Voi valakaa minuun uskoa, koiran omistajat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja WompaTiger
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

WompaTiger

Aktiivinen jäsen
05.06.2008
4 305
0
36
Että kyllä tämä pentuaikakin aikanaan loppuu! Niin rasittavaa välillä, pisuja tulee, jos ei parin tunnin välein ulkona ramppaa, yksin ollessa repii kaiken tylsyyttään (yrittää kovasti kyllä sillonkin kun kotona ollaan), näykkii, roikkuu lahkeissa, riehuu, repii hihnaansa ja sotkeutuu jalkoihin.................. On se silti niin ihana ja rakas, enkä ikinä vaihtaisi. Välillä vaan iskee epäusko ja epätoivo tuon riiviön kanssa. Kaikkein villein ja tarmokkain pentu, mitä minulla on ollut. Ihan jäärä maailman valtias, joka ei varmasti tunnusta minua pomokseen vaikka johtajuutta on harjoiteltu siitä saakka kun pentu kotiin tuli. Kai tuokin vaan aikuistuu joskus. Kaikesta huolimatta on myös minulle läheisin haukku, jotain sielujen symbioosia. :heart:
 
Sanoisin jos voisin..
Tai noh, on tuo meidän jössikkä jo ihan kiltti, eikä se kyllä ole tihuja juur tehnyt pentunakaan. Mutta hihnassa se rempoo edelleen, ja jokainen jälleennäkeminen pitää tervehtiä pusuttelemalla ja innolla. Samoin toiset koirat ja kissat ja ihmiset ja oravat ja...Koira on nyt 2v.
 
Hetkinen! Älä siedä tommosta.
Ei meillä pennut kukkoile, ainakaan säännöllisesti. Johdonmukaisesti niskasta kiinni vaan. Jos ei pentu oo sulla hanskassa nyt, niin miten luulet, että se ois aikuisena?
Mulla on nyt tosi dominoiva pentu kotona, ja sen kanssa pitää olla tiukkana. Hyvä testi on, että annat luun, ja sitten menet ottamaan sen pois. Murinoitta pitää antaa. Annat sitten heti takas. Jos murisee/jopa puree, niin pian tulee isoja ongelmia.
Kuulostaa siltä, että palvot koiraa, joka ei palvo sinua. Väärinpäin menee...
 
Kyllä minäkin kannatan johdonmukaista kasvatusta (huom. ei koulutusta) alusta asti, varsinkin jos on pomottajatyyppiä se koira. Yksinkertaisesti EI saa riuhtoa, repiä, roikkua lahkeessa, se loppuu HETI. Me päästettiin meidän vahvaluontoisen koiran kanssa tilanne turhan pitkälle, 9kk:n iässä piti ottaakin sitten jo tosi kovat keinot käyttöön. Nyt kun koira on 2-vuotias me voidaan luottaa siihen, että se tottelee käskyjä ja itse asiassa on muutenkin paljon rauhallisempi. Kyllä koira nauttii siitä, että sillä on johtaja, joka tekee päätökset. Silloin koiran ei tarvitse, vaan saa rauhassa olla koira.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonlii:
Hetkinen! Älä siedä tommosta.
Ei meillä pennut kukkoile, ainakaan säännöllisesti. Johdonmukaisesti niskasta kiinni vaan. Jos ei pentu oo sulla hanskassa nyt, niin miten luulet, että se ois aikuisena?
Mulla on nyt tosi dominoiva pentu kotona, ja sen kanssa pitää olla tiukkana. Hyvä testi on, että annat luun, ja sitten menet ottamaan sen pois. Murinoitta pitää antaa. Annat sitten heti takas. Jos murisee/jopa puree, niin pian tulee isoja ongelmia.
Kuulostaa siltä, että palvot koiraa, joka ei palvo sinua. Väärinpäin menee...

