Y
yksinäinen
Vieras
En voi muuta sanoa kun tänään ensi kertaan näin ex mieheni nyksän. Vein tytöt isälleen kun lähtevät huomenna etelään kahdeksi viikoksi (mun kanssa ei koskaan voinut mennä Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle).
Erosimme kaksi vuotta sitten minun tahdostani, löysin toisen ja suhteemme jatkuin vain puoli vuotta ja jäin yksin lasten kanssa. Ex taas oli jonkun aikaa yksin kunnes tapasi tämän nykyisen, muutti heti hänen luokseen ja menivät kihloihin. (Me olimme yhdessä 12 vuotta mutta ex ei halunnut naimisiin koska ei kuulemma muuta mitään).
Asuvat Helsingin keskustassa, minä taas Itä-Helsingin lähiössä missä kukaan ei haluaisi asua.
Nyksä on todella kaunis, hoikka ja ystävällinen. Lapset (10 ja 8 v) tuntuvat tykkäävän hänestä. Googlettamalla sain selville että on lääkäri... Ex alkoi tämän suhteen myötä maksamaan narisematta elarit ajallaan ja muutenkin on kuin eri ihminen.
Nyksä pyysi tänään jäämään kahville ja tottakain jäin enkä löytänyt hänestä mitään negatiivista vaikka kuinka yritin..
Sitten vielä soitin ex anopille jonka kanssa olemme edelleen hyvissä väleissä ja sain kuulla että menevät vielä tänä vuonna naimisiin!
Arvatkaa miltä tuntui? Miten pääsen eroon tästä alemmuudentunteesta ja kateudesta? Onko kukaan tuntenut samoin?
Erosimme kaksi vuotta sitten minun tahdostani, löysin toisen ja suhteemme jatkuin vain puoli vuotta ja jäin yksin lasten kanssa. Ex taas oli jonkun aikaa yksin kunnes tapasi tämän nykyisen, muutti heti hänen luokseen ja menivät kihloihin. (Me olimme yhdessä 12 vuotta mutta ex ei halunnut naimisiin koska ei kuulemma muuta mitään).
Asuvat Helsingin keskustassa, minä taas Itä-Helsingin lähiössä missä kukaan ei haluaisi asua.
Nyksä on todella kaunis, hoikka ja ystävällinen. Lapset (10 ja 8 v) tuntuvat tykkäävän hänestä. Googlettamalla sain selville että on lääkäri... Ex alkoi tämän suhteen myötä maksamaan narisematta elarit ajallaan ja muutenkin on kuin eri ihminen.
Nyksä pyysi tänään jäämään kahville ja tottakain jäin enkä löytänyt hänestä mitään negatiivista vaikka kuinka yritin..
Sitten vielä soitin ex anopille jonka kanssa olemme edelleen hyvissä väleissä ja sain kuulla että menevät vielä tänä vuonna naimisiin!
Arvatkaa miltä tuntui? Miten pääsen eroon tästä alemmuudentunteesta ja kateudesta? Onko kukaan tuntenut samoin?