Voi tota 13v tyttöä :D

["vieras"]

Meillä oli yhteenotto toissapäivänä, tyttö on tosi hankala ja suuttuu mitä pienemmistäkin asioista. Käskin sen laittamaan tietokoneen kiinni, ei mitään reaktiota, käskin uudelleen, sama juttu. Sittenhän suljin sen tietsikan itse.
Kello oli noin 1 yöllä. Likka alkoi raivota, heitteli patjankin sängystään.

Eilen pidin sille sitten puhuttelua ja yritin jutella, ynähteli vaan, painui huoneeseensa, Myöhemmin kun yritin puhua sille, suuttui taas ja lähti lenkille ovet paukkuen.

Tänään, tulikin yhtäkkiä halaamaan mua. Toi kortin, johon oli kirjoittanut tavallaan runon, tai kirjoitelman. Ja oli piirtänyt siihen sateenkaaren. En laita sitä koko runoa tähän, koska se on tosi henkilökohtainen, mutta se alkoi
" äiti, jos voin sulle kertoa, äiti mua pelottaa , joskus koko maailma on vaan niin outo, lapsuuden sadut on loppuneet eikä sateenkaaren päästäkään löydy aarretta..."

 

[:):):)]

Voi ihana. <3

 

["Maman"]

Voi, miten ihana tyttö!! Ihan tuli tippa silmään. Mulla on vielä pienet lapset, eskari-ikäinen on välillä sellainen hurjimus, että kyllä mietityttää, mitä sitten murrosiässä on edessä..

 

["alkup."]

[QUOTE="Maman";24976900]Voi, miten ihana tyttö!! Ihan tuli tippa silmään. Mulla on vielä pienet lapset, eskari-ikäinen on välillä sellainen hurjimus, että kyllä mietityttää, mitä sitten murrosiässä on edessä..[/QUOTE]

Tämä on myös ollut aina "hurjimus". Herkkä ja avoin, vahvasti tunteva ja luova persoona, ehdottoman oikeudentuntoinen. Siinä hyvät puolet.
Huonot puolet, että räjähtelee milloin mistäkin ja todella tulisesti.
Kokee kokopäivätoimista maailmantuskaa vähän kaikesta. Eläintenoikeuksista, ihmisoikeuksista, maapallon saastumisesta, sademetsien kaatamisesta.
Noihan on tärkeitä asioita, en minä sitä kiellä. Vaan eihän ne siitä poistu, että niistä kokee pahaa oloa ja tuskailee.

 

["sipsi"]

Melkein itku tuli samanikäisen äitinä. Tuolta, voi tuoltahan niistä ihan varmasti tuntuu... meidän täyttää parin kk päästä 14v, osalla kavereista on jo poikaystäviä, mutta meillä tuntuu vielä tiukasti yrittävän pitää lapsuudesta kiinni. Räväkkyyttä ja luonnetta löytyy täältäkin.

Hieno tytär on sinulla!

 

["tiipii"]

Vaikka mun tyttöni on ollut aina tosi "helppo", eikä mitään pahempia murkkuiluja tai hankaluuksia, niin meillä on kanssa ollut helppo kommunikoida kirjeitse! Hän on mulle kirjoitellut pieniä kirjeitä mieltään painavista asioista ja sitten olen vastaavasti vastaillut kirjeitse.. Hienoa ja ihanaa, että tyttösesi on noin avautunut sulle ja säästä ne kirjeet/runot/ajatelmat; ne on ihania muistoja joskus vuosien päästä<3

 

[Ultramariini]

Koskettavaa tekstiä.:'( tyttäreltäsi siis. Herätti ajattelemaan, oma esikoiseni on "vasta " 11v. ja vielä monessa asiassa pieni tyttö, mutta yhä lähemmäksi on astumassa sitä vaihetta, jolloin se lapsuuden lumous katoaa, sadut muuttuvat tosiksi ja maailma on totta. Ja täynnä maailmantuskaa.
Sen kun muistaisi silloin, kun lapsi rähisee, raivoaa ja etsii rajojaan.. että sen takana voi olla hämmenystä ja pelkoa. Kaipuuta perheen ja vanhempien luo, kaipuuta siihen pienen lapsen maailmaan ja silti samanaikaisesti kaipuuta maailmaan, siihen suureen ja hämmentävään.

Miten sitä osaisikaan lastaan oikein tukea, evästää siten, että siivet kantaa.
Olla lähellä, olla kalehtimatta liiaksi, antaa vapautta ja silti varjella.

 

["Maman"]

[QUOTE="alkup.";24977098]Tämä on myös ollut aina "hurjimus". Herkkä ja avoin, vahvasti tunteva ja luova persoona, ehdottoman oikeudentuntoinen. Siinä hyvät puolet.
Huonot puolet, että räjähtelee milloin mistäkin ja todella tulisesti.
Kokee kokopäivätoimista maailmantuskaa vähän kaikesta. Eläintenoikeuksista, ihmisoikeuksista, maapallon saastumisesta, sademetsien kaatamisesta.
Noihan on tärkeitä asioita, en minä sitä kiellä. Vaan eihän ne siitä poistu, että niistä kokee pahaa oloa ja tuskailee.[/QUOTE]

Kuulostaa ihanalta tytöltä kertakaikkiaan! Itsekin muistan kantaneeni huolta juuri vastaavista asioista ja kannan vieläkin, vaikka näin aikuisena tietääkin, että ne maailman epäkohdat eivät poistu, vaikka kuinka tuskailisi, kuten itse sanoit.. Helpottaa kyllä kuulla aina välillä näistä muiden lasten "hurjistumisista" ja raivoamisistakin, ettei olla yksin.. Tosiaan, lapset kyllä hakevat koko ajan rajojaan, ja heitä pitää auttaa näyttämään tunteensa ja puhumaan niistä. Kyllä tässä itsekin saa kasvaa koko ajan! Helppoa ei aina ole, mutta palkitsevaa, ehdottomasti. Kaikkea hyvää teille!