No joopa joo. Kyseessä tollanen alle 2 kilonen kääpiökoiranpentu. Antaa kyllä hyvin ottaa ruuan nenän edestä, luunkin ja lelut ja kaikki aarteet ulkona. Kynsiä leikatessa se murisee ja joskus nappaisee, mutta ne hommat hoidetaan silti ja jos näykkää, niin nappaan niskasta. En ole mikään höperö täti, joka lellii koiransa pilalle, useamman koiran olen jo kasvattanut. Mutta nämä nyt on tälläisiä sirkuskoiria, vieterijalkoja ja duracell-pupuja. Hyvin oppivainen ja ihana koira on, ei mikään rähinäroope. Sanoisin, että ihan tavallinen, aktiivinen rämäpäinen ja rohkea pentu, joka on melko lannistumaton ja jääräpäinen. En todella halua siitä mitään pöydän alla aneemisesti makaavaa luuttua, enkä aio kovistella siitä pois sen harrastuspotentiaalia. Pentu on kyllä "hanskassa", ei se ihan holtiton ole ja jäähyjä käytän rangaistuksena ja joskus nappaan niskasta. Kyllä tuostakin vielä koira tulee, vaikka harvinaisen dominoiva jukuripää narttu onkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä minäkin kannatan johdonmukaista kasvatusta (huom. ei koulutusta) alusta asti, varsinkin jos on pomottajatyyppiä se koira. Yksinkertaisesti EI saa riuhtoa, repiä, roikkua lahkeessa, se loppuu HETI. Me päästettiin meidän vahvaluontoisen koiran kanssa tilanne turhan pitkälle, 9kk:n iässä piti ottaakin sitten jo tosi kovat keinot käyttöön. Nyt kun koira on 2-vuotias me voidaan luottaa siihen, että se tottelee käskyjä ja itse asiassa on muutenkin paljon rauhallisempi. Kyllä koira nauttii siitä, että sillä on johtaja, joka tekee päätökset. Silloin koiran ei tarvitse, vaan saa rauhassa olla koira.

Kyllä siihen on puututtu ihan jo 8 viikkoisesta, kun meille saapui. Vielä ei ole läksy perille mennyt. Kyllä se aina yrittää, kepillä jäätä, niin sanotusti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonlii:
Hetkinen! Älä siedä tommosta.
Ei meillä pennut kukkoile, ainakaan säännöllisesti. Johdonmukaisesti niskasta kiinni vaan. Jos ei pentu oo sulla hanskassa nyt, niin miten luulet, että se ois aikuisena?
Mulla on nyt tosi dominoiva pentu kotona, ja sen kanssa pitää olla tiukkana. Hyvä testi on, että annat luun, ja sitten menet ottamaan sen pois. Murinoitta pitää antaa. Annat sitten heti takas. Jos murisee/jopa puree, niin pian tulee isoja ongelmia.
Kuulostaa siltä, että palvot koiraa, joka ei palvo sinua. Väärinpäin menee...

No joopa joo. Kyseessä tollanen alle 2 kilonen kääpiökoiranpentu. Antaa kyllä hyvin ottaa ruuan nenän edestä, luunkin ja lelut ja kaikki aarteet ulkona. Kynsiä leikatessa se murisee ja joskus nappaisee, mutta ne hommat hoidetaan silti ja jos näykkää, niin nappaan niskasta. En ole mikään höperö täti, joka lellii koiransa pilalle, useamman koiran olen jo kasvattanut. Mutta nämä nyt on tälläisiä sirkuskoiria, vieterijalkoja ja duracell-pupuja. Hyvin oppivainen ja ihana koira on, ei mikään rähinäroope. Sanoisin, että ihan tavallinen, aktiivinen rämäpäinen ja rohkea pentu, joka on melko lannistumaton ja jääräpäinen. En todella halua siitä mitään pöydän alla aneemisesti makaavaa luuttua, enkä aio kovistella siitä pois sen harrastuspotentiaalia. Pentu on kyllä "hanskassa", ei se ihan holtiton ole ja jäähyjä käytän rangaistuksena ja joskus nappaan niskasta. Kyllä tuostakin vielä koira tulee, vaikka harvinaisen dominoiva jukuripää narttu onkin.

No, pienen koiran kanssahan sillä ei ole mitään merkitystä (ympäristön kannalta), onko se hanskassa vai ei. Senkun nappaa syliinsä tms. Eri asia miten kotona menee, siellähän koko huusholli saattaa olla koiran terrorin alla. Tollasen 80-kilosen urosdogin (niinku meillä) kanssa tilanne onkin vähän erilainen, se ON oltava hanskassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä minäkin kannatan johdonmukaista kasvatusta (huom. ei koulutusta) alusta asti, varsinkin jos on pomottajatyyppiä se koira. Yksinkertaisesti EI saa riuhtoa, repiä, roikkua lahkeessa, se loppuu HETI. Me päästettiin meidän vahvaluontoisen koiran kanssa tilanne turhan pitkälle, 9kk:n iässä piti ottaakin sitten jo tosi kovat keinot käyttöön. Nyt kun koira on 2-vuotias me voidaan luottaa siihen, että se tottelee käskyjä ja itse asiassa on muutenkin paljon rauhallisempi. Kyllä koira nauttii siitä, että sillä on johtaja, joka tekee päätökset. Silloin koiran ei tarvitse, vaan saa rauhassa olla koira.

