potkasta persauksille, jotta heräisi siihen ""ei mitään toivoa"".

asiani ovat huonosti, erittäin huonosti ja silti ""roikun"" miettien mitä jos...! Pakostakin sitä aina ajattelee miehen hyviä puolia(niin mitä?)...kun mietin niitä perheitä joissa väkivalta on ongelma, viina, pettäminen bla bla bla. tuollaiset ajatukset vain hämäävät minua. ""huonomminkin voisi olla"".....ei ei ei ei...kyllä nyt on jotain tapahduttava tai huomaan taas eläneeni monta vuotta tyhjää aikaa.