Tyttö oli pari viikkoa sitten nielu- ja kitarisojen poistossa TYKSISSÄ ja keskiviikkoyönä alkoi nielusta suihkuta verta aivan tolkuttomasti. Soitin ambulanssin ja hyvä niin sillä hetken päästä tuo oksensi aivan jumalattoman määrän verta ja hyytymiä, eli oli nukkuessaan kerennyt niellä verta jo aika reippaasti.. :/
Ambulanssimiehet tuli ja olivat ihan ylimukavia ja huomaavaisia ja tekivät yönsä viimesen päälle hyvin. Soittivat etukäteen TYKSIIN lasten polille ja sieltä käänsivät korvapolille, mistä taas aikuisten ensiapuun.. Ensihoitaja sanoi että "tää on vähän tällasta, soitan nyt jo etukäteen että perillä tulee mahollisimman vähän sit hyppäämistä.." Vähän ihmettelin sillon, mut aattelin et kuuluu asiaan..
No, sit perillä mentiin sinne aikuisten ensiapuun, kannoin lötkön, yltä päältä verisen tytön ulos autosta ja ensiapuun sisälle. Toisen ensihoitajan kanssa laitettiin tyttö jo sänkyyn ja peitot päälle kun toisella oli niin vilu.. :'( Ja sitten ämmä lasiluukun takana alkaa olla sitä mieltä että he ei otakaan meitä siellä vastaan! Kun ensihoitaja kertoi käymästään puhelinkeskustelusta hoitajien kanssa ja sanoi että tänne ohjattiin, se ämmä sanoi "en oikein usko tuota.." Niinku mitä HELVETTIÄ??!! Multa ämmä vaan monta kertaa kysyi että "niin ei siis ole mitään traumaa? joo no sit tää ei kyllä oikeen meille kuulu.."
Meidät ihan oikeasti heitettiin pihalle sieltä ja autoon takas ja korvapolille sittenkin. Onneksi ensihoitajat pitivät mun puolta ja olivat vihaisia saamastani kohtelusta, itse en jaksanut. Olo oli nöyryytetty ja tunsin että olin tuottanut pettymyksen tytölleni, joka olisi ansainnut karmaisevan kokemuksen jälkeen ja heikossa tilassa, päästä lämpimään sänkyyn ja osaavaan hoitoon VÄLITTÖMÄSTI!! Tytär on siis vasta 4-vuotias.
Korvapolilla toinen yhtä tyly ja hoitotaidoton ämmä valitti koko ajan sitä että olin jossain vaiheessa(hätäkeskukselle) sanonut että leikkauksesta on 2 viikkoa, vaikka siitä olikin 10 päivää. Että hän ei millään voi tietää että kuinka kauan siitä sitten todellisuudessa on, että se 4 päivää muuttaa asian täysin, että olisin heti sanonut että se onkin 10 päivää.. Sitä se vatkas siinä vielä puhelimessa lääkärille kun tyttö oksentaa verta. Teki mieli iskee sitä sillä kaarimaljalla suoraan naamaan.. |O Onneks vuoto oli siinä vaiheessa jo loppunut.. Vihdoin se sit sai sen lääkärin kutsuttua paikalle.
Päästiin yöksi lasten korvaosastolle, missä sielläkin sama meininki jatkui.. Aamulla unohtivat ottaa tytöstä labrat ja yhdeksän aikaan hoitaja tuli sanoon et nyt vaan sit ootellaan niitä labroja.. Voi jumankauta. Jouduin sit lähtee viemään tyttöä sinne labraan. Se oli tuntia aikasemmin pyörtyny vessassa (onneks sain kiinni ettei kaatunu) Kun verikoe oli otettu, tyttö oli ku pieni haamu ja jouduttiin makoilla siellä labran sohvalla jalat ylhäällä ennen ku uskalsin lähtee kuljettaan sitä takas osastolle. Tuli monta kertaa mieleen, et ois ollu ihan kiva jos joku ois voinu ottaa sen verikokeen siellä osastolla.. :kieh: Välillä tuntui ettei hoitajat edes tienneet keitä osastolla oli potilaana.. Yksi hoitaja sanoi kuin ohimennen että "niin, hän (tyttö) onkin ravinnotta, mut sä voit tulla hakeen kupin kahvia jos haluut.." Kiitin kauniisti ja tiedustelin että miksiköhän tyttäreni oli ravinnotta. Taas hoitajalla monttu auki, et "no kun jos joudutaan nukuttaan ja polttaa niitä haavoja kiinni.." VOI ÄITI, ja mulle ei kukaan siitäkään asiasta viittiny mitään sanoa..
Mulla on tosi pitkä pinna, mutta täytyy sanoa, että tuolla reissulla kyllä hermo paloi useampaan otteeseen.. Onneksi ollaan nyt kotona ja kaikki toivottavasti hyvin, eikätartte siihen laitokseen astua vähään aikaan!!! Osastolla oli myös muutama tunnollinen ja asiansa osaava hoitaja ja ihana nuori lääkäri joka teki lopputarkastuksen, heistä olen tosi kiitollinen, mutta noin kaiken kaikkiaan.. reissusta jäi aika paska maku suuhun.. :$
Kiitos, jo helpotti, ihme jos joku jaksoi lukea loppuun mun romaanin..