Kyllä siihen on puututtu ihan jo 8 viikkoisesta, kun meille saapui. Vielä ei ole läksy perille mennyt. Kyllä se aina yrittää, kepillä jäätä, niin sanotusti.

No tyhmähän se olis jos ei koittais, eikö niin ;) Kyllä sulla tuntuu olevan ihan hyvin homma siellä hoidossa, se vaan kestää aikansa. Sitkeesti vaan, kyllä se sitten palkitaan nätisti käyttäytyvän koiran muodossa :)

 
Voi eli meilläkin vielä monia kk edessä tuota :) Pentu nyt pari vkoa yli 2kk ja samanmoista on meno. Pomona pitää minua kyllä sen huomaa, mutta ongelma on lapset, kun roikkuu heissä kiinni vähänväliä, ja en voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Lopettaa kyllä kun komennan. Puntissa roikkumisen lopetin alkuunsa ettei jää tapaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aave:
Voi eli meilläkin vielä monia kk edessä tuota :) Pentu nyt pari vkoa yli 2kk ja samanmoista on meno. Pomona pitää minua kyllä sen huomaa, mutta ongelma on lapset, kun roikkuu heissä kiinni vähänväliä, ja en voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Lopettaa kyllä kun komennan. Puntissa roikkumisen lopetin alkuunsa ettei jää tapaa.

Millä sä sait sen loppumaan? Kun tuntuu, että mitä tahansa yritän, niin korkeintaan päivän muistaa ja seuraavana päivänä on pakko taas testata, että oliko se yhä niin. Ja uusia ihmisiäkin testaa samalla tavalla, tosi noloa kun käy kyläilijöitä. Nyt se tekee sitä sentään enään vain innostuneena, kun maltti pettää.
 
Se, että se antaa ruoat, voi johtua siitä, ettei välitä niistä niin paljon. Jos murisee missään tilanteessa, niin miettisin hetken. Meillä rangaistaan jo murinasta, eikä ole koskaan mikään koira näykännyt alun pentu-uhitteluja lukuun ottamatta, joihin puututtiin heti. Eikä meillä hakata koiria hiljaiseksi, tosiaankaan. Mutta aina ei päänsilitys auta, tai edes tiukka ei. Harrastuskoiria ovat kaikki omat olleet.
Ja kääpiökoirat on kyllä tuossa ihan pahimpia. Niitten murinaan ei niin herkästi puututa, kun eihän se pelota. Mietippä nyt. Jos minun 8kk ikäinen 30-kiloinen ja terävä palveluskoirani murisisi kynsienleikkuussa, niin mulla olis todella ongelma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
Alkuperäinen kirjoittaja aave:
Voi eli meilläkin vielä monia kk edessä tuota :) Pentu nyt pari vkoa yli 2kk ja samanmoista on meno. Pomona pitää minua kyllä sen huomaa, mutta ongelma on lapset, kun roikkuu heissä kiinni vähänväliä, ja en voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Lopettaa kyllä kun komennan. Puntissa roikkumisen lopetin alkuunsa ettei jää tapaa.

Millä sä sait sen loppumaan? Kun tuntuu, että mitä tahansa yritän, niin korkeintaan päivän muistaa ja seuraavana päivänä on pakko taas testata, että oliko se yhä niin. Ja uusia ihmisiäkin testaa samalla tavalla, tosi noloa kun käy kyläilijöitä. Nyt se tekee sitä sentään enään vain innostuneena, kun maltti pettää.

Niskasta kiinni niin että vinkasee, ja topakka ei. Niin kasvattaja neuvo kun sanoi ettei mene muuten perille. Pieni koira mutta luulee olevansa isokin :) Siis tavallaan vieläkin vähän kokeilee, mutta riittää kun pysähtyy niin lopettaa alkuunsa. Ja meni siihen aikaa ennenkun oppi.
 