Ambulanssimiehet tuli ja olivat ihan ylimukavia ja huomaavaisia ja tekivät yönsä viimesen päälle hyvin. Soittivat etukäteen TYKSIIN lasten polille ja sieltä käänsivät korvapolille, mistä taas aikuisten ensiapuun.. Ensihoitaja sanoi että "tää on vähän tällasta, soitan nyt jo etukäteen että perillä tulee mahollisimman vähän sit hyppäämistä.." Vähän ihmettelin sillon, mut aattelin et kuuluu asiaan..
No, sit perillä mentiin sinne aikuisten ensiapuun, kannoin lötkön, yltä päältä verisen tytön ulos autosta ja ensiapuun sisälle. Toisen ensihoitajan kanssa laitettiin tyttö jo sänkyyn ja peitot päälle kun toisella oli niin vilu.. :'( Ja sitten ämmä lasiluukun takana alkaa olla sitä mieltä että he ei otakaan meitä siellä vastaan! Kun ensihoitaja kertoi käymästään puhelinkeskustelusta hoitajien kanssa ja sanoi että tänne ohjattiin, se ämmä sanoi "en oikein usko tuota.." Niinku mitä HELVETTIÄ??!! Multa ämmä vaan monta kertaa kysyi että "niin ei siis ole mitään traumaa? joo no sit tää ei kyllä oikeen meille kuulu.."
Meidät ihan oikeasti heitettiin pihalle sieltä ja autoon takas ja korvapolille sittenkin. Onneksi ensihoitajat pitivät mun puolta ja olivat vihaisia saamastani kohtelusta, itse en jaksanut. Olo oli nöyryytetty ja tunsin että olin tuottanut pettymyksen tytölleni, joka olisi ansainnut karmaisevan kokemuksen jälkeen ja heikossa tilassa, päästä lämpimään sänkyyn ja osaavaan hoitoon VÄLITTÖMÄSTI!! Tytär on siis vasta 4-vuotias.
Korvapolilla toinen yhtä tyly ja hoitotaidoton ämmä valitti koko ajan sitä että olin jossain vaiheessa(hätäkeskukselle) sanonut että leikkauksesta on 2 viikkoa, vaikka siitä olikin 10 päivää. Että hän ei millään voi tietää että kuinka kauan siitä sitten todellisuudessa on, että se 4 päivää muuttaa asian täysin, että olisin heti sanonut että se onkin 10 päivää.. Sitä se vatkas siinä vielä puhelimessa lääkärille kun tyttö oksentaa verta. Teki mieli iskee sitä sillä kaarimaljalla suoraan naamaan.. |O Onneks vuoto oli siinä vaiheessa jo loppunut.. Vihdoin se sit sai sen lääkärin kutsuttua paikalle.
Päästiin yöksi lasten korvaosastolle, missä sielläkin sama meininki jatkui.. Aamulla unohtivat ottaa tytöstä labrat ja yhdeksän aikaan hoitaja tuli sanoon et nyt vaan sit ootellaan niitä labroja.. Voi jumankauta. Jouduin sit lähtee viemään tyttöä sinne labraan. Se oli tuntia aikasemmin pyörtyny vessassa (onneks sain kiinni ettei kaatunu) Kun verikoe oli otettu, tyttö oli ku pieni haamu ja jouduttiin makoilla siellä labran sohvalla jalat ylhäällä ennen ku uskalsin lähtee kuljettaan sitä takas osastolle. Tuli monta kertaa mieleen, et ois ollu ihan kiva jos joku ois voinu ottaa sen verikokeen siellä osastolla.. :kieh: Välillä tuntui ettei hoitajat edes tienneet keitä osastolla oli potilaana.. Yksi hoitaja sanoi kuin ohimennen että "niin, hän (tyttö) onkin ravinnotta, mut sä voit tulla hakeen kupin kahvia jos haluut.." Kiitin kauniisti ja tiedustelin että miksiköhän tyttäreni oli ravinnotta. Taas hoitajalla monttu auki, et "no kun jos joudutaan nukuttaan ja polttaa niitä haavoja kiinni.." VOI ÄITI, ja mulle ei kukaan siitäkään asiasta viittiny mitään sanoa..
Mulla on tosi pitkä pinna, mutta täytyy sanoa, että tuolla reissulla kyllä hermo paloi useampaan otteeseen.. Onneksi ollaan nyt kotona ja kaikki toivottavasti hyvin, eikätartte siihen laitokseen astua vähään aikaan!!! Osastolla oli myös muutama tunnollinen ja asiansa osaava hoitaja ja ihana nuori lääkäri joka teki lopputarkastuksen, heistä olen tosi kiitollinen, mutta noin kaiken kaikkiaan.. reissusta jäi aika paska maku suuhun.. :$
Kiitos, jo helpotti, ihme jos joku jaksoi lukea loppuun mun romaanin..