Saako koiranpentua ottaa niskasta kiinni, jos ei usko EI sanaa? Vai onko se liian rajua? Mitä tehdä, kun vajaa vuosikas lapsi on lattialla (konttaa vielä, ei kävele) ja koiranpentu 8vk luulee kaveriksi ja yrittää käydä painimaan... naskalihampaat ei tee mitään kivaa jälkeä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonlii:
Tuossa lahjehommassa suihkupullo sitruunaesanssilla käyttöön tai joku koiran mielestä ällöttävä juttu. Paha haju tms.

Mutta kun tuo tietää kyllä, että jos minulla ei ole suihkepulloa, niin en voi suihkia, eli silloin kannattaa roikkua ja sitten se katselee ilkikurisesti, että mitäs nyt teet. Siksi käytän nykyään vaan tota jäähyä ja hylkäämistä, kun siihen ei vaikuta mitkään esineet ja niiden mukanaolo, joihin koira vois rangaistuksen yhdistää.
 
Entäs jos uhraisit jotkut housut? Sivelisit lahkeisiin jotain tosi pahanmakuista ainetta ja sitten järjestäisit sellaisen tilanteen, jossa koira yleensä käy lahkeisiin kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonlii:
Se, että se antaa ruoat, voi johtua siitä, ettei välitä niistä niin paljon. Jos murisee missään tilanteessa, niin miettisin hetken. Meillä rangaistaan jo murinasta, eikä ole koskaan mikään koira näykännyt alun pentu-uhitteluja lukuun ottamatta, joihin puututtiin heti. Eikä meillä hakata koiria hiljaiseksi, tosiaankaan. Mutta aina ei päänsilitys auta, tai edes tiukka ei. Harrastuskoiria ovat kaikki omat olleet.
Ja kääpiökoirat on kyllä tuossa ihan pahimpia. Niitten murinaan ei niin herkästi puututa, kun eihän se pelota. Mietippä nyt. Jos minun 8kk ikäinen 30-kiloinen ja terävä palveluskoirani murisisi kynsienleikkuussa, niin mulla olis todella ongelma.

Mitä siinä tilanteessa sitten pitäisi tehdä, kun kynsiä leikataan ja koira ärisee? Me ollaan vaan jatkettu leikkaamista, kielletty ja kehuttu kun on nätisti. Jos nappaa kiinni, niin ollaan napattu niskasta. Se nyt säksättää, kun sitä ärsyttää se leikkaus, mutta ei se ääni pahaa tee. Eri asia jos näykkii niin sitten napataan niskasta. Millä se koira muuten ilmaisee, että sitä inhottaa se tilanne, jos se ei saa murista. Jos koiraa kielletään murisemasta, niin se johtaa siihen, että se joskus vielä tarpeeksi ärsyyntyneenä käy varoittamatta kiinni, kun ei kerran saa varoittaa. Kyllä sille siis sanotaan että ei saa ja se lopettaa ja sitten kehutaan. Mutta en minä sitä rupea ravistelemaan pienestä urinasta.
 
Juu, samalla linjalla oon kuin edelliset. Niskasta kiinni, niin että vinkasee. Ja kyllä, koiralle saa tehdä niin.
Rankaisun on tunnuttava. Paukapäille ei kivuton rankaisu hylkääminen jne. välttämättä tepsi. Ei siis hakata, vaan napataan niskasta, kuten emokin tekisi...
Vaikka suihkupullo ei oo, niin kädet on aina hollilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoton:
Saako koiranpentua ottaa niskasta kiinni, jos ei usko EI sanaa? Vai onko se liian rajua? Mitä tehdä, kun vajaa vuosikas lapsi on lattialla (konttaa vielä, ei kävele) ja koiranpentu 8vk luulee kaveriksi ja yrittää käydä painimaan... naskalihampaat ei tee mitään kivaa jälkeä!

Kuten tohon ylös kirjoitin, meillä ainakin otetaan. En edes tiedä miten tohon jääräpäähän sisukasaan saa muuten mitään otetta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Entäs jos uhraisit jotkut housut? Sivelisit lahkeisiin jotain tosi pahanmakuista ainetta ja sitten järjestäisit sellaisen tilanteen, jossa koira yleensä käy lahkeisiin kiinni.

Juu, kokeiltu. Koira varoo kyllä niitä housuja, mutta muut housut ja paljaat jalat kelpaa yhä.. :D
 

Yhteistyössä